Usko, mammona ja Luther-kirkko

Vanhuus antaa aiheen muistella ja niin minäkin. Kotimaa24 on laajasti esitellyt Luther-kirkon muuttumista kapakasta kirkoksi. 30 vuotta sitten oli minullakin vähäinen osuuteni tässä tarinassa. Osoite oli tuttu. Monta kertaa vierailin ystäväni, Kevätkylvö-lehden päätoimittajan opiskelijaboksissa Malmikadulla.

Sleyn nykyhallituksen puheenjohtajalla on erityinen ilo palvella järjestöä, joka tekee ihan oikeita ratkaisuja, silloinkin, kun ne ovat vastakkaisia. Hän kertoo:

”Sen ajan päättäjät tekivät varmasti ihan oikean ratkaisun.” Ratkaisu oli myydä Luther-kirkko, vaikka kirkko sitten muuttui kapakaksi. Ratkaisu tehtiin evankeliumin tähden. Sley tarvitsi pääomaa kirkkopoliittisen linjansa ajamiseen ja varmasti niin silloin kuin nytkin rukoillen rahankäytölleen siunausta. Samasta syystä kirkko nyt vuokrattiin Varmalta. Evankeliumin tähden, evankeliumin julistamisen tähden ja ihan varmoina ratkaisujen oikeellisuudesta.

No, mikä oli se minun vähäinen osuuteni? Suomenniemen kirkkoherrana ollessani oli minulla ilo toimia Kotimaan vakituisena kolumnistina. Syyskuussa -86 kirjoitin Sley:stä ja Luther-kirkosta hyvin kriittisen kolumnin. Kirjoitus herätti keskustelua. Seuraavassa numerossa Sley:n Aimo Kymäläinen paheksui kirjoitustani, ihmetteli Kotimaan huonoa makua ja rimanalitusta. Ei voinut olla epäkristillistä hoitaa talouttaan asiallisesti. Lainaus:

”Vielä on meidän maassamme sekä yksityisellä ihmisellä että yhteisöllä oikeus omistaa,jopa taloja. Ei kai yhteisön omistusoikeus ole sen epäkristillisempää kuin yksityisenkään.”

Näin periaatteellisille linjoille ja peruskysymyksiin keskustelu kävi. Eikö ole kristillistä myydä kirkko kapakaksi, jos se tapahtuu Sanan julistamisen, kuten sanottu evankeliumin tähden?

Seuraavassa numerossaan vei Kotimaa mammona ja Sana-pohdinnan pääkirjoitukseensa (Raha ja rakkaus, KM 16.09.1986) Pieni lainaus siitä:

”Helposti käy niinkin, että alkuperäisen toimintaidean väljähtyessä tai kerran olemassa olleiden tarpeiden tultua pääosin tyydytetyiksi yhteisö jatkaa elämäänsä yhä avoimemmin liikeyrityksen luonteisena. Sellaisenakin se pyrkii todistamaan tarpeellisuutensa vaikkapa kirkon palvelijana.”

Samassa numerossa oli myös kolumnini (”Mammonasta eli Sanan selitystä”), joka valitettavasti jäi sen keskustelun viimeiseksi. Lainaan sen lopun:

”Jumalan lapsina valitsemme toisin: jakamisen, yhdessä kulkemisen, yhteisen ilon. Luovumme täydellisyyden harhasta ja hyväksymme toisemme heikkoina ja erehtyvinä -itsemme kaltaisina. Rakkauden kaksoiskäskyssä Jeesus sanoo kaiken ja tavallaan helppoa on toistaa hänen sanansa. Että sana tulisi lihaksi omassa elämässä – se ei enää olekaan helppoa. Tarvitaan ihmisen ikä, oma elämä alusta loppuun.”

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. TARJA,

    esität kiinnostavan kysymyksen: Olisiko Sley myynyt kirkkonsa, jos olisi tiennyt sen muuttumisen yökerhoksi? Vielä on elossa ihmisiä, jotka tietävät vastauksen. Minä en ole millään tavalla asiantuntija Luther-kirkon historiassa. Voin vain päätellä ja tietenkin kysellä, jos Sleystä vastaaja löytyy.

    Mikä oli vuosiluku, kun talo kaavalla suojeltiin? Lähtikö Sley siitä, että kirkko puretaan?

