Usko ja kristilliset arvot
Kotimaa24 uutisoi ja Kotimaa-lehden pääkirjoitus 26.3.2015 pohdiskeli, mitä merkitsee ”kristillisten arvojen esillä pitäminen suomalaisessa yhteiskunnassa”. Lause on peräisin Kirkon tiedotuskeskuksen tiedotteista. Tiedotteiden lopussa kerrotaan lyhyesti, mikä kirkko on.
"Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on noin neljä miljoonaa jäsentä. Suomen suurin uskonnollinen yhteisö on mukana ihmisten elämän arjessa ja juhlassa ja pitää esillä kristillisiä arvoja yhteiskunnallisessa keskustelussa."
Mitä nuo ”kristilliset arvot” sitten ovat?
Monessa keskustelussa kirkkoa pidetään moraalinvartijana. Moraalinvartiointi tai moralisointi on lähellä ilonpilaamista. Kaikille muille miehille paitsi pastorille on puhelu tuolla pihalla, sanottiin Kummelin hääjuhlasketsissä. Pastoria ei haluttu pilaamaan tunnelmaa taskumatin ääreen. Edelleen papin kannattaa huomata se hetki, jolloin kannattaa lähteä vähänkin vieraampien ihmisten juhlista kotiin. Ilonpilaaja-kirkkoa ei kaivata sammuttamaan hauskanpitoa tai elämänjanoa.
”Kristilliset arvot” ovat paljon enemmän kuin moralisointia. Lukekaapas vaikka Meidän kirkko 2015 –strategia. Siinä kuvataan ”kirkon arvoja”, joita ovat Pyhän kunnioitus, vastuullisuus, oikeudenmukaisuus ja totuudellisuus. Nämä arvot eivät nykyisin ole mitenkään erityisen kristillisiä. Ne ovat yleisiä suomalaisia hyviä arvoja. Ei kirkko niitä voi omia, vaikka ne kuinka vahvasti liittyisivät kristinuskoon.
Itselleni ”kirkon arvojen” keskeinen kysymys tiivistyy lauseeseen ”uskomme ja elämme niin kuin opetamme”. Tuo ei tarkoita minulle paluuta moralismiin vaan paluuta ristin juurelle.
”Kirkon arvoissa” ja kirkon eettisissä kannanotoissa puhutaan kovin vähän Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Synti, sovitus, armo ja pelastus ovat osa kirkon opillista, uskon piiriin kuuluvaa sekä liturgista käsitteistöä. Etiikan piiriin kuuluvia käsitteitä ovat vastuullisuus, kohtuullisuus, huolehtiminen ja kunnioittaminen, yhteiset talkoot.
Siirtyessään uskon alueelta etiikan alueelle kirkko vaihtaa tyylilajista toiseen. Eettisessä keskustelussa pelastuksesta puhutaan ilon ja toivon lähteenä, liikkeelle saavana voimana, eräänlaisena motivaattorina hyviin tekoihin. Kirkon arvoissa ”elämme niin kuin opetamme” merkitsee ennen kaikkea armahdettujen syntisten yhteyttä. Oman syyllisyyden ja vajavaisuuden tunnustamisesta voi seurata toisten ihmisten hyväksyntä, armollisuus, usko Jumalan hyvyyteen ja uuden alun mahdollisuuteen.
Ps. Kirkon tutkimuskeskuksen seminaari Kirkko etsii paikkaansa pohtii juuri näitä kysymyksiä Tampereella 20.4. Omassa esitelmässäni pyrin avaamaan sitä, mitä annettavaa kirkolla on eettiseen keskusteluun.
57 kommenttia
Kävin lukaisemassa Meidän Kirkko 2015. Todella masentavaa luettavaa ! Ei mitään innostavaa, uutta tai ajanmukaistavaa siinä ollut. Rakkaudellisuuden ja demokratian kehittäminen, sekä ajastaan jäljessä oleva ja vieraannuttava kirkkokulttuurin kehittäminen loistavat jatkuvasti poissaolollaan.
Onnettomat kirkkostrategit kaikki lähtevät perusoletuksena siitä että mitään vanhoja rakenteita ei muuteta eikä uusia linjauksia tehdä.
Ylhäältä päin ohjattu, jäseniä ja heidän vapaaehtoistyötään ylenkatsova, byrokraattinen, jähmeä, muutoshaluton, klikkiytynyt ja kehittämiskyvytön kirkkokulttuuri on vastaansanomattomasti huono ja toimimaton. Edes tasa-arvoista, avointa ja raikasta yhteisöllisyyttä ja rakkaudellisuutta, joiden pitäisi olla kirkon toimintojen ytimessä, ei tueta tai visoida mitenkään.
Minusta papit ja teologit, jotka ovat sisäpiiriläisinä sokeutuneet näkemään ” isoa kuvaa” pitäisi laittaa vähemmistöön kirkon kehittämisessä ja enemmistöön sellaiset nuorehkot kristityt, jotka jo ammattinsa puolesta ovat joutuneet kehittämään organisaatioiden toimintaa ja ymmärtävät siihen kuuluvat haasteet ja leikkausten välttämättömyyden. Silloin voisi alkaa jotakin tapahtua.
Raamatusta ei saa sellaista käsitystä, että Jumala olisi pelastava tämän Telluksen, vaan Hän Pelastaa ne sielut, jotka ovat Kristuksessa. Jos me kuvittelemme pääsevämme sillä, että kiellämme Luojan ja kiistämme Hänen oikeutensa tehdä luoduilleen tahtonsa mukaan, niin olemme eksyneet pois Raamatun ilmoituksesta. Ei Luoja lakkaa olemasta sillä, että Hänet kielletään.
