Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus. (1. Kor 13:13 / FB38)
Suurin on rakkaus.
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. (Joh. 3:16-17 / FB38)
Olemme vanhurskaita, kun uskomme ja turvaamme Herraan Jeesukseen Kristukseen.
Ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja. (Room. 3:28b /FB38)
Uskovaisilla on iankaikkisen elämän toivo, vaikka maailmassa meillä on kaikkinaisia vaivoja ja kärsimyksiä.
Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia. (2. Kor. 17-18 / FB38)
Miten sinä ymmärrät uskon, toivon ja rakkauden?
Miten sinusta Jumalan rakkaus meitä kohtaa vaikuttaa meidän rakkauteen lähimmäisiimme?
Muutamia Raamatun kohtia vanhurskauttamisesta
1. Apostoli Jaakob kirjoittaa; ”Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.” ( Jaakob 2:24)
2. Apostoli Paavali kirjoittaa: ” Ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.” ( Room 3:28)
3. Apostoli Paavali kirjoittaa: ” Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi” ( 1 Kr. 1:30)
4. Ja vaikka Jeesus on tullut Paavalille vanhurskaudeksi, hän sanoo toisaalta, että häntä ei ole vanhurskautettu; ” sillä ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu, vaan minun tuomitsijani on Herra.” ( 1 Kr 4:4)
5. 1 Johanneksen kirjeen mukaan vanhurskauttaminen on tekemistä: ” … Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, …” ( 1 Jh 3:10)
Kiitos hyvästä kommentista, Sami.
Oikeaa uskoa seuraa aina Jumalan tahdon mukaisia tekoja.
Miten tämä luterilaisen kristillisen dogmatiikan väite suhteutuu tähän Juhan kirjoittamaan tekstiin;
” Oikeaa uskoa seuraa aina Jumalan tahdon mukaisia tekoja”
”Pyhitys ja hyvät teot eivät ole välttämättömät autuuteen. Tämä on Raamatun oppi, koska se sanoo, ettei uskolle heti ensi hetkestä alkaen kuulu ainoastaan syntien anteeksiantamus, vaan myös pelastus, eikä tässä siis lainkaan oteta lukuun pyhitystä ja hyviä tekoja ” ( Frans Pieper, kristillinendogmatiikka, pyhityksen ja hyvien tekojen välttämättömyys)
Johanneksen kirjeen mukaan vanhurskauttaminen on tekemistä, eli jonkinlainen prosessi: ” … Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, …” ( 1 Jh 3:10)
Juhan blogin otsikko, usko, toivo ja rakkaus, tuo mieleen luterilaisen isän, Melanktonin Lutherin hyvän ystävän. Melankton väitti, v. 1536, että usko, toivo ja rakkaus ovat välttämättömät autuuteen. Luther taas vastusti tätä, koska näki siinä synergismiä.
Sami, kiitos hyvästtä pohdinnasta.
Jumala vanhurkauttaa syntisen, jolloin hän on autuas. Autuas Jumalan lapsi ei voi olla tekemättä Jumalan valmistamia tekoja. Ylistys ja kunnia Jumalalle Herralle Jeesukselle Kristukselle!
Juha, mitä mieltä olet tästä Pieperin väittämästä.
Sami, on tilanteita, että pelastettulle ei ole mahdollista tehdä mitään tekoja, esim. ristin ryöväri. Toki tämmöinen on harvinaista, joten yleensä hyvät teot seuraavat oikeaa uskoa.
Juha, esität ristinryövärin vailla kristillisiä tekoja. Tämä tulkinta taitaa olla väärä. Ks Frans Pieper s. 397, Pyhityksen käsitys laajassa merkityksessä.
Sami, ristin ryöväri oli autuas. Hän pääsi perille.
Juha, niin oli autuas, mutta ei autuas ilman tekoja.
Kristillistä uskoa ei ole olemassa ilman vanhurskaita tekoja. Kuten Juha oikein kirjoitti.
Ehken meidän olisi hyvä etsiä ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin saisimme myös kaiken tarvitsemamme sen mukana… Lahjaksi.
Ja on aina hyvä muistaa Paavalin sanat: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” Room.3:23-24
Kiitos erinomaisesta kommentista, Ismo.
Jumala vanhurskauttaa ainoastaan syntisiä. Jumala parantaa ainoastaan sairaita.
