”Toisenlaista paastoa minä odotan” – mammonan palvonta ja reformaation potentiaali

Porvoon kirkkoyhteisön taannoisessa konsultaatiossa taloudesta ja etiikasta tehtiin mm. seuraava raamattuteologisesta pohdiskelusta juontuva johtopäätös: ”Jeesuksen kutsu valita Jumalan ja mammonan välillä ohjaa sanomaan selkeästi ei järjestelmille, jotka jakavat ihmiset rikkaisiin ja köyhiin, tuottavat nälkää ja kuolemaa ja tuhoavat yhä enemmän tulevan elämän edellytyksiä maapallolla, jonka Jumala on antanut meille. Kaikkina aikoina on ollut niitä, jotka ovat vastanneet Jeesuksen kutsuun asettamalla Jumalan mammonan edelle ja jakaneet omastaan tarpeessa olevien kanssa, kuten tapahtui laupiaan samarialaisen tapauksessa. Toisaalta usein oletuksena oleva pääoman kasvattamisen imperatiivi ilman rajoja voi myös johtaa vallan keskittymiseen harvojen käsiin ja aiheuttaa suunnattomia haasteita ympäristölle ja myös aiheuttaa talouskriisin ja koettelemuksia.”

Yksi keskustelua herätellyt alustaja konsultaatiossa oli kontekstuaalisesta raamatuntulkinnasta ja Kristuksen radikaalin seuraamisen ajatuksesta jo 70-luvulta alkaen ammentanut professori Ulrich Duchrow. Hän työskentelee parhaillaan projekin ”reformaation radikalisointi” (www.radicalizing-reformation.com) parissa. Duchrowin ajatuksista voi olla monta mieltä, mutta hän on eittämättä paneutunut aiheeseen syvällisesti ja suhtautuu siihen intohimoisesti sekä sitä kautta herättää ajattelemaan asioita – vielä yli 40 vuoden antaumuksellisen tutkimisen, puhumisen ja kirjoittamisen jälkeenkin. Hänhän oli aikanaan myös Luterilaisessa maailmanliitossa teologian ja tutkimuksen osastolla ja erimielisyyksiä oli mm. LML:n silloisen presidentin Mikko Juvan ja hänen välillään.

Duchrowin analyysin mukaan yksilön egoistisen ahneuden aiheuttaman ympäristö- ja sosiaalisen kriisin juuret ovat 700-luvulla eKr. Tällöin Kreikassa, Israelissa/Juudassa, Persiassa, Intiassa ja Kiinassa raha ja yksityisomistus alkoivat nousunsa yhdessä armeijan ammatillistumisen, paikallisten markkinoiden synnyn ja laskelmoivan ajattelun tullessa osaksi arkea. Velkaantuminen, maan menettäminen, ja maanviljelijöiden orjuuttaminen kuuluivat välittömiin seurauksiin. 500-luvulla eKr. tämä kehityskulku jyrkkeni rahatalouden myötä. Rahan ekspansio kytkeytyy keisarilliseen valloituspolitiikkaan. Varhainen rahatalous saavuttaa kulminaationsa Rooman valtakunnassa. Uusi vaihe saavutetaan reformaatioaikana varhaiskapitalistisen sivilisaation synnyn myötä, joka avaa tien modernille ajalle. Meidän aikanamme tämä sivilisaatio on tullut tiensä päähän, koska pääomaohjattu kasvupakko tekee elämän rajallisella planeetalla yhä mahdottomammaksi ja joka sellaisena tuhoaa itsensä ennen pitkää.

Mielenkiintoista on, että Duchrow näkee Raamatun Jumalan ja reformatorisen teologian vastanneen tähän kriisin moninkin eri tavoin. Profeetat Aamoksesta alkaen esittivät perustavaa kritiikkiä uutta sivilisaatiota kohtaan, joka johti taloudellisesti velkaantumiseen ja orjuuteen, poliittisesti imperialismiin ja ihmisiä ajatellen myötätunnottomaan, laskelmoivaan, egosentriseen ja voitto-ohjautuvaan individualismiin. Profeetat vaativat oikeudenmukaisuutta ja myötätuntoa vaihtoehtona Status quolle. Juutalainen laki, toora, tuo tämän selkeästi esiin. Kun hellenismi alkoi 200-luvulla tehdä imperialistisesta rahasivilisaatiosta totalitaarista järjestelmää, vastasi juutalainen apokalyptinen kirjallisuus tähän tulevan messiaanisen Jumalan valtakunnan ajatuksen näyllä. Jeesus kärjistää kysymyksen päätökseksi Jumalan valtakunnan ja hänen vanhurskautensa sekä mammonan, aarteiden kokoamisen välille. Myös Paavali etsii vapautusta järjestelmästä, jonka hän näkee olevan syntisen ahneuden ja siten epäoikeudenmukaisuuden ja epäjumalanpalveluksen hallitsema (Room. 1:18). On kyse yhteisöllisestä ja henkilökohtaisesta vapautumisesta synnistä ahneuden hallitsemien valtarakennelmien muodossa (Gal. 3:28).

