Uskonnolliset yhteisöt traumatisoivat lapsia

Uskonnollisissa yhteisöissä ja mielenmaailmassa on monia paradokseja ja epäkohtia, joista osa johtaa kaikkein viattomimpien, lasten, traumatisoitumiseen. Yle julkaisi äskettäin viisiosaisen Ystävä sä lapsien -dokumenttisarjan ruotsalaislapsista, jotka elävät suljetuissa uskonnollisissa yhteisöissä. Vaikka ohjelma käsittelee ruotsalaislapsia, niin aivan samat yhteisöt temmeltävät myös kotimaisessa uskontoskenessämme, aivan samoin seurauksin.

Näissä yhteisöissä monet lapset elävät jatkuvassa helvetin, demonien, synnin ja harmageddonin pelossa. Uskonnolliset yhteisöt traumatisoivat lapsia ja vievät heiltä oikeuden päättää omasta uskonnollisuudestaan tai uskonnottomuudestaan. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen artiklan 14 mukaan lapsi saa harjoittaa haluamaansa uskontoa tai olla uskonnoton. Tämä ei toteudu monissakaan autoritaarisissa uskonnollisissa yhteisöissä.

Ylen sarjassa kerrotaan mm. muslimiyhteisössä elävästä Lejasta, joka alkoi pelätä, kun ymmärsi olevansa biseksuaali. Robin taas oli kasvanut Pelastusarmeijan vaikutuksen piirissä. Hänelle opetettiin, että homoseksuaalien piti hävetä. Jehovan todistajana kasvanut Jonnah suljettiin yhteisön ulkopuolelle, kun hän rakastui väärään poikaan. Sarjassa käsitellään myös tilanteita, kun äiti ja isä asettavat Jumalan tai seurakunnan oman lapsen edelle.

Uskonnollisuus ja lapset on arkaluontoinen aihe niin viranomaisille kuin päättäjille. Uskontojen tekemisiä katsellaan perinteisesti läpi sormien, jos se ei ole erityisen räikeää. Todellisuudessa lapset kärsivät monissa uskonnoissa ja heistä tulee traumatisoituneita.

Mikä saisi yhteiskunnan puuttumaan kaikkein viattomimpien ja hauraimpien vahingoittamiseen ja suojelemaan heitä? Vai onko uskonto niin koskematonta aluetta, että sen varjolla voidaan aiheuttaa lapsille ahdistusta ja mielenterveysongelmia ilman että kukaan puuttuu asiaan?

Vaikka uskonnollisuus onkin yleisesti yhteiskunnassa laskusuunnassa, autoritaariset uskonnot tuottavat rikkinäisiä lapsia joka päivä. Niin tänään kuin huomennakin.

  1. Mitä sinä olet valmis tekemään, jotta lapset voisivat paremmin uskonnollisessa yhteisössäsi, niin ettei heidän tarvitse pelätä ja traumatisoitua epäterveestä uskonnollisesta retoriikasta?
  2. Mitä tulisi tehdä niille uskonnollisille yhteisöille, joiden toiminta edistää lasten pahoinvointia, ahdistusta ja pelkotiloja?
    • Isän ja äidin hämminki ja tuska on suuri. Kuitenkin Jumalan Sana on kokonaan totuus. Pysymällä itse Sanan pohjalla on vanhempien turvallisinta viedä lapsi ja koko asia esirukouksin Jumalalle. Jumala kuulee ja auttaa. Mutta jos lipsutaan pois Sanasta, voi eksyä itse ja eksyttää toisiakin. Suurin ja väkevin rakkaus vanhemmilla lapseenkin on pysyä Pyhän Jumalan Sanan totuudessa.

  1. Jusu, kaikki mikä ei ole Sinun mielesi mukaista, näyttää Sinusta tahdittomalta ja loukkaavalta ja kuullostaa vilpilliseltä ilkeilyltä. Mutta et voine vaatia minulta sitä, että suostuisin kritiikittä mihin aivopesuun tahansa. Vaadit tuolla edellä joitakin hyväksymään naispappeuden, josta on säädetty 30 vuotta sitten. Mitäs, jos itse hyväksyisit avioliiton, joka keksittiin paljon aikaisemmin.
    Avioliittokäsitteen muuttamiseen vaaditaan paljon painavampia perusteita kuin mitä on esitetty. Homojen oikeudet ja syrjimättömyys ovat aivan eri asia. He tarvitsevat kaiken mahdollisen tuen eri ongelmiinsa -niin, paitsi jos mitään ongelmia ei ole.