Ja sieltä kulkiessaan ohi Jeesus näki miehen, jonka nimi oli Matteus, istumassa tulliasemalla ja sanoi hänelle: ”Seuraa minua”. Niin tämä nousi ja seurasi häntä. Ja kun hän aterioi hänen kodissaan, niin katso, tuli monta publikaania ja syntistä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Ja kun fariseukset sen näkivät, sanoivat he hänen opetuslapsilleen: ”Miksi teidän opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa?” Mutta kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: ’Laupeutta minä tahdon enkä uhria’. Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.”
(Matt. 9:9-13 / FB38)
Ismo, osaatko sanoa, miksi luterilaisuudessa objektiivinen vanhurskauttamisoppi jyrää subjektiivinen vanhurskauttamisen. Eli pyhitys käsitetään vain suppeammassa merkityksessä. Tämä tarkoittaa sitä, että vanhurskaus on ensin jota seuraa pyhitys eli hyvät teot. Kuitenkin pyhitys laajassa merkityksessä sisältää vanhuskauttamisen. Mistä historiasta tulee tämä vallitseva painotus ja koska se on muuttunut yksipuoliseksi ja mitä varten. Onko yksi syy sola ”yksin uskosta” joka on ymmärretty yksipuolisesti.
Käytännössä tämä näkyy luterilaisuudessa kilvoitus kirjallisuuden totaalisena puuttumisena. Esim, ortodoksisessa kirjallisuudessa kilvoituskirjallisuus on valtava. Samoin patristinen kirjallisuus on lukematon.
Tänään on Hyvän paimenen sunnuntai. Hyvää messua ja jumalanpalvelusta kaikille kristityille!
Hän rakastaa vanhurskautta ja oikeutta; maa on täynnänsä Herran armoa.
(Ps. 33:5)
.
Ajatus pelastumisesta: ihminen pelastuu yksin uskon kautta. Mutta hyvät teot ovat osoitus pelastavasta uskosta. Usko vaikuttaa meidän tekojemme mukana.
Luther ilmaisee asian näin: ”… teot eivät ole otollisia itsensä tähden vaan uskon tähden. Usko on läsnä, vaikuttaa ja elää erotuksetta yhtenä ja samana kaikissa teoissa, olivatpa ne sitten miten runsaslukuisia tai keskenään erilaisia tahansa” (Puhe hyvistä teoista 1984, 16-17). Sen sijaan ”kaikki, mikä ei ole uskosta, on” – Paavalin mukaan – ”syntiä” (Room. 14:23). (Lainaus Petri Hiltusen kirjotuksesta pelastavatko hyvät teot ) Lutherin mukaan hyvät teot eivät pelasta vaan yksin usko,jonka seurauksen syntyvä hyvät teot,jotka ovat uskon hedelmiä . Mutta ilman uskoa ne ovat ”kuolleta tekoja” joiden avulla ei pelastuta.
Hyvä kommentti, kiitos Martti!
Näin minäkin ajattelen teoista.
”Sen sijaan ”kaikki, mikä ei ole uskosta, on” – Paavalin mukaan – ”syntiä” (Room. 14:23). (Lainaus Petri Hiltusen kirjotuksesta pelastavatko hyvät teot )”
Eli jos pakana suorittaa jonkun hyvön teot. Vaikka sotilas puolustaa maatansa vailla uskoa. Hän tekee syntiä.
Tai jos pakana auttaa naapurin vanhusta hän tekee synnin. Ja Jumala vihaa syntiä. Onko siis parempi olla auttamatta?
Jos pakana lääkäri leikkaa syöpäpotilaan hän tekee syntiä työkseen.
Jos uskosta osaton työnantaja palkkaa työntekijän tarjoten hänelle toimeentulon, hän tekee syntiä.
Jos pakana pesee hampaitansa huolehtiakseen itsestään hän tekee syntiä. Koska hän ei tee sitä uskossa.
Pakanan koko elämä on syntiä. Kuinka moni kristitty on pyytänyt anteeksi pakanuudessa tehtyjä hyviä aikomuksiaan ja tekojaan lähimmäiselle?
Ymmörsiköhän luther Raamatun kohdan vähön väärin!
Matti Pylkkänen
”Ilman uskoa ne ovat kuolleita tekoja. ”
Mitä väliä sillä on, jos joku hihhuli väittää pulassa olevalle annetun avun olevan kuollut teko. Pääasia, että avuntarvitsija saa avun ja voi jatkaa matkaansa.
Hän varmasti sen mielellään ottaa avun vastaan vaikka antaja olisi ateisti. Kiittää ja siunaa vielä perään, eikä kuuntele olenkaan jos vieressä joku huutaa, että älä ota vastaan, se ei ole uskossa annettu.
