Usko ja toivo todella liittyvät useaan elämämme haasteeseen aina puunkaadosta lähtien
Omasta ja tutun kokemuksista kirjoitin aikanaan asian vakavasta aiheesta liittyen puunkaatoon. Asiassa tarvitsemme luottamusta ja uskoa kykyihimme vaikka vastoinkäymisiä aiemmin olisi ilmaantunut.
Edellä olevissa blogeissa jäsenyytemme yhteisöissä tulee esille samoin kuin ettemme pääse irti monikontekstuaalisesta elämämme ymmärtämisestä vaikka pyrkyä olisi.
Kuvaus on näin kuvilla täytetty, ja ketään en tahdo loukata tai saattaa epämukavaan asentoon. Joten ei kun matkaan, ja muistelemaan.
Tahdon uskoa kevennyksen viattomuuteen vakavassa tilanteessamme viruksen asiassa.
Puunkaatamien yhdistyksen kesäpäivät vietettiin jälleen onnistuneesti Pykäneen leirintäalueen vieressä olevalla tyhjällä aukiolla.
Juhlakansalta tullessa takavarikoidut 15.ta erilaista sahaa, 18.ta kirvestä, joista osa retki- ja osa halkomakirveitä, 25 puukkoa ja 10 moottorisahaa löysivät oikeat omistajansa juhlapaikan portilta alueelta poistuttaessa.
Alueen jälkisiivouksen yhteydessä alueelta löydetyt kaksi piikitöntä teräskampaa jäivät isännättömiksi. Käyttötarkoituskin jäi epäselväksi, kun alueella olleen lipputangon suojauslaudoituskin todettiin sitä purettaessa ehjäksi.
Yhtä kaikki, ensi kesän kokoontumisen suunnittelu on jo täydessä vauhdissa. Tähän mennessä on suunniteltu tai varmistunut seuraavaa.
-Ensi kesän majoitus teltoissa kuten tänäkin vuonna. Ruokailukatokset pystytetään ja puretaan.
-Ruoka ja alkukeitto pidetään samanlaisina, koska valituksia ei tänä kesänä tullut. Tosin lievästi kitkerän katkarapukeiton suolattomuudesta puhuttiin, mutta suolaahan voi aina lisätä. Poisottaminen on sitten hankalampaa, joten ensi kesänäkin syödään jauhelihapohjaista katumuspihviä kermasienikastikkeella tai maustevoilla.
-Kutsutut esitelmäpuheenvuorot pyritään pitämään noin 20.n minuutin mittaisina. Tähän mennessä on kutsuttu, ajateltu kutsuttavan, tai varmistunut seuraavaa.
Arkkipiispa Kari Mäkinen; Pelastus, iänkaikkisuus, toivo ja epätoivo.
Kristillinen näkökulma puunkaatoon
Pelastusopiston rehtori Kari Palovaara; Voiko koskaan olla liian varovainen
TV.stäkin tuttu sääennustaja; Kerttu Kotakorpi
Tuulen silmämääräinen havainnoiti
Body shiftnersin Veku Saarinen; Tyhjällä vai täydellä vatsalla
Ravintoterapeuttinen näkökulma puunkaatoon
Matematiikan opiskelija Tauno Tulos; Voiko todennäköisyyteen luottaa tikanheitossa tai puunkaadossa
Angel Mc.Helen; Fen Suita vai taitoa; Onko luulo tiedon väärtiä
Psykiatrian erikoiskotilääkäri Pekka Vaisanen; Katumus;
Palaamista vanhaan vai uudestaan yrittämisen mahdollisuus
- Suunnittelutyö on siis tässä vaiheessa.
Haluan toivottaa Teille kaikille hyvää syksyn odotusta ja malttia sopivan kelin katsomiseen puunkaatoa varten. Ai niin, sihteerimme löysi viimeisessä kokoontumisessamme miehen itselleen ja nyt Hänellä onkin sitten uusi nimi.
