Unelma Lapista

Lapin luonto luo outoa taikaa
Se on kaunis ja vertaamaton
Huiput vaarojen kauaksi hohtaa
Ruska loistossaan kuin satu on

Näin alkaa Unto Monosen säveltämä Lapin tango. Ilmeisesti myös sanat ovat hänen kynästään.

Lappiin todellakin liittyy monien mielessä jotakin outoa taikaa, jotakin jännittävää, kiehtovaa ja kutsuvaa. Toisaalta Lappi voi monen mielestä olla vihoviimeinen asuinpaikka. Mikä saa etelän ihmisen muuttamaan Lappiin? Meitä junantuomia on täällä kuitenkin aika paljon.

YLE TV 2:ssa menee maanantai-iltaisin sarja, joka kertoo Lappiin muuttavista melko nuorista ihmisistä ja seuraa heidän elämäänsä noin vuoden ajan. Yleensä en innostu tämän kaltaisista ohjelmista, mutta tämä sarja nappasi mukaansa, ja olen jo katsonut Areenasta kaikki osat.

Pariskunta pienen lapsen kanssa muuttaa Inarin keskustaajamaan Ivaloon, mies koiransa kanssa turistikeskukseen Saariselälle (edelleen Inarissa ollaan) ja suomalais-australialainen pariskunta tulee Rovaniemelle. Muuttajien taustat, odotukset ja elämäntilanteet ovat erilaisia samoin kuin paikat, joihin he muuttavat.

Vuoden kestäneet kuvaukset alkoivat syksyllä 2019. Tarkoituksena varmaan oli antaa juonen kehittyä ainakin osittain itsekseen, mutta tuskin kukaan osasi odottaa, että koronavirus astuisi näyttämölle, tyrehdyttäisi turistibisneksen, keskeyttäisi tuolin rakentamisen tai vähentäisi retkeilymahdollisuuksia. Muitakin yllätyksä tuli, kuten se, että kunnanvirastoon saattoi vain kävellä sisälle etukäteen aikaa varaamatta. Pienellä paikkakunnalla asiat voivat olla myös paremmin kuin isossa kaupungissa.

Unelma Lapista -sarjassa elämä näyttäytyy melko realistisena, melko kauniina ja melko mielenkiintoisena. Mielenkiintoisia ovat myös Lappiin muuttavat henkilöt ja heidän tekemänsä ratkaisut. Itseäni ilahduttivat erityisesti muutamat hienot näkymät kotikaupungistani Rovaniemestä, joen ja vaarojen kaupungista. Lappi ei ole pelkkää erämaata ja tuntureita. Täällä on paljon muutakin.

TV:ssä pyörii myös toinen sarja, joka tapahtuu Lapissa. Ivalo-sarja kertoo vaarallisesta viruksesta ja vaarallisesta rikollisuudesta, jotka ilmeisesti liittyvät jotenkin toisiinsa. Sen antama Lappi-kuva on ankea ja ahdistava. Tätäkin sarjaa olen seurannut, vaikka siinä tärkeintä näyttää joskus olevan moottorikelkalla ajaminen.

Suosittelen Unelma Lapista -sarjaa. Jos alkuosat ovat menneet ohi, koko sarja on nähtävissä Areenassa. Synkkää Ivaloa en oikein osaa suositella.

Ja matkustakaa Lappiin, kun korona on saatu poistumaan maasta.

Lappiin tulijoita olen kyllä varoitellut toteamalla, että se voi olla viimeinen matka. Enkä nyt tarkoita lumivyöryn alle jäämistä tai kalareissulla hukkumista. Lapin matkan seurauksena nimittäin voi joutua naimisiin ja päätyä pysyvästi näille palkisille. Joten omalla vastuullanne matkustatte, jos matkustatte!

Kun kerran matkallain
Lapin maahan eksyin
Ei haihdu rinnastain
Outo taika tuo
Mua kutsuu Lappi vain
Sen tenho yksin
Sen muisto mulle
Aina kaipuutaan luo

 

9 kommenttia

  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Hyvät muistot nuoruudesta nostit mieleen Pirjo P.

    Seurakuntamme nuorisonohjaajat keksivä, että tehdään nuorten vaellus lapin maisemiin. He valitsivat kohteen kartalta ja me nuoret innolla hankkimaan tarvittavia varusteita. Tuo vuosi osui olemaa viimeinen sopulivuosi. Joten näitä pikkueläimiä sai nähdä paljon ja joka paikassa. Jonkun makuupussiinkin sellainen tietysti piti tunkea. Oli ne hauskoja ja rohkeita, kun polulla tuli vastaan niin nousivat kahdelle jalalle ja ryhtyivät säkättämään, eikä niiden mieleen tullut lainkaan väistäminen . Lappi näytti meille parhaat puolensa. Olin kovasti ihastunut yhteen tyttöön, mutta hän ei ollut minusta kiinnostunut. Ehkä en olisi ollut siinä suhteessa kovin malttamaton, jos olisin tiennyt että tuon tytön kanssa tulisin elämään pitkän ja antoisan yhteisen taipaleen vielä.

