Sovittiin parin kaverin kassa, että luetaan Efesolaiskirjeen pari ekaa lukua ja jaetaan sitten mitä kukin siitä saa. No eihän kukaan tietysti muistanut sitä viikolla tutkia. Taisin jossain välissä sitä hiukan vilkaista. Nyt ,vasta tuntia ennen tapaamista otin esiin Raamattu kansalle painoksen ja luin sitä käännöstä.
Ekassa Efesolaiskirjeen luvussa, sen kolmannessatoista jakeessa hyppäsi silmiini : Hänessä on teihinkin sitten kun olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin
ja uskoneet sen, …..
Eli uskossa on olennaista juuri evankeliumin henkilökohtainen vastaanottaminen omalle kohdalle ja se on ennen kaikkea aktiivinen tapahtuma.
Innostuin oikein kun huomasin, miten suuri ero siinä on – 92 käännökseen verrattuna. Eli, sanotaan: kun uskoitte evankeliumin. Eikä vain uskoviksi tultuanne, tai Häneen uskoessanne. Raamattu kansalle, on tuossa hyvä käännös. Siitähän uskossa on nimenomaan kyse, että evankeliumiin uskominen on nimenomaan aktiivinen tapahtuma. Silloin, kun sen uskoitte…voisi sanoa.
Häneen uskominen on tietysti sama asia, mutta se ajatus johtaa meidät pitämään uskona vain tiedollista puolta. Ikään kuin usko olisi vain sen tietämistä että Jeesus niminen henkilö on joskus elänyt. -92 käännöshän sanoo: kun uskoitte Häneen.
Henkilökohtainen vastaanottaminen jää helposti sivuun. Tämä kohta korostaa juuri sen merkitystä.
Käsittääkseni uskossa on kyse juuri henkilökohtaisesta suhteesta Kristukseen.
Henkilökohtainen puoli ja tuon suhteen tuoma sisäinen muutos on olennainen osa uskoa. Ilman sitä usko on vain asioiden tietämistä ja jotenkin mekaanista asioiden käsittelyä. Ilman tunnesuhdetta.
Se suhde avaa rukoukseen ja kaikkeen hengelliseen elämään aivan uuden näkökulman. On hienoa tietää, että voi kaikki huolensa antaa Hänen kannettavakseen, eikä Hänen huolenpitoonsa koskaan tarvitse pettyä. Silti asiat ei välillä näytä menevän oikeinpäin. Lopulta huomaa kuitenkin, miten hyvin tuo ja tuokin asia hoitui. Oma huolehtiminen olisi mennyt ihan hukkaan.
Kyseinen kohta ei ole ihan helppo kääntää ja Raamatut eri kielillä ovat päätyneet hieman erilaisiin ratkaisuihin. Pisteusantes on aoristin partisiippi. Aoristi viittaa kertatapahtumaan, joka voisi olla ’uskoitte’. Mutta partisiippi taas kertoo uskovista, joilla usko on pysyvä olotila. Sitä ei voi oikein täsmällisesti suomentaa. ’Uskoviksi tulleet’ on hyvä yritys tavoittaa sitä, mitä Paavali tarkoitti. Tai ehkä: ’…johon uskottuanne teidät sinetöitiin luvatulla Pyhällä Hengellä’.
Pekka et vastannut uskontunnustuksia koskevaan kysymykseen, siis mistä löytyy Raamatusta esim nikean uskontunnustus, aivan oikein ei sitä sieltä löydy ja ensinnäkin siinä on selkeä harha:
”Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi”
Siis kun Jeesus käskee :
Luuk. 24:47
ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
Jeesus siis selkeästi Sanoo että parannuksen kautta saadaan synnit anteeksi, ei kasteen, mot.
Jeesus itse asettaa pelastuksen ehdoiksi kasteen ja uskon (Mark. 16:16)
”Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.
Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena-joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta, hänen, joka on mennyt taivaaseen ja on Jumalan oikealla puolella; ja hänen allensa ovat enkelit ja vallat ja voimat alistetut. ”1.Piet.3:18-22
Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä. 1.joh.5:8
Synnit saadaan anteeksi Kristuksen sovituksen, kuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Tämä on se Jumalan lähettämä Pelastus ja Parannus, johon meidät kastetaan, Veden, Hengen ja Veren kautta. Kristus on Jumalan antama parannus synnistä.
Kääntyminen (parannus) Jumalan puoleen, on mielenmuutos, jonka Jumala saa ihmisessä aikaan saarnauttamansa Evankeluimin kautta. Kuka sen kuulee ja uskoo? Uskova on tullut kääntymykseen (parannukseen) Jumalan tahdosta. (Evankeliumissa on Jumalan Voima)
Tätä Ilosanomaa on saarnattava kaikille kansoille kaikkialla ja näin on myös lähetystyö sidottu tähän sanaan ja juuri Sana saa aikaan mielenmuutoksen ihmisessä, jos se on mahdollista, sillä kaikki eivät ota sanaa vastaan, vaikka kuolleet nousisivat ylös haudoistaan. On ihmisiä, joille ei mikään todistus riitä, koska he rakastavat valhetta ja omaa viisauttaan ylikaiken.