    Yhtä varmaa kuin omistusoikeus Suomessa kuitenkin on, että Sley kiinteistön myydessään sen omistajana olisi voinut asettaa kirkkotilaa koskevan ehdon. Todennäköisesti se olisi laskenut kaupan hintaa.

    Sleyn kiinteistökaupat on syytä asettaa laajempiin yhteyksiin. Ainakin vielä 1960-luvulla oli Sley kirkon herätysliikkeistä varakkain ja suurimman kiinteistöomaisuuden haltija. Rahaa ja kiinteistöjä oli siunaantunut liikkeelle pitkin matkaa. Tällä on varmasti ollut vaikutusta liikkeen linjaan. Edelleen suosittelen Markku Ruotsilan tutkimusartikelia Teologisen Aikakauskirjan numerossa 5-6/2015 (Uuspietismin unohdettu ulottuvuus. Suomalaiset David Hedengårdin herätyskristillisessä verkostossa,) Artikkelista ilmenee, ettei Hedengård lupaillut ja välittänyt dollarisiunausta ainoastaan muromalaisille, Ylioppilaslähetykselle ja Uudelle Tielle. Hänen erityisen kiinnostuksensa kohteena oli Toivo Rapeli.

    Tässä olisi kirkkohistorian tutkijoille varsin kiinnostava aihealua: USA:sta rahoitettu uuspietistinen, herätyskristikllinen toiminta Suomessa 1960-luvulla. Mutta takaisin Sley:hin.

    Toivo Rapeli ei ilmeisesti lähtenyt rapakontakaisten seireenilaulujen ja dollarivirtojen perään. Mutta hänen jälkeensä Sleyn kirkkopoliittinen linja koveni ja kaiken kaikkiaan herätysliikepohjalta alettiin ottaa hajurakoa Suomen ev.lut. kirkon kirkolliskokoukseen. Anssi Simojoki sai jaettua pienen Länsi-Suomen rukoilevaisten liikkeen. Hän, Sakari Korpinen ja muut räyhäevankeeliset saivat jaettua myös evankeelisen liikkeen.

    Perinteen, kirkon opin kunnioittamisen ja ”klassisen kristinuskon” sisäisesti ristiriitaisin iskulausein perustettiin myös kirkon sisälle ryhmäkunta omine, itse valittuine piispoineen ja kirkon tunnusmerkkeineen. Sitä edelsi Paavalin Synodi, vaikka Paavali kirkon historiassa edustaa suurinta uudistusta ja käännettä. Luther-Säätiö, vaikka Lutherin tavoitteena ei ollut kirkosta eroaminen, vaan kirkon uudistaminen. Opillisten kirkonhajoittajien käyttämät nimitykset ovat niin orwellmaisia, että ne palauttavat mieleen vanhan termin kansandemokratia.

    Näin pitkälle pääsin, vaikka aloitin Malminkadulta. Minä en tässä julista totuutta, vaan kerron oman subjektiivisen näkemykseni. Toivottavasti Sleyn pojilla ja miehillä on niin puhtaita jauhoja pussissa, että he voivat vastata rehellisesti ainakin historiallisten faktojen osalta.

  2. Mielenkiintoista lukea historian havinaa ja pohdintoja. Sley on aina rahoittanut toimintansa erilaisella konseptilla kuin monet muut herätysliikkeet. Kiinteistömassa ja sijoitukset ovat olleet avain. Rohkeitakin siirtoja on tehnyt ja ulkomaankauppaa harjoitettu. Amerikan dollareista en itse ole kuullut. Rahan käytössä pitää olla luova ja rohkea, riskejäkin voi ottaa. Aina raha on kuitenkin renki, ainakin puheissa. Järjestön pyörittäminen siis maksaa, se on fakta.

    Jokaisella yrityksellä on sisäpiirinsä joka tietää todellisen luonteen. Me luemme vain tilinpäätöksiä joka on virallinen raportti. Tarkastajilla on ainakin kova status, taitaa olla maailman suurimpia tilintarkastusyhtiöitä. Tämä kertoo, ainakin, että järjestö pyrkii viestiä vastuullisesti liiketoiminnallisia ratkaisuja, niin sisäisesti kuin ulkonaisesti. Vastuullisuus on siis jokapäiväistä. Vastuullisuutta voidaan toki tarkastella monista eri näkökulmista.

