Kapitalismi on talousjärjestelmä, jossa omaisuus ja sen tuotantovälineet ovat yksityisessä omistuksessa ja hallinnassa. Ne eivät siis ole minkään valtion tai valtakunnan hallinnassa ja omistuksessa. Jos kapitalismi etenisi äärimmäisyyteen asti, seuraisi siitä kaiken omaisuuden siirtyminen yksityisille henkilöille, jolloin valtio ei omistaisi enää mitään omaisuutta. Sokea alistuminen kapitalismille käytännössä siis hävittäisi valtion olemassaolon, mikäli valtion olemassaolo riippuisi sen omistamasta näkyväisestä tai näkymättömästä omaisuudesta.
Jos nyt kapitalismista talousjärjestelmää ajatellaan kristillisyyden kannalta, on kaikkina maailman aikoina ja erittäinkin tänä päivänä uskonnollista kapitalismia havaittavissa siellä ja täällä. Monet tahtovat omistaa itsellensä ja yksinänsä hallita Jumalan valtakunnan omaisuuden eli kaikki armon kalliit tavarat. Tätä ei ole tehnyt aikain saatossa ainoastaan ortodoksiset, roomalaiskatoliset tai luterilaiset, vaan myös monet muut uskonnolliset ryhmittymät, jotka uskonnollisen kapitalismin väkivaltaisella kirveellä väistämättä uhkaavat omistavansa Jumalan omaisuuden ja tällä kirveellä uhaten koettavat siirtää Jumalan valtakunnan omaisuuden jollekin tietylle yksittäiselle ryhmittymälle tai henkilölle.
Jumalan sanassa olevat hengelliset rikkaudet eivät kuitenkaan ole ryöstettävissä tai otettavissa kenenkään yksityisen maallikkohenkilön tai -ryhmittymän, papin tai piispan, presbyteerin tai paavin hallintaan, vaan kaikki se, mikä Jumalan sanasta tulee, on Jumalan omaisuutta ja Hän jakaa siitä armonsa rikkauden jälkeen kenelle Hän tahtoo ja kenet Hän uskolliseksi näkee sitä kantamaan. Jumala voi myös asettaa Hänen salaisuuden huoneenhaltijaksi sen, jonka hän uskolliseksi näkee. Väärä huoneenhaltija (Luuk.16) ilmankin oletti osaavansa hallita Jumalan huonetta. Noita Simon (Ap.t.8) ajatteli rahalla ostavansa Jumalan lahjan, jolla voisi antaa Pyhän Hengen sitä pyytäville, mutta Pietari käski Simonin rahat olemaan Simonin kanssa kadotuksessa. Muun muassa näistä Raamatun esimerkeistä voidaan nähdään, että jokainen, joka väärin käyttää Jumalan hengellistä omaisuutta, hän tekee sen kadotuksekseen. Jos joku yrittää vastoin Jumalan sanaa omistaa Jumalan omaisuutta itselleen ja omaan hallintaansa, hän tekee väkivaltaa Jumalan sanaa kohtaan.
Radikaaleinta uskonnollista kapitalismia esiintyy oikeastaan juuri siinä, kun joku sanoo yksin olevansa oikeassa ja tuomitsee kaikki muut helvettiin. Tällainen ihminen tahtoo ottaa yksityiseen omistukseensa kaiken Jumalan huoneen rikkauden. Mutta oikeat Jumalan salaisuuden huoneenhaltijat eivät ota Jumalan huoneesta mitään itselleen, vaan ensiksi he ovat sen armosta lahjaksi saaneet ja tämän jälkeen he pikemminkin mitä tarkimmin vartioivat sitä Jumalan huoneessa. Jumalan palvelijat, kristityt, eli Jumalan salaisuuden huoneenhaltijat myös jakavat sitä toisille, mutta eivät omista sitä itselleen. Ja kun palvelijat jakavat tätä salaisuutta toisille, ei tämä salaisuus siitä kuitenkaan vähene.