Puunkaatamien puolesta
Uuno Kanto Puheenjohtaja
Maiju Oksa-Kives Sihteeri
Puunkaatamat on arvovapaa yhteisö minkä parissa voidaan keskustellakin.
Rheinin hauesta ja oluesta emme tykkää varmastikaan kuin Luther mutta joskus voi yllättää.
Puunkaatamat tykkäävät perinteisistä arvoista ja voista.
Siksi ei ole huonoa ollenkaan muistella asioita uskosta ja vaimosta. Joten;;..Mistä ovat lähtöisin hyveemme, moraalikäsityksemme, aistimme estetiikkaan ja ihanteisiin.
Ne ovat Jumalan lahjoja, joiden kehittymiseen vaikuttaa saamamme henkinen ravinto, ympäristö ja ohjaus. Kasvatuksen tulisi olla sellainen, että Ihminen oppii huomaamaan omat irrationaaliset pyrkimyksensä ja intuitionsa todellisiksi Samalla Ihminen oppii yrityksen ja ponnistuksen merkityksen henkisten arvojen eteenpäin viemisessä ja uuden ymmärryksen syntymisessä. On hyvä huomata, että henkisellä ponnistuksella on arvonsa sen syystä riippumatta. Edellisen kautta opimme tuntemaan omantuntomme mahdollisuudet luoda itsellemme ja toisille parempaa tulevaisuutta. Tämän pitäisi myös kirkkomme ymmärtää, sanoohan ja uskoohan kirkko suorittavansa Jumalallista tehtävää. Miten kastetut vanhemmat saavat perisynnin vaivaaman lapsen, kun kirkkoisät vakuuttavat kasteen vapauttavan kertakaikkisesti perisynnistä. Jos alkiolla ei ole henkeä ja sielua vakiovarusteenaan, missä perisynnin aineellinen tai aineeton substanssi oleilee sen ajan kun sikiö elollistuu äitinsä kohdussa. Kasteessahan kirkko poistaa perisynnin vaikutukset sitten aineettomalla hengellisellä substanssilla. Tietoahan tarvittaisiin, kun terveydenhoitohenkilöstö kysyy kirkolla hengellistä neuvoa omantuntonsa takia. Mikä on kirkon mielipide abortoitujen sikiöiden kasteen tarpeeseen. Eikö kirkon rivijäsenellä ole oikeutta tietää. Kirkon oppi perisynnin vaikutuksista sanoo, että Ihminen ei kykene mihinkään hyvään. Samalla kirkko ei usko Ihmisen henkiseen kehittymiseen moraalisella tasolla. Melkoista Jumalan lahjojen aliarviointia. Hävetkää. Samalla tavalla toimii intellektuellien kuningas, Lucifer. On hämmästyttävää, että kirkko uskoessaan kaitselmukseen ja palvontamenoihin muistuttaa yllättävän paljon ateistia, joka uskoo sosiaaliseen integraatioon ja sattumaan. On kertakaikkisen noloa, että kirkon rivijäsenet tietävät ja ymmärtävät uskontomme sisällöstä niin vähän. Kirkon viesti on julistamisessa. Samalla kirkko puhuu Ihmisen sielusta, mutta ei viitsi antaa jäsenilleen edes sielun hoito-opetusta. Kaiken huippu on se, että kirkko ensin mitätöi opetuksessaan Ihmisen Jumalalta saadut lahjat ja opettaa niin, että uskon kautta oikein ymmärrettynä Ihmisen teot ovat sitten Jumalan tekoja Ihmisessä, sitten kaikesta luovuttuamme Meitä opetetaan pala palalta rukoilemaan samoja asioita Jumalalta takaisin, mistä äsken oli luovuttu, ja sitten antamatta sielun hoito-opetusta kirkko viimeisenä palveluksenaan haluaa lähettää hoitamattoman sielumme takaisin Hänelle, joka Meille elämän lahjan kaikkine muine lahjoineen antoi. Kuuluisiko edellisen pohtiminen uskonnonfilosofian alaan. Kiinnostaako ketään, edes..
Ilmoita asiaton kommentti