Kirkollisen tilanteeseen osallistumisen jälkeen:
Puhuja kirkasti Kristusta =
puhujan mielipiteet moraalisista kysymyksistä olivat samat kuin omani
Puhuja on uskomaton tiukkapipo =
puhuja sanoi synniksi sellaisen asian, johon itse tiedän syyllistyneeni
Puhuja osasi sanoa synnin synniksi, niin kuin kuuluukin =
puhuja sanoi synniksi sellaisen asian, joka minua lähipiirissäni ärsyttää
Perhesurmauutisten lukemisen jälkeen:
Kyseessä oli lopen uupuneen, turhaan apua hakeneen epätoivoisen ihmisen viimeinen hätähuuto =
perhesurmaaja oli nainen
Kyseessä oli tunneköyhän, itsekkään ihmisen julma teko =
perhesurmaaja oli mies
Jeesus ei ollut ensisijassa mikään Robin Hood, vaan Jumalan Poika ja Jumala itsekin. Jos Raamatun sanoma typistetään joihinkin sosioekonomisiin konteksteihin, missataan koko kirjan pointti.
Jännästi sosialismi ja Raamattu yritetään yhdistää, vaikka ne ovat yhtä kaukana toisistaan kuin itä lännestä. Tämä on tietenkin aivan luonnollista, kun radikaalit vasemmistoliberaalit ovat vallanneet kirkon johdon, vaikka kyselyissä jäsenet ja valtaosa työntekijöistä omaa verrattain konservatiiviset arvot.
Kaikista vaarallisinta ja eniten tulkintoja aiheuttava on se, että vertaiskuvallistetaan sellaisia asioita, jotka eivät ole vertauskuvallisia. Jos uskottaisiin siihen, että Raamattu sanoo mitä tarkoittaa ja tarkoittaa mitä sanoo, niin vältyttäisiin monelta turhalta teologialta, kuten vapautuksen teologia, joka kumpuaa marxilaisesta ajattelusta.
Tismalleen.
Olettaen että kirjan pointti on tullut oikein määritellyksi…
Raamattua ei, tietenkään, koskaan voi lukea tulkitsematta sitä. Tulkinta taas kognitiivisesti tapahtuu sellaisten sosiaalisten, ekonomisten ja kulttuuristen representaatioiden ”läpi”, jotka ovat tulkitsijalle merkityksellisiä.
Lutherin painottama ”esivaltauskollisuus” esimerkiksi ei ole edes sen vertaa relevantti bolivialaiselle köyhälle kuin se on suomalaiselle syrjäytetylle.
Marx nimenomaan varoitti käyttämästä uskontoa huumeena. Kristuksen tehtävä ei ole edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta, vaan tuoda ihmiskunnalle pelastus. Jos alamme haaveilla Jeesuksesta jonkinlaisena vallakumousjohtajana, pakenemme todellisuutta. Siitä ei hyvä seuraa.
Yhteiskunnallista ja yksilöllisesti painottunutta vanhurskautta ei voi asettaa tärkeysjärjestykseen. Molemmat kuuluvat elimellisesti kristinuskoon. Toista ei ole ilman toista.
Rohkenen olla eri mieltä. Jälkimmäisestä seuraa edellinen.
Kari, lue tuo Marx-kommentti alkuperäislähteestä. Marx ei pidä uskontoa päihteenä, vaan oopiumina. Marxin aikaan oopiumia sai särkylääkkeeksi joka ruokakaupasta. Marxin mukaan uskonto helpottaa riistettyjen oloa kuten särkylääke auttaa särkyyn. Uskonnon vika Marxin mukaan on, että uskonto ei poista kärsimyksen syytä, vaan se on kansan oopiumia (=särkylääkettä) tai toisin sanoin kukkasia orjan kahleissa.
Väitös vaikuttaa mielenkiintoiselta kaikkineen. Tiivistelmässä oli hyvä huomio: Tutkimustulokset osoittavat ryhmien sosioekonomisen aseman vaikuttaneen lukijoiden tulkintoihin. Tästä huolimatta sosioekonomista asemaa ei voida pitää kaiken kattavana seikkana, ja monissa kohdissa ryhmien tulkinnnoissa oli havaittavissa samankaltaisuuksia. Tämä johtui todennäköisesti ryhmien yhteisestä helluntaitaustasta.
