Tuomiosunnuntai kirkkovuoden osana

Luterilaiset kirkkovieraat ovat kuluneena vuonna seuranneet Herraansa kirkkovuoden tekstien ohjaamana.

Kirkkovuoden aloittavaan jouluaikaan kuuluu Herran saapumisen odotus (adventti). Syntiinlankeemuksen vaikutushistoria on ollut järkyttävä. Tarpeen suuruuden tähden vapahtajan odotus on ollut historiassa intensiivistä ja jatkuvaa. Joulujuhlan sanoma Jumalihmisestä ja loppiasen ensimmäiset tunnusteot herättävät ihmiskunnassa toivon. "Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra." Luuk. 2:11

Loppiaisen jälkeen seurakunta keskittyy kirkkovuoden merkittävimpään juhlaan, eli pääsiäiseen. Juhlaa edeltää paastonaika, jolloin ihmiskunnan kyvyttömyys poistaa paha keskuudestaan ilmenee syvänä tarpeena Vapahtajalle. Pääsiäisaamuna Herran kirkkaus paistaa syvyyteen. Synnin, syyttäjän ja kuoleman valta on murrettu. Jeesuksen risti osoittautuu ihmiskunnan synneistä vapahtamisen paikaksi. Sen vahvistaa Jeesuksen ruumiillinen ylösnousemus ja näky taivaan valtaistuimelle asettumisesta. Herran kaste- ja lähetyskäsky kertoo sen miten tämä valta yli mainittujen turmiovaltojen tulee osaksi yksilön elämää.

Pääsiäisen jälkeen koittaa pitkä helluntaiaika, joka jatkuu kirkkovuoden ja ihmiskunnan historian loppuun asti. Jeesuksen herruus leviää maailmassa Pyhän Hengen työn, eli kaste- ja lähetyskäskyn toteuttamisen kautta. Helluntain jälkeisten sunnuntaiden keskeisiä aiheita ovatkin Jeesuksen opetukset, kristityn elämä sanan johdattamana ja kirkon todistus uskostaan. Kirkkovuoden päättävä pitkä helluntaiaika kuvaa myös sitä, että Kristuksen paluuta edeltävät lopun ajat ovat juuri helluntain jälkeistä aikaa. Jeesuksen lupauksen mukaan taivaan valtakunnan Herra saapuu kirkkaudessaan, kun valtakunnan evankeliumi on julistettu kaikille kansoille.

Kirkkovuoden päättää tuomiosunnuntai. Sen sanoma on ehdoton, vakava ja lopullinen. Ihmisen elämä ei pääty kaiken raukeamiseen, maatumiseen ja tyhjyyteen. Lyhyen ajallisen elämän jälkeen ihmistä kohtaa joko iäti kestävä piina tai ikiaikainen elämä Jumalan yhteydessä. Pelottavia ja ahdistavia kuvia. Näiden vakavien sanojen tähden historian päätös on hyvä asettaa kirkkovuoden kontekstiin.

Kirkkovuoden tekstit ilmoittavat seurakunnalle Jumalan, jonka tavoite ei ole piinata ihmistä. Päinvastoin hän etsii synnin syvyyteen hukkuneita. Tekstit ilmentävät myös sitä kuinka Herran päätavoite ei ole viivytellä kärsivien kustannuksella vaan pitkämielisesti kutsua evankeliumilla kaikkia kansoja. Eräs pastori huomautti saarnassaan, että tänäänkin viisas ja ikiaikainen taivaan Isä kysyy Pojaltaan: 'Ovatko kaikki lapset jo kotona? Löydäthän yöstä heidät kaikki?'

13 kommenttia

  • Juha Heinilä sanoo:

    Kiitos Eero. Tuomiosunnuntaina ei hirvimiehet eikä moni muu ole kirkossa, mutta Tuomiopäivänä ovat kaikki läsnä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Miksi on olemassa ylipäätään syklinen kirkkovuosi? Kristitythän uskovat lineaarisen aikaan? Miksi jotain pitää juhlia syklisesti vuosittain, miksei vaikka 523:n päivän välein? Tai 1225:n? Tai 113? Vai piileekö taustalla vanha kunnon astrologia, joka orientoitui tähtien mukaan?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Olli Seppälä sanoo:

