Tyhmä hallitus, toimii kuin Jumala! Eli kuinka kirkko yrittää tänään olla Jeesusta hurskaampi

YLE uutisoi nykyään harvoin kirkollisesta keskustelusta. En tiedä, onko kyse siitä, että nyt kaivellaan laareja hallitusta vastaan, mutta tänään on ollut toisin: Haagan seurakunnan twiitti hallituksen leikkauspolitiikasta on päässyt uutisiin.

Twiittissä, josta puhutaan, Jeesuksen sanat ”Jokaiselle, jolla on, annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on” (Mt. 25: 29) on käännetty hallitusta vastaan.

Taitaa vaan olla, että arvostellessaan hallitusta Haagan seurakunta arvostelee samalla Jeesusta.

Jeesus esittää sanat loppukaneetiksi talentti-vertaukseen. Siinä isäntä lähtee matkalle ja antaa palvelijoilleen eri määrän talentteja, siis rahaa, hoidettavaksi. Muut pistävät talenttinsa käyttöön, saamansa hyvän kiertoon. He ansaitsevat sillä lisää. Mutta se, joka sai vähiten, hautaa talenttinsa maahan ja jättää sen käyttämättä. ”Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan” (Mt. 25:25), hän sanoo.

Talentin hautaaja (Public Domain)

Kun isäntä palaa, hän on vihainen talenttinsa haudanneelle. Tämä peräti heitetään ulos pimeyteen.

Talentti on perinteisesti tulkittu niiksi lahjoiksi ja kyvyiksi, joita me syntyessämme ja muuten Jumalalta saamme. Tässä merkityksessä termi on omaksuttu moniin kieliin.

(Kaanaankielinen ilmaisu on siten päätynyt ties minkä talent shown titteliksi. Kun sanonnan hurskasta alkuperää ei edes tiedosteta, on sen kulttuurillinen penetraatio täydellinen. Pistäköönpä nykyajan kirkko samalla tavoin talentinsa kiertämään entisaikojen kristittyjen sparraamana!)

Se, joka käyttää lahjojaan, jalostaa niitä ja hyödyttää niillä toisia. Joka pelkää, on nolo, tai laiskottelee ja jättää ne sen vuoksi käyttämättä. ”Pomo on liian ankara, ei huvita tehdä mitään.” ”Oon liian huono, parempi olla yrittämättä.” ”Ei siitä kuitenkaan tule mitään ja kaikki nauravat.”

Jeesus moittii viimeistä palvelijaa. Twiitissä Jeesuksen sanat käännetään päinvastaisiksi, moitittavaksi ajatteluksi. Siinä tiivistyy, mikä mielletään nykyään varsinaiseksi pääpahiksen ajatteluksi: Vaaditaan jotakin sen sijaan että annettaisiin kaikki valmiina.

Voisin kirjoittaa paljonkin siitä, kuinka twiitti ilmentää, miten ajattelumme kyseenalaistamattomaksi lähtökohdaksi on tullut, että ihmisiltä ei saa vaatia. Twiittaaja ei havahdu miettimään, miksi Jeesus noin kummallisia puhuu, vaan nukkuu ohi Jeesuksen kovan saarnan. Jeesuksen sanoille on nimittäin ominaista, että kun niitä pysähtyy kuuntelemaan, ne herättävät hämmennystä ja haastavat. Siis pysähdytäänpä.

Minulle talenttiverttaus on ollut yksi kaikkein vavahduttavimmista ja pysäyttävimmistä vertauksista. Jumala vaatii rohkeutta. Meiltä kystään, käytimmekö lahjat, joita saimme.

Vai pelkäsimmekö? Uskoimmeko kaikkia niitä tahoja, jotka pelottelivat ja painoivat maahan, ja jätimme siksi lahjamme ja potentiaalimme käyttämättä?

Jumalan ja oman elämämme tuomioistuimen edessä meiltä kysytään, kuinka käytimme lahjamme ja aikamme. Olimmeko rohkeita ja rehellisiä? Selvisimmekö koetuksista? Monesti huomaan pelänneeni tai sortuneeni seuraamaan aikakauden itsestäänselvyyksiä, joista Jumala yrittää meitä kerta toisensa jälkeen herätellä.