Kari Peitsamo kuuluu niihin, jotka haluavat ymmärtää, ettei ole oleellista eroa Jeesuksen ja Paavalin opetusten välillä. Itse kuulun niihin, jotka ymmärtävät eron olevan moraaliselta kannalta perusteellinen. Näin Jeesuksen opetus Vuorisaarnassa ja Paavalin teologia lunastuksen merkityksestä tulevaan elämään ovat suhteessa uskonnon sisältöön erilaisia. Sanoohan Paavali, että Se joka ei tee tekoja, mutta uskoo Häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, Hänen uskonsa luetaan vanhurskaudeksi. Muu Paavalin uskonkäsityksessä ja teologiassa edellyttää määrättyjen uskonnon sisältöön liitettyjen asioiden henkistä todeksi pitämistä.
Voitko täsmentää mitä tarkoitat kirjoittaessasi? — Jeesuksen opetus Vuorisaarnassa ja Paavalin teologia lunastuksen merkityksestä tulevaan elämään ovat suhteessa uskonnon sisältöön erilaisia.
Mika Turusen kysymykseen seuraavaa; Jeesus oli moralisti ja Paavali teologi. Alkukirkossa Jeesuksen opetukset ja Paavalin teologian uskonkäsitys olivat rintarinnan, mutta viimeistään Augustinus sai Paavalin ymmärryksen ja teologian siirtymään vallitsevana eteenpäin. Näin Ihmisen pelastukselle vä’lttämättömäksi tuli kirkon takaama erehtymätön uskontotuus, minkä sanottiin perustuvan Apostoleilta saatuun auktoriteettiin.
Pekka Väisänen,
Kristuksen ja Paavalin opetukset ovat vanhurskauttamis opin kannalta yhtenevät ja Paavali kirkastaa nimen omaan Kristusta. Vertaa vaikapa seuraavia Raamatun jakeita:
Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. (Joh. 11:25-26)
Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. (Joh 14:6)
Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. (Gal: 3:26)
Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta (Room 3:22-23)
Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon — hänen ruumiinsa — kautta(Hepr. 10:19-20)
Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. (Room 10:9-10)
Kovasti mielenkiintoinen tutkimus!!
Raamatulla on aina ollut – ja on edelleenkin – hyvin suuri poliittinen ja yhteiskunnallinen merkitys. Raamatussa annetaan muun muassa tottelevaisuus-ja kuuliaisuusohjeita orjille, palvelijoille, keisarin ja esivallan alamaisille, naisille, lapsille jne. Raamatussa puhutaan toisaalta myös oikeudenmukaisuudesta, lähimmäisenrakkaudesta jne. Raamatulla on historiallisesti ollut suuri merkitys yhteiskunnallisen todellisuuden muotoutumisessa, ja on edelleen, kuten tämäkin tutkimus osoittaa. Tätä ei voi sivuuttaa toteamalla vain että ”tämä ei ole relevanttia; kristinuskossa on kyse vain pelastuksesta”.