    • Avioliittolain muuttamiseen vaaditaan se, että enemmistö kansanedustajista kokee nykyisen avioliittolain epäoikeudenmukaiseksi ja haluaa muuttaa sitä siten, se myös samaa sukupuolta olevat parit sisällytetään avioliittoinstituutioon. En osaa sanoa, tapahtuuko se tämän eduskunnan aikana, mutta olen luottavainen, että jokin tuleva eduskunta toteuttaa asiassa kansan enemmistön tahdon. Näin on aina tapahtunut.

      He, jotka eivät hyväksy naispappeutta, voivat ehdottaa siitä luopumista. Ne, jotka eivät hyväksy avioliittolakia, voivat ehdottaa siihen muutoksia. Siihen asti kun nämä muutokset on tehty, mennään nykyisellä pappeuskäsityksellä sekä nykyisellä avioliittolailla. Kyllä minä tämän hyväksyn.

      Se, mitä en hyväksy, on että homoseksuaalit lapset leimattaisiin ”vanhempiensa ongelmiksi” ja toivottaisiin, että vanhemmat eivät hyväksyisi lastensa homoseksuaalisuutta. Tältä osin kommenttisi on tahditon ja loukkaava.

    • Jusu, kaikki lapset vain tuppaavat tuottamaan vanhemmilleen ongelmia. Ja luulenpa, ettei lapsen homouskaan vähennä niitä. Juuri sen tähden sitä tukea tarvitaan. En toki voi millään hyväksyä sukupuolineutraalia avioliittoa aidoksi avioliitoksi, en vaikka löytyisi 201 kansanedustajaa sen puolelle. Tämä ei silti yhtään merkitse sitä, etteikö jokaista lasta tulisi ehdoitta rakastaa ja ymmärtää. Eikä rakastaminen edellytä hyväksymistä. Ja joskus kun ei pysty hyväksyen rakastamaan, niin kärsiä voi silti. Luulen, että Jumalakin joutuu meidän kanssamme turvautumaan tuohon viimemainittuun?! Yhtä asiaa olen ihmetellyt: Miksi rakkaudesta puhuttaessa tarkoitetaan seksiä? Entisaikaan se oli tyypillistä murrosikäisille. Ei kai tämä ole tahditon kysymys?

    • Matti Nissinen viittasi siihen ettei homoutta tarvitse hyväksyä. Mie en ole oikein ymmärtänyt mitä se hyväksymättömyys tarkoittaa – sitäkö, että pitää homoutta hölmönä / ällönä / epäeettisenä / epäterveellisenä / syntinä?

      Jos, niin on oikein ok olla hyväksymättä. Itse en em. mielessä hyväksy esimerkiksi tupakointia tai eläinten syömistä. En siis polta tai syö eläinjuttuja. En kuitenkaan ole rajoittamassa näitä aktiviteetteja muilta, en edistämässä tupakoijien tai sekasyöjien syrjintää enkä jaksa muutenkaan vaahdota aiheesta.

      Vai mitä hyväksymättömyys tarkoittaa? Halua kriminalisoida se, mitä ei hyväksy? Halua rajoittaa siitä puhumista mediassa? Halua tehdä koko asia näkymättömäksi? Muuta, mitä?

    • Matti,

      Konservatiiveille suotakoon ne taistelut, joihin konservatiivit haluavat käydä.

      Suotakoon homoille, heidän vanhemmilleen ja ystävilleen myös mahdollisuus kokea seksuaalivähemmistöt tasa-vertaisina ihmisinä, jolle kuuluu kaikki samat oikeudet kuin enemmistöön kuuluville ihmisillekin.