Minusta tuntuu, että hallitus vaatii, samoin kuin Jumala, jokaista pistämään talenttinsa käyttöön eikä lepäämään laakereillaan. Elämän tosiasioita on, että joka ei käytä saamiaan talentteja, jää tyhjin käsin. Vihaammeko hallitusta, koska hallitus vaatii samaa kuin Jumala, emmekä halua kuulla? Liian ankaraa, niin sanoudutaan siitä irti? Jos emme saa enemmän, emme tee mitään?

Mutta voi meitä sitten, kun astumme peljättävän tuomioistuimen eteen valittaen, ettei meille ollut annettu tässä elämässä riittävästi. Luulen nimittäin, että paljastumme silloin itsemme huijareiksi. Menetämme sen, mitä meillä on, kun pelkäämme käyttää sitä ja valitamme, ettei meillä ole mitään. Ehkä näin meiltä otetaan pois se, mitä meiltä oli.

Minusta näyttää, että Jumala tahtoo, että käytämme niitä talentteja, joita meille on annettu. Jeesuksen ja enkelien vastaus palvelijan pelkoon kaikuu läpi Raamatun: Älkää pelätkö! (Luuk 2:10). Älkää haudatko talenttia, vaan lähtekää liikkeelle. Sen sijaan, että kirkko yhtyy valittajien kuoroon, olisi mitä tärkeintä, että se julistaisi Vapahtajan syntymän myötä maailmaan tullutta ilosanomaa ja rohkaisisi ihmisiä lähtemään liikkeelle, antamaan lahjat käyttöön ja laittamaan hyvä kiertämään.

Talentin käyttäjä (Public Domain)

 

 

 

  1. Tuli tuosta mieleen että kun tuo yksi talentti on Aapeli Saarisalon mukaan 24 vuoden palkka, niin eihän se mikään pikkusumma ole. Sehän on ihan käsittämättömän suuri rikkaus. Suurin rikkaus mitä me voimme koskaan saada omaksemme on koko Kristuksen olemus ja työ. Tämähän sopii kuin naula päähän. Meillä uskon kautta on koko Kristuksen pyhyys , puhtaus, sovitus, vanhurskaus ja kaikki.
    Tuo 1 talentti on siis Kristus itse.

    • Siinä sitä taas kerran töpeksin. Mielessä pyöri se Akaan seurakunnan hautarauhan rikkominen.
      Jospa Blogisti poistaisi ystävällisesti sen ”Akaa” sanan pois tekstistäni. Niin asia korjautuisi sillä.

    • Jeesuksen vertauksessa ei ole kyse sen hyväksymisestä, että omaisuus köyhiltä on hyvä ottaa pois. Tämähän on juuri sitä Raamatun sanojen väärinkäyttöä. Akaan kirkkoherra ei nyt ole tiennyt mitä meni tekemään.

    • Pekka V., Twiitti tuli Haagan seurakunnasta. 🙂 En ajatellutkaan, että vertauksessa hyväksyttäisiin köyhiltä pos ottaminen. Ajattelin vain, että kun takerrutaan vähän epäonnistuneeseen Raamatun kohdan valintaan, ohitetaan Twiitin varsinainen sanoma, huoli vähävaraisten selviytymisestä.

  2. Ilmari Karimies
    ” Älkää haudatko talenttia, vaan lähtekää liikkeelle.”

    Jos valehteleminen on henkilökohtainen talentti ja sen monistaminen suuri ansio, niin ei sovi ainakaan minulle.

    Minun talentti on totuuden etsiminen ja se todella vaatii rohkeutta, koska ihmiset ovat tottuneet pitämään valhetta totuutena ja kuolemaa syntymisenä ikuiseen elämään, on sinne todella vaikea saada raakaa totuutta valaisemaan sumuista maisemaa. Totuus on valheen maailmassa todellakin kaksiteräinen miekka, se lyö, mutta myös parantaa.