Yrjö Sahama käänsit sitten Jeesuksen Sana eri järjestykseen, huomioitko edeltävän jakeen ja mitä uskoo tarkoittaa?
15 Ja hän sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.
16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.(Mark.16)
Siis kuka kuulee evankeliumin ja uskoo sen, hänet kastetaan.
Kristinuskon valtavirran mukaisesti tulkitsen tätä raamatunkohtaa niin, että kaste on pelastuksen välttämätön, muta ei riittävä ehto, kun taas usko on Krisukseen on sekä välttämätön että riittävä ehto. Sanojen keskinäisestä järjestyksestä emme katolisissa kirkoissa (s.o. room.kat, ort, lut anglik. ym) tee johtopäätöksiä. Vain baptistinen traditio käyttää tätä sanajärjestystä perustelunaan sille, että kaste nähdään tunnustustoimena eikä Jumalan tekona, jolla hän ottaa ihmisen omaksi lapsekseen.
Kun miettii evankeliumin Sanaa niin siinähän on ja vain siinä iankaikkisen elämän Sanat, onko ne rakkaat eli onko Sana sydämessä? Kunnioitanko Sanaa? Otanko Sanan lapsenmielisesti?
Ari Pasanen,
mielestäni ongelma on se, että tiede pitää totuuna vain omia tieteellisten kokeiden avulla saavutettuja tuloksia, kun ne ainakin joillekin meistä ovat vain osatotuuksia. Jonkinlainen selvitys Sanan/ Logoksen vastustajien kriitiikistä löytyy esim. täältä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Uskontokritiikki
Evankeliumin sanat ilmoittava Sanan: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Johannes todisti hänestä ja huusi: ’Hän on se, josta sanoin: Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.’ Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, armoa armon lisäksi.”
On hyvä osata erottaa uskonto ja usko toisistaan. Usko on olennainen osa ihmisen toimintaa ohjaavana tekijänä, kun taas uskonnot ovat enemmän tai vähemmän pyrkimystä ohjata ihmisen uskoa. Nihilistikin uskoo, ettei ole olemassa mitään mihin uskoa ja täyttää näin uskovaisen kriteerit. Mitään uskontoa nihilismi ei kuitenkaan harjoita. Ateismi on laaja käsite, mutta ilman uskoa ei ateistikaan voi sanoa mitään todellista faktaa käsityksistään maailman kaikkeudesta. Sattumaan uskominen se vasta uskoa vaatii, koska sattumasta ei ole mitään todisteita.
Kristitty taas uskoo Luojan ilmoitukseen Kristuksessa, (joka on tuotu julki Raamatun kautta, mm. universumin ja ihmisen synty) jonka kautta ihminen saa yhteyden Luojaansa.
Mikään uskonto ei sellaisenaan anna ihmiselle tuota uskoa. Uskontojen laaja kirjo maailmassa kertookin enemmän ihmisestä kuin Jumalasta, joka sekin on hyvä muistaa. Lopulta vahvin ja konkreettisin todistus Jumalasta ilmenee Rakkauden eri ilmenemis muodoissa ihmisten ja luomakunnan välisissä suhteissa. Varsinkin silloin kun ihminen kuollee toisen puolesta rakkauden tähden. Mitkään naturalistisen maailmankatsomuksen selitykset eivät pysty käsittelemään Hengelistä ihmistä, vaan se on heille täysi arvoitus. Hengelliselle ihmiselle taas mikään ei ole arvoituksellista.
”Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt” Joh.1:5
Kiitoksia Ismo, ja ”siukkuja” päivääsi.
Fakta on, että ”pimeys” ei sitä käsitä vieläkään. : )
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kristinuskon_kritiikki
Kiitos Tuula, siunausta sinulle.
Olin muutaman päivän reissussa, joten en ole voinut vastata Arille. Keskustelu on mennyt näköjään tosi hyvin eteenpäin, siitä huolimatta.
Ari kysyi uskontunnustuksesta. Siinä olisikin mielenkiintoinen tutkistelun kohde, että mihin kohtiin mikin tunnustuksen kohta nojaa.
Olen näitä kommentteja lukiessani, havainnut että, evankeliumista voi tehdä lain ja laista evankeliumin. Olen tuon jostakin joskus lukenut, mutta en ole sitä käsittänyt. Keskustelunne on auttanut minua tässä.
Pekka mistä”laista” puhut, ei pakanoilla ole mitään lakia jonka kautta pelastua, se oli juutalaisille.
Jeesus julisti Jumlan valtâkunnan evankeliumia, ei missään kohdin lakia.
”Ei pakanoilla ole mitään lakia jonka kautta pelastua.” Pakana voi kääntyä juutalaisuuteen. Silloin suostuu lain alle pelastuakseen. Se onkin sitten toinen kysymys, voiko siinä onnistua.