Urheilija esikuvana

Yleisurheilun MM-kilpailut Budapestissa tarjoavat penkkiurheilijoille makeaa mahan täydeltä. Aika monet tulevat olemaan keskiviikkoiltana TV:n ääressä jännittämässä, miten Suomen suurin mitalitoivo, Wilma Murto, pärjää seiväshypyn finaalissa.

Huippu-urheilijat ovat idoleja, ovat he sitten enemmän tai vähemmän esimerkillisiä. Ennen muuta nuoret imevät heistä vaikutteita. Mutta kyllä he vaikuttavat aikuisiinkin.  Muistan, kuinka suomalaisten hiihtomenestys Lahdessa vuonna 2000 innosti hiihtolenkille. Kisat päättyivät kuitenkin doping-skandaaliin, jota selviteltiin vuosikausia. Siinä urheilun raadollinen puoli konkretisoitui ennen kokemattomalla tavalla.

Uskon, että urheilijoiden antama esimerkki on kuitenkin kokonaisuudessaan selvästi plussan puolella. Pääsääntöisesti menestyvät urheilijat ovat fiksuja ihmisiä, joista voidaan syystäkin ottaa mallia.

Itse asiassa Raamattukin kehottaa meitä oppimaan urheilijoista. Korinttilaisille lähettämässään kirjeessä apostoli Paavali puhuu juoksukilpailusta ja jopa nyrkkeilystä. (1 Kor. 9: 24 – 27).

”Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen! Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman.”

Urheilija on siis kristityn esikuva siinä, miten omalle asialle tulee omistautua ja kuinka on opittava itsekuria. Ja näin puhuu apostoli, joka samaan aikaan opettaa kirkkaasti ja selvästi armon tietä ja Kristusta uskon ainoana perustana.

Tämän viikon kirkollinen teema on ”Itsensä tutkiminen”. Paavali haastaa meitä miettimään, miten vakavasti otamme kutsumuksemme. Hyvä on myös muistaa, että vanha kristillinen sana ”kilvoitus” tulee juuri kilpailemista tarkoittavasta kreikan sanasta.

Vaikka penkkiurheilu voi tuoda mukavaa piristystä arkeen, se ei kuitenkaan ole kristillisen elämän malli. Ei, kristittynä olen kutsuttu katsomosta juoksuradalle.

Vauhti voi toki vaihdella, välillä ehkä väsytään. Pääasia on kuitenkin se, että olen itsekin liikkeellä.

 

 

Kirjoittaja

Seurakunta Hämeenkyrön
Seurakunta Hämeenkyrön
Olen Jorma Pitkänen, Hämeenkyrön kirkkoherra 1.4. 2019 alkaen. Pappisviran hoito alkoi 1989 Korsossa Vantaalla, josta tie vei v. 2000 Tampereen Pyynikille. Jämijärven kirkkoherrana palvelin 1.4. 2013 alkaen 6 vuotta ennen kuin aloitin nykyisessä virassani. Väitöskirja herännäisjohtaja Jonas Laguksesta 2013. Harrastuksista mainittakoon Israelilainen tanssi, valokuvaus, lintujen tarkkailu ja kitaran soittelu.