    Ilmari Karimies
    ”Vihaammeko hallitusta, koska hallitus vaatii samaa kuin Jumala, emmekä halua kuulla? Liian ankaraa, niin sanoudutaan siitä irti? Jos emme saa enemmän, emme tee mitään? ”

    Papit eivät ole oikeutettuja puhumaan tällaisia, koska työttömyysturvan leikkaukset, toimeentulotuen leikkaukset ja asumistuen leikkaukset, sekä lakko-oikeuden rajoitukset eivät koske heitä. Papit ovat jäänne säätyläisajoilta, ja heillä on valtion tukitoimin kustannettu elinkeino. Varma virka, joka takaa palkan ja pappilan asunnoksi.
    Heillä ei ole kokemusta asioita, joista kerroijn, eikä heidän tarvitse pelätä irtisanomista tuotannollisista ja taloudellisista syistä, koska heidän ei tarvitse huolentia yrityksensä menestyksestä, ja palkkansa tienaamisesta, koska veronmaksajat on valjastettu kustantamaan tämä outo elinkeino.

    • Tarja Parkkila. Lauot asioita, jotka eivät pidä paikkaansa.

      Papit eivät ole enää vuosikymmeniin asuneet pappiloissa (joitakin kirkkoherroja lukuun ottamatta). Ja pappilassa asumista verotetaan reilusti käyvän vuokratason mukaan. Papiston palkkauksen taso on enintään akateemista keskitasoa, oikeastaan sen alapuolella ja se määritellään työehtosopimusneuvotteluissa kuten muidenkin alojen. Jos työttömyys kohtaa, papit saavat samat työttömyyskorvaukset kuin kaikki muutkin, mikäli näet kuuluvat ammattilittoon tai työttömyyskassaan. Valtio ei takaa mitään muuta kuin hautausmaiden ylläpidon, koska kysymys on seurakuntien hoitamasta yleishyödyllisestä tehtävästä. Lisäksi valtio maksaa vain tietyissä yhteiskunnallisissa tehtävissä toimivien pappien palkat. Erityisesti nuoret papit ovat pätkätyöläisiä ja yhtä vakinaista seurakuntapastorin virkaa voi nykyään hakea kymmeniä teologian maistereita. Pappissäätykin lopetettiin valtiopäiviltä lähes 120 vuotta sitten. Papisto ei lakkoile, koska papeilla ei satu olemaan lakko-oikeutta. Siitä kun luovuttiin joskus 1990 -luvulla, ja näin papit saivat kaksi vapaapäivää viikossa kuten kaikki muutkin. Minullakin oli virassa aloittaessani vain yksi (1) vapaapäivä viikossa.

      Olet hiukan oikeassa vain yhdessä väitteessäsi. Papistolla on osittain kapea kosketuspinta ns. tavalliseen elämään. Tosin papistossa on nykyään myös niitä, jotka ovat aikaisemmin toimineet vuosikausia ihan jollakin muulla alalla, opiskelleet teologian maistereiksi varttuneessa iässä ja vihitty papeiksi. Ja elämän todellisuus tulee kyllä kohdatuksi työssä monin eri tavoin.

      Kirkollisveroa maksavat vain kirkon jäsenet ja kirkosta eroava säästää vuodessa suurin piirtein yhden viikon lomamatkan verran rahaa. Joten, jos et halua kustantaa seurakuntasi pappien, diakoniatyöntekijöiden ja lapsi- tai nuorisotyöntekijöiden palkkoja sekä leiritoimintaa, ratkaisu ongelmaasi on helppo.

      Meitä saa kyllä arvostella, mutta mielellään niin, että väitteet pitävät paikkansa.

  3. Voi kauhia mitä blogisti nyt kirjoitti. Onneksi PIrjo Pyhäjärvi vähän jarrutti teologista nokkeluutta.

    Terävä blogisti huomasi että väärin sammutettu, väärin kritisoitu, ja kirjoitti niin laajan teologista tuntemustaan osoittavan esityksen, että lapsikin meni pesuveden mukana, ja hallituksesta (lähes) tehtiin Jumala. Kun olisi riittänyt sanoa että joku toinen Raamatun lause olisi ollut kritiikin yhteydessä parempi.

    Mitä kaikkea blogista voikaan lukea!?

    • Kyllähän tämä osoittaa miten vaikeaa ja melkein vaarallista kirkon edustajan on osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja toimintaan – muuten kuin jotenkin myötäsukaisesti. Kriittisestä puuttumisesta tuli jo piispan moite: eipä puututa politiikkaan. Harmillista että tällaiseen löytyy perustelua jopa uskopuhdistuksen teologiasta. Sitäkin on paljon helpompi muistella ja kommentoida kuin hallituksen toimia.