Ei toistan auttamisella, hyvillä teoilla pyritä tienaamaan taivasosuutta, vaan auttamaan sitä joka apua tarvitsee. Teidät on viety aivan metsään näissä hölmöyksissä.
Jos joku on oppinut lain kautta, että pitäkää huoli köyhistä ja leskistä ja orvoista, sekä kunnioittakaa vanhusta ja kumartakaa harmaapään edessä. Niin miksi lakia pitää panetella ja haukkua ja mitätöidä sen takia, että se hyvin opettaa.
Tuskin Jumala sitä uskoa tarvitsee, hän on olemassa ilman sitäkin, mutta hyvät teot ovat hänen käskyjänsä ja niiden tekeminen on vanhurskautta.
Jumala vaatii kaikilta ihmisiltä hyviä tekoja, niiltäkin, jotka eivät usko. Laki on siis hyvä ja itsessään vanhurskas. Mutta vain lain täyttäjät ovat vanhurskaita ja tästä kysymyksestä alkaa kaikenlainen eripura ja kiistely ihmisten kesken…
Kuka on vanhurskas ja miten hyvin minä toteutan rakkautta, joka on lain päämäärä? Laki on siis hyvä, mutta me olemme vääryyden vallassa, koska emme täytä lakia kaikilta osin. ”Joka rikkoo yhdessä kohdin, on rikkonut koko lain”
Ongelmaksi muodostuu ihmisen omavanhurskaus, koska ihminen kuvittelee lain täyttävänsä ja sen tähden hän alkaa panettelemaa ja tuomitsemaan niitä, jotka eivät ole yhtä hurskaita ja lain kuuliaisia, kuin hän itse on… Ihminen on jopa niin sokea omavanhurskaudessaan, että suosittelee omaa vääryyttään muille. Moni ns. Hyvän tekijä on valmis mestauttamaan ne, jotka eivät ole yhtä hurskaita, kuin itse on. (Tätä ns. ”Hurskautta” löytyy kaikista uskonnoista ja kaikista yhteiskunnista laajalti. Ja varsinkin ”some” on tätä täynnä!)
Monet ns. Tekopyhät jumalan palvelijat ja sekulaarit ihmiset, kieltävät ja vartioivat muita, mutta omaa syntiään he eivät näe.
Köyhän ja sairaan auttaminen ja omasta varallisuudestaan luopuminen toisen hyväksi on aina hyvästä, niin kuuluu kaikkien ihmisten tehdä, mutta Jumala ei lue meidän hyviä tekoja, vaan Hän lukee meidän sydämen asenteen… Kuka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu.
Kuka uskaltaa omien tekojensa varassa sanoa olevansa täydellinen ja hurskas Jumalan edessä, joka on Lain asettanut?
Laki on hyvä ja täydellinen, mutta sen päätehtävä, on näyttää meille, että synti on todellisuutta meissä. Paavali kirjoitti: ”Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista. Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.”
Lain tehtävä on siis paljastaa meissä synti, joka on meissä oleva ominaisuus lain edessä, niin ettemme voi itseämme puolustaa, jos olemme rehellisiä. Lain tehtävä on paljastaa meissä oleva synti. Ilman Kristusta me hukumme kaikki!
”Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu.” Sanoi Pietari ja sanoi sen Kristityille, mutta se koskee samalla myös kaikkia ihmisiä.
Kristitty on Kristuksen oma, sillä hän tekee hyvää ilman palkkaa Rakkauden tähden, kaikki hänen tekonsa on Jumalassa tehdyt.
Ismo Malinen eihän tässä ”todistelussa” ole päätä eikä häntää, ensin sanoitat että teissä on synti ja lopussa sitten sanoitat toisin ” kaikki hänen tekonsa on Jumalassa tehdyt”, siis jos kaikki teot on tehty Jumalassa niin ei siinä syntiä olisi, eihän?
Kirjoittelustasi saa sen kuvan ettet tunne Jumalan voimaa, sinulla on vain jumalisuuden ulkokuori ja omavanhurskaat puheet.
Martti Pylkkänen kirjoittaa; ”Ajatus pelastumisesta: ihminen pelastuu yksin uskon kautta. ”
Raamatussa kuitenkin sanotaan; ” . Apostoli Jaakob kirjoittaa; ”Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.” ( Jaakob 2:24).
Ihminen siis pelastuu uskon ja tekojen kautta. Jos erotamme uskon ja teot toisistaan emme pelastu. Vanhurskauttavaan uskoon kuuluvat nämä molemmat.
