Tutkimus paljastaa pahan epäkohdan

Epäasiallista kohtelua koki edelleen joka neljäs kirkon työntekijä. Ilmeni Kevan ilmapiiritutkimuksessa.
Tutkimuksen perustella voi päätellä, että kirkossa hyvin moni joutuu kokemaan epäasiallista käytöstä ja ainakin yhtä moni sitä on aiheuttamassa. Se ei tutkimuksessa selviä, mitä kohtelu käytännössä on ollut. On vain koettu jotain ja se tieto on riittänyt. Olihan kyseessä vain ilmapiiritutkimus. Jos joka neljäs työntekijä on kokenut asiatonta kohtelua, niin se kai merkitsee sitäkin, että sitä löytyy vähän joka seurakunnasta. Tuo tilanne on tuttu niille, jotka työskentelevät yhdessä toisten kanssa. Jollain menee aina herne nenään jostain.

Ilmapiirikartoituksessa on se ongelma, että se ei kerro todellisesta tilanteesta, vaan siitä, miten se on koettu. Se näkyy siinä, että jos seuraavan vuoden aikana otetaan jokin epäasiallisen käytöksen muoto erityiseen syyniin, niin tuloksena saattaa vuoden päästä olla se, että juuri siinä kohdassa saadaankin heikompi tulos. Johtuen vain siitä, että tähän asiaan on kiinnitetty enemmän huomiota ja havainnoitu sitä tarkemmin. Siitä huolimatta asiaan on voinut tulla huomattavaa korjausta vuoden aikana.

Toinen ongelma on siinä, että ”epäasiallinen käytös” termi voi olla mitä tahansa. Kunhan se vain koetaan sellaiseksi, niin sitten se on sitä. Monilla asiasta on aivan erilaisia käsityksiä. Yksi on sitä mieltä, että hän nyt vain on sen luotoinen, että. Toinen taas voi olla hyvin herkkä kokemaan hylkäämistä ja mitätöintiä, jolloin pelkkä asiallinen palaute voi saada hänet täysin suunniltaan.

Mielestäni kirkon työntekijöille tekisi hyvää löytää yhteinen nimittäjä tuolle termille.
Työntekijöiden tulisi kyetä yhdessä puhumaan avoimesti siitä, mikä koetaan epäasialliseksi käytökseksi ja mikä sitä ei ole. Sekä kirjata saadut tiedot ylös ja antaa luettavaksi myös kaikille uusille. Luulenpa, että tuonkaltaisen selvityksen tekeminen parantaisi työilmapiirejä paljon enemmän kuin ilmapiiribarometrit.

Yhdessä kun on sovittu ettei vaikkapa huudeta, niin sitten ei huudeta.
Kaikki kun on mukana selvityksen teossa, niin siihen sitoutuminen on melkoisen varmaa. Epäasiallinen käytös kun saadaan kuriin, niin samalla hetkellä alkaa päinvastainen prosessi, eli ilmapiirin paraneminen.

36 kommenttia

  • Marko Sjöblom sanoo:

    Pekka Veli Pesonen. Epäasiallista käytöstä ei pidä hyväksyä ja sen määrätietoinen muuttaminen on tärkeää. Syyt epäasialliseen käytökseen ja esimerkiksi kiusaamiseen ovat kuitenkin monikerroksisia. Mietin kyllä myös sitä, kuinka moni pitää nykyaikana vaikkapa reilua parannussaarnaa vihapuheena tai hengellisenä väkivaltana ja vaikkapa uskonkäsityksensä mukaan reilusti toimimista syrjivänä käytöksenä tms.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Kyse kai on tuossa tutkimuksessa seurakuntien sisäisestä ilmapiiristä. Eikä siitä, miten ulkopuoliset suhtautuu. Joten saarnat ehkä vähemmän vaikuttaa tähän.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Epäasiallinen käytös on varmaankin monenlaista ja monesta syystä, mutta tärkeitä olisi kyetä tekemään sille jotain enemmän kuin tähän asti.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Uskon että, kirkon rakenteiden korjaaminen saisi aikaan epäasiallisen käytöksen vähenemistä. Nyt tietyt rakenteet antavat suojaa niille tahoille, jotka epäasiallisen käytöksen itselleen sallivat. Joten ilmapiiriä heikentävään käytökseen on hankala kenenkään puuttua.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Veli Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.