USKON OLENNAINEN OSA.

Sovittiin parin kaverin kassa, että luetaan Efesolaiskirjeen pari ekaa lukua ja jaetaan sitten mitä kukin siitä saa. No eihän kukaan tietysti muistanut sitä viikolla tutkia. Taisin jossain välissä sitä hiukan vilkaista. Nyt ,vasta tuntia ennen tapaamista otin esiin Raamattu kansalle painoksen ja luin sitä käännöstä.
Ekassa Efesolaiskirjeen luvussa, sen kolmannessatoista jakeessa hyppäsi silmiini : Hänessä on teihinkin sitten kun olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin

ja uskoneet sen, …..

Eli uskossa on olennaista juuri evankeliumin henkilökohtainen vastaanottaminen omalle kohdalle ja se on ennen kaikkea aktiivinen tapahtuma.

Innostuin oikein kun huomasin, miten suuri ero siinä on – 92 käännökseen verrattuna. Eli, sanotaan: kun uskoitte evankeliumin. Eikä vain uskoviksi tultuanne, tai Häneen uskoessanne. Raamattu kansalle, on tuossa hyvä käännös. Siitähän uskossa on nimenomaan kyse, että evankeliumiin uskominen on nimenomaan aktiivinen tapahtuma. Silloin, kun sen uskoitte…voisi sanoa.

Häneen uskominen on tietysti sama asia, mutta se ajatus johtaa meidät pitämään uskona vain tiedollista puolta. Ikään kuin usko olisi vain sen tietämistä että Jeesus niminen henkilö on joskus elänyt. -92 käännöshän sanoo: kun uskoitte Häneen.
Henkilökohtainen vastaanottaminen jää helposti sivuun. Tämä kohta korostaa juuri sen merkitystä.
Käsittääkseni uskossa on kyse juuri henkilökohtaisesta suhteesta Kristukseen.

Henkilökohtainen puoli ja tuon suhteen tuoma sisäinen muutos on olennainen osa uskoa. Ilman sitä usko on vain asioiden tietämistä ja jotenkin mekaanista asioiden käsittelyä. Ilman tunnesuhdetta.

Se suhde avaa rukoukseen ja kaikkeen hengelliseen elämään aivan uuden näkökulman. On hienoa tietää, että voi kaikki huolensa antaa Hänen kannettavakseen, eikä Hänen huolenpitoonsa koskaan tarvitse pettyä. Silti asiat ei välillä näytä menevän oikeinpäin. Lopulta huomaa kuitenkin, miten hyvin tuo ja tuokin asia hoitui. Oma huolehtiminen olisi mennyt ihan hukkaan.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Martti Pentti olet toki oikeassa että näin oli mahdollista ennen Jeesusta, siis sallinet että minäkin saivartelen samallalailla kanssasi, siis et lukenut kommenttiani tarkasti tai et ymmärtänyt lukemaasi, siis enää ei ole juutalaisillakaan lakia jonka kautta pelastua eikä siis pakanakaan voi pelastua lain kautta vaikka kääntyisi juutalaisuuteen.

    Laki oli siis juutalaisille, syntyperäisille tai kääntyneille, mutta se lakkasi Jeesukseen tienä pelastukseen.

Kirjoittaja

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.