Luther jatkoi näitä ajatuksia eteenpäin aikanaan esimerkiksi Isossa Katekismuksessa ensimmäisen käskyn selityksessä: ”Moni ajattelee, että hänellä on Jumala ja kaikkea tarpeeksi, kun hänellä on rahaa ja omaisuutta. Hän luottaa siihen ja rehentelee sillä niin itsevarmana, ettei piittaa kenestäkään yhtään mitään. Huomaa: jumala hänellä onkin, nimeltään Mammona, toisin sanoen raha ja omaisuus. Siihen hän luottaa koko sydämestään, sehän onkin maailman yleisin epäjumala. Jolla on rahaa ja omaisuutta, tuntee olevansa turvassa. Hän on iloinen ja peloton aivan kuin istuisi keskellä paratiisia. Ja päinvastoin: joka ei omista mitään, se epäilee ja vaipuu epätoivoon aivan kuin ei tietäisi Jumalasta mitään. Todellä vähän on niitä, jotka mammonaa omistamattakin ovat hyvillä mielin eivätkä sure ja valita. Tämmöinen on ihmisluonto hautaan asti. … Kysy omalta sydämeltäsi ja tiedustele tarkasti, niin varmasti huomaat, onko se kiintynyt yksin Jumalaan vai ei. Jos sydämesi pystyy erityisesti hädän ja puutteen aikana odottamaan pelkkää hyvää yksin Jumalalta ja antamaan kaiken muun mennä menojaan, silloin sinulla on ainoa tosi Jumala.”

Luther kritisoi myös 95 teesissä kirkon ekonomisoitumista ja pelastuksen saattamista kauppatavaraksi. 1. teesi kuului: ”Kun Herramme ja Mestarimme Jeesus Kristus sanoi: ’Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle’, hän halusi, että uskovan koko elämä on parannuksentekoa”. Duchrow näkee kuitenkin rintamalinjojen kääntyneen toiseen suuntaan tällä välin: paavi Franciscus, joka sanoo, että ”tämä talous tappaa”, kutsuu myös protestanttisia kirkkoja palaamaan raamatullisen sanoman juurille ja rakentamaan uutta elämän kulttuuria yhdessä köyhäksi tehtyjen ja kärsivien luotujen kanssa.

Duchrow korostaa spiritualiteetin vapautumista privatisoitumisen kahleista ja valmiutta Kristuksen seuraamiseen omaa ristiään kantaen. Tällä kohden hän on saanut selviä vaikutteita esimerkiksi Dietrich Bonhoefferiltä, joka kritisoi ”halpaa armoa” polkumyyntitavarana ilman Kristuksen seuraamista eli ”kallista armoa”.

”Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.” (Jes. 58:6)

  1. Kalevi Tanskanen on tehnyt väitöskirjan Lutherin talousetiikasta.

    Lutherin aikana kaupallisten kysymysten käsittely kuului teologisen tiedekunnan asioihin. Oli tarpeen tuoda esiin selkeitä periaatteita joiden mukaisesti talouselämässä toimitaan. Erillisiä kauppatieteellisiä laitoksia ei tuohon aikaan ollut.

    Helka kirjastossa hänellä on kaksikin kirjaa jotka käsittelevät Lutherin talousoppia.

    Tanskasen viime aikoina laatima kirjoitus löytyy osoitteesta:

    http://sley.fi/gladiolus-old/html/fi/1203956424250250560.html

Karttunen Tomi
Karttunen Tomi
Minut vihittiin papiksi v. 1994 ja väittelin v. 2004 Dietrich Bonhoefferin teologiasta. Seurakuntapappivuosien ja lyhyen yliopistoperiodin jälkeen olen vuoden 2008 joulukuusta toiminut teologian ja ekumenian johtavana asiantuntijana Kirkkohallituksen ulkoasiain osastossa. Olen myös systemaattisen teologian, erityisesti ekumeniikan dosentti Itä-Suomen yliopistossa sekä dogmatiikan dosentti Helsingin yliopistossa.