Tyytyväinen elämä

Sauvakävely auttaa. Tulee hyvä olo kun pääsee kävelemään.  Saa olla tyytyväinen elämään niin kauan kuin pääsee liikkumaan.  Jumalan lahjat ovat useinkin niin pieniä ja arkipäiväisiä, ettei niitä aina huomaakaan hänen suuren hyvyytensä ilmauksina.  Kiitollinen mieli kaikista elämän lahjoista tekee elämän helpommaksi.  Oloihinsa tyytyminen auttaa monissa asioissa.

Toki on toisenkinlaisia tilanteita. Muutamissa  asioissa  tarvitaan asioihin puuttumista ja vieläpä oikein olan takaa ahertaen.

SUNNUNTAI 19.6.2022

2. sunnuntai helluntaista

Katoavat ja katoamattomat aarteet

Sunnuntain psalmi Ps. 49:6–10, 16–21

Omaisuuden hankkiminen on lähtökohdiltaan elämää ylläpitävä voima.  Ihminen kerää ruokaa ja juomaa sekä moni monia tarvikkeita turvatakseen elämänsä toimeentulon ja elämisen mahdollisuudet.   Meillä pohjoisessa ilmanalassa myös asumiseen tarvitaan kestävämpiä ratkaisuja kuin etelämpänä.

Ongelmaksi omaisuuden kerääntyminen muodostuu vasta silloin, kun siitä tulee  elämää estävä voima, Ikivanha satu kertoo kuninkaasta joka toivoi, että kaikki hänen koskemansa  muuttuisi kullaksi.  Kun toive sitten toteutui, niin hän kuoli nälkään ja janoon, koska ruoka ja juomakin muuttuivat kullaksi.

Voimme siis sanoa, että varallisuus on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Psalmissamme kerrotaan sellaisesta varallisuuden käytöstä, missä omaisuus muuttuu ihmisten elämää tuhoavaksi voimaksi.  Joku alkaa toimia kavalasti lähimmäistään kohtaan kuvitellen,  että hänen suuri omaisuutensa muka oikeuttaisi hänet rikkomaan suhteensa toisiin ihmisiin ja toimimaan kavalasti näitä kohtaan.

Psalmissamme on myös lohdullinen näköala.  Meidän ei tarvitse pelätä pahanakaan päivänä, kun Jumala on meidän kanssamme. Hän on kaiken luonut. Hän myös pitää luomakunnastaan huolen.  Suurinkaan ihmisen varallisuus ei ole verrattavissa Jumalan omaisuuteen. Hänhän on kaiken tehnyt ja hän myös kaiken pitää yllä.  Kaikki mitä ihmisillä on, on alkuaan peräisin hänen työnsä tuloksena.

Miksi pelkäisin pahana päivänä,
kun petturien kavaluus saartaa minut?
  He luottavat rikkauteensa,
  kerskailevat suurella omaisuudellaan.

Varallisuudella on vain ajallinen arvo.  Emme voi viedä varojamme tästä maailmasta tulevaan.  Taivaan kirkkaudessa kaikkein vähinkin on arvokkaampaa ja upeampaa kuin paraskaan omaisuutemme  maan päällä.  Niinpä elämämme kallain asia on  löytää yhteys Jumalaan ja päästä osalliseksi hänen hyvyydestään.  Kun hän on meidän elämämme sisältö, niin silloin meillä on kaikkein merkittävin, se syvin ja ratkaisevin elämän sisältö: Iankaikkinen rikkaus Jumalan luona.  Hänen ominaan me huolehdimme ajallisista toimistamme sen mukaan, mitä meille on voimia ja taitoa uskottu. Emme pelkää huomista päivää. Tuleva elämä on voitto ja reimun aihe. Odotamme suuria Jumalalta ja kurottaudumme häntä kohti koko olemuksellamme, kaikin voimin.

Ei ihminen elä ikuisesti,
ei hän vältä hautaa.
  Mutta Jumala lunastaa minut,
  hän tempaa minut tuonelan otteesta.

