"Toivo ei petä" - luterilaiset koolla Genevessä

Vuosittainen Luterilaisen maailmanliiton neuvoston kokous pidetään tällä kertaa jälleen Genevessä. Keskeisiä aiheita ovat vuoden 2017 merkkivuoden Namibian yleiskokouksen valmistelut, taloustilanteen vakauttamisen jatkaminen, raamatuntutkistelut "toivo ei petä" -teemasta ja dokumentin julkaiseminen luterilaisen kirkkoyhteisön itseymmärryksestä.

Self Understanding of the Lutheran Communion -asiakirjassa pohditaan sitä, mikä tekee luterilaisen kirkkoperheen yhteydestä syvemmän kuin vain "liiton". "Kommuuniohan" on uusitestamentillinen ja kirkko-opillinen käsite, joka liittyy kirkon ymmärtämiseen yhtenä, pyhänä, katolisena ja apostolisena - Kristuksen ruumiina, joka on lähetetty kaikkialle maailmaan. Keskiössä ovat osallisuus pyhän Kolmiyhteyden elämästä sanan ja sakramenttien synnyttämän uskon kautta, Raamattu ja sanoma Jumalan armosta Kristuksessa. Siihen oltiin tyytyväisiä, että asiakirjassa tuodaan selkeästi esiin keskeisiä asioita siitä, mikä meitä luterilaisina yhdistää yli rajojen ja että meidän tulee olla kärsivällisiä käsitellessämme erojamme ja erimielisyyksiämme. Myös meille Suomessa on terveellistä tiedostaa luterilaisen kirkkoperheen globaali luonne entistä paremmin.

Sitä hieman kritisoitiin, että tekstissä ei juuri esitetty konkreettisia ehdotuksia siitä, mitä käytännön johtopäätöksiä tästä tulisi tehdä ja miten edetään konkreettisesti eteenpäin kiistanalaisten kysymysten käsittelyssä. Lisäksi asiakirja esitti aika pelkistetyn kuvan luterilaisesta itseymmärryksestä, mikä on myös ymmärrettävää ottaen huomioon globaalin luterilaisuuden moninaisuuden. Olisi hyvä pohtia enemmän mm. oikeutettua moninaisuutta ja sitä, mikä on kirkkona olemiselle perustavaa. Tästä kertoo rikkaammin Faith and Order- asiakirja Kirkko: yhteistä näkyä kohti.

Suomalaisittain ilahduttavaa oli, että Kaisamari Hintikan pesti teologian ja julkisen todistamisen johtajana jatkui 6 vuodella vuoteen 2022 ja että Maria Immonen valittiin 5-vuotiskaudelle LML:n maailmanpalvelun johtoon. Parhaimmat onnittelut ja siunauksen toivotukset! Kaisamari Hintikka on tärkeä henkilö ajatellen LML:n ekumeenista toimintaa, ja Maria Immonen vastaa maailmanpalvelun kautta suurimmasta osasta LML:n budjettia. Maailmanpalvelua on kuvattu tärkeimmäksi usko-perustaiseksi avustusjärjestöksi, joka on yhteistyössä YK:n avustusjärjestön kanssa (UNHCR).

Ekumeenisesti mielenkiintoista on, että myös reformoitu maailmanliitto ja anglikaaninen kommuunio valmistautuvat liittymään luterilais-katoliseen Yhteiseen julistukseen vanhurskauttamisopista (1999). Metodistit ovat allekirjoittaneet YJV:n jo v. 2006. Huomionarvoista on myös, että Lundin tuomiokirkossa on määrä järjestää 31.10.2016 globaali luterilais-katolinen reformaation yhteismuistaminen yhteisessä jumalanpalveluksessa.