    Käsittääkseni evankeliseen liikkeeseen on aina kuulut kriittisyys myös omaa toimintaa kohtaan. Sley toimii vahvasti ja määrätietoisesti oikeiden asioiden eteen ( mitkä se kokee oikeaksi, toimivan johdon ja hallituksen johtamana). Sley myös viestii tekemisistään ja valinnoista, ainakin minä olen tämän havainnut.

    • Sami Paajanen:

      ”Sley on aina rahoittanut toimintansa erilaisella konseptilla kuin monet muut herätysliikkeet. Kiinteistömassa ja sijoitukset ovat olleet avain.”

      Varmasti olet oikeassa sanoessasi, että Sley;n konsepti on ollut erilainen kuin muilla herätysliikkeillä. Niiden avain on tuskin koskaan ollut ”kiinteistömassat ja sijoitukset”. Sitävastoin monen seurakuntayhtymän lähihistoria tulee jo lähelle ”Evankeliumiyhtiön” konseptia: kiinteistömassaa ja sijoituksia.

      ”Jokaisella yrityksellä on sisäpiirinsä, joka tietää todellisen luonteen”. Kutsutko todella Sley:tä yritykseksi? Niin tai näin toivon, että joku sisäpiiriläinen sitten kertoisi, mikä on ollut liikkeen johdon strategia tässä kirkko – kapakka – kirkko pyörityksessä? Minusta historiaa on hienosti ja ammattimaisesti esitelty Sleyn omilla sivulla ja toivon siunausta ja kaikkea hyvää Luther-kirkolle, jota omassa materiaalissanne kutsutaan myös ”olohuoneeksi”. Itse pyöritin 70-luvulla monta vuotta ”Linnanmaan olohuonetta” Oulussa, opiskelijaasuntojen ja yliopiston tuntumassa, se oli seurakunnan toimitila.

      Loppu hyvin – kaikki hyvin, mutta vielä hienompaa olisi, jos Sley:n tiedotus Luther-kirkon vaiheista olisi rehellistä eli ei kehuttaisi kumpaakin ratkaisua ihan oikeaksi, kun kerran toisen seurauksena oli kirkon muuttuminen kapakaksi ja toisen taas kapakan paluu kirkoksi.

      Luther-kirkon historia on samalla kappale herätysliikkeen historiaa. Eikö olisi parempi myöntää, että raha oli välillä tärkein motiivi, eikä antaa kiiltokuvaa ratkaisusta, joka ei ollut kaunis, vaan raadollinen?

    • Heikki,

      Virallisesti Sley on yhdistys, mutta niitäkin voidaan johtaa kuin ” yritystä”. Itse en näe mitään suurta draamaa kirkko – kapakka – kirkko. Tilat ovat tiloja ja jos oli rahasta kysymys ratkaisu oli varmasti mietitty. Tunteet tulevat jälkijunassa. Jos itse olisin vanhempi ihminen ymmärrän tämän tunnetilan.
      Monille Luther kirkko ja sen myyminen oli suuri pettymys. Voidaan ajatella, että historia oli rosoista kirkko – kapakka – kirkko, mutta kuten sanoi minulla ei ole tunnesiteitä tämän asian suhteen.

      Raha on tärkeä motiivi, mielestäni tämä on itsestään selvyys. Raha motiivina ei toisin tee kenestäkään hurskasta tai jumalatonta. Se on enemmänkin realiteetti. Rahan himo, se vasta paha onkin. Onko se ollut sitten tässä motiivina, me emme tiedä sitä. Et sinä, enkä minä. Arvata voimme, kyseenalaistaa ja haastaa. Voimme päästä selvyyteen tai sitten emme.

  3. Moniin kysymyksiin saan vastauksen suoraan Luther-kirkon omista nettisivuilta
    http://www.lutherkirkko.fi/
    Kannatta lukea tarina, se on ihan mielenkiintoinen.

    Olennaista on se, että SLEY päätti luopua huonokuntoisesta ja tarpeettomaksi käyneestä kirkosta jo 1980 luvun puolivälissä. Nykykielellä sanottaisiin, että SLEY tavoitteena oli harjoittaa kiinteistökehitystä.