 

Tässä sunnuntain  psalmi

Miksi pelkäisin pahana päivänä,
kun petturien kavaluus saartaa minut?
  He luottavat rikkauteensa,
  kerskailevat suurella omaisuudellaan.
Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa,
ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa.
  Elämän lunnaat ovat liian kalliit,
  ne jäävät iäksi maksamatta.
Ei ihminen elä ikuisesti,
ei hän vältä hautaa.
  Mutta Jumala lunastaa minut,
  hän tempaa minut tuonelan otteesta.
Älä kadehdi, kun joku rikastuu,
kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta.
  Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään,
  hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan.
Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa ja toiset kiittävät hänen menestystään,
hänen täytyy mennä isiensä luo, paikkaan, jossa ei valoa nähdä.
  Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen,
  eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.

Ps. 49:6–10, 16–21

 

 

70 kommenttia

  • Pentti Tepsa sanoo:

    Kiitos Matias, olipa puhutteleva saarna.

    Tyytyväisyys on avain monessa mielessä. Kuuluu jotenkin shalomin osaksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Psalmin puhe Jumalan lunastuksesta:

    Mutta Jumala lunastaa minut,

      hän tempaa minut tuonelan otteesta,

    on toteutunut Vapahtajamme täytetyssä sovintotyössä.

    Luther selittää kauniisti tämän vastatessaan, se merkitsee meille.

    MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS:

    Uskon, että Jeesus Kristus, Isästä ikuisuudessa syntynyt tosi Jumala ja neitsyt Mariasta syntynyt tosi ihminen, on minun Herrani. Hän on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut omakseen ja voitollaan vapauttanut kaikista synneistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellään ja syyttömällä kärsimisellään ja kuolemallaan. Hän lunasti minut, jotta tulisin hänen omakseen, eläisin kuuliaisena hänen valtakunnassaan ja palvelisin häntä ikuisessa vanhurskaudessa, viattomuudessa ja autuudessa, niin kuin hän itsekin kuolleista nousseena elää ja hallitsee iankaikkisesti. Tämä on varmasti totta.

    Lutherin Vähä katekismus

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Yllä puhun kävelemisestä.

    Tässä on artikkeli joka puhuu siitä, miten kukin meistä saa olla sitä, mitä olemme, riippumatta siitä voimmeko kävellä vai emmekö.

    https://www.lehteri.fi/kirkkommelahetys/olemisen-lahja/?fbclid=IwAR1dUK0CheHz-SXcUiz3UUwFyMZoNyEYQb_NQ_XnTdTwJH0It9SIHG-KqRk

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    ””Hän lunasti minut, jotta tulisin hänen omakseen, eläisin kuuliaisena hänen valtakunnassaan ja palvelisin häntä ikuisessa vanhurskaudessa, viattomuudessa ja autuudessa, niin kuin hän itsekin kuolleista nousseena elää ja hallitsee iankaikkisesti. Tämä on varmasti totta.””(Luther)

    Nyt olisi ”kiva” tietää mitä tuossa tarkoitetaan ”kuuliaisena” ja ”viattomuudessa”?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Ari

      Nuo kuuliaisuus ja viattomuus tarkoittavat juuri, mitä tuossa kohdassa kerrotaan Jumalan Pojan työn tuloksesta meitä syntisiä armahtaessaan. Jeesuksen sovintotyö antaa meille lahjaksi kiiliaisuuden ja viattomuuden.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      No elikö Luther mielestäsi ”kuuliaisena ja viattomuudessa”?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Ari

      Nimen omaan lahjana saatuna kuuliaisuutena ja viattomuutena. Tämän armosta saadun lahjan lahjoittajan suurta sovintotyötä kuvaa koko selitys.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Matias Roto nyt taasen selittelet omiasi, siis eikö tuossa selkeästi kirjoiteta että ”eläisin kuuliaisena” ja ”palvelisin Häntä … viattomuudessa”?

      Siis kykenetkö lukemaan suomenkieltä oikein?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Ari

      Tätä kuuliaisuutta kuvaa se, että siitä lähtien, kun hän meni luostariin, hän säännöllisesti koko ikänsä ripittäytyi vähintään kerran viikossa.

