Tosi sekalainen seurakunta
Seurakuntavaalin ennakkoäänestys on käynnissä. Nyt äänestetään kirjastoissa ja marketeissa, 20. marraskuuta sisällä kirkoissa. Pohdin nyt hiukan, mitä vaali niinkutsutulle tavalliselle seurakuntalaiselle tarjoaa. Esimerkkitapauksena käytän yhtymää ja seurakuntia, jotka tunnen eli Turkua ja Kaarinaa.
Ehdolle meillä ovat asettuneet:
- Yhteinen kirkkomme
- Sinisellä polulla
- Partiotyön ystävät
- Turun vihreä kirkko
-Sosialidemokraattisen ja sitoutumattoman seurakuntaväen ehdokaslista
Valitse nyt sitten näistä, arvon Seurakuntalainen! Turussa otettiin askel taaksepäin siinä mielessä, että kun viimeksi tarjolla oli Kokoomus ja sitoutumattomat, osa Kokoomuksesta on nyt "Sinisellä polulla". Sinisellä polulla? Miksei "Valkoisella polulla". Jopa "Armon vihreät" on selkeämpi nimi - Sinisellä polulla ei kerro yhtään mitään. Sininen puoluekin jo katosi, vai vieläkö se hengittää?
No sitten "Yhteinen kirkkomme"?! Ja yhteinenhän se on, niin kauan kun jäsenenä pysytään. Entä sitten? Mihin suuntaan kirkon pitäisi mennä? Eteen- vai taaksepäin? Yhteiskunnallisesti oikealle vai vasemmalle? Yhteys on kylläkin ihan ydinasia kirkossa, mutta millaista yhteyttä ajetaan?
Ja vielä "Partiotyön ystävät". Joku kertoi tunnistaneensa listan ehdokkaista kolmen eri puolueen kannattajia ja voihan niitä olla vielä useammasta. Mikä on ystävien linja, jos seurakunta osottaisi aktiivisuutta jossakin yhteiskunnallisessa asiassa? Pitäisikö päättäjiksi saada myös "SPR:n Ystävät"? Tai "Mannerheimliiton Ystävät": Kai sinne sentään jäisi vielä joku "Seurakunnan Ystävät"? Turun entinen kirjastonjohtaja Kirsti Saksa kertoi, että kun hän sosialidemokraattina tuli seurakuntien hallintoon, häneltä kysyttiin: "Miksi tuot politiikkaa kirkkoon?" Voiko joku todella olla niin (ei lapsellinen, vaan) naiivi, että väittää, ettei seurakuntien hallinto olisi ollut ja olisi nyt poliittista?
Tavallinen seurakuntalainen parka. Valitse nyt sitten näistä. Lisäksi vielä se, että vaikka seurakunta on työkseen tilaisuuksia järjestävä yhteisö, moni seurakunta ennen päättäjien valitsemista ei järjestä näiden tavotteista ja pyrkimyksistä edes yhtä avointa tilaisuutta. (Perusteellisemmin käsittelen aihetta vasta ilmestyneessä kirjassani "Jeesus vai Paavali? Pohdintoja uskonasioista." Väyläkirjat 2022)
37 kommenttia
PEKKA,
Politiikka eli yhteisten asioitten hoitaminen.
Mitä mahdat tarkoittaa politiikan hengellistämisellä? Viittaatko Kristillisdemokraatteihin? Ovatko he hengellistäneet politiikan?
Toinen näkövinkkeli: M. Lutherin kahden hallinnan oppi. Mitä se on, kun seurakunta päättää kirkon rakentamisesta tai purkamisesta? Onko päätös hengellinen vai maallinen? Tarkkana saa olla.
PEKKA; en tule vastauksestasi hullua hurskaammaksi.
Kirjoitat: ”Näillä (siis yleisillä) päätöksillä ei ole välttämättä mitään tekemistä kunkin omaan ja Jumalan väliseen hengelliseen suhteeseen.” Kuinka niin? Eli kirkko uskoisi ja opettaisi niinkuin se tekee, mutta sillä ei olisi mitään tekemistä kunkin henkilkökohtaisen jumalasuhteen kanssa? Kukin uskoisi itse tykönään niinkuin uskoo, ilman yhteyttä yhteiuseen, kristilliseen uskoon?
KARI, sinun haukkusi ei Raamatulle ja sen arvovallalle haavaa tee. Onkohan mikään kirja (oikeastaan kirjasto) saanut maailmassa aikaan yhtä paljon kuin Vanha ja Uusi testamentti. Kuvaat Vanhaa testamenttia elämälle vieraitten kieltojen kokoelmaksi. Onhan siellä Mooseksen laki, mutta on poaljon muutakin. Raamatussa, Vanhassa ja Uudessa testamentissa on paljon sisältöä, joita suurin joukko maailman ihmisistä pitää perustavana elämän ohjeenaan, omassa elämässään velvoittavana.