Osallistuin teologian ja ekumeenisten suhteiden alaryhmän teologinen koulutus ja kasvatus työhön. Teemoina olivat teologian ja julkiasen todistuksen yksikön ohjelmat "uskonto ja kehitys" sekä "teologinen koulutus ja kasvatus". Keskustelua herätti se, miten "uskonnon" tai "teologian" välistä suhdetta tulisi selvitellä. Yhtäältä tulisi olla selvä omasta kristillisestä ja luterilaisesta idetiteetistä ja viestiä se myös ulospäin. Toisaalta tämä ei ole helppoa vaikkapa muslimienemmistöisissä maissa tai vastaavasti maallistuneissa länsimaisissa yhteiskunnissa. Esimerkiksi tanskalaisesta näkökulmasta todettiin, että kansainvälisissä avustuskeräyksissä ei Tanskassa paljon puhuta kytköksestä kirkkoon ja kristilliseen uskoon, koska ateistit ovat varsin ärhäköitä, vaikka toisaalta kytkös kirkkoon antaa toiminnalle uskottavuutta.

Nostin esiin sen, että teema "uskonto/teologia ja kehitys" liittyy myös keskusteluun uskonnonvapaudesta perustavana ihmisoikeutena sekä myös rauhan teemaan ja sovintoon osana kristillistä uskoa kehityksen perustana monessa tapauksessa. Eurooppalaisessa ja länsimaiden yleisessä kontekstissa se liittyy myös jälkisekulaariin keskuteluun uskonnon oikeutetusta paikasta julkisuudessa. LML:n työntekijä mainitsi, että yleisenä syynä eteläisen Afriman maiden ulkomaalaisvihamielisyyteen ja väkivaltaisuuksiin on monissa tapauksissa käsittelemätön sovinnon prosessi. Ehdotinkin "healing of memories" -menetelmän ja ekumeenisten sovinnon prosessien hyväksikäyttöä yhdessä huolellisen historiallisen tapahtumien tutkimisen, kaikkien osapuolten tarinoiden kertomisen ja kuulemisen kanssa. Prosessoinnin päämääränä on sovinnon tekeminen todeksi sitä kautta, että asiat kohdataan ja keskustellaan. Ainakin osassa tapauksista tästä voi olla apua - kuten myös kokemus on osoittanut. Totuuskomissiot olivat rohkaiseva alku, mutta prosessi kaipaa jatkoa.

Keskusteltiin myös siitä, että ei ole syytä vahvistaa vastakkainasettelua klassisen eurooppalaisen teologian ja kontekstuaalisten paikallisten teologisten pohdintojen välillä. Tästä oli varsin yksimielisiä ainakin meidän työryhmässämme - ja hyvä niin. Meilläkin se on hyvä tiedostaa. LML:ssa avainsana tällä kohtaa on ollut "transkontekstuaalisuus". Huolestuttavaa on, että globaalissa etelässä monet teologiset seminaarit ovat taloudellisissa vaikeuksissa ja osa niistä on suljettu. Tämä uhkaa myös Paulinum -seminaaria Namibiassa. Tarvitaan uusien keinojen pohdintaa, mm. online-kurssien lisäämistä, opettajavaihtoa jne.

2 kommenttia

  • Matias Roto sanoo:

    Kiitos tekstistäsi

    Onnea ja Jumalan siunausta tehtäviinsä nimetyille suomalaisille teologeille.

    Onko sinulla Tomi tietoa, miksi Itä-Euroopan edustaja ei päässyt osallistumaan Self Understanding of the Lutheran Communion -lausunnon valmistelukokouksiin?

    Mistä löytyisi tuon asiakirjan sisältö?

    Kamerunin luterilaisessa kirkossa olemme saaneet useampiinkin projekteihin Luterilaisen maailmanliiton avustusta. Siitä saamme olla kiitollisia.

    Olisi todella harmillista jos Paulinum -seminaarin toiminta pitäisi lopettaa. Onko mitään tehtävissä tuon merkittävän oppilaitoksen tulevaisuuden pelastamiseksi?

    .

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Tomi Karttunen

    Minut vihittiin papiksi v. 1994 ja väittelin v. 2004 Dietrich Bonhoefferin teologiasta. Seurakuntapappivuosien ja lyhyen yliopistoperiodin jälkeen olen vuoden 2008 joulukuusta toiminut teologian ja ekumenian johtavana asiantuntijana Kirkkohallituksen ulkoasiain osastossa. Olen myös systemaattisen teologian, erityisesti ekumeniikan dosentti Itä-Suomen yliopistossa sekä dogmatiikan dosentti Helsingin yliopistossa.