      Syklisen kirkkovuoden idea on teologiassa, ei aikakäsityksessä. Kirkkovuosi näyttäytyy eräänlaisena Jeesuksen elämän ympärille rakentuvana pedagogisena (hengellisenä) piiritanssina – jos ilmaus sallitaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Miksi tuo teologinen ’piiritanssi’ noudattaa maapallon ja taivaankappaleiden syklejä? Miksii se on nimeomaan syklisesti toistuva ’piirtanssi’, joka piirit muodostuvat juuri ja nimeomaan aikakäsityksistä? Miksi se ei ole esim. lineaarisesti koko ajan etenpäin menevä vaikka ’ letkajenkka’, joka päättyy vasta Jeesuksen takaisintuloon?

    Ei kyllä pahoin pelkään että taustalla piilee Mesopotamialainen astrologia.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Seppo Heinola :”Miksi tuo teologinen ‘piiritanssi’ noudattaa maapallon ja taivaankappaleiden syklejä? Miksii se on nimeomaan syklisesti toistuva ‘piirtanssi’, joka piirit muodostuvat juuri ja nimeomaan aikakäsityksistä?”

      Pitääkö sen olla ”piiritanssi”? Eikö sen voisi katsoa olevan kuin jonkinlainen ylöspäin kohoava kierre tai spiraali, jonka keskipiste pysyy samana?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Kun Tuula vuosikierron ympyrän halkaisija on aina sama, spiraali etenee kultaisen leikkauksen suhteessa, se kyllä olis toisaalta parempi,juhlat toistuisivat kiihtyvällä nopeudella tässä Messiaan luvussa 3:5:8:n (358=messias,mashjah mutta 358 on myös käärme nachash.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Seppo Heinola :”Kun Tuula vuosikierron ympyrän halkaisija on aina sama, spiraali etenee kultaisen leikkauksen suhteessa, se kyllä olis toisaalta parempi,juhlat toistuisivat kiihtyvällä nopeudella tässä Messiaan luvussa 3:5:8:n (358=messias,mashjah mutta 358 on myös käärme nachash.”

      Kysymys on tiedosta, hyvän ja pahan tiedon puusta. Missä muualla sanotaan, että ”juhlat toistuisivat kiihtyvälle nopeudella” kuin ihmisen omassa vajavaisessa tietoisuudessa? Anteeksi nyt vaan, mutta Heisenbergin tieteellisen epätarkkuusrelaatioon luottavana en usko, että maailmankaikkeus olisi kuin napakelkka, jossa vauhti kiihtyy mitä lähempänä kelkan napaa ollaan. Kun ikää tälllä maallisella polulla tulee lisää, se vain tuntuu siltä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Tuula Tuula,itse puhuit nousevasta spiraalista ja spiraalissa olevat juhlat joutuisivat aina vain lähemmäs toisiaan kunnes aivan spiraalin lakipisteessä tapahtuisvat kaikki samaan aikaan….

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Elias Tanni sanoo:

    Seppo, sinun jos kenen luulisi tietävän, että kalendaaririitit kuuluvat uskontoihin kaikkialla.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Toki tiedän ja kalneytreit kuuluvat luontevasti niihin uskontoihin, joilla muutenkin on syklinen aikakäsitys, muta kun kristinuskon pityi olla lineaariseen aikaan perustuva, jossa mikään ei samana toistu…

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    On hyvä, että ev.lut.kirkossa on tällaiset kiertävät kirkkovuoden tekstit. Näin Raamatun ilmoitus tulee saarnoissa käsitellyksi monipuolisemmin kuin jos pappi voisi itse määritellä kulloisenkin aiheen. Saarnat saattaisivat keskittyä kapemmalle aihepiirille.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Kiertavät teksti on myös läpikäyneet sisäisen sensuurin. On tiettyjä raamatunkohtia, joista ei saarnata koskaan tai ainakin äärimmäisen harvoin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Elias Tanni sanoo:

      Tuo tekstiperikooppien valinta on kieltämättä ongelmallinen, toisaalta luonnollisesti tarkoitushakuinen. Sen kriittistä tarkastelua soisi tapahtuvan. Itse kirkkovuoden kalendaarisuuteen se ei kuitenkaan suoraan liity.

      Ilmoita asiaton kommentti