    Olin tehnyt tuohesta sormuksen ja onnistuin jopa jossain käänteessä, sen hänelle antamaan. Emme silloin tienneet sitä vanhaa sanontaa, että tuohisormuksella kihlataan. Oikeisiin kihlajaisiin siitä meni vielä useita vuosia. Kannatti olla sinnikäs ja sain hyvän vaimon. Lapista jäi mieleen erityisesti se tunturi, jonka läheisyyteemme leiriydyimme. Siitä sitten teimme retkiä ympäristöön. Kerran menin yksin sen tunturin huipulle ja istuin kivellä nauttimassa hiljaisuudesta, yksinäisyydestä ja avarasta maisemasta.

    Kapustarinta huuteli jotain rinteellä. Niitäkään en ole sen jälkeen tainnut kohdata. Lapin luonto valloitti mieleni ja sille kivelle tekisi mieli istahtaa uudelleen ja katsella samaa maisemaa. Tuskin se enää olisi sama ja taitaa olla paras, että säilytän hyvät muistot viidenkymmen vuoden takaa ja sen erityisen luotokokemuksen, jonka silloin sain.

    Vai pitäisikö kuitenkin vielä kiivetä kerran sen tunturin päälle ja istua yksin sinne tunturin rinteelle?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pirjo Pyhäjärvi sanoo:

    Pekka Veli, hauskoja muisteluksia! Muistot ovat elämän rikkautta, eletty elämä pääomaa, jota ei voi kukaan viedä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Kirjoittamalla se jää vielä elämän rikkaudeksi jäljelle jääville.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Avioeroni jälkeen halusin järjestää vaimolleni ja minulle hyvät välit ja muutin Rovaniemelle vaimon mennessä Tukholmaan, joten saatiin väliin 1000 km. Rovaniemellä viihdyin 14 vuotta, sain siellä paljon hyviä ystäviä ja alueteatteritoiminasta jäi mieleen monet matkat ja esitykset tunturimaisemissa aina Inaria myöten. Ruska-aika oli kaunista ja varhaiskevät. Kesät vietin etelässä mäkäräisiä paossa ja ne herkimmät ihmissuhteetkin olivat paljolti täällä. Talvisin rovaniemeläiset viihtyivät kylkikyljessä pienissä ja isoissa ravinteleissa, joita Roissa piisasi. Tupsu-niminen karvahattupaikka Lappia-talon vieressä oli siitä jännä mesta, että maanantaisin siellä istui yliopiston krapulaiset proffat siinä missä tärisevät pultsaritkin muun porukan notkuessa baaritiskillä. Raitistuttuani en hylännyt Tupsua, kävin siellä vielä monta vuotta säännöllisesti syömässä ja juomassa non-alkoholicia. Ruoka tekevällä keittiömestarilla oli lempinimi Mössö ja monet Mössön mössöt tuli pistettyä poskeen. Tunnettuna komeljanttarina olin kerran ehdolla vuoden rovaniemeläiseksikin yhden lehden äänestyksessä mutta jäin toiseksi kun ei kai naisystäväkään wanhaa äänestänyt… Että näin: tulipahan nostalgiaa tuvan täydeltä. Jos elän ja korona suo, menen toukokuussa käymään Roissa, tuttuja lienee edelleen kuppiloissa ja ainakin hautuumaalla.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    ” Etelän hetelmillä” on merkillinen taipumus tehdä elokuvia suomalaisesta maisemasta hyvin kurjana, köyhänä, likaisena, ja raadollisena. Se on olevinaan taidetta.

    Lappalaisia on aina kuvattu joikhaavina pakanoina, jotka juoksevat seitakivelle uhraamaan poronsarvia, keittävät taikaliemiä, ja muuttuvat itsekin kuoltuaan poroiksi. Pukeutuvat värikkäästi, vaikka mustaa ja harmaata pitäisi olla. Naivatkin ihan omalla luvalla ja tuvalla. Ja sukkien sijaan käyttävät heiniä kengissä.

    Etelän fiksut tulevat sitten kaivamaan lappalaisten kullat, tuovat viinat ja kapakat lait ja asetukset, peitetarinana, vaikka oikeasti tuo viina ja laatimansa lait saavat lapinmiehen myymään halvalla maitaan kaivauksille ja jäämään itse tyhjän päälle. Ja näin syntyykin naurettava lapin mies, joka on aina humalassa, huvittava ja tyhmä, joka juoksee vain viinan perässä, silmät sameanna, neljäntuulen hattu vinossa ja heinät kengistä tursuten joighaa tunturiin ’ ennen kuolemaa varmaan.’ ……………….

