Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan…

Tuttu sanonta keskusteluissa kuuluu: ”Usko tai älä”! Tuolla sanonnalla halutaan vakuuttaa keskustelukumppani siitä, mitä sanoja itse on juuri kertonut. Mitä sitten se usko on, josta kirkossa puhumme?

Heprealaiskirjeen luvun 11 alussa on uskon määrittelyn mielenkiintoinen luettelo (Hepr. 11:1-10). Se on tulevan sunnuntain toinen lukukappale, Uuden testamentin lukukappale. Tuo kohtaa alkaa näin:” Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut. Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.”

Uskoja, uskontoja ja uskomuksia on maailmassa monenlaisia. Vitsi kertoo Pihtiputaan mummosta, joka ei usko ihmisen käyneen koskaan kuun pinnalla. No, vakavasti puhuen, on paljon amerikkalaisia, jotka pitävät yllä ”tarinaa” siitä, että ihmisen käynti kuussa on huijausta. Yhdysvaltain edellinen presidentti tapasi kuitata erilaiset epämieluiset uutiset ja tiedot sanoilla ”fake news” (epätosi, feikki uutinen).

Meillä ihmisillä on joskus vaikeus tietää, mikä on ”feikkiä” ja mikä totta. Onneksi on kuitenkin tieteen tulokset ja paljon luotettavaa tiedonvälitystä. Kristillisen uskon kohdalla kysymys on hankalampi ja laajempi. Siinä ei ole kyse vain siitä, onko informaatio tosi vai epätosi vaan paljon syvemmästä asiasta.

Uskossamme on kysymys elämän perustasta eli siitä, mihin luotamme ja minkä varassa elämme tätä ja sitä tulevaa elämää ajatellen. Uskoon liittyy tosiaan se ulottuvuus, että se kurottaa tämän näkyvän todellisuuden ulkopuolelle. Tai ulottuvuus, että toinen todellisuus, Jumalan näkymätön todellisuus on läsnä tässä todellisuudessa ja maailmassa.

Usko on tietoa, kokemusta, tunnetta, vakuuttuneisuutta, turvautumista ja paljon muuta. Meille kristityille usko on uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan, joka on kaiken Luojana ja joka on myös uuden elämän ja ikuisen elämän Antajana.

Pyhän otsikko sanoo, että ”Jeesus herättää uskon”. Siitä luemme evankeliumeista. Ja se on ollut todellisuutta apostoleista ja ensimmäisistä kristityistä lähtien. Tuttu hengellinen laulu tiivistää asian:” Uskoa ei synny omin voimin, ilmaiseksi anova sen saa. Sitä ansaita ei töin ja toimin, Jumala sen meille lahjoittaa”. – Siis: Usko tai älä – mutta jospa kuitenkin! (Puruvesi-lehden Kohtaamispaikka-palstan kirjoitus 19.1.2023)

Toivo Loikkanen

  1. Toivo, sinulla on hyvä etunimi! Minulle toivo merkitsee kurottautumista Jumalan puoleen. Tunnen ja ymmärrän häntä vähän, mutta luotan ainakin ajoittain, että hänellä on ohjat käsissään. Jumala voi lahjoittaa toivovalle uskon, jonka hedelmää on rakkaus. Toivo, usko ja suurin: rakkaus. Olen pääasiassa toivovainen, mutta myös uskovainen ja Jumalan avulla myös vähän rakastavakin.

  2. Helka Ahava ja toivo

    Kristilliset kirjoittajat, tuomitessaan kaikenlaisen halun syntinä, eivät ole ymmärtäneet, että myös toivo on halua. Enkä nyt tarkoita tämän aloituksen kirjoittajaa, jossa sana toivo on tullút lihaksi, vaan toivomista. Toiveissaan ihminen haluaa jotakin, yleensä parempaa kuin hänellä jo on, eli siinä on halu joskus suuriinkin asioihin, kuten hallitsemaan taivaallisia joukkoja ja pääsyä tuomitsemaan rautaisella otteella Israelin kahtatoista sukukuntaa. Kuten aikaisemmin kirjoittamani raamatunlauseet kertovat. Suuntaudutaan sitä kohti, mitä toivotaan, uskon tukemana.

