Toinen todellisuus

Jos maailmaa tänään tarkastelee vain sen varassa, mitä TV7 ja Russia Today- TV-kanava kertovat, saa varmuuden siitä, että maailmassa on kaksi valtiolta, jotka ovat hyvin samassa asemassa, nimittäin Israel ja Venäjä. Molempia ympäröivät vihamieliset valtiot, jotka ovat valmiit mihin tahansa kataluuteen niitä vastaan. Kukaan ei ymmärrä niiden toiminnan oikeutusta ja kansainvälinen media vääristelee häikäilemättömästi oikeata tietoa. Kummallakin maalla on oikeus puolustaa etujaan ja kansalaisiaan ilman että niiden toiminnassa on mitään moitittavaa.

Suomalaisten ja länsimaisten viestimien esittämä tilannekuva ei juuri kauempana voisi olla noiden kahden kanavan totuudesta.

Kaikille meille, jotka luulemme pystyvämme objektiivisesti ja asiaperustein tekemään johtopäätöksiä ympäröivästä todellisuudesta, suosittelen lämpimästi luettavaksi amerikkalaisen venäjänjuutalaisen Leonard Mlodinowin kirjan ”How Your Unconcious Mind Rules Your Behaviour”. Kirjassa osoitetaan muun ohella, kuinka ihminen lopulta on laumaeläin, joka näkee, kokee ja hahmottaa ja muistaa asiat siten, kuin hänen ympäristönsä ja siellä vaikuttavat käsitykset ja informaatio häntä ohjaavat. Vaikka vastoin omaa alkuperäistä havaintoaan. Ihminen, jolle valkoinen on selitetty mustaksi, voi manipuloitua vaikka tappamaan viholliseksi ymmärtävänsä ihmisen, joka väittää valkoista valkoiseksi.

On olevinaan jotenkin helppoa nähdä TV7:n ja Russia Today –kanavan yksisilmäisyys. Pohjimmiltaan samasta asiasta on kysymys Pohjois-Koreassa, 30-luvun Saksassa, nimeltä mainitsemattomissa suurissa suomalaisissa herätysliikkeissä ja ns. yhden asian aktivistiliikkeissä. Mutta vaikeinta on tunnistaa yksisilmäisyyttä, jonka mieltää ja uskoo edustavan analyyttisyyttä, lähdekriittisyyttä ja luotettavuutta.

Maailma, jossa asiatieto ja mielipiteet rinnastetaan samanarvoisiksi ja sekoittuvat toisiinsa, on jokseenkin pelottava. ”Kyllä kansa tietää” voi vaikuttaa osuvasti sanotulta, mutta mitä monimutkaisemmasta syy-seuraus -suhteesta on kysymys, sen varmemmin kansa tietää vain sen mitä sille on kerrottu. Tämä totuus on jostain syystä helpompi uskoa muista maista ja kansoista, kuin omasta.

Vähintä, mitä meidän pitäisi oppia on se, että väärän tiedon kumoava tieto voi olla – ja todennäköisesti on – yhtä lailla väärä. Kirkossakin.

  1. Voin yhtyä lukematta Leonard Mlodinowin kirjaa hänen ajatuksiin. Ymmärtäkseen tämän ei tarvitse lukea montakaan ihmisten käyttäytymisestä olevaa kirjaa. Riittää kun on media ja some, jonka kautta ihmiset ovat muodostaneet kuulemansa ja lukemansa perustella käsityksen ympäröivästä maailmasta. Kun heidän kanssa kommunikoit, saat käyttäytymisenaakkoset ihmisestä. Ymmärrät heidän sielunelämän, joka noudattaa laumaeläimen käyttäytymismallia ja hierarkia.

    Toisaalta myös tiedon kieltäminenkin on joillakin fanaattista. Kuten keskitysleirien olemassaolonkieltäminen tai vain kuussa käynnin kieltäminen. Ihmiset, jotka eivät ole kokenut sitä itse tai nähnyt todisteita, voi sanoa niiden keksityksi jälkikäteen luomaan valhellista tietoa tai vaikka väärennetyksi tiedoksi. Pyytävät todisttamaan ne totuudeksi. Mutta milläs todista, jos todisteet eivät kelpaa.

  2. Ja nyt kun Suomi on ehdottomasti ”sitoutunut länteen”, me suomalaiset katselemme asioita juuri niiden silmälasien läpi, jotka sen tiedotusvälineet, poliitikot ja ”muut” nenällemme asettavat.
    Nykyisin aika selvästi vallalla oleva postmoderni ajattelu vaatii usein, että kaikkia mielipiteitä on pidettävä yhtä arvokkaina. Tähänhän itse asiassa ns. demokratiakin perustuu: mies ja ääni. Tässä on vain se huono puoli, että totuudeksi muodostuu niiden mielipide, joita on eniten, jotka huutavat kovimmin – tai kenellä on tehokkaimmat äänenvahvistimet. (Suurin osa menee vaaleihin kuin totoamaan: On hienoa olla voittajan puolella.)
    Pidä tässä pää kylmänä!

Kirjoittaja

Risto Voipio
Risto Voipio
Helsinkiläinen juristi ja KTT h.c., joka toimii useiden apuraha- ja kulttuurisäätiöiden ja yhteisöjen puheenjohtajana tai vastuuhenkilönä.