Mutta jos siis joku tahtoo omistaa Jumalan salaisuudet itselleen, pitäen ainoastaan hänellä olevan Jumalan salaisuudet, hän syyllistyy uskonnolliseen kapitalismiin. Jos nyt jokainen meistä, niin kuin näkyy, kuinka monet ja taas monet ovat tähän syyllistyneet, ottaisi Jumalan huoneesta Hänen omaisuutensa itselleen, tulisi koko kristikunnasta kapitalistinen kristinyhteisö. Kaikki hengelliset tavarat, mikäli se vain olisi mahdollista, olisivat yksityisomistuksessa. Jokainen luulisi omistavansa ja hallitsevansa Jumalan huoneen hengelliset tavarat. Omistaminen ja jonkun toisen henkilön omaisuuden hallitseminen ovat kuitenkin täysin eri asioita. Omistaminen on omistamista ja hallitseminen on hallitsemista. Jumalan salaisuuden huoneenhaltija ei omista sitä tavaraa, jota hän hallitsee. Mutta silti näiden kahden asian sekoittuminen keskenään, nimittäin omistamisen ja hallitsemisen sekoittuminen, on tapahtunut mitä suuremassa määrin koko Uuden Testamentin Kristuksen kirkon historian ajalla. Jopa itse kirkko, siis sen maallinen osuus ja laitos, on tehnyt tätä samaa, olkoon se esiintynyt aikain saatossa missä muodossa tai millä nimellä tahansa, ortodoksisessa tai katolisessa, luterilaisessa tai anglikaanisessa.
Mutta Kristuksen hengellinen kirkko ei saata tätä tehdä. Mikäli käsitys ”Kristuksen kirkko” ymmärretään hengellisessä merkityksessä olevan kaikkien yksityisten kristittyjen yhdistys kautta koko maan piirin, eli olevan yksi, yhteinen seurakunta, niin tähän yhteen ja yhteiseen seurakuntaan, Kristuksen kirkkoon, on Jumala antanut kaikki salaisuudet ja armon kalliit tavarat. Näitä tavaroita ei voi kukaan itsellensä omistaa, vaan ne ovat ja pysyvät Kristuksen kirkossa. Mutta yksittäinen ihminen voi saada siitä itselleen ja hallita niitä ja Jumalan sanalla jakaa niitä toisille, mutta tosiasiassa ei kukaan voi niitä itselleen ottaa, omistaa tai varastaa. Kukaan ei voi myös niitä toiselta pois ottaa, vaikka vielä ruumiin pieksisi, tappaisi, hukuttaisi, hävittäisi ja kadottaisi. Vaikka joku ihminen toiselta ihmiseltä sydämen kaivaisi ja kiskoisi irti, ei hän kuitenkaan löytäisi Jumalan tavaraa, joka on sellaista tavaraa, jota ei koi syö, ei ruoste raiskaa eikä varkaat kaiva ja varasta. Koska tämä Jumalan tavara on sieluun kätketty, ei kukaan ihminen voi sitä sieltä ulos kaivaa.
Missä mielessä siis uskonnollista kapitalismia voi ilmentyä, jos kukaan ei todellisuudessa voikaan varastaa tai ottaa Jumalalta mitään? Uskonnollista kapitalismia voi esiintyä siinä mielessä, että ne, jotka olettavat ainoastaan heidän itsensä omistavan Jumalan salaisuuden ja armon kalliit tavarat, todellakin ainoastaan luulevat omistavansa, mutta todellisuudessa he ovat vain varkaita ja ryöväreitä. Mutta Kristuksen hengellisen kirkon jäsenet ymmärtävät, että sen, minkä he Jumalalta saaneet ovat, sen he ovat lahjaksi saaneet ja sen vuoksi myös muille sitä lahjaksi antavat (Matt.10:8). Eivät he siis omista sitä itselleen, vaikka sitä hallitsevatkin, sillä hallitsija ei ole omistaja ja omistaja ei ole hallitsija.
-Valtteri Peltola
Kiitos ajatuksia herättävästä kirjoituksestasi!