Kun puhutaan uskonharjoituksesta, tulee mieleen urheilikoiden harjoitukset. Jääkiekkoilijoilla on kesäharjoituskausi. Silloin lujitetaan pohjakuntoa, että taas talvella jaksetaan pelata. Bodaajilla on reenipäivät ja melkein kaikilla ovat erilaiset ohjaajat, jotka tekevät harjoitusohjelmat ja yhdessä määritellään tavoitteet.
Tästä mieli pöllähtää uskonharjoitukseen. Onko meillä uskovilla joku harjoitusohjelma ja tavoite missä kunnossa ensi joulun aikaan tulisi olla.Ovatko seurakuntien paimenet niitä coutseja, jotka jauhavat purkkaa ja huutavat kehotuksia kaukalon laidalta. Diakoni olisi sitten joukkueen huoltaja, joka täyttelee juomapulloja. Voiko olla niin, että me jaotamme elämästämme määrätyt tunnit uskonharjoitukselle, Vai onko niin, että vasen pakki piispan pojissa oli hyvin hengellisessä virassa, en tiedä kuka hän oli. Jos heittelemme helluntailaisten kanssa mölkkyä, olemmeko harjoittaneet uskovien yhteyttä Jeesuksen tarkoittamalla tavalla?
Olisiko ihan avattava Raamattu ja katsottava mitä siellä sanotaan esimerkiksi:
ei silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan Kristuksen palvelijoina, sydämestänne tehden, mitä Jumala tahtoo,
Sen verran olen Lutherilta oppinut, että tiedä olevan ihmisen elämä kokonaan Jumalan palvelusta, jos se on uskonharjoitusta, muuten ihminen elää itselleen eikä siitä ehkä saa palkkaa Jumalalta. Luther toteaa muistini mukaan: Jos piikatyttö lakaisee lattiaa uskossa, niin se on Jumalan palvelusta ja varmaan myös uskonharjoitusta. Usko harjaantuu sanan kuulemisessa, sen lukemisessa, rukouksessa ja lähimmäisen palvelemisessa. Mölkky on uskonharjoitusta, jos sen hedelmänä molemminpuolinen ymmärrys kasvaa ja antaa kokemuksen siitä, että tunnemme saman Vapahtajan. Apostolien aikana rakkauden ateriat olivat uskonharjoitusta, yhdessä ruokaileminen lähentää ihmissuhteita ja näin tuo yhtenäisyyttä seurakuntaan.
Tärkeintä on, että tiedämme olevamme Jumalan kasvojen edessä koko ajan. Papit paanalla on uskonharjoitusta ja Jumalan palvelusta, kun he ovat viemässä evankeliumia sinne mistä ei ihan etummaisena kiiruhdeta Jumalan palveluksiin. Syntinen ihminen kuka tahansa tarvitsee hyväksyntää ja Jumalan rakkautta oppiakseen tuntemaan sen, että Jumala on hyvä vaikka ei hyväksykään syntiä, mutta rakastaa siitä huolimatta, että olemme syntisiä. Ei Jeesus viihtynyt syntisten kanssa siksi, että he olisivat olleet niin hauskoja ihmisiä ja osasivat nauttia elämästään, Vaan Jeesus oli syntisten ystävä siksi, että Hän rakasti heidän sielujaan ja halusi antaa heille pyhyytensä ja puhtautensa.
Lauri
Kiitos blogistasi, jossa osaat taitavasti tuoda esille arkirealistisen uskonnonharjoituksen kilpailukentiä.
Sitäkin sopii miettiä, onko jumalanpalvelus tilanne, jossa seurakunta palvelee Jumalaa vai tilanne, jossa Jumala palvelee seurakuntaansa. Alkuperäinen ajatus sanan takana lienee tosin palvonta eikä palveleminen. Harjoituksen olen ymmärtänyt samaan tapaan kuin elinkeinon tai ammatin harjoittaminen, en minään harjoitteluna.
Eiköpä kaikkea ensin harjoitella ennen kuin harjoitetaan. Jumala palvelee jumalanpalveluksessa, mutt ihmisten välityksellä ihmisille.