    Tyhjilleen jäänyt talo kuitenkin vallattiin pariinkin otteeseen ja se johti siihen, että Helsingin kaupunginhallitus päätti suojella rakennuksen 1986. Kun purkaminen ei enää onnistunut, SLEY myi kiinteistön 1989 Sammolle ja Polarille. Yökerhotoiminta talossa alkoi vasta 1995, joten myyntivaiheessa tästä tuskin oli tietoa.

    Siinä olet Heikki harvinaisen oikeassa, että kyllähän SLEY 1960-80 luvulla oli todella tunnettu vahvasta taloudestaan, jota Toivo Rapeli suvereenisti ohjaili. Nykyisestä tilanteesta en mitään tiedä.

    Pekka Väätäisen kysymykseen kirkon käyttötarkoituksen muuttamisesta sanoisin, että Luther-kirkkoa eivät koske kirkkolain säännökset, koska se ei ole ollut minkään seurakunnan kirkko. Ja kyllä kirkkolainkin mukaan kirkon voi myydä, purkaa tai käyttötarkoituksen muuttaa, jos seurakunnalle ei ole varaa tai tarvetta sen ylläpitoon.

    • HANNU,

      kiitos vinkistäsi, se kertoo paljon itse asiasta. Kirkkoa ei siis pelastanut Sley, vaan Helsingin kaupunginhallitus. Hyvä niin, ettei omistaminen riitä oikeuttamaan mitä tahansa, vaan että kaupunkia varjelee myös demokraattisesti valittujen luottamuselinten huolenpito.

      Jatkan vielä hiukan asian periaatteellisesta puolesta, kristityn ja kristillisten yhteisöjen rahankäytöstä.

      Uudenkaupungin yhteislyseossa oli uskonnonopettajani sakr.min.kand Alli Autere, evankeelinen teologi, joka muuten intomielisesti kannatti naispappeutta. Hänen kanssaan sain käydä monta tiukkaa keskustelua uskovan ihmisen rahankäytöstä. Polle, joksi kunnioitettua opettajaamme kutsuttiin oli sitä mieltä, että uskovan ihmisen piti kerätä ja kartuttaa itselleen omaisuutta, jotta hän sitten, saatuaan vauraan ja turvallisen aseman, voisi auttaa köyhiä ja avun tarpeessa olevia. Minä olin nuoruuden innolla toista mieltä ja vetosin Jeesuksen radikaaliin suhtautumiseen: hädässä olevaa piti auttaa heti, eikä joskus tulevaisuudessa.

      Sley:n taloudenpidossa olen ollut näkevinäni samaa piirrettä, kuin evankeelisella opettajallani. Ja samaa piirrettä on tietysti ollut koko ajan myös seurakuntien ja kirkon taloudenhoidossa. Lopputulos on pahimmillaan sama kuin kuva tunnetun amerikkalaisen sielunhoitajan Clinebellin oppikirjassa: Ranta on täynnä klubihuoneistoja, joitten tarkoitus alunperin oli haaksirikkoutuneiden vastaanotto, mutta jotka sitten kääntyivät sisäänpäin ja alkoivat huolehtia vain omistaan.

  4. SAMI,

    ”Voimme päästä selvyyteen, tai sitten emme.”

    Sinäpä sen sanoit. Kun blogissani kyselin lisävalaistusta Uuden Tien ja Ylioppilaslähetyksen dollarisiunaus-alkuun,jota historiantutkija oli hiukan raottanut Teologisessa Aikakauskirjassa tietenkin toivoin, että uuspietistien sisäpiiri kuten Raimo Mäkelä kertoisi jotakin, mutta he valitsivat tiedotus-strategiakseen vaikenemisen. Samoin näyttää nyt käyvän Sleyn sisäpiirin kanssa. Tiedottaminen prosessin valoisasta puolesta on niin ammattimaista, että takana vaikuttaisi olevan jos ei mainostoimisto, niin ainakin viestinnän ammattilainen. Varjopuolesta sitten vaijetaan, toivotaan, että se saataisi vaijettua kuoliaaksi.

