Joulu on lähellä
Askel, ja askel vielä.
Muistatko, hoidatko?
Päivien kiireessä
Arki käy mielessä,
Juhlaa saa etsiä…
Iltojen sinessä
Hämärän hetkissä
Kirkkaissa tähdissä
Lempeissä hymyissä
Joulu on lähellä tässä.
Tähtenä taivaalla
Kuusena tuvassa
Lahjana parhaana
Juhlana, riemuna
Joulu on ovella!
Sydämen Joulua
haluan Sinulle toivottaa
Teologisessa tiedekunnassa ongelmana ei suinkaan ole tarjottavan luento-opetuksen vähäisyys vaan pikemminkin sen runsaus. Aika moni kurssi joudutaan perumaan, kun vähimmäismäärää opiskelijoita (muistaakseni 7) ei saada haalittua edes kissojen ja koirien kanssa kokoon.
Tämä ei ole ollut prof. Talosen herätysliikkeitä ja lestadiolaisuutta koskevien luentosarjojen ongelmana (muutamaan ehdin itsekin osallistua), joihin alunperin varatut luentosalit ovat yleensä osoittautuneet liian pieniksi. Ehkä nyt on jo opittu? 🙂 Joku voi tietysti ajatella, että kirkkohistoria kiinnostuu ilmiöistä nimenomaan sitten kun ne alkavat olla… historiaa.
Toivottavasti ei tällä kertaa. Media on paitsi luonut kiinnostuksen, myös asiallisen ja asiantuntevan tiedon tarpeen. Ei liene aivan vähäinen sen seikan merkitys, että moni tuleva teologi ja/tai pappi ei muodosta näkemystään lestadiolaisuudesta yksinomaan sensaatiohakuisen uutisoinnin/yksiulotteisen populaarikirjallisuuden perusteella.
Lisään vielä: huomattakoon, että sellaista koko liikettä ravistavaa keskustelua (jonka orastavan alunkin körtit omalta osaltaan viime kesänä kiireesti tyrmäsivät) käydään vanhoillislestadiolaisuudessa jatkuvasti. Se on elinvoimaisen liikkeen merkki!
Oulun yliopistolla pidetyistä luennoista suosituimmat kautta aikain, ainakin väkimäärän perusteella, ovat tainneet olla ”dosentti” Aapo Heikkilän luennot ortotopolgiasta ja sen keskeisestä ultrafiltterin käsitteestä.