Miten sovitetaan yhteen työ ja uskonto? Kuuluvatko rukoustauot armeijan tai koulun päiväohjelmaan? Suomessa joudutaan vanhan Euroopan tavoin miettimään sitä, voiko uskonnollinen vakaumus säädellä työntekoa.
Työntekijällä täytyy luonnollisesti olla mahdollisuus ramadaniin, jom kippuriin tai suureen paastoon. Työtä ei kuitenkaan voi jättää tekemättä rukouksen tai paaston vuoksi.
Juutalaisuudessa, kristillisyydessä tai islamilaisessa perinteessä on uskonnon harjoittamisen suhteen minimi- ja maksimivelvoitteet. Hyvä uskova tietää, että päivittäisten rukousaikojen noudattaminen ei ole tärkeämpää kuin työvelvoitteensa täyttäminen. Paastota voi hyvin myös työaikana. Lomat ja vapaapäivät ovat pyhiinvaelluksia ja muita uskonnollisia kokoontumisia varten.
Kirkollisten juhlien ja vapaapäivien automaattinen yhteys on ohi. Joulun ja pääsiäisen asema on Euroopassa vielä kiistaton. Helatorstain tai loppiaisen kohdalla on syytä hyväksyä se, että kirkossa käyvät ne, joille juhla sattuu vapaapäiväksi.
Tärkein osa työn ja uskonnon välistä harmoniaa on suvaitsevaisuus ravinnon suhteen. Olisi hienoa, jos halal-, kasvis- ja košerruokien valikoima laajenisi. Näistä perinteistä löytyy gastronomisempia vaihtoehtoja lounasruokaloiden nykyisiin ananasaurajuustoporsaskiusauksiin.
Monikulttuurisessa kulutusyhteiskunnassa työn ja uskonnon yhteensovittamisen tulee perustua yhteisymmärrykseen. Lähtökohtana pitäisi kuitenkin olla se, että uskonnollinen vakaumus ei voi sanella työehtoja.
Erinomainen kirjoitus Jyrkiltä!
Risto Voipio :”Erinomainen kirjoitus Jyrkiltä!”
Niin on, Cпoдóϭᴎ, Гócпoдᴎ, B дéнь céй ϭeз гpexá coxpaнNTCЯ HáM! 🙂
Kaikki maailman uskonnot yrittävät pyrkiä kohti Jumalaa suorittaen rituaaleja, messuja ja erilaisia hyviä tekoja, mutta missään näistä ei päästä suhteeseen Jumalan kanssa, sillä mitä enemmän ihminen yrittää pyhittyä, sitä syntisemmäksi hän huomaa itsensä. Sana uskonto tuleekin latinan RELIGO sanasta, joka tarkoittaa kiinnittymistä tai sitoutumista.
Raamatullinen kristinusko ja uudestisyntyminen taas toimivat täysin päinvastoin kuin nämä uskonnot. Nimittäin, ainoastaan kristinuskossa Jumala tuli ihmisen tasolle ja teki kaiken valmiiksi, jolloin ihmiseltä ei vaadita kuin sen tunnustaminen jonka Jumala jo tietää – ihminen on syntinen ja tarvitsee pelastusta. Jeesus tuleekin heprean kielen YESHUA sanasta, joka tarkoittaa vapautumista ja pelastusta.
Kyseessä on siis kaksi täysin eri asiaa. Oletko sinä jo syntynyt uudesti ylhäältä luovuttamalla elämäsi Jeesukselle? Joko sinä seuraat Hänen tahtoansa ja kuulet Hänen äänesi? Kuuletko juuri nyt Jeesuksen äänen sydämesi ovella?
”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.” – Ilmestyskirja 3:20
http://ennustuksia.com/uudestisyntyminen/
Vanha testamentti kertoo, että Jumala halusi tuhota maailman, koska syntiinlankeemuksen seurauksena ”maa oli tullut väkivaltaa täyteen.” Ihmisen pojaksi syntyneelle ja ”kuolemalla kuoleman voittaneelle” Jeesus Kristukselle kuuluu kunnia mielestäni siitäkin, että maailmassa voidaan viettää tänään 21.9. YK:n kansainvälistä rauhanpäivää, että ihmiset olisivat vapaita väkivallasta edes yhden päivän ajan.
https://www.youtube.com/watch?v=AWtr14JIp24
Henkilökunnan ohjaama lasten ruokarukoiluttaminen kouluissa tai päiväkodeissa on kyseenalaista uskonnonvapauden ja yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta – niin lasten, perheiden kuin henkilökunnankin suhteen. Työpaikoilla yleensäkään ei suomalaisessa kulttuurissa lounaalla rukoilla esimiehen johdolla ääneen? Kyse on ihmiten yksityisasiasta, omaehtoisesta toiminnasta ja opituista tavoista. Vai miten lie kirkkohallituksessa?
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on vuonna 2010 tekemässään päätöksessä todennut seuraavaa: ”Selvityksen mukaan Suonenjoen kouluissa on siirrytty opettajajohtoisesta päivittäistä yhteisrukouksesta tilanteeseen, jossa jokaisella on mahdollisuus rauhoittumisen hetkellä itsekseen, vakaumuksensa mukaisesti lukea ruokarukous tai muuten hiljentyä haluamallaan tavalla. Tätä toimintamallia voidaan mielestäni pitää perusteltuna niin positiivisen kuin negatiivisenkin uskonnonvapauden yhtäaikaisen toteutumisen kannalta. Kouluissa on yhä enemmän eri uskontoja ja vakaumuksia edustavia oppilaita, joiden uskonnonvapauden turvaaminen vaatii käytännön kompromisseja ja sellaisten menettelytapojen luomista, jotka ovat perusteltuja myös hienotunteisuuden ja oppilaiden sosiaalisten suhteiden tukemisen näkökulmasta.”
+1 Härkösen kirjoitukselle.
1) Mauno. Kyllä usko ja uskonto ovat ihan saman asian kokonaisuuden ilmaisemista. Se joka uskoo harjoittaa uskontoa.
2) Kyllä julkinen uskonnon harjoitus niin ruokarukouksina kouluissa opettajan johdolla yms. on aivan mielekästä tehdä.
On täysin nurinkurista suostua sellaiseen perusteissaan ateistiseen vaatimukseen että jonkun toisenlaisen uskonkäsityksen omaavan läsnäolo tekisi tämän mahdottomaksi. Ateismin tavoitehan on sulkea julkinen uskonnonharjoitus niin ahtaaksi yksityisasiaksi ettei sitä enää näy yleisillä paikoilla.
Olemukseltaan uskonto on aina yhteinen asia. Yksityisesti kotona tehty uskonnonharjoitus, esim. rukous, raamatunluku jne on vain osallisuutta siihen uskonnonharjoitukseen joka saa ilmentymänsä yhteisessä jumalanpalveluksessa.
Jumala on Rakkaus ja Hänen palvelijansa levittävät lapsille aidon rakkauden ja turvallisuuden siunausta aamu- ja ruokasiunauksissa esim. päiväkodeissa ja kouluissa. Ketä tämä lämpö voisi vahingoittaa? Vain kylmän kielteiset ja rakkaudettomat aikuiset pitävät tämän pahana. Jeesus sanoo: ”Sallikaa lasten tulla Minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä sen kaltaisten on Jumalan Valtakunta, (Mt.10:14,15).