    Toisaalta, opin mukaisesti ihmisen pitäisi unohtaa itsensä, se tarkoittaa, että ihminen ei enää toivo mitään itselleen, häntä ei enää ikäänkuin ole, ainakaan päällimmäisenä, vaan jos toivoo, pitää toivoa toisille hyvää esim. rukouksessa ja sitä kautta saa hyvän mielen itselleen. Heitä ei sanota toivottomiksi, vaan toiveettomiksi, narayana, se on korkea aste eräässä uskonnossa. Sen saavuttaminen vaatii suurta sisäistä muutosta, henkistä uudesti syntymistä päässä, eli ylhäällä.
    Kun nykyisin jokaisen pitäisi toteuttaa omaa unelmaansa, uskoa toivoa, haluta sitä, on tavoitteena tällainen toiveeton narayana täysi vastakkainen. Ja niinpä se saakin päällensä tummat pilvet, ja pakana väitteet, vaikka omasta uskonnosta löytyi sama tavoite, joka on peitetty uskolla, toivolla, ja rakkaudella.
    Ja lisätty lauseella: Rakkaus peittää suuretkin synnit.

  3. 24 Mutta venhe oli jo monen vakomitan päässä maasta, aaltojen ahdistamana, sillä tuuli oli vastainen.
    25 Ja neljännellä yövartiolla Jeesus tuli heidän tykönsä kävellen järven päällä.
    26 Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän järven päällä, peljästyivät he ja sanoivat: ”Se on aave”, ja huusivat pelosta.
    27 Mutta Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: ”Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö”.
    28 Pietari vastasi hänelle ja sanoi: ”Jos se olet sinä, Herra, niin käske minun tulla tykösi vettä myöten”.
    29 Hän sanoi: ”Tule”. Ja Pietari astui ulos venheestä ja käveli vetten päällä mennäkseen Jeesuksen tykö.
    30 Mutta nähdessään, kuinka tuuli, hän peljästyi ja rupesi vajoamaan ja huusi sanoen: ”Herra, auta minua”.
    31 Niin Jeesus kohta ojensi kätensä, tarttui häneen ja sanoi hänelle: ”Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?”(Matt.14)

    Tuossa on uskon ja epäuskon todistus.

    Pietari käveli veden päällä kun uskoi mutta vajosi kun ei.

    Jokainen voi kysyä itseltään onko minulla uskoa tehdä niinkuin Jeesus sanoo?

    • ”Niin Jeesus kohta ojensi kätensä, tarttui häneen ja sanoi hänelle: ’Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?’” Tässä puolestaan kerrotaan, miten Jeesus suhtautuu meihin, joiden usko horjuu.

  4. ”Usko on tietoa, kokemusta, tunnetta, vakuuttuneisuutta, turvautumista ja paljon muuta. Meille kristityille usko on uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan, joka on kaiken Luojana ja joka on myös uuden elämän ja ikuisen elämän Antajana.”

    Mikä tästä puuttuu? Tästä puuttuu koko kristinuskon ydin: Jeesus Kristus ja se kuka Hän on. Kristitty uskoo, että Kristus on VT:n lupaama Messias, joka sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta. Hän on UT:n meille kertoma ja apostolien todistama Jumalan Poika, joka on kärsinyt Pontius Pilatuksen aikana ristinkuoleman puolestamme, sijaisenamme ja on tällä ristikuolemallaan sovittanut maailman ja siis meidän jokaisen omakohtaiset synnit ja hän Kristus on noussut kuolleista ja istuu nyt Jumalan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Vain yksin hänen kauttaan ja Häneen uskomalla, joka on siis uskoa siihen, kuka Hän itse sanoo Raamatussa olevansa. pääsemme Jumalan luo.

