Isovenäläisyys on ominut itselleen koko joukon taiteilijoita, jotka voisi paremmin perustein nimetä ukrainalaisiksi. Nikolai Gogolin (1809-1852) Kuolleita sieluja esimerkiksi on pidetty venäläisen kirjallisuuden klassikkona, vaikka Gogol syntyi Velyki Sorochyntsissä Ukrainassa. Venäläisenä pidetään myös taidemaalari Ilja Repiniä (1844-1930), joka syntyi Chugulvissa Ukrainassa ja kuoli Kuokkalassa, siis Terijoella, Suomenlahden rannalla.

Itse haluan nostaa esiin vielä toisen venäläisenä pidetyn maalarin, Eugeny Tikhmenevin (1869-1934). Hän syntyi lääkäriperheeseen 8. elokuuta 1869 Ukrainassa, Sumyn kaupungissa Harkovasta luoteeseen. Miksi olen kiinnostunut Tikhmenevistä? Hän on tunnettu metsästysaiheisista maalauksistaan. Itseäni ei viehätä niinkään metsästys, kuin Tikhmenevin taito kuvata eläimiä luonnollisessa ympäristössään.

Aatelismiehenä hän oli päässyt tutustumaan metsästykseen, koiriin ja hevosiin. Hän opiskeli Pietarin taideakatemiassa 1894-1899 valmistuen akateemikko ja sotataiteen emeritusprofessori Bogdan Villevalden (1819 Pietari-1903 Dresden) oppilaana taistelumaalariksi. Tuohon aikaan ennen valokuvauksen yleistymistä taistelumaalarit välittivät realistista – ja usein propagandan värittämää – kuvaa sotatapahtumista.

Välihuomautuksena suomalainen Hugo Backmansson (1860-1953) opiskeli samaan aikaan Tikhmenevin kanssa Pietarissa taistelumaalariksi valmistuen samana vuonna 1899. Backmanssonilla oli taustalla opintoja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1870 alkaen, jonka jälkeen hän kävi Haminan kadettikoulun valmistuen vänrikiksi. Hän asui Pietarissa ja palveli tsaarin armeijassa lähes 30 vuotta milloin taidemaalarina, milloin upseerina. Venäjän-Japanin sodassa 1904-05 hän toimi 2. mantsurialaisen armeijakunnan taistelumaalarina.

Everstiluutnantti Mannerheim kertoo päiväkirjassaan (15.-20.3.1905), kuinka hän yhdessä Backmanssonin kanssa pääsi Harbinista Gunšuliniin junalla. Mannerheim oli tullut suomalaisen ambulanssin mukana Harbiniin tutkittavaksi ja lääkäri Faltin puhkaisi vaunussa hänen korvansa pari kertaa. Mannerheim oli muutenkin heikossa kunnossa. Virtsarakon paraneminen olisi vaatinut pitkää hoitoa. Lisäksi häntä painoi parhaan hevosensa Talismanin menetys kuukautta aiemmin. Mannerheim johti 19.2. ratsuväkeään Tintšientunin kylän lähellä Sinmintinin tiellä eteneviä japanilaisia vastaan. Mannerheim sijoitti ketjunsa asemiin kylän uloimpaan reunaan kahden japanilaisen kuularuiskun jo tulittaessa heitä. Talisman sai osumia, mutta kantoi haavoittuneena Mannerheimin turvaan. Hevonen oli vaikeasti haavoittuneena lopetettava. Backmansson maalasi urallaan vastaavissa tilanteissa kuvia ratsuväen sotilaista.

Hugon Backmanssonin maalaus ratsuväen sotilaasta.

Juuri ennen helmikuun vallankumousta 1917 Nikolai II nimitti Backmanssonin Venäjän taistelumaalareiden johtajaksi. Hesari julkaisi laajan artikkelin Backmanssonista (5.1.2019) liittyen hänen taidettaan esittelevään näyttelyyn.