    Tämähän näyttää olevan ajankohtainen tie mailmassa. Saksa, jossa oman historian mustista asioista koko ajan puhutaan ja muistutetaan, niistä ei ihan tietoisesti vaijeta. Toinen on Putinin ja Trumpin, ja Unkarin ja Puolan tie.

    Olen usein lainannut Martti Simojoen ajatusta: ”Kirkossa ei saa olla mitään, mikä ei kestä päivänvaloa, Ja jos on jotakin, siitä on kerrottava.” Näinhän ei kirkossa aina ole ollut. Eikä se näytä olevan myöskään Sley;n tie.

    • Heikki,

      Martti Simojoen ajatuksissa on suuri viisaus. Se mikä on suljettua,sitä meidän on vaikea avata. Meidän on tämä vain todettava. Oma sydän on tärkeä pitää kuitenkin oikealla tiellä. Tilanne on kuten rooman torilla aikoinaan, emme tiedä onko tämä liha uhrattu epäjumalille vai ei. Syötävää se kuitenkin on ja maistuu hyvälle. Maailmassa näyttää olevan monenlaisia lainalaisuuksia. Hyvä, että pohdimme ja herätämme ajatuksia sillä täällä maailmassa emme ole yksin.

  5. Hyvän taloudenpidon vastakohta ei ole evankeliumi vaan huono taloudenpito.

    Evankeliumin julistamisen vastakohtana ei ole omaisuus vaan se ettei julisteta evankeliumia.

    Puhtaan opin vastakohtana eivät ole erilaisten kiinteistöjen ylläpito vaan väärän opin esilläpito.

    Omalta puoleltani olen sitä mieltä että evankeliumin julistamiseen lehjoitetuilla varoilla pitää julistaa puhdasta evankeliumia rohkeasti ja selkeästi.
    Koska kuitenkin menestyksellinen työ evankeliumin hyväksi vaatii pitkäjännitteisyyttä ja kestävää jatkuvuutta, niin silloin on myös huolehdittava siitä että lahjaksi saaduilla varoilla toimitaan pitkäjännitteisesti ja määrätietoisesti suunnitellen. Tämän takaamiseksi on hoidettava taloutta mahdollisimman järkevästi. Samaten kiinteistöjen kulloinenkin tarve on mitoitettava toiminnan mukaan. Olen elämäni aikana nähnyt monenkin SLEY:n rukoushuoneen myynnin kun niitä ei enää ole tarvittu. Samaten olen nähnyt suurtakin intoa ja tarmoa joidenkin rukoushuoneiden kunnostamisessa kun niiden käyttöön on ollut tarvetta. Kun asioita tarkastellaan evankeliumin julistus suuntaa määräävänä ohjeena niin silloin myös näiden ulkonaisten ja käytännöllisten asioiden hoidon ratkaisut riippuvat kunkin paikkakunnan toiminnan tilanteesta. Niin raha kuin kiinteistöt ovat ulkonaisia työvälineitä joiden järkevällä käytöllä taataan järkevä ja pitkäjännitteinen evankeliumin esilläpito.

    • MATIAS,

      Evankelin julistus määräävänä ohjeena??? Sisältyykö siihen myös evankeliumin sisällön, Jeesuksen sanojen ja ohjeiden todesta ottaminen?

      Mikä oli vikana Toivo Rapelin ajan taloudenhoidossa? Se mikä on hänen jälkeensä muuttunut, on Sley:n kirkkopoliittinen linja. Kirkon palvelijasta on tullut kirkon oppimestari, joka neuvoo erehtynyttä kirkolliskokousta.

      Kannattaako herätysliike hajottaa kysymyksen tähden, jossa kumpikin osapuoli perustaa käsityksensä Raamattuun?

      Muistan Matias Sinut vielä SKY:n vuosilta. Jos tulisit vastaan Turun kadulla nykyisessä päähineessäsi, en ehkä tuntisi. Tai ehkä sittenkin tuntisin, juuri tuon päähineesi tähden.

    • Heikki

      Keskeinen evankeliumin sanoma on siinä että Jumala vanhurskauttaa meidät yksin uskosta, yksin armosta eli siis yksin Kristuksen tähden. Tämä avaran ja Jumalan rakkauden täyteisen evankeliumin julistus on se sanoma jota tahdomme pitää esillä.