    Jumalaan jokainen ihminen uskoo luonnostaan, mutta Jumalan Poikaan Jeesukseen Kristukseen ei kukaan ihminen voi luonnostaan, itsestään käsin pohdiskelujen ja tietyn tietomäärän saatuaan ja sen tuloksena uskoa , vaan siihen tarvitaan uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä. Sen tähden on näin, koska ihminen on lankeemuksen tähden erossa Jumalasta. Kukaan ei tule Jumalan luo 1. uskonkappaleeseen uskomalla, siis uskomalla Jumalaan Luojana, vaan ainoastaan niin että Isä vetää häntä ja ihminen sitten tulee Jeesuksen luo ja ihminen syntinsä tunnustettuaan saa armosta vastaanottaa uskon Jumalan Poikaan syntiensä anteeksiantajana. Jumala lukee hänet vanhurskaaksi Kristuksen tähden ja näin alkaa uusi elämä Kristuksessa uskossa Jumalan Poikaan Jeesukseen Kristukseen.

    Joh. evankeliumin 6. luvussa Jeesus opettaa, ettei kukaan voi tulla hänen luokseen ilman että Isä vetää häntä. ”Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä.” Joh. 6:44. Jeesus sanoo saamassa luvussa olevansa taivaasta alas tullut elämän leipä. ”Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.” Joh. 6.48-51

    Uskon keskus on Jeesus Kristus. ”Jeesus sano hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muuten kuin minun kauttani”. Joh. 14: 6

    Jeesus itse opetti Nikodeemusta näin: ”Joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa” Joh. 3:3. ”Jeesus vastasi: Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanon sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä”. Joh. 3:5-7

    ”Ja niin kuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.” Joh. 3:14-18

    • Onhan kirjoituksessani mainittu selvästi, että usko on uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan. Se tarkoittaa uskoa Isään, Poikaan Jeesukseen ja Pyhään Henkeen. Siten sinällään hyvä ”saarnasi” Jeesukseen liittyen ei ”osu maaliin” siinä mielessä, että se puuttuisi tuosta.

    • Tiedän toki sen mitä Kolmiyhteinen Jumala tarkoittaa. Mutta tietääkö ihan tavan tallaaja. Tuskin. Ja ennalta arvasin että tähän tulet vetoamaan. Itse haluan tuoda esiin evankeliumia. Se tarkoittaa silloin Jeesuksesta puhumista. Ja kun nyt ylipäätään puhutaan kristinuskosta, on mielestäni selvästi tuotava esiin Jeesus Kristus ja hänen merkityksensä ja keskeisyytensä uskollemme. Hän uskomme alkaja ja täyttäjä. Hän on koko Raamatun Herra ja Kuningas!

      ”Hän on se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut’. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” Ap.t. 4:11-12

    • Ei se ole lakannut. Tulisit kuuntelemana vaikka minun puheitani ja saarnojani. Niissä Jeesus on esillä hyvinkin paljon. Ja kirkkomme julistuksessa muutenkin. Maalailet vanhaa sanontaa käyttäen hieman ”piruja seinille” kun siihen ei tässä asiassa ole aihetta.

Loikkanen Toivo
Loikkanen Toivohttps://www.facebook.com/toivo.loikkanen
Olen 60-luvun alkuhetkinä syntynyt Keski-Karjalan kasvatti, nykyisin Savonlinnassa toimiva puolivallaton rovasti. Kirjoitan kirkosta, elämästä sekä uskon, toivon ja rakkauden näkymistä. Mielipuuhaani kesällä on mökkisaunassa saunominen ja talvella retkiluistelu. Matkustelen mikäli aika ja rahat riittävät siihen. Siviilissä kannan vastuuta OP-ryhmän aluepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana ja OP-ryhmän hallintoneuvoston jäsenenä.