Tuomasmessu rippileirillä

Uusi rippikoulusuunnitelma painottaa nuorten osallisuutta ehtoollisesta. Onhan nuorten ehtoolliselle osallistuminen ollut mahdollista jo pidempäänkin, jo edellisen RK-suunnitelman kohdalla, mutta sen mahdollisuuden hyödyntäminen on ymmärtääkseni ollut melkolailla pientä. Uusi suunnitelma vahvistaa tätä asiaa ja hyvä niin.

Tänä kesänä ei uutta riparisuunnitelmaa tule vielä niin paljoa hyödynnettyä, vaan se on ainakin omalla työmaallani opettelemista. Silti rippileirillä päätettiin kokeilla, miten tuomasmessu toimisi.

Etukäteen tehtiin ideointia tuomasmessusta ja leirin aikana pohdiskeltiin asiaa lisää, rakennettiin alttarit ja ohjeistettiin rippikoululaisryhmä mukaan. Seurakuntamestari toi tarvikkeet leirikeskukseen ja kokeiltiin.

Tuomasmessun teemana oli rukous ja sivualttareilla oli rukous mahdollista eri tavoilla – yhdellä sai sytyttää rukouskynttilän, toisella rukouskivi tiputettiin maljaan ja kolmannella sai halutessaan kirjoittaa esirukouspyynnön. Tila oli valaistu kevyesti ja kynttilät loivat rauhallista tunnelmaa. Sielunhoito/keskustelupiste oli tarjolla ja muutama nuorista hyödynsi sitä.

Olin itse hämmästynyt koko messusta. Vaikka messu kesti leirijumalanpalvelukseksi pitkään, eli hieman yli tunnin, jotenkin kiirettä tai tylsistymistä ei ollut. Pari nuorta oli esilaulajina rukouslauluissa ja monien muidenkin laulujen kohdalla. Nuoret kiersivät isosryhmittäin sivualttareilla, tilaisuus oli muuten vauhdikkaan ja äänekkään ryhmän kohdalla hiljainen ja rauhallinen. Rukouspyyntöjä tuli paljon ja se oli suurin hämmästykseni. Jokainen pyyntö luettiin ja rukoiltiin – mahdollisesti juuri rukoileminen heidän omien asioittensa puolesta yhdessä on saattanut olla yksi messun puhuttelevimmista asioista.

Miltei jokainen kävi ehtoollisella. Se oli tietenkin vapaaehtoista eivätkä he jättäneet asiaa välistä. Messua toteuttamassa olleet rippikoululaiset pärjäsivät hirmuisen hyvin ja isosen saarna oli ytimekäs ja nuoren kirjoittama nuorille.

Messun jälkeen isoset näyttivät hyvin virkistyneiltä ja innostuneilta. He olivat saaneet uutta. Leiriläisiltä ei ole messusta vielä kysytty, mutta palautekierroksella ehkä he kertovat.

Minun itseni oli messun pakko istahtaa hetkeksi ja henkäistä hetki syvään. Messu oli ollut yhdellä tavalla raskas ja tarvitsin taukoa – nuorten esirukouspyynnöt olivat syviä, välittäviä ja raskaitakin. Me rukoilimme ja jätimme asiat Jumalan käsiin.

Tämä pitää toteuttaa toistekin.

    • Tänä kesänä kokeillaan joitain uusia juttuja. Uusi rippikoulusuunnitelma pakottaa etsimään uusia menetelmiä ja käyttämään luovuutta. Minulle se on hankalampi, mutta haasteet silti käynnistävät yllättäviä asioita. Ohjaajatiimissä keksittiin kokeilla jotain uutta ja se toimi paremmin kuin saattoi kuvitellakaan!

      Tämä vuosi seurakunnassa mennään kokeilulla ja rauhassa etsitään menetelmiä, jotka toimivat ja jotka pyrkivät juuri osallisuuteen.

  1. Palautekierroksella näin leirin jälkeen yksi riparilaisista ja yksi isosista mainitsi tuomasmessusta. Suurin osa luonnollisesti keskittyi uusiin kavereihin ja yhteishenkeen. Sekin on aima jotain – jos kaveruus kehittyy ystävyydeksi, on sekin Luojan rippikoulusta antama elinikäinen lahja. Toisaalta yhteishenki ja yhteys itselleen aikaisemmin tuntemattomien ihmisten kesken on vahva signaali: Tätä uskovien yhteys parhaimmillaan seurakunnassa tarkoittaa! Se on kuvaus Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta!

    Kahta nuorta tuomasmessu silti kosketti henkilökohtaisesti. Työ nuorten parissa ei ole koskaan tilastointia. Se on aina askel kohti Jumalan suuntaan ja uskon rakentamista. Jos yksikin on saanut jotain, se on joka kerta askel uskonsuhdetta kohti. Jos ei muuta, niin yksi tai kaksi on saanut jotain jumalasuhteensa rakentamiseen.

    Siltikin uskon, että tuomasmessu on jollain tavalla rakentanut useampaakin. Jokaisesta saa kunnian kerätä Jumala. Se ei ole enää minun osuuttani.

  2. Paljon ei leiriä voi kehittää, jos se kestää vain 5 päivää. Silloin kaksi ensimmäistä päivää menee totutteluun ja loput leirin purkuun. Jolloin ryhmäytymistä eikä hyvää yhdessäolon fiilistä ehdi syntyä.
    Säästösyistä moni leiri kutistuu liian lyhyeksi. Jolloin sen muu kehittäminenkin vaikeutuu.

    Oma agendani ripareilla on aina ollut hyvän yhteishengen luominen. Siinä kun onnistutaan niin muu meneekin sitten itsestään. Tuota fiilistä jos sitten kyetään heti leirin jälkeen vielä hyödyntämään. Siten, että nuorille tarjotaan osallistumista heti. Jolloin vaivalla aikaansaatu fiilis ei vielä ole kadonnut. Uudelleen sitä ei enää voi synnyttää. Jos sen päästää katoamaan.

    Oikeastaan tuon hyvän ilmapiirin luominen voisikin olla riparin vetäjien tärkein tavoite ja päämäärä.
    Silloin nuoret saadaan mukaan toimintaan. Eikä tarvitse valitella sitä, ettei nuoria kiinnosta. Varmasti kiinnostaa. Se mitä kirkko voi tällä saralla tarjota on aivan ainutlaatuista. Samaa ei ole missään muualla tarjolla.

Hassinen Ville
Hassinen Ville
Kuopiolaissyntyinen ja neljänkymmenen alkupuolella oleva seurakuntapappi ja sivutoiminen tutkijanplanttu. Aikansa Pohjois-Karjalan laulumaita kierreltyään olen palannut kotiseuduilleni vaatimattomien (ja niitten oekeetten) ihmisten pariin Savoon Kuopion kupeeseen seurakuntapapiksi. Kirjoittelen osin seurakuntatyön näkökulmasta, milloin sitten eksyn naputtelemaan pohdiskellen ja sukeltelen syvempiin uomiin.