  2. Ikävää mutta monella naispappeuden vastustajalla

    – Puuttuu oman itsensä kriittinen arviointi, mutta sitä vastoin he tuovat omaaa kohteluaan esille leikkien marttyyriä, kuinka heitä vainotaan ja kuinka heidän työtään halutaan vaikeuttaa.

    Jos vainoja käytetään vertauksiin kannattaisi heidän lähteä vierailemaan vaikka Pohjois-Koreassa tai Saudi Arabiassa ja tulkoon sitten aukoon päätä kuinka vainotaan. Lisäksii kukaan ei ole varmastikaan estänyt heidän työtään.

    Työn vaikeuttamisesta: kannattaa lukea reilusti julkisia blogeja mitä osa naispappeutta vastustavista pitävät, ennekuin alkaa heitä myötäileen. Aika raskaita ja ikäviä kommentteja he heittävät esim kirkkoherroista ja piispoista. Näkemättä kauemmaksi mitä pulikoinnilla saavat aikaan.

    – Todella halveksivaa suhtautumista virkaan vihittyyn ja asetettuun naiseen.

    Monet naisppappeutta vastustavat rinnastaa naispappeuden kannattajia mm sukupuolineutraalia-avioliittolakia kannattajiin.

    – Puuttuu esivallan kunnioittaminen.

    Eivät lähde kirkostamme pois, vaan jäävät roikkumaan ja perustavat omia seurakuntia ja jopa oman hiippakkunnan.

    Miksi he eivät voi mennä omien sekaan? He kyllä tietävät, että em toiminta jota harrastavat on selvä kiilan isku kirkkoon ja siinä ei oikein marttyyrileikit enää auta.

    Korostan vielä onneksi naispappeutta vastustavissa on myös niitä jotka eivät ole melodramaattisia ja pystyvät siten fiksusti keskustelemaan.

    • Hyvä Albert. Puhut täyttä asiaa. Kristikunnan suurimpia ongelmia ovat suvaitsemattomuus ja ahdasmielisyys. Naispappeuden vastustaminen on jo niin ”vanha” asia, ettei sitä tarvitse edes kommentoida.
      Puuttun sitä vastoin ajankohtaisempaan kysymykseen eli homouteen. Miten on mahdollista, että homous on niin tavattoman vaikea kysymys – erityisesti kristityille? Eikö meidän silmämme aukea näkemään ja korvamme kuulemaan, mihin homofobiamme todellisuudessa perustuu, sillä ilmiönä homous suorastaan ryöpsähtää silmillemme ja homojen ahdinko kumisee korvillemme?
      Kysymys on ihmisyydestä, sen keskeisimmästä asiasta: Jos emme hyväksy homoa ihmisenä, emme hyväksy myöskään Jeesusta; olihan hän itse homo. Juutalaiset raivostuivat Jeesukselle, koska he eivät hyväksyneet häntä ihmisenä, vaikka hän teki hyvää. Jeesuksen homous oli se ainoa ja todellinen syy, minkä vuoksi he halusivat tappaa hänet. Osa kristityistä siis jatkaa samalla linjalla kuin juutalaiset leimatessaan homot Jumalalle kelpaamattomiksi syntisiksi.

    • Tulee tuo ihmeellinen yleistäminen taas mukaan. Pohjois-Amerikkalainen kulttuuri on mielestäni täysin eriä mitä meillä Suomessa niin miksi sitä verrataan, eikö vertausta voisi tehdä muista pohjoismaista.

    • Myönnän, että en jaksanut katsoa tuota propagandavideota loppuun asti, mutta kommentoin nyt siis vain sen ensimmäistä osaa, jossa epäkohdaksi nähtiin se, että lukioissa oppilaille opetettiin, että samaa sukupuolta olevien parisuhteet ovat normaali osa yhteiskuntaa. Videolla puhuva mies näki tämän ongelmallisena.

      Suosittelisin, että Olli Lehto kävisi kysymässä suomalaisilta lukiolaisilta, onko samaa sukupuolta olevat parit heidän mielestään normaali osa yhteiskuntaa. Voisin väittää, että suomalaiset lukiolaiset ovat sen verran fiksuja, että tietävät tämän ilman, että se erikseen koulussa opetetaan.

