Tuhkakeskiviikko

 Kuvassa prinsessa Alice kotiosoissa 29.11.2005

Paastonaika alkaa tuhkakeskiviikkona

Paastonajan liturginen väri on violetti. Väri kuvaa katumusta ja parannusta. Vanhastaan paaston aika merkitsi, että kristikansa ei syönyt lihaa eikä kananmunia tuhkakeskiviikosta pääsiäisyöhön. Nykyisin tämä vanha käytäntö on yhä enemmän jäänyt sivuun ja sen sijaan useinkin painotetaan ainoastaan elämän keskeisten ja arvokkaiden arvojen esiin nostamista ja elämän selkeyttämistä mielekkäämpään ja tarveellisempään suuntaan.

Pääsiäisen näköala tulee eteemme. Valmistaudumme Jeesuksen kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen suurten tapausten tutkisteluun. Suuntaamme kohti Vapauttajaamme, Jeesusta, joka pelasti meidät synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta.

KESKIVIIKKO 17.2.2021

Tuhkakeskiviikko

Katumus ja paasto

Ensimmäinen lukukappale: Joel 2:12–17

Paluu anteeksiantamukseen

Joelin kirja kehottaa kääntymään Jumalan puoleen. Saamme palata Jumalamme yhteyteen niin kuin rakastavan isän tai äidin puoleen. Kun käymme hänen eteensä, niin hän pitää meistä huolta. Saamme sulkeutua hänen hellään hoitoonsa luottaen hänen hyvyyteensä.

Palatkaa Herran, Jumalanne, luo,
sillä hän on anteeksiantava ja laupias,
hän on kärsivällinen ja hänen hyvyytensä on suuri.

Kokoontuminen Jumalan eteen

Jumalan kansa on yhteiseen messuun kokoontuva kansa. Yhteinen liturgia on Jumalan kohtaamisen paikka. Ylösnoussut Jeesus on läsnä jokaisessa pyhässä kokoontumisessa. Jokainen jumalanpalvelus on elävän Jumalan kasvojen eteen tulemista. Kohtaamme Herramme yhteisenä kirkkona, Jumalan kansana.

Näin korona-aikana on aihetta noudattaa terveydenhoidon ohjeita. Seurakuntamme lähettävät stream-ohjelmia, joiden kautta saamme osallistua kristikunnan yhteiseen rukoukseen ja Jumalan pyhyyden kohtaamiseen.

Puhaltakaa torveen Siionissa,
kuuluttakaa pyhä paasto,
kutsukaa koolle juhlakokous!
Kootkaa väki,
pyhittäkää kansa,

Terve parannus yhdistää ihmisiä

Aito parannus yhdistää ihmisiä. Väki löytää toinen toisensa. Keskinäiset suhteet parantuvat. Ihmiset voivat hyväksyä toinen toisensa. Vikoilu ja toisten syyttely jääköön menneitten talvien lumiksi. Uskon uudistus kokoaa nuoret ja vanhat, aikuiset ja lapset, miehet ja naiset, rikkaat ja köyhät. Kaikki ovat yhtä Kristuksessa, yhteisessä uskossamme. Jumala on kansansa keskus ja siksi hänelle saamme tuoda kaiken ylistyksen

Kootkaa väki,
pyhittäkää kansa,
kutsukaa vanhukset,
kootkaa lapset ja imeväiset.

Tämän sanoo Pyhä Paavali kirjeessään Galatalaisille 3:26-29

Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen.
Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu.