      Siltä varalta ettet tiedä mitä tämä tarkoittaa, niin tässä on oppi-isämme oma selitys ripin merkityksestä:

      MITÄ RIPPI TARKOITTAA? VASTAUS:

      Rippi sisältää kaksi osaa: ensiksi tunnustetaan synnit, ja toiseksi otetaan ripittäjältä vastaan synninpäästö eli anteeksianto, ikään kuin sen lausuisi Jumala itse. Sitä ei saa lainkaan epäillä, vaan on uskottava lujasti, että synnit siten on annettu anteeksi taivaassa, Jumalan edessä.

      MILLAISISTA SYNNEISTÄ SITTEN ON RIPITTÄYDYTTÄVÄ?

      Jumalalle on tunnustettava syyllisyys kaikkiin synteihin, myös niihin, joista emme tiedä. Niin teemme Isä meidän -rukouksessa. Ripittäjälle meidän taas on tunnustettava vain ne synnit, jotka tiedämme ja tunnemme sydämessämme.

      MITÄ SYNTEJÄ NE OVAT?

      Tutki tilaasi kymmenen käskyn avulla, olitpa sitten isä tai äiti, poika tai tytär, isäntä, emäntä tai palvelija: oletko niskoitellut, oletko ollut epäluotettava, laiska, vihainen, röyhkeä ja riitaisa, oletko sanoin tai teoin tuottanut jollekulle mielipahaa, oletko varastanut, oletko laiminlyönyt tai huonosti hoitanut asioita ja aiheuttanut vahinkoa?

      (Lutherin Vähä katekismus)

      https://katekismus.fi/raamatturippi/41.html

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Ari

      Lutherin palvelun alttiutta kuvaa se, että vuosien 1502 – 15022 välillä hänen lyhin työpäivänsä oli 12 tuntia voidakseen opettaa niin paljon ja niin hyvin kuin pystyi siinä luostarissa ja siinä yliopistossa, joissa hän työtään teki noina vuosina.

      Tähän voisit verrata itseäsi. Oletko sinä vastaavassa iässä 19 – 39 vuotisena ollut yhtä ahkera yhteiskuntaamme ja kirkkoamme palvelemaan ja uutterasti opiskelemaan voidaksesi tehdä työtäsi mahdollisimman hyvin. Muista että jokaisen ihmisen kutsumustyö on hänen oma ammattinsa, joten jokaisen elämässä kutsumustyö voi olla juuri hänen oman työympäristönsä piirissä Jumalan palveleminen tekemällä ajallisen elämänsä työt niin hyvin kuin voi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Vai on nyt sitten ”kuuliaisuutta” se että ensin rikkoo ja sitten ripittäytyy, uppoat selityksen suohon yhä syvemmälle.

      Tää on just selkeää hengellistä sokeutta, niin Lutherilla kuin sinullakin, ei ”nähdä” omia tekoja.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Ari

      Aatamin jälkeläisinä kaikki ihmiset kaikkialla maailmassa tekevät syntiä kaiken ikänsä. Ainoa toivomme on syntien anteeksianto. Anteeksiannon varassa me elämme Herralle ja olemme Jumalalle kelpaavia.

      Muista että suuri apostoli Pyhä Paavali toteaa itsestään, että synti asuu hänessä.

      Roomalaiskirje:

      7:17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.

      7:20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.

      Paavali oli rehellinen itseään kohtaan Jumalan edessä.

      Sinunkin olisi aihetta kypsyä persoonallisuutena ja myöntää elämän tosiasiat ja avata silmäsi, että me kaikki olemme itsessämme vain suuria syntisiä, jotka Jumalan suuresta armosta olemme puhdistettuja ja Jumalan rakkaudesta osallisia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Ari

      Lutherin viikottainen ripittäytyminen oli säännöllistä. Näin hän sai elää vapautuneena tietäen että Jumalan antama autuus kuuluu hänellekin.

      Kasteen selityksistä käy selville, että meidän on hyvä piti tilivälit Jumalan kanssa kunnossa joka päivä. Kasteemme on kutsu jokapäiväiseen parannukseen.

      Huomaa, että parannus ei ole vain yhden kerran elämässä tapahtuva juttu vaan uskomme mukaan joka päivä ihmisen uudistumiseen johtava tapahtuma.