Kiitos Jukka Kivimäelle hyvästä palautteesta. Olen ymmärtänyt, että kolmen evankeliumin varhaisin kerrostuma oli olemassa ennen Paavalin teologian valmistumista. Edelleen on arvioitu, että osia evankeliumeista syntyi yhtä aikaa Paavalin teologian rinnalla tai sen jälkeen ja joka tapauksessa Paavalin todistuksen rinnalla. Johanneksen evankeliumin olen selvimmin ymmärtänyt olevan tarkoitushakuista perimätiedon myöhempää tulkintaa. Ymmärrän niin, että Jeesuksen sanoma koskee sielumme suurta arvoa niin, että Se tulisi rakentaa kalliolle..Miten se on mahdollista, kun kirkkomme ei halua tai ymmärrä antaa jäsenilleen sielun hoito-opetusta. Yksi suuri asia on myös se, että Jeesus toi katumuksen ymmärtämisen anteeksiantoon. Luther ei tosin sitä rippikäsityksessään huomioi. Edelleen olen sitä mieltä, että Jeesus Vuorisaarnassa sanoo pelastuksen olevan riippuvainen Ihmisen omasta käyttäytymisestä ja että Jumalan Valtakuntaan johtava tie on kaikkea muuta kuin helppo. Paavalin mukaan kyse on Kristuksen lunastusteosta. Löytyyhän sieltä Evankeliumeista lukemalla vielä yksi asia, mitä Jeesus halusi Meille opettaa, itsensä kieltämisen. Se ei olekkaan asia helpoimmasta päästä. Toivottavasti tulevaisuus ei ole sellainen, että Uutta Testamenttia lukiessa täytyy osata ja ymmärtää hermeneutiikan perusteet ja v.sta 150 ainaa 300-luvun loppuun kestänyt evankeliumeiden kanonisoinnin tarve oikean opin saamiseksi kirkon käyttöön.
Pekka Väisänen
Opetus lunastuksesta on peräisin Kristukselta itseltään:
”Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille pilkattavaksi, ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.” (Matt. 20:18-19)
Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: ”Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.” (Matt. 26:27-29)
Luuletko, etten voisi pyytää apua Isältäni? Hän lähettäisi tänne heti kaksitoista legioonaa* enkeleitä ja enemmänkin. Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoitukset, joiden mukaan näin täytyy tapahtua?”(Matt. 26:53-54)
Kiitos Jukka Kivimäelle kärsivällisestä ohjauksesta.
Mainittakoon nyt kuitenkin, että synoptisissa evankeliumeissa ((Markus, Matteus, Luukas) on sovitus hyvin niukasti esillä. Useimmille ei liene uutinen sekään, että evankeliumeissa kuvataan historian Jeesuksen lisäksi uskon Jeesusta (Johannes ei juuri muuta kuvaakaan). On vähintäänkin kyseenalaista ovatko synoptikkojen vähäiset sovitukseen viittaavat kohdat historian Jeesuksen sanomia. Näitä kolmea evankeliumia lukiessa sovitus-ajatuksen löytäminen vaatii suurennuslasia. Ei ole vaikea päätellä, ettei aihe juurikaan kuulunut historian Jeesuksen opetukseen – jos ollenkaan.
Panu Saarela
”Useimmille ei liene uutinen sekään, että evankeliumeissa kuvataan historian Jeesuksen lisäksi uskon Jeesusta (Johannes ei juuri muuta kuvaakaan). On vähintäänkin kyseenalaista ovatko synoptikkojen vähäiset sovitukseen viittaavat kohdat historian Jeesuksen sanomia. ”
Millä perustelet ”historian Jeesuksen” ja ”Uskon jeesuksen” erotelun?
Uskomme perusasioihin kuuluu että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä. Uskontunnustuksessamme lausumme, että Pyhä Henki on puhunut profeetojen kautta. Uskomme mukaan Pyhä Henki on ohjannut Raamatun kirjoittajia läpi aikojen. Tekstit on syntyneet ihmisen kirjoittamana Pyhän Hengen opastuksella.
Miten siis historiallinen, lihaksi tullut Jumala voisi olla jotain muuta kuin se millaisena sama Jumala on tahtonut itsensä kirjoitusten kautta ilmoittaa?
Edellä oleva pätee riippumatta siitä tulkitsemmeko Raamattua konservatiivisesti sitoutuen vakiintuneeseen tulkintatraditioon tai liberaalisti ammentaen tekstien merkitystä aikamme käytettävissä olevien tietojen valossa.
Ainostaan silloin, jos hylkäämme realimaailmassa ylösnousseen Kristuksen, jumalihmisen ja teemme hänestä vain omien mielikuviemme tuotteen, ainostaan silloin ”historian Jeesus” ja ”uskon Jeesus” erkaantuvat, mutta tälloin ei enää ole kyse siitä kristinuskosta, johon kirtkkomme on lailla sitoutunut ja me jäsenet itse konfirmaatiossa.