      Toinen asia on, jos Kotimaa rajaa käsiteltävien aiheiden ulkopuolelle politiikan ja uskonnon, joista puhuminen saattaa loukata joitakin…

    • Siinä Raamatulla lyötiin hallitusta päähän. Sen kun olisi jättänyt tekemättä, niin minulla ei moitteensanaa olisi.

    • Niin, kysymys on siitä, minkä laista talouspolitiikkaa tässä maassa tarvitaan, jotta rahat riittävät tulevaisuudessa. Toimenpiteet voidaan kohdentaa eri tavoin ja oikeistohallitus tekee tietysti oikeistolaista politiikkaa. Väärin äänestetty viime vaaleissa…?

  4. Kiitos kirjoituksesta. Haagan seurakunnan kannanotossa on monta asiaa jotka ovat valitettavia.

    Kuten kirjoitat, lainattu Raamatun kohta on ymmärretty väärin, tai sitä ei ole ajateltu. Pyhää Jumalan sanaa yksinkertaisesti käytetään politikointiin. Itse näen, että vertauksessa on monta tasoa, syvimmiltään ajattelen, että siinä puhutaan myös uskosta. Jos uskonsa piilottaa, sen lopulta menettää. Uskon on tarkoitus kasvaa ja tuottaa hedelmää. Jumalan logiikka on kasvun logiikkaa, ei kuihtumisen ja kurjistumisen logiikkaa. Uskon kasvu tarkoittaa lain ja evankeliumin julistamista. Itse näen vasemmistoliberaaliston ajatusten myötäilyn talentin kätkemisenä, jonka lopputuloksena loputkin otetaan pois.

    Haagan kirkkoherra puolusti kannanottoa systemaattisesti sillä, että Jeesus oli heikompien puolella. Pitää paikkansa, mutta samalla unohtuu, että Jeesus ei missään vaiheessa korosta yhteiskunnan vastuuta, vaan yksikön vastuuta. Jeesus ei vaatinut Rooman keisaria huolehtimaan köyhistä. Jokainen on vastuussa lähimmistään. Nyt Haagan seurakunta vaatii muita huolehtimaan heidän lähimmistään. Valtion, siis muiden veronmaksajien, apuun huutamisen sijaan, kristillistä olisi pyytää seurakuntalaisia auttamaan hädässä olevia, esimerkiksi järjestelmällä kampanja jossa alentuneen työnverotuksen kautta jokainen voisi oman harkintansa mukaan lahjoittaa puutteessa oleville diakonian kautta.

    Olen sitä mieltä, että kirkko voi osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, mutta kynnys pitää olla korkea, johtuen siitä syystä, että poliittinen keskustelu helposti loukkaa osaa seurakuntalaisista. Itse esimerkiksi koin tämän kannanoton sellaiseksi, koska olen edellisen hallituksen menoa katsellut erittäin huolestuneena ja kannatan valtiontalouden tervehdyttämistä, jotta valtiolla on mahdollisuus huolehtia heikompiosaisista jatkossa. Tämän kutsuminen jumalattomaksi ja häpeälliseksi on yksiselitteisesti loukkaavaa. Meillä on (Jumalan kiitos!) toimiva esivalta, jota meidän on lupa kritisoida, mutta myös velvollisuus totella ja kunnioittaa. Tämä kannanotto ei osoittanut minkäänlaista kunnioitusta.

    • Kimmo Eklund, kirjoitat:

      ”kristillistä olisi pyytää seurakuntalaisia auttamaan hädässä olevia, esimerkiksi järjestämällä kampanja, jossa alentuneen verotuksen kautta jokainen voisi oman harkintansa mukaan lahjoittaa puutteessa oleville diakonian kautta”

      Oletko siis sitä mieltä, että yhteisvastuullisesti verotuksella katetun hyvinvointivaltion osuutta sosiaalipolitiikassa pitää tuntuvasti vähentää ja rakentaa sosiaalipolitiikka ratkaisevassa määrin yksityisen hyväntekeväisyyden varaan? Siirtyä almuyhteiskuntaan? Saattaa heikossa asemassa olevat pitkälti riippuvaisiksi siitä, mitä rikkaiden pöydästä varisee lattialle?