      Oppi-isämme selittää kasteen merkityksen jokapäiväisenä parannuksena:

      MITÄ SITTEN TÄLLAINEN VESIKASTE MERKITSEE? VASTAUS:

      Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana.

      MISSÄ SE ON KIRJOITETTUNA? VASTAUS:

      Pyhä Paavali lausuu Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa: ”Me olemme Kristuksen kanssa haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.”

      Lutherin Vähä katekismus

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Ari

      Esität täysin kummallisen väittämän:

      ”Tää on just selkeää hengellistä sokeutta, niin Lutherilla kuin sinullakin, ei ”nähdä” omia tekoja.”

      Mielestäni kaikista meidän keskusteluistamme on käynyt esille, että juuri sinulta on puuttunut tuo kypsän ihmisen rehellinen omien tekojensa näkeminen.

      Oman elämänsä puutteellisuuden ja sen mukana myös oman syntisyytensä myöntäminen on osa ihmisen kypsymistä Jumalan edessä todelliseen totuuteen.

      Katsotaampa mitä Uuden testamentin Paavalin kirjeiden sanomassa syvennetään itsensä tuntemista aste asteelta:

      – Ensiksi apostoleista halvin

      – sitten pyhistä halvin

      – ja lopuksi syvällisen elämänkokemuksen tuoma elämän realiteettien myöntäminen: syntisistä suurin.

      1.Korinttolaiskirje:

      15:9 Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.

      Efesolaiskirje:

      3:8 Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta

      1.Timoteuksen kirje:

      1:15 Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Matias

    ”17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu. ”

    Eikö sinussa asukaan Kristus? Vai onko Kristus juuri se synti, jonka hän sanoikin tuovansa, koska jos hän ei olisi tullut, niin syntiä ei olisi.

    ”7:20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. ”

    Siis Kristus sinussa, koska et elä enää sinä vaan Kristus sinussa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Kiitos kommentistasi ja kiitos kysymyksestäsi.

      Synnin reaalisuus on kaikkien ihmisten osa, koska kaikki olemme Aatamin jälkeläisiä, näin ollen eräässä mielessä mekin olimme jo ”hänen kupeissaan” osallisena samasta lankeemuksesta. (Puhe kupeissa olemisesta on ikivanha juutalainen tapa ilmaista jälkeläisten olleen mukana jo muinaisten esi-isiensä elämänvaiheissa.)

      Juuri tämän meissä itsessämme olevan langenneen tilan takia, me tarvitsemme anteeksiantoa joka päivä. Näin ollen on tarpeen, että Kristus asuu meissä, jotta anteeksianto on jatkuvaa ja joka hetki voimassa olevaa elämän todellisuutta. Kristus on tullut tekemään tyhjäksi perkeleen teot, joten paholaisella ei ole meihin valtaa kun Kristus on meidän kanssamme.

      Otanpa pienen esimerkin siitä miten meidän elämämme ”siivoaminen” on tarpeen joka päivä. Tämä siltä ajalta kun olimme nyt jo edesmenneen siskoni kanssa pieniä kakaroita (Somerolainen ilmaus lapsikullasta).

      Tätini tuli käymään äitini luokse. Tädillä ei ollut lapsia. Kun hän näki meidän siskoni kanssa aikaansaamamme sotkun, niin hän tarjoutui ystävällisyyttään siivoamaan sillä aikaa, kun äitini laittoi kahvia. Ripeänä ihmisenä tätini sai kaiken valmiiksi kahvin keiton aikana. Sitten hän tokaisi tyytyväisenä: ”Nyt sinun huushollisi on siivottu kahdeksi viikoksi.”

      Mutta mitenkäs kävikään. Sillä aikaa kun aikuiset sisarukset saivat kahvinsa juoduiksi, niin nuoremmat sisarukset olivat jo sotkeneet koko huoneen yhtä sekaiseksi kuin se oli ennen tätini saapumista.

      Voit kuvitella, miten tätini hämmästyi huomatessaan pienten vintiöiden vilkkaan vilinän tekemän täystuhon huoneen juuri siivotulle järjestykselle.

