Tulevaisuuden naimalupauutinen?

"Lapsipiispa siunasi tänään viiden sukupuolineutraalin henkilön ryhmäaivoliiton."

Rulaako tulevaisuudessa virallistetuissa suhteissa järjellisyys, järjenvastaisuus vai järjettömyys?

Avioliitto kuuluu luterilaisittain ajateltuna ns. maallisen regimentin piiriin, ei hengellisen.

Viekö yhteiskunta ja vikiseekö kirkko? Pitäisikö yhteiskunnan ja kirkon ensin ottaa ero toisistaan?

 

37 kommenttia

  • Hannu Kiuru sanoo:

    Hyvin pitkään tutkimus tutkimuksen perään osoitti, että kasuaalitoimitukset ovat valtaosalle tärkein syy kuulua kirkkoon. Nyt ei ole enää niin. Tuo kirkollinen mainosrahoitteisuus tuntunee vielä tänä päivänä Suomessa kaukaa haetulta idealta, mutta kun hynää aina vaan tarvitaan eikä sitä joka kiven alta, puusta tai kalan suusta meinaa löytyä…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Lauri K E Levanto sanoo:

    Hannu, kylllä tuo kommenttini liittyi sana sanalta blogiisi. Itsekin myönnät että ensin verrytellään ja ammutaan savikekkoja ja olkinukkeja jotta osuisi sillon jos riistaa sattuu kohdalle.

    Urheiluruudussakin julkaistaan vain tuloksia, ei harjoituksia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Elias Tanni sanoo:

    Niin ja nyt vielä menivät tiukentamaan pappien sivutoimilupia. Pappi ei voi siis mennä vihkimään kirkkojärjestyksen mukaan kiellettyä parisuhdetta yksityisyrittäjänä oy LiPari ab:n nimiin…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    Juha, tuossa on varmasti ideaa, mutta kenelle se vihkilupa ulkoistuksen myötä käytännössä tulisi myöntää? Kenen edessä vihittävät sanoisivat Tahdon? Jos kirkko luopuisi oikeudestaan, niin se merkitsisi ainakin tuhannen vihkijän hyllyttämistä…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    Elias: Jepjep. Ja kesäkuun alusta lähtien pappien erottaminenkin tulee kovastipaljon helpommaksi kuin koskaan ennen… Pitäisiköhän vähän ruveta katsomaan, mitä tällekin palstalle tulee kirjoittaneeksi…?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Aarnio sanoo:

    Eikös jähinä lopu, jos todella mennään systeemiin, jossa siviiliavioliitto on pakollinen, jottas suhe on ok laillisuuspuoli huomioon ottaen ja sitten kirkkoon, jos haluaa. Ja löytyy pappi, joka haluaa vihkiä ko. parin, erilaiset parinmuodostukset jne.

    Eikös Euroopassa ole maita, jossa ko. homma on käytäntö eli periaattessa vain maistraatti tai vastaava on ok ja sitten voi mennä kirkkoon, jos haluaa siunauksen? Täällä on paljon kirkon ammattilaisia, joten olisi kiva kuulla heiltä, mihin tämä Suomen kirkon oikeus vihkiä sitten perustuu? Kun avioliiton tai pitäisikö sanoa miehen ja naisen välisen ns. virallisen liiton historiaa lukee, niin viritelmiä on ollut vaikka minkälaisia. Löytyisikö jostain hyvä tiivistelmä, missä tämän homman kanssa oikein ollaan menty ja milloin kirkollisesta vihkimisestä tuli yleensä ”se oikee”, joka nyt yhtäkkiä tuntuu kamalan tärkeältä vaikka koko kirkosta ei muuten piittaisikaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Teemu Kakkuri sanoo:

    Vihkiminen maistraatissa ja siunaus kirkossa toimii niissä maissa, joissa siihen on vuosikymmeniä sitten totuttu. Jos meillä vihkiminen siirtyisi kirkolta maallisille viranomaisille, ei juuri kukaan tulisi enää kirkon siunattavaksi. Maallistuminen on edennyt niin pitkälle. Varsinkaan miehet eivät antaisi rehata itseään kahteen seremoniaan.