Tuhkakeskiviikon ensimmäinen lukukappale

Joel 2:12–17

Vielä nytkin Herra sanoo:
– Kääntykää minun puoleeni,
tehkää niin koko sydämestänne,
paastotkaa, itkekää ja valittakaa.
Repikää rikki sydämenne,
älkää vaatteitanne.
      Palatkaa Herran, Jumalanne, luo,
sillä hän on anteeksiantava ja laupias,
hän on kärsivällinen ja hänen hyvyytensä on suuri.
Hän voi muuttaa mielensä,
peruuttaa määräämänsä rangaistuksen.
Ehkä hän vielä leppyy
ja siunaa jälleen sadon.
Silloin voitte taas tuoda
ruokauhrin ja juomauhrin
Herralle, Jumalallenne.
      Puhaltakaa torveen Siionissa,
kuuluttakaa pyhä paasto,
kutsukaa koolle juhlakokous!
Kootkaa väki,
pyhittäkää kansa,
kutsukaa vanhukset,
kootkaa lapset ja imeväiset.
Lähteköön sulhanen morsiuskammiosta
ja morsian häähuoneesta.
Itkekää, papit, pyhäkön esipihalla,
eteishallin ja alttarin välissä.
Sanokaa, te Herran palvelijat:
”Katso, Herra, säälien kansasi puoleen.
Älä anna sen joutua häväistäväksi,
­vieraitten kansojen hallittavaksi.
Miksi saisivat kansat pilkaten sanoa:
’Missä on Israelin Jumala?’”

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Matias

    Pyhästä Paavalista tuli mieleen Paavalin valheet ”uskon kautta” , kun hän sanoo:

    ”Uskon kautta uhrasi Aabraham, koetukselle pantuna Iisakin, ainoan poikansa. Hän, joka oli lupaukset vastaanottanut ”

    Jos lukee 1. Moos. 22: 1-3 ..
    Jos siis lukee vain kolme ensimmistä jaetta, voi saada sen käsityksen, että kyllä, Aabraham lähti uhraamaan Iisakia.
    Vähän pidemmälle lukien tämä usko romahtaa kuin valhetalo, koska Aabraham ei uhraa Iisakia, Hän ei saa nostaa kättänsä poikaa vastaan. Iisak ei myöskään ollut ainoa poika.

    Lisäksi Paavali sanoo: ” Uskon kautta antoi Iisak Jaakobille ja Eesaulle siunaukset ”

    Kirjoitusten mukaan ei antanut, Eesau möi ensin esikoisoikeustensa Jaakobille ja äidin valinnan mukaan Isä siunasi Jaakobin.

    Lisäksi Paavali sanoo: ” Uskon kautta siunasi Jaakob vanhoilla päivillään Joosefin molemmat pojat ” .

    Kirjoitusten mukaan, tavallaan siunasi molemmat, mutta oikealla kädellä Efraimin, vaikka hän oli nuorempi. Siitä tuli pientä kiistaa Joosefin kanssa.

    Paavali sanookin osuvasti: ” Jos totuus tulee paremmin esiin minun valheeni kautta Jumalan kunniaksi, miksi sitten minutkin syntisenä tuomitaan. ”

    Tässä oli esimerkki siitä miten totuus tulee esiin valheen kautta, pitää vain olla valpas ja tarkistaa, että mistä lähteestä väite on otettu, ja mitä siellä todella sanotaan. Kuten huomaamme, usko pelkästään kuulemisen kautta ei ole sama asia kuin totuus. Ketä totuus kiinnostaa, hän joutuu sitä vähän etsimään.

    Aabrahamin uhrausta on pidetty myös esikuvana Jeesuksen uhraamiselle, mutta siltä menee nyt pohja pois, koska sellaista ei raamatussa ole.

    • Tarja. Olet sitä mieltä, että Paavali vähän narrasi kirjoittaessaan Isakin uhraamisesta. Kohdistit väitteen Matiakselle, mutta jos sallitaan, otan tuohon ensimmäiseen kantaa.

      Kun oikein tarkasti Raamattua lukee, Paavali puhuu tässäkin totta. KR38 kyllä antaa vaikutelman, johon sinä viittasit, näinhän siellä lukee: ”Uskon kautta uhrasi Aabraham, koetukselle pantuna, Iisakin, uhrasi ainoan poikansa.”(Hepr11:17)

      KR38-käännöksessä verbi ”uhrasi” esiintyy kaksi kertaa imperfektissä, mutta alkutekstissä niin ei ole asian laita. Ensimmäinen uhrasi on perfektissä, joka ilmaisee päättynyttä tekemistä, mutta jälkimmäisen aikamuoto on imperfekti, joka saamieni tietojen mukaan kreikassa merkitsee mennyttä mutta jatkuvaa tekemistä. Kreikkalainen verbi näin osoittaa, että tekeminen oli aiottua tai että sitä yritettiin mutta ei saatettu päätökseen.