      Kerron tämän esimerkin valaisemaan sitä, että tarvitsemme rakkaan Vapahtajamme suosiollista elämämme ruokkoamista jokaisena päivänä. Samalla saamme olla hänelle kiitollisia, että hän jaksaa meitä hoitaa ja osoittaa meille suosiollisuuttaan ja hyvyyttään.

      Roomalaiskirjeen 7. luvun loppujakeissa tuodaan ylistys Kristukselle, joka meitä rakastaa ja on pelastanut.

      7:24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? 7:25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Matias

    Menen vähän ohi aiheen ja kysyn seuraavaa syntien sovityksesta, siis meidän syntien.

    JOs ajatellaan, että meidän synnit on tapahtuma A, ja sovitus on seuraus eli tapahtuma B.

    Nyt kuitenkin, meidän syntejä ei ole ollut Jeesuksen aikana, joten tapahtumaa A ei ole vielä olemassakaan, joten tapahtumalle B ei ole mitään syytä, ei ole tapahtumaa A, jonka vaikutuksesta tapahtuma B olisi tapahtunut.

    Kaiken kattavaa syntiin lankeemusta ei kannata tähän antaa vastauksesksi, koska siellä ei ollut syntiä, johon olisi voinut langeta, oli annettu ensimmäinen käsky, Älkää koskeko siihen puuhun, mutta tätä ei toteltu, ei oltu kuuliaisia. Siitä seurasi rangaistus.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Kiitos puheenvuorostasi ja hyvästä kysymyksestäsi

      Otan aluksi vertauksen valottaakseni sovituksen laajuutta meidän lankeemuksiimme verrattuna.

      Viime talvena oli paljon lunta. Meidänkin pihalla lumivallit olivat poikkeuksellisen korkeita. Myös niiden sulamisessa meni myöhäisempään kuin useimpina talvina. Tämän talven lumet sulatti se auringon lämpö joka tänä vuonna lankesi meidän tontillemme. Näin ollen voimme sanoa, että isot lumivallit olivat A elikä se tapahtuma johon piti löytää apu. Tämän kevään auringon paiste oli se annos lämpöä, joka poisti pihallemme kertyneen lumen.

      Tämän vertauksen avulla yritän sanoa, että Jeesuksen sovitustyö on ulottuvuudeltaan laajempi ja ajattomampi kuin meidän elämämme aika. Voimme siis todeta että ikuisen Jumalan eli siis Jumalan ja ihmisen yhdessä persoonassa tekemä eli siis Vapahtajamme Jeesuksen tekemä sovintotyö on ollut sama jo ennen kuin meitä vielä oli edes ajateltukaan vanhempiemme ajatuksissakaan. Kun meidän aikamme sitten koitti ja meidän elämämme ”lumikasat” tulivat esille, niin tuon ikuisen rakkauden lämpö, mikä Kristuksen sovintotyöstä loistaa meidänkin elämäämme kuiten on loistanut jo ihmiskunnan alusta astikin. Meidän historiamme näkökulmasta Jeesuksen elämä ja hänen ristinkuolemansa tapahtuivat noin vuonna 7.4.31 AD (Eri laskelmien keskeltä mielestäni todennäköisin päiväys.) Tämän maailmankaikkeuden kannalta ratkaisevan sovintotyön vaikutus kuitenkin ulottuu kaikkiin aikakausiin kaikkiin kansoihin ja jokaiselle ihmiselle.

      Vertaustamme jatkaen sama keväinen aurinko joka sulatti kuluneen talven lumet sulatti jo aikoinaan jääkauden jäiset vuoret myös tämän meidänkin tonttimme kohdalta. Suhteeessa tähän kohtaamme aurinko on vanhempi kuin meidän tonttimme savinen maa muinaisesta merestä noustuaan.

      Vielä enemmän ikuisen Jumalan, Jumalan Pojan, ihmisen ja Jumalan yhdessä persoonasa, kertakaikkisesti kaikkien puolesta tekemä sovintotyö riittää koko ihmiskunnalle aina luomisesta alkaen ja aina uuden maailman luomiseen ja siellä elämään asti, kaikkien meille maailman ihmisille, meille jokaiselle pääsyn valmistaen.