    Jokin aika sitten tuli toinen elokuva, nimi oli jotain ; ” Kaikki synnit ” ja siihen oli tosiaan ympätty kaikki mahdolliset synnit ja ne oli sijoitettu Hailuotoon.

    Elokuva tai sarja antoi ymmärtää, että hailuodossa tapahtuu vain murhia, kaikki ovat lestadiolaisia, eikä ulkopuolisia hyväksytä, ja vanhemmat hylkäävät lapsensa jos se on homo. Ja lasten hyväksikäyttäjiä suojellaan, kirkko suojelee, koska he ovat miehiä. Murhien selvittäjän pitää tulla etelästä, tai jostain muualta kuitenkin.

    Paikkakunalle on muuttanut myös pari ulkomaalaista, isä ja poika, Pizza-paikan pitäjiksi. Paikkakunnan tytär on nähty juttelemassa pojan kanssa, josta syytä kaikki yhteisön pojat pieksävät ulkomaalaisen, ja rikkovat ikkunat sekä tuhoavat kaiken heidän omaisuutensa. Tytär kutsutaan kirkkoon nuhteluun ja anteeksipyytelemään vanhemmiltaan, koska pojat ovat tehneet valituksen papille tästä sisaren suuresta synnistä. Kuvaan kuuluu sekin, että kaikilla naisilla on murheellinen ilme ja rasvainen tukka, vanha roikkuva leninki ja miesten alamaisuus. Pirtissä on yksi sivusta vedettävä sänky, jossa kaikki istuvat vieretysten ja yläkerrassa on sairas isä. Kaikki vaikuttaa siltä, että tähän ei auta muu kuin pommi, kuten eräs suomalainen sanoi Egyptissä, nahtyään Kairon slummit.

    Jos tällaiset tarinat lisäävät matkailua, niin voi tulla pettymys, koska ainakin päällisin puolin Hailuoto on hyvin siisti ja vauraan näköinen paikkakunta. Kävin viikko sitten Hailuodossa, jäätietä pitkin, oli hyvin aurinkoinen päivä ja meren läheisyyden tuoma huimaava avaruuden tuntu, on kokemuksena mielennpainuva. Sen voi kokea jäätiellä, mutta myös ajamalla Marjaniemeen saakka.

    Jos olisin hailuotolainen, olisin loukkaantunut kyseisestä elokuvasta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pirjo Pyhäjärvi sanoo:

      Sivuseikka, mutta en mitenkään ymmärtänyt, että Kaikki synnit -sarjan tapahtumapaikka olisi ollut Hailuoto. Minusta sarja ei ollut huono, vaikka synkkä olikin.

      Unelma Lapista -sarjassa on ihan positiivinen perusviritys. Ehkä siksi se minua miellytti. ”Harmaammat” kohdat tarinassa johtuivat koronasta tai po. henkilöiden henkilökohtaisista asioista.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Pirjo Pyhäjärvi

    En muista katsoneeni sarjaa ’ Unelma lapista,’ joten mielipiteeni ei ollenkaan liittynyt siihen, vaan vanhoihin kotimaisiin elokuviin ja viihdesarjoihin. Itse olen asunut, jos voisi sanoa, Lapin portilla, ei siis ihan lapissa, mutta en kaipaa sinne takaisin ollenkaan, liian pitkä talvi, eikä tarpeeksi lehtipuita. Kosket on laskettu ja vedetty nuotalla muikkua, saavikaupalla. ————– Jostakin minulle on muodostunut käsitys, että sarjaa ’ Kaikki synnit’ olisi kuvattu Hailuodossa, josta tietysti tulee se mielikuva, että kertoo Hailuodosta, miksi muuten mennä niinkin hankalan matkan taakse kuvaamaan.

    Jonnekin Pohjois-Pohjanmaalle se kuitenkin on sijoitettu, lestadiolaiskylään Oulunseudulle, Oulunsalo, Varjakan kylä, Koppanan leirikeskus, kuvitteellinen kylä ja niin edelleen. Ainakin siinä oli Lumijoen kirkko.

    En ole mitenkään lestadiolaisten puolestapuhuja tai muutenkaan jäsen, en ole edes kristillinen, mutta oikeudenmukaisuuden näkökulmasta liika on liikaa, heidänkin niskaan viskottuna ja vielä ulkomaiseen levitykseen tähdättynä.

    Tarkoitus ei ole alkaa kinaamaan tästä aiheesta, joten annetaan olla.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pirjo Pyhäjärvi

    Kotipaikka Rovaniemi. Eläkkeellä oleva riviseurakuntalainen. Entinen kirkkovaltuutettu ja kirkolliskokousedustaja. Työura hallinto-oikeudessa esittelijänä, tuomarina ja ylituomarina. Harrastuksena monivuotiset kukat, kompostointi ja kirjat, muun muassa.