      KR92 kääntääkin jakeen: ”Usko sai Abrahamin tuomaan Iisakin uhriksi, kun hänet pantiin koetteelle. Hän oli valmis uhraamaan ainoan poikansa.” Ja myös uusi KR2020 on ottanut huomioon aikamuodoissa esiintyvän eroavaisuuden: ”Usko sai Abrahamin tuomaan Iisakin uhriksi, kun hänet pantiin koetteelle. Hän oli valmis uhraamaan ainoan poikansa.”

      Jatkossa kerrotaan tuosta Abrahamin luottamuksesta: ”Hän päätteli, että Jumala kykenee jopa herättämään kuolleen, ja niin hän sai poikansa takaisin, ylösnousemuksen ennusmerkkinä.” Hieno esimerkki niille, jotka nykyään haluavat palvella ”Abrahamin, Isakin ja Jaakobin Jumalaa”.

    • Esikuva Kristuksen kertakaikkisesta uhrista meidän puolestamme, joka on pysyvin totuus, mitä voi olla.

    • Tarja

      Sekä Iisakin että Jaakobin antamassa siunauksessa on kysymys esikoisoikeudesta. Esikoisoikeus merkitsi sitä, että vanhin sai perinnökseen kaksi kertaa isomman osan kuin muut veljekset. Tämän lisäksi esikoinen oli veljiensä johtaja koko elämänsä ajan, mikäli nämä toiset eivät lähteneet kokonaan muualle. Esikoisen saama siunaus siis tarkoitti, kenelle annettiin määräämisvalta sisarussarjassa.

      Määräämisvaltaan sisältyi myös nuoremmista huolehtimine, mikäli näillä elämä menikin heikosti. Tuon huolehtimisvastuun mahdollistamiseksi esikoisen osuus oli suurempi kuin toisilla. Se oli ikäänkuin veljessarjan ”vahinkovakuutus” pahan päivän varalle.

      Kun Paavali Patriarkkojen kuvaus 1 Mooseksessa siis liittyy tähän puoleen noista siunauksista puhuessaan.

      Heprealaiskirje puolestaan lähtee toisesta näkökulmasta. Myös muille lapsilleen isä haluaa käyvän hyvin, mutta tuota esikoisoikeutta ei enää voinut jakaa uudelleen. Kyllä sekä Iisak että Jaakob lausuivat siunauksen yhteydessä sanansa myös toiselle veljekselle. Mutta tuolloin tarkoitettiin sellaisia elämänalueita, joihin tuo esikoisoikeuden vaikutusalue enää ulotu. Niinpä Heprealaiskirje puhuukin tästä kaikille perillisille puhuvasta isien rukouksista poikiensa puolesta.

      Kyseessä siis on ”siunauksen” eri ulottuuvuusasteiden erilaisesta tarkastelusta, mistä syystä nuo tekstit eivät kohtaa toisiaan.

    • Rauli

      Kiitos sinulle erinomaisista kielellisistä huomioistasi. Tuot myönteisellä tavalla esille, miten eri käännöksissä perfektin ja imperfektin esiintyminen alkukielessä on huomioitu tai jäänyt piiloon.

      Olet hyvin perehtynyt Uuden testamentin alkukieleen kreikkaan. Tässäkin se tulee hyvin esille.

    • Samuel

      Kiitos huomiostasi että Iisakin uhri on Jeesuksen uhrin esikuva.

      Tätä esikuvallisuutta korostaa vielä sekin, että Iisakin uhrin paikka oli kutakuinkin sama tienoo, missä sijaitsi Jerusalemin temppeli ja Jeesuksen kuolinpaikka.

      Pidin kerran pitkänperjantain saarnan käyttäen Iisakin uhria esikuvana. Lähdin liikkeelle muutamasta kysymyksestä joita keskiajan juutalaiset oppineet olivat asettaneet Iisakin uhrin merkityksestä meille myöhemmille ihmisille. Sen jälkeen johdin näistä ajatuksen siihen, miten Uudessa testamentissa oli vastattu näihin kysymyksiin. Ihmisten ilmeet kertoivat ahaa-elämyksistä. Muuan teologian tohtori jäi keskustelemaan messun jälkeen pitkäänkin noista ajatuskuluista ja hän pohti todella syvällisesti noita ajatuksen kulkuja, mitkä nousivat juutalaisten oppineitten kokemuksista ja ajatusmalleista meille kristityille pohtiessamme Jeesuksen ristin työn merkitystä meidän elämällemme.

