Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän kristillisen kirkon, pyhien yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Aamen.
Mitä se merkitsee? Vastaus: Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa. Samalla tavalla hän maailmassa kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa. Tässä kristikunnassa hän joka päivä antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi, herättää minut ja kaikki kuolleet viimeisenä päivänä sekä lahjoittaa minulle ja kaikille uskoville iankaikkisen elämän Kristuksessa. Tämä on varmasti totta.
Tunnustuskirjat/Vähä katekismus/Kolmas uskonkohta(sivu 306)
Kuka on Pyhä Henki ja mikä tehtävä Hänellä on?
Keillä on Pyhä Henki vai onko se salaisuus, jota kukaan ihminen ei voi tietää?
Mikä merkitys on 10 käskyllä; tekeekö niiden noudattaminen meistä kristityn?
Mitä pyhitys tarkoittaa?
Miksi on ainoastaan yksi pyhä kristillinen kirkko; mikä yhdistää jonkun seurakunnan pyhään kristilliseen kirkkoon?
Kaikki julkaistut blogini:
Pyhitys lähtee siitä, kun Jumala sanoo: Olkaa pyhät… jne.
Minun kokemukseni mukaan se on jotain muuta kuin seisomista sorvin ääressä tai istumista karjapihaton hämyssä aamulypsyllä, vaikka Luojamme aurinko hellästi paistaakin.
Hengen johdatuksessa (Room me kuitenkin olemme yhtä pyhiä sorvin ääressä tai pajavasaran varressa telakalla kuin parhainkaan pylväspyhimys tai viitta vaille nälkään kuollut askeetti. Vain Hengen johdatuksessa!
Henki johtaa uuteen elämään yhdessä Kristuksen kanssa. Pois vanhasta, kuten Paavali muistuttaa.
Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet s y d ä m e s t ä n n e k u u l i a i s e k s i
sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut. Room 6
Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys….
6:4 Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin u u d e s s a elämässä vaeltaman
Pyhitys on uuden ihmisen elämää uskossa, pyhitys on Hengen hedelmää. Se ei voi enää olla sitä elämää, jota vanha ihminen haluaa elää, koska sen loppuna on Paavalin mukaan kadotus.
Pyhitys on Kristus, sillä hän on vanhurskautetulle ja armahdetulle hankkinut vanhurskauden ja AINOAN Jumalan edessä kelpaavan pyhyyden.
”Sun on, Jeesus, alkamasi, uskoni ja kilvoitus, sun on myöskin hallussasi matkan päässä vapahdus….”
Kiitos kaikille hyvästä kommenteista. Martti Luther kirjoittaa päivän mannassa meille kaikille seuraavasti:
Koen, että pyhityksen näkeminen ainoastaan jonakin arkisen elämisen yläpuolella olevana hengellisenä elämänä vie harhaan. Pyhityksen tulee vaikuttaa myös arjessa ja sen ihmissuhteissa. Näin olen ymmärtänyt suolana ja valona olemisen. Kristityn tärkein jumalanpalvelus on työssä, ystäväpiirissä, perheessä, harrastuksissa ja niin edelleen. Seurakunnan kokoontumiset ovat tarpeen, jotta tähän arkiseen kutsumukseen saisi voimia ja ohjausta.
Hengen hedelmät eivät ole arkisen elämän yläpuolella, vaan juuri sitä arkista elämää, josta synti ihmisen pudotti. Siihen Kristus vie omansa ja se on uuden ihmisen elämää Hengen johdatuksessa, eikä lihan johdatuksessa kuten luonnollisesti tapahtuu.
Tähän uuteen elämään rakkaudessa ja kuuliaisuudessa Pyhä Henki vie valon lapset pois hengellisestä kuolemasta ja synneistä ja rikoksista ja siitä esim Ef 2: 1-3 … joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan…
1Piet. 4:2 e t t e t t e e n ä ä eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan.
Paavali puhuu tässä kastetuille kristityille:
Ef. 4:22-24 että teidän tulee p a n n a p o i s vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, 23. ja u u d i s t u a mielenne hengeltä
24. ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja p y h y y t e e n.
Kutsumus on samanlaista ja rinnastuu uskovana eli Jumalan lapsena oloon. Kutsumus ja uskovaisuus eivät ole asioita, jotka voidaan välillä panna pois päältä. Uskova tuo tullessaan Kristuksen, meni hän minne vain.
Asia on lopulta hyvin yksinkertainen: ihminen joko on sisällä Jumalan valtakunnassa, tai sen ulkopuolella, uskossa tai ei uskossa. Välimuotoja ei ole. Sen vuoksi joidenkin luterilaisten hellimä ajatus kolmannesta ryhmästä, kastetuista jonkinlaisina kristittyinä, jotka eivät kuitenkaan usko, ei perustu Raamattuun. Kastettu joko uskoo tai ei usko, mutta pelkkä kaste ei tee hänestä uskovaa eikä kristittyä.
Kiitos kaikille hyvistä kommenteista. Näin se on, miten Jari kirjoitti. Tämän tietää myös jokainen uskova evl-kirkon piispa ja sanoo sen selkeästi, ainakin piispa Risto Soramies. Ainoastaan uskovat ovat kristittyjä ja kuuluvat oikeaan kirkkoon. Luopiot eivät kuulu Kristuksen kirkkoon. Toivottavasti kirkon ääntä käyttää piispa Risto Soramies tai kirkkoministeri Päivi Räsänen; muilta piispoiltamme ei kuule selkeää kirkon ääntä.
”Tämän tietää myös jokainen uskova evl-kirkon piispa ja sanoo sen selkeästi, ainakin piispa Risto Soramies.” Tuossa on se asiavirhe, että Soramies ei ole evl-kirkon piispa. Voiko olla varma edes omasta ’uskovaisuudestaan’? Toisen ’uskovaisuudesta’ ei ainakaan voi olla. Onkin parempi ylistää yksimielisesti Jumalaa kuin erimielisesti paheksua lähimmäisiään.
Jos ei ole varma omasta uskovaisuudestaan, niin silloin kiireen vilkkaa Golgatan juurelle armoa ja uskoa vastaanottamaan. Ja jos ei ole varma lähimmäisen uskovaisuudesta, niin sama juttu hänen kanssaan. Uskonasioissa ei ketään auta toiveajattelu, vaan täytettyyn työhön uskolla turvautuminen. Vielä elämme armonajassa, mutta kuinka kauan, sitä ei kukaan tiedä, ei omalta eikä toisen ihmisen kohdalta.
Martti Pentti, ilman Pyhää Henkeä ihminen on uskosta osaton, eikä ole kristitty. Uskosta osattomat haluaisivat uskossa olevalta luterilaiselta piispalta pappisoikeudet pois. Saa nähdä minkälaisen meriitin tuomiokapitulit haluavat hartioilleen? Toivottavasti tapahtuu Jumalan tahto, eikä Saatanan.
Jari, kiitos erinomaisesta kommentista. Muistatko meidän uskovien laulun: saan olla lapsi Jumalan?