      Kun tämä pidetään ohjenuorana niin kaikki muu järjestyy sen mukana.

      Sitten aivan terveen maalaisjärjen mukaista on se että koska toimintamme perustuu vapaaehtoisiin lahjoituksiin, niin varojen terve ja järkevä käyttö ei ole vain mikä tahansa tyhjänpäiväisyys vaan vastuullisuus lahjoittajia kohtaan velvoittaa meitä pitämään huolta siitä että varoille saadaan vastinetta siis että ne toimittavat sitä evankeliumin työtä mitä varten ne on annettu.

  6. MATIAS,

    ”Keskeinen evankeliumin sanoma on…” Kuullostaa tutulta ja hyvin luterilaiselta, Mutta tyhjentyykö Raamattu, Vanha ja Uusi testamentti siihen? Kun Jeesus aloitti julkisen toimintansa hän aloitti sen eräänlaisella ohjelmajulistuksella, jonka hän sai Raamatusta, Jesajan kirjasta. Se ei kuullostanut tuolta käyttämältäsi luterilaiselta uskon tiivistelmältä, vaan hyvinkin erilaiselta. Sen mukaan Jeesus oli tullut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta, sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen. Ei se ollut mitään marginaalista, ennemminkin keskeistä, vaikka Luther löysi ytimensä apostolin kirjeistä. Molemmat kuuluvat uskomme ytimeen, sillä usko ilman tekoja on kuollutta uskoa.

  7. Heikki,

    ”Mikä oli vikana Toivo Rapelin ajan taloudenhoidossa? Se mikä on hänen jälkeensä muuttunut, on Sley:n kirkkopoliittinen linja. Kirkon palvelijasta on tullut kirkon oppimestari, joka neuvoo erehtynyttä kirkolliskokousta.

    Kannattaako herätysliike hajottaa kysymyksen tähden, jossa kumpikin osapuoli perustaa käsityksensä Raamattuun?”

    Monenlaista valtataistelua on toki ollut evankelisessa liikkeessä. Virkakysymys on varmasti suurimpia mitä evankelisen liikkeen sisällä on käyty. Evankelinen liike on jakaantunut tämän takia. Osa evenkelisista vastustaa naispappeutta osa taas hyväksyy sen, jotkut taas eivät teologisesti tiedä miten asia on. Lisäksi näissä ” pääryhmissä” on vielä eri variaatioita miten toimitaan eri tilanteissa.
    Tämä on tietysti yhtenäisyyttä syövä asia ja kipeä, niin kuin se myös on kokonaiskirkossakin.

  8. SAMI,

    emme taida entuudestaan tuntea toisiamme, mutta Sinuun on mukava tutustua. Olet maltillinen, toista mieltä oleviakin kuunteleva, mikä on suuri etu näissä kirkon sisäisissä mittelöissä.

    Olen koettanut haastaa Sley:n nykyjohdon linjoilla olevia, eli jyrkän linjan Sley:läisiä. Se näyttää olevan vaikeata, ehkä mahdotonta. He vaikenevat, ehkä viisaasti omalta kannaltaan tai ainakin omasta mielestään. Mutta kirkkohistorian opettajiin Joensuussa, Helsingissä ja Turussakin aina muistaessani vetoan. 60-luku tarjoaisi, korjaan tarjoaa hyviä kirkkohistorian gradun aiheita. Luther-kirkko 60-luvulta tähän päivään. SKY:n hajoaminen tai hajoittaminen. USA:sta rahoitettu uuspietismin nousu Suomessa ja niin edelleen.

Heikki Palmu
Heikki Palmu
Uusi, neljästoista kirjani "Jeesus vai Paavali? Pohdintoja uskonasioista. (Väyläkirjat 2022) on poleeminen, se haastaa keskustelemaan Raamatusta, uskosta ja kirkosta. Koska sitä ei ole kaikissa hyvinvarustetuissakaan kirjakaupoissa, kannattaa se tilata verkkokaupasta osoitteella vaylakirjat.fi. (23 e) Sillä hinnalla se tulee postin kautta - mukaan tarvitaan postiosoite ja puhelinnumero. Älä anna kristillisen kirjan kuihtua! Tue sitä aktiivisesti! Pysy mukana!