Jumalan rakkaus on ilmoitettu Kristuksessa, jossa Hän pelastaa ne, jotka uskovat Jeesuksen sovituksen omalle kohdalleen. Jotka eivät usko, niiden päällä tuomio pysyy.
Tämä on kuoleman varjojen maa ja kirouksen alla. Ja Aadamille hän sanoi: ”Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: ’Älä syö siitä’, niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi.”
Raamatusta ei löydy, sellaista teologiaa, missä Jumala säästäisi maata ja siinä asuvia, vaan sellainen teologia missä Jumala pelastaa ihmisen sielun iankaikkiseen elämään tulevalta tuholta. Maa on kirottu synnin tähden ja kaikella tuomiolla on aikansa, nyt on Armon aika, mutta kerran se on tuleva päätökseen.
Raamatussa ilmoitettu pelastus ei koske tätä lihaa, vaan sen mikä on kerran pääsevä kirkkauteen takaisin Isän Luokse Taivaan Paratiisiin. Kristuksen ruumis on seurakunta, Jumalan Israel pelastuu kokonaan.
”Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle-ei omasta tahdostaan, vaan alistajan-kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.” Room.8
”Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa, teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat! 2.Piet.3
Ilman Jumalaa ei ole ihmistä, eikä mitään. Ei kieltä, ei puhetta, Raamattua eikä meillä olisi mitään mistä keskustella. Tosiasiat ovat joskus lähempänä meitä kuin huomaammekaan. Ei mikään ole syntynyt itsestään ja sattumalta. Tämä on tosiasia, johon ei vaikuta se mihin uskomme, kaikelle on joku syy ja sen taustalla on myös Totuus kaikkeudesta. Kun aika otetaan pois, niin meidän olemuksemme muuttuu.
Kiitos Ismo Malinen seikkaperäisistä kommenteista.
Raamattu saattaa kaikille luoduille tiedoksi Luojan ilmoituksen.
Kaiken alkaja ja ylläpitäjä on se, mistä Raamatussa puhutaan, Luojana.
Uskonnolliset rakennelmat ja ihmisten valhekuvat ovat monenlaisia, ja ihminen tekee Jumalasta kuvia, joita sanotaan epäjumaliksi. Ateismi on myös epäjumalanpalvontaa Raamatun mukaan. Valhe jonka olemme uskoneet on ollut alusta asti ja sen tähden ihminen suljettiin ulos ikuisuudesta ja sai osakseen kuoleman palkan.
Kaikki mitä Jumalasta voidaan nähdä, on nähtävillä teoissaan, myös ihminen on Luojan luomus ja sellaisenaan Jumalan teko. Jokainen ihminen syntyy ja kuolee saman Luojan luomana olkoon hindu, kristitty, ateisti, muslimi tai mikä hyvänsä, se ei määritä ihmistä, vaan se, mistä ihminen on saanut alkunsa.
Voimme uskoa ja tutkia omaa olemustamme, vaikka kuinka, mutta silti me pysymme itsellemme salaisuutena, ellei meillä olisi ilmoitusta Luojalta. Ilman Luojaa olisimme pelkän sattuman varassa ja sitä taas ei tue mikään ympärillämme oleva, vaan kaikessa on selvä järjestys ja tarkoitus. Olisimmeko siis itse vailla tarkoitusta? Jumala on luonut kaiken tarkoitustaan varten, niin myös ihmisen. Hän on luonut kaiken, näkyväisen, mutta myös näkymättömän, jota emme näe kunnes sydämemme pysähtyy ja aikamme loppuu. Se tulee yllättämään monet.
Kaikki palaavat Hänen eteensä, eikä yksikään, ei sekään, joka ei usko pääse siitä ohi, vaan joutuu kerran Luojansa eteen. Sen tähden Jumala tuli ihmiseksi ja asui keskellämme, että saisimme Hänen kauttaan Pelastuksen Sanan. Sillä ilman Häntä me hukumme synteihimme ja edessämme on kadotus.
Ihminen joka ei ota vastaan Jumalan ilmoittamaa Totuutta on vaarassa hukkua, koska palvoo omia epäjumaliaan. Jeesus on tullut maailmaan, ettei yksikään, joka uskoo Häneen hukkuisi, vaan pelastuisi.
”Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.
Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia.
”Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata, kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.
Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset. Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava. Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.
Mitkä ovat ”kristilliset” arvot, miten ne voidaan määritellä?
Minulle ne ovat yksiselitteisesti evankeliumin selkeät käskyt, rakastaa Jumalaa ylikaiken ja lähimmäistä niinkuin itseä.
Näille rakennetaan terve hengellinen elämä.
Niinpä niin, usko ei ole joka miehen. Kaikkien kanssa on hyvä elää rauhassa ja rukoilla niiden puolesta, jotka maailmassa työtä tehden saavat aikaan hyvää Jumalan tahdon mukaan, mutta heille, jotka vääryydessä elävät ja vastustavat Jumalan Henkeä, soisin myös sen Armon, että tulisivat Totuuden tuntoon, että saisivat löytää Herran tahdon kohdalleen. Näin toivotan kaikille, Jumalan rauhaa, Pääsisäisen Iloa ja uuden elämän juhlaa.
”Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta. Me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. 1.Kor.1
” Korkein ei konkreettisesti vaikuta planeetallamme.” Reino Suni
Kun/jos tullaan tähän loppupäätelmään, niin silloin Jumalalla ei ole mitään osuutta maailman katastrofeihin, maanjäristyksiin, ilmaston muutokseen jne.
Esille on tullut useammanlaisia näkökantoja. Voimme kai todeta, että tulkoon jokainen autuaaksi uskollaan tai jopa uskomattomuudellaan. Iloista Kristuksen ylösnousemusjuhlaa kaikille!
Ilmoita asiaton kommentti