Näyttäisi siltä, että Martti Pylkkäsen ja Martti Lutherin lause ei pidä paikkaansa. Mitä mieltä olette tästä väittämästä.
Mikä siinä on väärin? Teoista ihminen osoittautuu, onko uskosta vanhurskas. Vaikea löytää, missä Luther olisi erehtynyt opetuksissaan uskosta.
” Mikä siinä on väärin? Teoista ihminen osoittautuu, onko uskosta vanhurskas. ”
Tästähän ei ollut kysymys.
Ihminen pelastuu vain uskon kautta ja vanhurskaus seuraa siitä todellisuudesta. Vanhurskas kykenee silloin rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistään niin kuin itseään. Ei kuitenkaan omasta voimastaan , vaan siitä voimasta, jonka Pyhä Henki antaa.
Pekka, näyttää siltä, ihminen ei pelastu pelkän uskon avulla. Riivaajatkin uskovat ja vapisevat ( en tiedä voidaanko tätä käyttää tässä kohtaa argumenttina). Vanhurskauttavasta uskosta ei voida erottaa tekoja, se ei ole vanhurskauttavaa uskoa, vaan riivaajien uskoa. Mitä mieltä olet tästä näkökulmasta?
Pelastavatko hyvät teot?
20.1.2020 • Kysy pastorilta / Kristinoppi
Kysymys: ”Jaakob sanoo: ’Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta’ (Jaak. 2:24).” Kuitenkin Raamatun mukaan Jumala vanhurskauttaa ihmisen yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen ansiotyön tähden. Onko tässä ristiriitaa, vai miten asia tulisi ymmärtää?”
Vastaus: Jaakobin kirjeen opetuksen uskosta ja teoista on usein nähty olevan ristiriidassa sen kanssa mitä Paavali opettaa pelastumisesta. Paavalihan sanoo, että ”ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja” (Room. 3:28) ja ”… tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen” (Gal. 2:16). Onko Jaakobin ja Paavalin opetuksen välillä ristiriitaa?
On tärkeää huomata ensinnäkin, ettei Jaakob kiistä uskon merkitystä. Hän puhuu niille, jotka sanovat uskovansa. Uskon kautta he ovat tulleet osallisiksi pelastuksesta. Ongelma on siinä, että nämä, jotka sanovat uskovansa, kohtelevat kuitenkin halveksivasti köyhiä. Uskon pitäisi päinvastoin saada heidät toimimaan köyhien hyväksi. Näin nämä ihmiset eivät elä uskonsa mukaan.
Jaakob siis ajattelee, että joku saattaa sanoa uskovansa Kristukseen, mutta hänen tekonsa näyttävätkin osoittavan, että hän ei sittenkään todellisuudessa usko. Hänen tekonsa kertovat enemmänkin epäuskosta kuin uskosta. Ne eivät puhu siitä, että Kristus asuu uskon kautta hänen sydämessään.
On turha sanoa, että ”minä uskon”, jos ihminen ei elä yhteydessä uskon kohteeseen Kristukseen, eikä anna Kristuksen toimia kauttaan muiden hyväksi. Joka ei tottele Kristusta, ei tosiasiassa usko Häneen.
Tekoja vailla oleva usko on kuollut. Usko näkyy rakkautena, vaikka toki rakkaus on aina vajavaista ja keskeneräistä.
Jaakob ei kuitenkin kertaakaan väitä, että pelkät teot pelastaisivat ihminen. Teot eivät vanhurskauta vaan usko. Mutta usko vaikuttaa vääjäämättä tekoja. Usko vaikuttaa rakkautta ja rakkaus on tekoja. ( Lainaus Pertri Hiltunen kirjoituksesta Luterilainen, net )
Kiitos Martti. Hiltunen kertaa tässä Jaakobin kirjeen johdanto-oppia. Tämä on tuttua. Hiltunen ei kuitenkaan vastaa kysymykseen, mitä esitän ja kysyn. En kysynyt pelastavatko pelkät teot ihmisen. Sen sijaan kysyn ja esitän, että pelastavaan uskoon, vanhurskauttavaan uskoon kuuluvat usko ja teot, ei pelkkä usko. Siksi on väärin sanoa, että pelkkä usko pelastaa.
Raamatun ilmoitus pelastuksesta on selkeä. Pelastuksemme ainoa perusta on Jeesuksen sovitustyössä Golgatan ristillä. Ihmisellä ei ole mitään mahdollisuutta pelastua omien tekojensa kautta, ei edes niin, että niillä olisi jokin osittainen vaikutus pelastumiseen.