      Tuossa keskustelussa nousi esille, miten eri tasoilla voi liikkua ”esikuva” erilaisissa keskusteluissa. Huomasin myös miten parin vuosituhannen eri suuntiin meno ei ollut häivyttänyt muutamien perustavien elämän peruskysymysten syvyysvaikutusta ihmisen olemassaolon perusteita etsiessämme. Meidän Vapahtajamme on julistuksessaan ja pelastustyössään tuonut esille ikivanhan juutalaisuuden parhaimman annin, Jumalan profeetallisen sanoman ytimen sen parhaassa merkityksessään, meidän pelastuksemme hyväksi.

    • Matias. Kiitos Matias myönteisestä palautteesta.

      Selvyyden vuoksi haluan kertoa, että kyllä kreikan taitoni perustuu ahkeraan asaintuntijalausuntoien tutkimiseen yksittäisissä kohdissa. Nykyään internet tarjoaa paljon, kun siellä olevaan aineistoon haluaa perehtyä. Jotakin alalta on kirjahyllyssänikin.

      Jehovan todistajien sivusto jw.org on ahkerassa käytössäni, mutta erityisesti blueletterbible avaa alkukielen ”salaisuuksia” harrastajallekin. Sieltä löytyy niin viittauksia sanakirjoihin kuin myös kommentaareja. Myös biblehub.com sekä ihan kreikankielinen sana tuottaa hakutuloksia professoritason lausuntoihin, yleensä englanniksi. Englanniksi on sitten myös kymmeniä eri käännöksiä, joita voi keskenään verrata. Jotta tuollaisen voisi hyödyntää täydelleen, edellytettäisiin natiivin kielitaitoa. Yritän ymmärtää tässäkin rajallisuuteni.

      En laske pelastuksen riippuvan siitä, kuinka paljon perehtyy Raamatun lopultakin varsin harvoihin kiistanlalisiin sanoihin ja ilmaisuihin. Luojamme vetoaa meihin ihan kaikilla käännöksillä, niillä,epätarkemmillakin.

      On miellyttävä keskustella sinun kaltaisesi kieleen oikeasti perehtyneen kanssa. Siinä on kyllä yksi vaara, mutta positiivinen: voi oppia jotakin!

    • Rauli

      Kiitos puheenvuorostasi. On miellyttävää huomata, miten paljon olet Raamattua tutkinut. Se myös on tullut esille keskustelujemme aikana kerta toisensa jälkeen. Osaat pysyä asiassa ja tuoda esiin selkeästi sen mitä olet oppia saanut. Kiitos tästä.

      Bible hub on myös minulla käytössäni. Samaten paljon käytän myös Bible.is sivustoa, ja monia muitakin valikkoja. Mainitsemaltasi jw.org -sivustolta olen satunut lukemaan tämän blogin lukukappaleen 18 eri kielellä.

      Aikaisemmin en ole ollut tietoinen käyttämästäsi blueletterbible -sivustosta. Täytyypä katsoa, vieläkö tällainen ”vanha koira oppii istumaan” eli kokeilla seuraavia valmisteluja varten. Kiitos vihjeestä.

      Myös minulla on sama ajatus, että uskon lahja ei ole kiinni siitä, miten paljon voimme tutkia, vaan kaikki pelastumiseen liittyvä on vain Jumalan armosta. Mutta paljon auttaa uskonelämän hoitamisessa se, että ylipäätään voi ammentaa Jumalan sanan mittaamattomien rikkauksien aarrekammioista oman elämänsä rakentamiseksi.

  2. Kiitos teille Tarja, Rauli ja Samuel osallistumisestanne keskusteluun.

    Tässä tuon yhden lisän puheenvuorojenne joukkoon:

    Tuosta Hebr. 11: 17 – kohdasta Åbo Academin professorina toiminut Rafael Gyllenberg kirjoittaa kommentaarissaan:

    ”Pohjana on kertomus 1 Moos. 22, jonka Jaakobinkirjekin mainitsee (Jaak 2:21; vrt Siir 44:20, 1 Makk 2:52). Aabrahamin usko ilmeni siinä, että hän oli valmis antamaan pois ainoan poikansa, jonka hän oli saanut ihmeen voimasta (perfekti ilmaisee esikuvallisuutta, imperfekti kuvailee yksityiskohtia tai on impf. de conatu) ja johonJumala itse oli kiinnittänyt tulevaisuudenlupauksensa. Inhimillisesti katsoen Aabrahamille oli täysi syy epäillä Jumalan uuden ilmoituksen tarkoituksenmukaisuutta, ehkäpä sen jumalallista alkuperää, vrt. Rm 9:7.