      Jotta tämä pelastus voisi myös päästä toteutumaan pitää evankeliumi julistaa kaikille kansoille ja jokaiselle ihmiselle, niin ettei yksikään jäisi sellaiseen ”kylmiöön” johan Jumalan Pojan ihanan armon lämpö ei pääse sulattamaan jäätyneestä kylmyydestä kärsivää sydäntä ihanan rakkauden lämmön suloiseen sykkeeseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Matias Roto toteat:””Lutherin viikottainen ripittäytyminen oli säännöllistä. Näin hän sai elää vapautuneena tietäen että Jumalan antama autuus kuuluu hänellekin.””

    Siis eihän Luther todellakaan kuullut Jeesuksen ääntä, eihän kenelläkään murhaajalla ole Pyhää Henkeä ja Lutherin hyväksymät vainot olivat murhaamista.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Ari

      Otapa nyt lusikka kauniiseen käteen ja näe, missä historian tilanteessa Lutherin aikana elettiin.

      Ensinnäkin takana oli talonpoikaiskapina 1524-25, jonka aikana tapettiin noin

      100 000 – 200 000 ihmistä.

      Kyseessä siis oli erittäin vakava kapina ja tuon ajan oloissakin valtaisan tuhoisa, kun kapinalliset raiskasivat, varastivat, ryöstivät ja tappoivat ihmisiä, kuin venäläiset uutisten mukaan Ukrainassa.

      Toiseksi ota huomioon, että Belthasar Hubmeier toimi aikaisemmin Ingolstadtin yliopiston vararehtorina, mutta menetti virkansa koska oli järjestänyt niin valtavan juutalaisvastaisen kansannousun, että sai 1518 Augsburgin valtiopäivillä niin vakavan varoituksen tästä että menetti yliopistovirkansa tuon takia.

      Samainen Hubmeier pyrki edellä mainitun kapinaliikkeen johtajaksi. Hän ei kuitenkaan onnistunut tässä liikkeen johtoon pääsemisessä, mutta tuli niin kuuluisaksi, että itse keisari julisti hänet etsintäkuulutetuksi. Kun hänet sitten löydettiin, niin kuolemantuomio annettiin 10.3.1528.

      Tämä samainen Hubmeier oli ensimmäinen joka suoritti isomman baptistisen kastetilaisuuden pääsiäisenä 1525, jossa hän kastoi noin 300 omaa seurakuntalaistaan uudelleen aikuisena, vaikka nämä olivat saaneet kasteen jo lapsena. Kastemaljana hän käytti maitokannua.

      Vasta tämän jälkeen hän kirjoitti muutaman kirjasen vuosina 1525-27, joissa hän puolusteli menettelyään uudestikastajana ja kirjoitti

      koko maailmanhistorian ensimmäiset baptistista kastekäsitystä käsittelevät tekstit.

      Koskaan aikaisemmin koko maailman historiassa ei kukaan ole kirjoittanut mitään lapsikasteen pelastavaa vaikutusta vastaan. Tässä siis oli aivan uusi keksintö, jollaista ei koskaan ennen kukaan ollut esittänyt. Ei yksikään milloinkaan ole vaatinut uudelleen kastamista sillä perusteella, että katsoi kirkon toimittaman lapsikasteen olevan mitätön.

      Kun sitten myöhemmin joku paljastui Hubmeierin opin kannattajaksi, niin talonpoikaiskapinan takia tällainen katsottiin uuden kapinan lietsojaksi, jolloin kapinallisen kohtalo oli johdonmukainen seuraus.

      Tuohon aikaan vielä kuolemanrangaistus oli käytössä. Vasta 1800 -luvulla ovat esiintyneet ensimmäiset kuolemanrangaistusta vastustavat toimet. Suomessa Nikolai II:n aikana vuodesta 1825 kuolemanrangaistuksia alettiin muuttamaan Siperiaan karkoituksiin, jotka käytännössä merkitsivät niin karuihin oloihin, että valtaosa vangeista kuoli kurjuuteen.