    Nuoret parit eivät pysyisi kirkon jäseninä, eivätkä kastaisi lapsiaan, jotka eivät tietenkään tulisi rippikouluunkaan. parissa vuosikymmenessä meillä olisi entinen kansankirkko. Kysymys lähetyshiippakunnasta ei olisi enää siellä mikään vähemmistöasia.

    Poissa laskuista on myös sellainen käytäntö, että kirkko vihkisi vain osan pareista eli perinteiset mies-nainen-parit. Yleinen mielipide ei hyväksyisi kansankirkolta sukupuolivähemmistöjen syrjintää. Jokin vapaa kirkko, esimerkiksi Vapaakirkko, voisi menetllä niin, mutta ei valtaväestön kirkko.

    Niinpä kirkon on edettävä kari Mäkisen viitoittamaa tietä ja syvennyttävä kiireesti avioliittokäsitykseensä. Siinä saattavat katketa ekumeeniset yhteydet niin itään kuin eteläänkin, mutta nehän eivät maksa kirkkomme palkkoja eivätkä kiinteistöjen ylläpitoa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • sinimarja salo sanoo:

    Kirkko, kirkko ja kirkko??? Entä Isä Jumalan tahto, Jeesuksen sovitustyö avioliittoa ajateltaessa , Raamatun ilmoitus jne… Mikä on ydin, mitä haette? Sovitellaan, venytetään, vanutetaan, lyhennetään, kierrellään jne…kohta ei ole mekosta mekoksi, helmakin on jo nyt ihan vino ja hihat vetää jne…

    Onko Raamattu Jumalan Sanaa vai ei? Onko Raamattu kirkolle ohjekirja tänä päivänä vai ei? Onko Jeesus Herra vai ei? Jos Hän on Herra, missä on Herran pelko? Voisin jatkaa kysymyksillä, mutta jokainen kuitenkin tullaan punnitsemaan Jumalan edessä sen mukaan kuin Hän on ilmoittanut, ja siinä ei pelkkä ”kirkonoppi” ja mukautuminen ja venyttely, asiaa muuksi muuta. Eli kenellä on päätäntävalta, Hengellä vai lihalla jne…on aika valita.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Vaahtoranta sanoo:

    Saksassa siis on iät, ajat siviilivihkiminen ollut pakollinen, ja on täysin normaalia, että niin katoliset, evankeliset kuin muutkin kristityt kukin teologiansa ja perinteensä mukaan sitten vihkivät tai siunaavat seurakuntiinsa kuuluvat parit.

    Meillä vihkioikeuden delegoiminen kirkolle lienee perua keskiajalta ja luterilaisesta valtiokirkollisuudesta.

    Itse pidän hyvänä sitä, että voin yhä – kunnes minulta otetaan pappisoikeudet pois – toimia myös ”viranomaisena” nuoria pareja vihkiessäni. Mielelläni tästä oikeudesta kuitenkin luovun, jos sen hintana on kaiken mahdollisen eikä enää miehen ja naisen vihkiminen elinikäiseen liittoon.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Virtanen sanoo:

    Ainakin alitajuisesti suhtaudun epäluuloisesti muihin kuin perinteisiin avioliittoihin. Lähinnä mieltäni vaivaa lasten oikeus isään ja äitiin ja oikeus kuulua molempien vanhempiensa sukuun. Jotka lapsella aina on. Lasten on asemasta ei tietenkään saa suoraa johtoa siihen, millä nimellä kahden ihmisen liittoa kutsutaan tai kenen pitäisi se laillistaa. Raamatun kaivaminen esiin on tässä kysymyksessä aivan turhaa ja näyttää tosiasiassa palvelevankin vain kristittyjen perinteistä pakkomiellettä seksiin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (66 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121