Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: ”En minä sinua hylkää enkä sinua jätä”; niin että me turvallisin mielin sanomme: ”Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?” (Hepr. 13: 5-6)
Miten huolehdit omasta ja perheesi turvallisuudesta?
Entä jos huomenna olisi viimeinen päivä; miten olet varautunut siihen?
Katekismuksessa opetetaan, että ihmisen jumala on se, jonka varaan hän rakentaa elämänsä; mikä on jumalasi (työ, raha, terveys, urheilu, auto tai muu omaisuus, vai elävä Jumala)?
Miksi on (tai ei ole) oikein varautua pahan päivän varaan?
Mitä mieltä olet päivän tekstistä (näetkö siinä mahdottomia vaatimuksia vai tärkeitä lupauksia); miksi Jumalaan on helpompi (tai vaikeampi) luottaa kuin omaan epäjumalaan?
Kaikki julkaistut blogini:
http://www.youtube.com/watch?v=QEcTjhUN_7U
’Turvallisuus viimeksi’
Martti Pentti, kiitos hyvästä filmistä. Tämmöistä se elämä joskus tuppaa olemaa. Jos kaikki olisi itsemme varassa, niin elämä olisi aika lyhyt. Mihin turvaamme?
”Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?” (Hebr. 13:6 )
Kristiillisen uskon ” ydin” ei ole suinkaan pelko vaan sen sijaan rakkaus ( 1.Joh.4. 17- 19 ) Onkin sanottu, että yksi asia eroittaa kristinuskon muista pakanauskonnoista, ettei pelon tähden tarvitse lepytellä jumalaa, tai jumalia erilaisilla uhreilla ja palvontamenoilla.
Kristityn ei tarvitse pelätä koska Jumalan sana sanoo, että Jumala on rakkaus. Eikä Jumala suinkaan ”vaani luotujaan”, eikä ” väijy” ja etsi syytä rangaista, vaan sen sijaan armahtaa. Uskomme ydin on turvallisuus siitä, että Jumala pitää lupauksensa.
Martti, kiitos hyvästä kommentista. Mitään ei tarvitse pelätä, kun seuraamme Hyvän Paimenen ääntä.
Monta kertaa sitä hätääntyy kun eteen tulee vaikeuksia ja vastoinkäymisiä taloudellisella, terveydellisellä tai muulla alueella. Sitten muistaa, että Jumala on luvannut johdattaa heitä, jotka kulkevat rukoillen ja että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.
Monesta muustakin Raamatun sanasta saa lohtua, kuten vielä vaikkapa ”Kaikki minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa.”
Kiitos hyvästä kommentista, Salme. Jumala pitää meistä monella lailla huolta, myös sallimalla erilaisia sairauksia tai muita vastoinkäymisiä. Kun kaikki menee oman mielen mukaisesti, niin ei me Jumalaa tarvita tai häntä kiitetä, vaikka pitäisi. Hädässä Jumalan apu kelpaa, kun omat konstit ovat loppuneet.
”Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.” Tämä kai se on se viimeinen turvallinen perälauta.
Mukava lukea näitä kommentteja.
Pidän johdatuksena elämässäni sitä, että kaikki suorittaminen ja kelpaamisen tyrkyttäminen on poistunut. Tilalle on tullut turvallisuus ja luottamus. Vastoinkäymisiäkin varmasti tulee, mutta
niitä ei tarvitse kohdata hylättynä ajopuuna kohtalon virrassa.
”Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä” Tämä kai se on se viimmeinen turvallinen perälauta.
Tähän voimme todellakin sanoa: Jos Lunastajani elää, hän, joka on minun Lunastajani, silloin minäkin saa elää hänen kanssaan.
Jos hän kerran seisoo multien päällä. Hän on voittamaton. ja on Lunastajamme, joka on ottanut syntieni kirouksen,Jeesus elää, synnin valta on nujerrettu, synnin kirous, kuolema, voitettu, ja minäkin saan elää. Hän sanoo viimmeisen sanan maan päällä.
Tässä viime keväänä makailin saunan lauteilla kovin ahdistunein mielin. Ei tuntunut riiittävän elämässä raha sen paremmin kuin muutkaan elämän edellytykset. Oli hiukan sellainen itsesäälissä piehtaroiva olo. Sitten muistin – tai minulle annettiin, tulkintatavasta riippuen -, että onhan Raamatussa sellainenkin lupaus kuin Jes.30:20. Tuli levollisempi olo. Yritän pienten ahdistusten vastaantullessa palata tuon muistamiseen.