      Kirjoitat, että kannatat valtiontalouden tervehdyttämistä – jonka maksumiehiksi hallitus on asettanut heikoimmassa asemassa olevat. Niiden, jotka eivät ole maksumiesten joukossa, on helppoa viisastella.

      Kristillistä on asettua toisen asemaan. Se kyky tuntuu monilta kristityksi itseään kutsuvilta puuttuvan.

    • Jorma Hentilä:

      ”Oletko siis sitä mieltä, että yhteisvastuullisesti verotuksella katetun hyvinvointivaltion osuutta sosiaalipolitiikassa pitää tuntuvasti vähentää ja rakentaa sosiaalipolitiikka ratkaisevassa määrin yksityisen hyväntekeväisyyden varaan? Siirtyä almuyhteiskuntaan? Saattaa heikossa asemassa olevat pitkälti riippuvaisiksi siitä, mitä rikkaiden pöydästä varisee lattialle?”

      Arvostan, että kysyt ymmärsitkö oikein. Hyvinvointivaltion osuutta pitää vähentää (koska se on velkaa), mutta ei tuntuvasti tietenkään. Yhteisvastuullinen apu on yhteisvastuullista velkaa, joka kaatuu myös köyhempien kannettavaksi. Ei ole mitään kristillistä siinä, että ajetaan valtio konkurssiin, ja sen jälkeen tilanne on entistä huonompi. Muutenkin olisin hyvin varovainen hengellisten arvojen liittämisessä euroihin. Missä kulkee synnin raja euroissa?

      Paavali opettaa mieluummin tinkimään omastaan, kuin vaatimaan edes sitä mitä oikeudenmukaisesti kristitiylle kuuluu. Tästä syytä, on minusta outoa, että kirkko pyytää *muita* (myös ei kirkon jäseniä) maksamaan enemmän, varsinkin kun on selvää, että keskivertoseurakuntalainen (ml. minä) voisi antaa omastaan.

      ”Kirjoitat, että kannatat valtiontalouden tervehdyttämistä – jonka maksumiehiksi hallitus on asettanut heikoimmassa asemassa olevat. Niiden, jotka eivät ole maksumiesten joukossa, on helppoa viisastella.”

      En halunnut viisastella. Halusin vain jakaa oman aidon loukkaantumiseni. Maksajista olen eri mieltä: nykyisen sosisaaliturvan maksajia ovat nettoveronmaksajat, joita rasitetaan jo aivan riittävästi. Sen lisäksi, erityisesti kristityt, voisivat lahjoittaa omastaan, mutta sen tulee olla vapaaehtoista. Tätä peräänkuulutin.

    • Kimmo Eklund, yhteisvastuullisesti verovaroin rahoitetun hyvintoivaltion perusta on juuri siinä, että verotus on progressiivista ja kohdistuu suhteewlliswsti enemmän niihin, joilla on veronmaksuun varaa. Myös n. nettoveronmaksajat hyötyvät monin tavoin verovaroin tuotetusta hyvästä.

      Minusta et ole ymmärtänyt, mikä on pohjoismaisen hyvinvointivaltion malli. Kitiset omahyväisesti siitä, että joudut maksamaan veroja.

    • Charlottan ehdotus on itse asiassa täyttä totta. Hallitus luottaa yhä enemmän siihen, että yksityiset vapaaehtoiset omasta pussistaan rahoittavat terveydenhuollon. Koska KD hallituspuolueena tämän siunaa, niin kai siitä vähintään taivaspaikka kilahtaa.

    • Vapaaehtoinen ei korvaa palkattua henkilöä. Tämä kun voi lopettaa milloin tahansa. Vapaaehtoisella ei voi olla samaa vastuuta työstä. Vapaaehtoiset voi ainoastaan auttaa ja helpottaa palkatun työtaakkaa.

Kirjoittaja

Ilmari Karimies
Ilmari Karimies
Lutherin uskokäsityksestä väitellyt teologian tohtori. Toiminut Helsingin piispan teologisena sihteerinä, kirkolliskokouksen perustevaliokunnan sihteerinä sekä kahdessa pohjoismaisessa luterilais-katolisessa dialogikomissiossa. Reformaation teologian tuntiopettaja Avoimessa yliopistossa.