    Sensijaan Aabraham, Hbr:n mukaan, oli valmis häneltä vaadittuun uhriin, koska se ei sittenkään olisi Jumalan pelastushistorian päätös, sillä Jumala voisi palauttaa uhratunkin takaisin elämään. (vrt. Rm 4:17 ja 2 Kor 1:8-10). Kirjoittajalla on ilmeisesti ajatuksena Kristuksen uhri (vrt. Barn 7:3) ja hänen heräämisensä kuolleista. Siten Iisakin uhraamisesta tuli hänelle Kristuksen uhrin vertauskuva (9:9) ja Iisakista Kristuksen ”typos”. Juutalainen synagoogakin piti Iisakia martyyrina, ristin kantajana ja odotun messiaanisen ylösnousemuksen esikuvana.

    Näin siis Rafael Gyllenberg.

    Itse olen aina mielessäni lukenut tuon kohdan tarkoitavan: Aabraham toi uhriksi eli toi uhrattavaksi eli siis oli valmis uhraamaan, koska tämä käännöstapa tuo suoraviivaisesti esille tuon Heprealaiskirjeen tarkoitusperän.

    • Tarja

      Tuot esile tärkeän näkökulman erilaisten sisäisten äänten kutsujen seuraamisesta. Niinpä Immanuel Kantkin mainitsi eräässä tekstissään, että tuontapaisia ”kutsuja” ei pidä totella.

      Aabrahamin tilanne kuitenkin oli toisenlainen. Hän eli aikakaudessa jolloin ihmisuhreja vielä esiintyi siellä täällä ja noiden ikivanhojen tapaperinteiden voittaminen on todella työlästä. Aabrahamkaan ei ehkä olisi pystynyt välttämään kiusausta toimia ympäristön tapakulttuurin mukaisesti ellei Jumala aivan erityisellä tavalla olisi puuttunut tapahtumaan. Nykyisellään tuo kertomus on mitä voimakkain periaatteellinen kannanotto kaikenlaisia ihmisuhreja vastaan. Esim Intiassa viimeiset ihmisuhrit toimitettiin runsas vuosisata sitten vuosisatojen 1800 ja 1900 vaihteessa.

      Juutalaiset ovat kautta vuosituhansien asettaneet kokemiensa vainojen tuntemukset Iisakin uhrin yhteyteen. Näin siitä on tullut henkinen tukipilari elämän vaikeuksien keskellä. Käsittämätön ja epäoikeutetuksi koettu paine on voitu purkaa Iisakin kokemuksiin tukeutuen. Olen lukenut yhden kirjankin tästä Iisakin uhrin käytöstä juutalaisten vainojen keskellä koettujen kärsimysten pohdiskelusta Iisakin ja Aabrahamin kokemusten valossa.

    • Tarja

      Enpä muista itse juuri kuulleeni tuollaista juutalaisuutta vastaan suunnattu väitettä enempää kuin yhden kerran erään ihmisen suusta. Mielestäni tuollaisen lausujat eivät ole ottaneet tosissaan sitä, että historiallinen Jeesus oli juutalainen. Joten vielä taivaassakin Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella Jumalan valtaistuimella istuessaan hänen inhimillinen luontonsa edelleenkin on juutalaisuutta, vaikkakaan tämä ei ole muita kansallisuuksia vastaan olevaa vaan yhdessä kaikkien kansojen yhteenkuuluvuutta korostavaa ja veljelliseen rakkauteen yli kaikkien kansojen rajojen ulottuvaa koko luomakunnan osakseen saamaa Jumalan hyvyyden osallisuutta.

      Kiitos kommentistasi.

      Hyvää ystävän päivää sinullekin

      ja kaikille lukijoillemme yhtä lailla!

Matias Roto
Matias Rotohttp://www.roto.nu
Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25