      Jos Ollin kysymys on ”tämäkö meitäkin odottaa”, vastaukseni on, että olemme ohittaneet tuon jo ajat sitten. Se ei ole tulevaisuutta, se on nykyisyyttä.

    • No, päädyin nyt sitten kuitenkin katsomaan videon loppuun. Se oli hauska. Ehkä vähän kävi sääliksi sitä ukkoa. Jotenkin jäi se tunne, että hän oli aivan vilpitön ja tosissaan. Ja samaan aikaan ”ei ihan tästä maailmasta”.

    • En saa kännykällä katsottua tuota videota, mutta Jusun kuvauksen perusteella se ei tosiaan kuulosta enää kovin relevantilta Suomen oloissa.

      Kun eduskuntavaalien aikaan levitettiin julisteita ”Älä äänestä homofobiaa eduskuntaan”, kuulin Rovaniemellä kahvilassa lukiolaisten kauhistelevan opettajaa, joka oli poistanut julisteen koulun ilmoitustaululta. Yksi kertoi sitten kirjoittaneensa sanat suoraan ilmoitustaulun tyhjäksi jääneeseen kohtaan.

      Juuri nyt olen työkeikalla Posiolla. Peruskoulun käytävällä näin julisteen ”Love is love – No matter who you love”, kuvituksena söpöt sydämin varustetut piirrokset nuorista tyttö-, poika- ja heteropareista.

    • Jep, katsoin sen itsekin ja minulle tuli heti mieleen Martin Luther Kingin aikaiset ihmisoikeustaistot ja niiden vastustamisen argumentit. Ja ennakkoluulot & pelot.

      Itseasiassa tämä propagandistinen pätkä kääntyy aivan itseään vastaan, koska siinä kerrotut osavaltion toimenpiteet kuulostavat reippaan terveiltä, ja vastustajat kuten S. Lively tunnetaan kannanotoistaan.

      Ja vähän samat ajatukset tuli mulle kuin mitä Jusu kertoo. Että säälittää, kun tyyppi vaikuttaa vilpittömältä mutta aivan ties missä todellisuudessa elävältä.

      Toisaalta jäin myös pohtimaan, MIKSI joku laittaa tänne linkin tuollaiseen videoon, kun uutisessa ja Paavilaisen kirjoituksessa avaudutaan isosta ja tärkeästä asiasta. Oisko vähän törkeetä?

      Tsemppiä koko Paavilaisen perheelle ja heidän poikansa miesystävän perheelle! Ja kiitos Paavilaiselle, että jaoit tämän kanssamme!

  3. Sen verran, että ainakaan omaan päivääni ei onneksi kuulu koko asia. Joskus sivuttu luottamuksellisessa keskustelussa. Toki tiedossani on… Koulu ei kuitenkaan ole niin kuin uskonnolliset yhteisöt kuten kirkko, jossa käydään valtataistelua nuorten sieluista omaan arkkuun sen sisällä ja sen ulkopuolelta. Vaan nuoria valmistetaan elämään niillä eväillä vakaumuksilla, jotka heillä on heidän kotejaan kunnioittaen. Yllättävää ei ole lukea kirkon kana ja kukkotappelusta yksittäisen isän pyrkiessä säilyttämään lapsensa luottamus. Eikä siitäkään, että joku katsoo olevansa oikeutettu päättämään mitä meille vanhemmille saa sanoa, Ihan rauhassa vaan. Lähes kaikki suhtautumiset päätetään tämän nettiyhteisön ulkopuolella.

    • Olli Lehto ehti linkittää tänne tuon saman jo eilen. Ja kommenttini on edelleen sama: video on minusta hauska, aiheutti spontaania huvitusta kun eilen sitä katselin. Samalla tunnen hieman sääliä videolla esiintyvää miestä kohtaan. Mielestäni hän on ihan vilpittömän tosissaan asiansa kanssa.