Palaan Tikhmeneviin. Hän alkoi saada menestystä jo opintojensa aikana, kun hänen maalauksensa metsästyskoirista palkittiin 1891 Neuplatonin stipendillä. Työ ennakoi Tikhmenevin aihepiiriä, jossa eläimet olivat pääosassa. Hänen maalauksensa saivat näkyvyyttä, kun niistä julkaistiin kuvia Niva, Rodina ja Iskra –aikakausilehdissä 1890-1900. Hänen töitään oli esillä näyttelyissä Moskovassa ja Pietarissa 1900-1915, sekä Taideakatemian näyttelyissä 1930 ja -32 sekä postuumisti Kasakkataiteen näyttelyssä Moskovassa 1936. Tikhmenev asui vuodesta 1928 Etelä-Uralilla Orenburgissa, missä oli 1755 perustetun kasakka-armeijan keskus.

Taistelumaalareiden oli kyettävä vangitsemaan nopeat tapahtumat sekä sotilaiden ja hevosten liikkeet, mihin raskailla kameroilla ei ollut mahdollisuutta pitkien valotusaikojen vuoksi. Luonnostelu tapahtui kynällä ja viimeistely pastelli-, öljy- tai guassivärein.

Tikhmenevin työt esittävät usein talvista tai syksyistä maisemaa sekä siinä liikkuvia eläimiä, kuten karhua, sutta, visenttiä tai villisikoja, joita metsästäjät tavoittelevat. Metsästäjät saattavat olla turkeissaan kömpelösti liikkuvia musikoita, joiden rinnalla eläimet ovat sulavia ja jaloja. Joissakin kuvissa aatelismiehet ampuvat lintukoirien osoittamia sorsia tai kurppia.

Tikhmenev on mieltynyt erityisesti kuvaamaan vinttikoiria ja niiden isäntää ratsain sudenmetsästyksessä. Aiheesta on monia versioita. Koirien lennokas laukka ja rohkeus tavoitella sutta tulevat hyvin esille. Aatelismiehen ylpeys hyvistä koiristaan näkyy toteutuksessa. Erikoinen aihepiiri on haukka- tai kotkametsästys ratsain, johon Tikhmenev on mahdollisesti tutustunut kasakoiden parissa.

Mahdollisesti tärkein ja yleisin Tikhmenevin eläinmaalausten aihepiiri on kuitenkin hirvet, jotka hän esittää usein ryhmänä eri-ikäisiä eläimiä nuoressa metsässä, valppaina ja varovaisina. Maalauksista heijastuu hirvien ihailu ja kunnioitus. Ehkä siksi maalauksiin ei ole yleensä kuvattu metsästäjää. Tärkeimmät hirviaiheet hän on maalannut noin 1905-1910.

Tikhmenevin maalauksista voi nähdä, että hän oli luonnossa seurannut paljon eläinten liikkeitä ja saanut taistelumaalarin koulutuksensa sekä lahjakkuutensa ansiosta tallennettua ne luontevasti maiseman osaksi.

Eugeny (välillä Efim) Tikhmenevin öljymaalauksia ja pastelleja tai piirustuksia ei liiku usein taidemarkkinoilla. Ukrainan sotakin on voinut vaikuttaa tilanteeseen. Poikkeuksellisesti on vuoden sisällä Hagelstamin huutokaupassa myyty kaksi Tikhmenevin työtä, sorsanmetsästystä esittävä pastelli ja uroshirvien kamppailua esittävä öljymaalaus vuodelta 1909.

Itse olen törmännyt ensi kertaa Tikhmenevin maalaukseen 2008, kun lahtelainen konservaattori Jorma Lyytikäinen konservoi kahta hirveä aamuhämärässä syysmetsässä esittävää maalausta. Konservaattorin puolen vuoden työn jälkeen maalauksen värit tulevat esiin, samoin kuin hirvet metsän hämärästä aukealle kohti katsojaa.