Voisiko kansankirkko olla jotain muuta kuin sekalainen seurakunta? Kaikki saa tulla ja kaikki saa pullaa. Ei tietenkään koko systeemissä ole paljon järkeä. Sitä ei kansankirkossa paljon kysellä. Neuvoston ja valtuuston tehtävät voisi hoitaa paljon vähemmällä väellä. Ei kuulosta kovin tarkoituksenmukaiselta pitää monessa lähiseudun kirkossa jumalanpalvelus muutamalle, kun yhteen kirkkoon mahtuisi kaikki. Ei se tietenkään käy, kun jokainen seurakunta on oma itsenäinen yksikkö ja sen jokainen työntekijä tekee työtä omalla tavallaan. Tämmöinen tämä meidän rakas kirkko on ja tämmöisenä se seisoo ja kaatuu.
Heikki Palmu tuntuu kaipaavan selvyyttä siihen, mitä poliittista puoluetta ehdokkaat edustavat. Onkohan puoluepolitiikalla kuitenkaan niin ratkaisevaa roolia seurakuntahallinnossa? Kokemukseni mukaan ns. kirkkopolitiikalla eli herätysliikkeillä ja muilla kirkon sisäisillä ”virtauksilla” on ainakin yhtä suuri jos ei suurempikin merkitys.
Ongelmallista tietysti on, että valitsijayhdistyksillä ei useinkaan ole mitään selvää ohjelmaa ja samalla listalla saattaa olla yksittäisistä asioista hyvin eri tavalla ajattelevia ihmisiä. Jos äänestää tietyllä tavalla ajattelevaa ehdokasta ja hän ei pääsekään läpi, ääni voi tosiasiallisesti tulla täysin vastakkaisella tavalla ajattelevan ehdokkaan hyväksi.
Seurakuntavaaleissa kai usein äänestetään henkilöä, ”hyvää tyyppiä”. Vaalijärjestelmä ei oikein kyllä tee oikeutta tälle ajatustavalle. Täytyykin katsoa tämän vaalin jälkeen, millainen valtuusto olisi tullut, jos ei laskettaisikaan vertauslukuja vaan valinta tapahtuisi pelkästään henkilökohtaisten äänimäärien perusteella..
KARI toden totta, tyylilajisi ei tässä keskustelussa ole minulle auennut. Onko sinulla useampi tyylilaji, joita vaihtelet portaattomalla säädöllä? Vitsailetko raamatullisista aiheista, vai puhutko ihan asiaa? Tietysti voi olla niinkin, että minä en vain ymmärrä. Ei ole tarpeeksi hoksottimia sinun ymmärtämiseesi.
Selvää joka tapauksessa on, ettei Raamatun sisältöjä ja merkityksiä seurakuntavaaleissa päätetä.
Näyttää siltä, että kun joku porukka löytää yhteisen linjan ja tavoitteen, niin jonkin ajan päästä havaitaan, ettei kaikilla ole ollut edes alussa se sama linja ja tavoite. Eri mielipiteet tulee esiin vasta käytännön tilanteissa ja mielipiteetkin muuttuu. Avointa keskustelua kaipaan kirkon hallintoon ja parhaan antina valtuustossa koen juuri tutustumisen toisiin ja heidän erilaisiin näkemyksiinsä. Siltä pohjalta uskon yhteistyön parhaiten sujuvan.
SamAa kaipaan minäkin. Avoimuutta ja keskustelua. Vaan ei näytä kaipaavan ylimmäinen kirkkoneuvos.
Pekka Huokuna. Viittaan km24 uutisiin jA blokeihin.
Kirjoittaja
Heikki Palmu
Tähän päivään mennessä olen ollut yli puoli vuosisataa lehtikirjoittaja, noin puoli vuosisataa kirjailija, yli neljäkymmentä vuotta luterilainen pappi ja yli kolmekymmentä vuotta työnohjaaja. Ja mitä vielä? Nyt, vanhuudessani yhä haluaisin olla yhteydessä muihin ihmisiin ja vähän myös vaikuttaa maailman menoon. Kirjoitan aktiivisesti. Kun saan kirjan valmiiksi, kuten viimeksi "Oulusa koulusa. 60-lukulaisen muistelmat." (Kirjapaja 2016), alan tehdä seuraavaa.
Politiikaa kun hengellistetään, niin on helppo unohtaa, että se on edelleen politiikkaa. Politiikasta on pohjimmiltaan kyse kaikissa hankalissa kirkon kysymyksissä. Hengellistämällä niitä yritetään kovasti väittää, ettei kyse ole kirkkopolitiikasta. Jolloin keskustelu saa piirteitä, jotka ei voi johtaa mihinkään hyvää ratkaisuun.
Ilmoita asiaton kommentti