      Video on tietysti propagandavideo eli siinä esitetyt esimerkit ovat kärjistettyjä ja hieman hakemalla haettuja. Toisaalta suuri osa videon sisällöstä ei ole mielestäni mitenkään homovastaista. Esimerkiksi mitä pahaa on siinä, että kouluissa opetetaan homoparien olevan normaali osa yhteiskuntaa.

      Voisin vastavuoroisesti laittaa videon, jossa joukko australialaisia lukiolaisia hiillostaa pääministeriä siitä, että tämä vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia:
      http://youtu.be/yBZwu5bAEdo

      Videota ei ole tekstitetty suomeksi, joten englanninkielentaito on edellytys sen ymmärtämiselle.

    • Niin, se on se Sakari, Liisa, Erkki ja Yrjö, jotka on siinä firmassa, joka siis ei hyväksy naisia pappeina eivätkä homoseksuaalisuutta. Siis syrjivää toimintaa harrastetaan.

    • Tuo Samin linkkaama video on yks yhteen ja sopisoinnussa Homoliikkeiden ohjelman kanssa. Näyttäisi siltä että kyseessä ei ole tasa-arvo pyrkimykset, vaan seksillä tehdään politiikkaa. Tuntuukin oudolle, että yhteiskunta edistää terveydelle haitallisia seksiakteja ja näiden laillistamista. Se kertoo valitettavasti mikä nykyinen ihminen on pohjimmiltaan. ”Humanismia” parhaimmillaan ja raadollisuudessaan.

  4. Eikö ole sen vertaa ymmärrystä ja empatiakykyä, että miettisi, onko sopivaa laittaa tuollainen video yhteyteen, jossa isä on kertonut herkästä ja tärkeästä asiasta julkisesti?

    Toimitko sinä Sami Paajanen pastorina jossain vai olitko joku muu työntekijä firmassa, jossa jo tiedetään syrjivän sekä pappisnaisia että homoseksuaaleja? Ja vaikka täällä sanotaan, ettei toisten taustoja pitäisi kysellä/esitellä, niin on se merkittävän tärkeätä tietää sekä seurakuntalaisten että kaikkien kansalaisten osalta.

    Etenkin kun nyt vielä on framilla nämä rahan keräysasiat. Ja muutenkin, ettei kukaan seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluva luulisi, että tällainen asenne, kuin videossa on, että se on ev.lut.kirkonkin mielestä ok.

    Ja että vähemmistöjen läheisetkin ymmärtäisivät, minkä firman kannoista on kyse. Että tietävät välttää niitä.

  5. Minusta on täydellistä tilannetajuttomuutta heittää Paavilaiselle tuommoista matskua ja kommenttia. Jos minä olisin tämän foorumin pomo, niin sun ja Olli Lehdon kommentit olisi poistettu välittömästi.

    Mitähän minä kiristän? Minä kannatan ihmisyyttä ja luotan Kristuksen rakkauteen armoon. Jos se on kiristämistä, niin sitten Jumalakin kiristää meitä.

    Ja ehkäisyä kannattaa käyttää kaikkien. HIV leviää tehokkaasti heteromiesten asioidessa Aasiassa ja tuossa itänaapurissa.

    • ”Jos minä olisin tämän foorumin pomo, niin sun ja Olli Lehdon kommentit olisi poistettu välittömästi.”

      No nyt Sonja Ottavainen on sitten saanut tahtonsa läpi, mikä osoittaa vain sen, että varoitusviestini oli täysin aiheellinen, Eikä meidän tarvitse enää odottaa, mikä on edessäpäin, vaan se kaikki paha olla jo meidän kaikkien nähtävänämme.

Kirjoittaja

Antero Syrjänen
Antero Syrjänen
Olen 70-luvun lopulla syntynyt nuori mies läntisestä Suomesta. Perheeseen kuuluu vaimo ja muutama pörröinen lemmikki. Synnyin Jehovan todistaja -sukuun ja -perheeseen. Blogeissani tulen käsittelemään, ainakin aluksi, elämää Jehovan todistajien maailmassa ja ympäristössä. Jos haluat kysyä todistajuudesta (tai ottaa muuten yhteyttä) yksityisemmin, sähköpostiosoite on: tantero.syrjanen@gmail.com