Tekojen ja pelastuksen välillä on oma muu yhteytensä, jota havainnollistaa hyvin kiteytys: ”Emme pelastu hyvien tekojen kautta, mutta pelastumme tekemään hyviä tekoja.” Jumalan tahto on, että jokainen ihminen oppii tuntemaan Jeesuksen omana Vapahtajanaan ja iloitsee pelastuksestaan niin, että seurauksena ovat rakkauden teot lähimmäisiä kohtaan. Jaakob herättelee meitä ymmärtämään, että uskossa on kyse paljon enemmästä kuin pelkästä Jumalan olemassaolon totena pitämisestä. Kyse on henkilökohtaisesta uskon suhteesta Jeesukseen. Tällöin uskosta tulee liikkeelle paneva voima ja alamme tehdä rakkauden tekoja (esimerkiksi autamme lähimmäisiämme). Jaakobin virke onkin hyvä ottaa vastaan herättelynä: ”Olenko ymmärtänyt, kuinka suurenmoinen lahja pelastus on? Kuinka minun kauttani voisi Jumalan rakkaus tulla esiin?”
Pelastumme siis ilman tekoja. Mutta jotain toisille tärkeää jää tulematta esiin, jos Jumalan rakkauden virta ei saa virrata eteenpäin meidänkin kauttamme.
Paavali käy samaa asiaa läpi kirjeessään efesolaisille: ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.” (Ef. 2:8–10.)
Martti, pelastus on Raamatussa selkeä. Keskustelusta päätellen ymmärrämme pelelastuksen kuitenkin eri tavalla. Objektiivinen sovitus on Pojan suorittama, Hän on uhri puolestamme.
Olen samaa mieltä, että ihmisellä ei ole mitään mahdollisuutta pelastua tekojensa avulla omavaraisesti ilman Kristusta. Mutta uskokaan ei pelasta ilman tekoja, koska se ei ole enään kristinuskoa. Ei ole vanhurskauttavaa uskoa ilman kristillisiä tekoja. Tämä on ihan luterilaista perusdogmatiikkiaa ( ks. Frans Pieper). Emme siis pelastu ilman tekoja.
Efesolaiskirjeessä Paavali käy rajanvetoa väärään juutalaiseen lakihurskauteen. Omavaraisuuteen. Juutalaisuudessa oli monta herätysliikettä ja tulkintaa. Juutalaisuutta Paavali ei sinänsä tuomitse. Hän tuomitsee farisealaisliikkeen tulkintaopin. Tällä kohdalla ei voi argumentoida kristillisiä tekoja vastaan ja irroittaa niitä uskosta johon kuuluvat kiinteästi teot.
Kristilliset teot suuntautuvat ja niitä tehdään, Jumalalle, itselle ja lähimmäiselle.
Mielenkiintoisia ja hyviä kommentteja… Ja lopulta on kuitenkin hyvä muistaa, että sydämestä lähtevät ajatukset ja mielenliikkeet ohjaavat paljolti ihmisen tekoja ja puheita. Sydämen kyllyydestä myös suu puhuu. Kuka askeleensa lopulta itse määrää?
Miten usko siis vaikuttaa Kristityissä? Eikö juuri Armoa ja laupeutta toisia ihmisiä kohtaan? Herra sanoo: ”Laupeutta minä tahdon, enkä uhria” ja kuitenkin me olemme aina tuomassa omia tekoja Jumalan alttarille, niinkuin Kain, jolle Jumalan sovitus ei kelvannut, vaan tahtoi tuoda itse valitsemansa uhrin.
Usko vaikuttaa aina tekojemme mukana, mutta kuka uskoo ja luottaa siihen, että Kristuksen Uhri on riittävä ilman omia tekoja? Onko Lunastus maksu täysin maksettu, vai vieläkö tulee tehdä jotakin? Missä meidän sydän on? Omissa vai Kristuksen teoissa?
Ilo ja Kiitos mieli ei asu orjan sydämessä, mutta lapsen asema taas on vapaa ja iloinen, sillä Isä rakastaa lastaan ehdoitta, hän elää Kristuksessa Vapaana ilman pelkoa rangaistuksesta.
Orja taas pelkää, että työnsä kunnollisuus ei riitä palkkaan, jota hän isännältään odottaa. Ainainen työ on hänellä edessä, eikä hän saavuta lepoa ja rauhaa milloinkaan.