      Rauhanaikainen kuolemanrangaistus poistui lopullisesti Suomen laista vuonna 1949 ja sodanaikainen vuonna 1972.

      Kun otat huomioon tämän historian todellisuuden, niin huomaat että Lutherin lausunnot noista aikansa kapinasta syytettyjen Hubmeierin hengenheimolaisten ”anabaptistien” kuolemantuomioista seurasi aikansa juridista käytäntöä.

      Vertaapa tähän saksalaisten kiivailua uusnatsilaisia liikkeitä vastaan. Tätä puolustellaan sillä että aikoinaan natsismi aiheutti niin paljon kuolemaa ja hävitystä Eurooppaan, ettei moista haluta enää sallia toista kertaa. Sama jatkuvuus aikaisempaan tuhon ja hävityksen kauteen Lutherin aikana oli vuoden 1524-25 kapinan jälkikaikuna vielä aivan seuraavan vuosisadan vaihteeseen saakka.

      Jos siis tuomitset Lutherin siitä syystä, että hän seurasi aikansa juridista linjausta, niin mikset sitten hylkää Hubmeierin keksimää uudelleenkastajien oppia, koska sen keksijä pyrki sellaisen kapinaliikkeen johtoon, minkä takia

      100 000 – 200 000 ihmistä tapettiin.

      Onko sinulla moraalista johdonmukaisuutta historian tapauksiin viitatessasi?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Matias Roto siis väität että kun yhteiskunta antaa luvan niin krititty(kin) saa murhata vaikka Jumala sen kieltää?

    Tekivätkö siis Jeesuksen ristiinnaulitsijat ”oikein” kun ristiinnaulitsivat Hänet?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Ari

      Kiitos kysymyksestäsi

      1) Jeesuksen ristin kuolemassa on huomattava kaksi näkökohtaa

      Toisaalta kuolemaan johtaneen toiminnan tuomittavuus. Jeesuksen ylipapeille luovuttaneesta Juudaasta sanotaan, että Saatana meni häneen. Hän siis toimi väärin. Samaten Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen apostolit syyttivät niitä, jotka olivat ajaneet Jeesuksen kuolemaan johtanutta ajojahtia.

      Toisaalta Jumala toimi kaiken tämän keskellä ja vieläpä koko maailman pelastukseksi. Jeesuksen kuolema muodostui koko maailman sovitukseksi. Kuolemallaan hän vapautti meidät synnin, kuoleman ja Saatanan vallasta. Tämän lahjan osallisuuteen meidät on liitetty pyhän kasteen välityksellä. Room. 6:2-11.

      2) Käskyssä ”Älä tapa!” käytetään alkukielessä verbiä רָצַח , rāṣaḥ , joka esiintyy Vanhassa testamentissa 47 kertaa

      Sitä ei koskaan ole käytetty eläinten tappamisesta. Nooan liitosta lähtien eläimiä on saanut tappaa syödäkseen.

      Samaten verbiä rāṣaḥ ei myöskään ole koskaan käytetty sodankäynnin yhteydessä. Vanha testamentti kuvaa useita tilanteita, missä Israelin oli pakko sotia voidakseen itse säilyä elossa.

      Armeija on kansakunnan suojaamiseksi väkivaltaisia hyökkäyksiä vastaan. Näin ollen sen tehtävänä on estää vihamielisten valtojen tekemää vahinkoa isänmaata kohtaan.

      Roomalaiskirje:

      13:1 Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat.

      13:2 Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion.

      13:3 Sillä hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona, jotka tekevät hyvää, vaan niiden, jotka tekevät pahaa. Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä, niin tee sitä, mikä hyvää on, ja sinä saat siltä kiitoksen;

      13:4 sillä se on Jumalan palvelija, sinulle hyväksi. Mutta jos pahaa teet, niin pelkää; sillä se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee.

      Tästä kohdasta myöhemmin elämässään Kuopion piispana toiminut Wille Riekkinen teki väitöskirjansa, joten kohtaa on perusteellisesti tutkittu. Sinun on siis aivan turhaa kinastella tätä Jumalan sanan kohtaa vastaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matias Roto

    Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit