Vilmi Veikkohttp://www.veikkovilmi.fiVEIKKO VILMI
Dosentti, YTT, KT
Suomen tietokirjailija.
Osoitteesta http://www.veikkovilmi.fi linkkiyhteydet artikkeleihini ja profiiliini.
Asun Kuopion Inkilänmäen kaupunginosassa, Kiuruntie 11 70340 Kuopio.
Itä-Suomen yliopiston sosiaalipolitiikan, erityisesti koulutuspolitiikan dosentti. Muita tutkintoja: YTL, KM, HuK, Lukion oppilaanohjaaja, Ammattikoulunopettaja, Erityisopettaja, Luokanopettaja, Sotilasarvo luutnantti. Oulun yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Jyväskylän yliopiston alumni.
Tieteelliset artikkelit ja esitykset kansainvälisissä konferensseissa. Kunnalliset ja seurakunnalliset luottamustehtävät.
EUSE-, MAOL-, OSJ- ja Tutkiva opettaja- järjestöt. Reserviupseeriyhdistys-, MPK - ja VAPEPA-toiminta. Maanpuolustusmitali (kultainen solki). Kultainen ampuma- ja suunnistusmerkki. Kuopion Reserviupseerikerho ry:n standaari. Toimitsija Kuopio - Jukola 2014 suunnistustapahtumassa.
Olen kirjoittanut useita yhteiskunnan päätöksentekoa ja palveluja koskevia artikkeleita muun muassa Uuden Suomen ja Savon Sanomien verkkosivuille ja lehtiin. Olen nostanut esille veteraanien kuntoutusasioita Uuden Suomen vaalikiertueella ja perheiden tukemisasioita YLE:n ja Savon Sanomien yhteisellä vaalitorilla Kuopiossa.
Pidän tärkeänä:
Vastuullisuus näkyy ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja sisäpolitiikan kokonaisvaltaisessa hoitamisessa.
Päätöksenteko vaatii näkemystä.
Ihmisten tarkka kuuleminen on tärkeä.
Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestymistä on pohdittava huolella.
Vanhustenhuollon ja omaishoidon palvelut on turvattava.
Varhaiskasvatus ja lasten ja nuorten lähikoulut ovat tärkeitä.
Perheet ovat tukemisen arvoisia.
Erityisopettajakoulutus ja ammattitehtävätieto lisäävät tietämystä
asioiden hoitamiseen, suunnitteluun ja päätöksentekoon.
Vaaleissa mitataan arvojen toteutuminen.
Seurakunnan toiminnassa on hyvä teema: "Kotikirkko - Lämmin lähiyhteisö."
Julkaisuja:
Vilmi, Veikko 2005. Turvallinen koulu. Suomalaisten näkemyksiä koulutuspalvelujen kansallisesta ja kunnallisesta priorisoinnista. University of Jyväskylä. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 257. Diss.
Vilmi, Veikko 1993. Kuopiolaisten tyytyväisyys kaupunkiinsa ja sen palveluihin vuonna 1985. Kuopion yliopisto. Sosiaalitieteiden laitos. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 13. Diss.
Vilmi, Veikko 2003. Koulutus ja koulutukseen valinta. Tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Snellman-instituutin arkistojulkaisu 1. Kuopio: Snellman-instituutti.
Vilmi, Veikko 1989. Asukkaiden hyvinvointipalveluja koskevat arviot ja odotukset Kuopion kaupungissa. Sosiaalipolitiikan lisensiaattitutkielma. Kuopion yliopiston sosiaalitieteiden laitos.
Historiajulkaisu (painettu 2017; myös E-kirjana):
Seppälä, Jarmo & Vilmi, Veikko 2016. Kuopion Reserviupseerikerho. Vastuullinen, perinteitä arvostava, aatteellinen ja edunvalvonnallinen reserviupseeriyhdistys 1929–2014. Kuopion Reserviupseerikerho ry Kuopio.
Vilmi, Veikko 2009. Turvallinen koulu tavoitteena. Tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Kuopio: Maakuntakokoelma.
Vilmi, Veikko 2018. Ryhmäpuutarhayhdistykset hyvinvointia edistävänä tekijänä. Tutkimus hallinnollisista päätöksistä ja toiminnoista. Kuopio: Maakuntakokoelma.
Vilmi,, Veikko 2018. Koulutuspalvelut päätöksenteon toteutumana. Koulutuspoliittinen tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista 1850-luvulta lähtien. Kuopio: Maakuntakokoelma.
Tieteelliset referee-artikkelit:
Hirvonen, Jaana & Martin, Marjatta & Vilmi, Veikko 1994. Sirkkulanpuisto esimerkkinä omaan apuun perustuvasta asuntopoliittisesta kehittämishankkeesta. Teoksessa Juhani Laurinkari (toim.) Oman avun yhteisö erityisryhmien asuntokysymyksen osaratkaisuna. Ympäristöministeriö. Asunto- ja rakennusosasto. Tutkimusraportti 4 / 1994, 44 -53.
Laurinkari, Juhani & Vilmi, Veikko 1994. Onko vaihtoehtoisella asuntopolitiikalla tulevaisuutta? Teoksessa Juhani Laurinkari (toim.) Oman avun yhteisö erityisryhmien asuntokysymyksen osaratkaisuna. Ympäristöministeriö. Asunto- ja rakennusosasto. Tutkimusraportti 4 / 1994, 36 - 43.
Vilmi, Veikko 1996 . Die Selbsthilfegesellschaft als wohnungspolitische Lösung. Teoksessa Johann Brazda & Jerzy Kleer (toim.) Genossenschaften vor neuen Herausforderungen. Festschrift für Prof. DDr. Juhani Laurinkari. Augsburg: Maro Verlag, 305–318.
Vilmi, Veikko 1999. Ammatillinen koulutus väline sosiaalistumisessa koulutusyhteiskuntaan. Teoksessa Eira Korpinen & Liisa Puurula (toim.) Tutkimisen ja löytämisen pasianssia. Professori Jorma Ekolalle omistettu juhlakirja. Tutkiva opettaja 3. Jyväskylä: TUOPE, 67–78.
Vilmi, Veikko 2005. Opettajankoulutus opiskelijavalintojen toteutumana. Koulutuspoliittinen tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Teoksessa Eira Korpinen (toim.) Opettajankoulutus eilen, tänään, tulevaisuudessa. Professori Erkki Viljasen juhlakirja 5.2.2005. Tutkiva opettaja 1. Jyväskylä: TUOPE, 35 - 69.
Vilmi, Veikko 2006. Kunnalliset hyvinvointipalvelut murroksessa - esimerkkinä koulutuspalvelut. Teoksessa Juha Hämäläinen & Riitta Vornanen & Juhani Laurinkari (toim.) Hyvinvointi ja turvallisuus 2000-luvulla. Juhlakirja professori Pauli Niemelän täyttäessä 60 vuotta 5.4.2006. Kuopio: Kuopion yliopisto, 111 - 128.
Hyvä Keskitalo!
Hyvä Puumalainen!
?? Korkeimpien oikeuksien, ylimpien laillisuusvalvojien ja perustuslakivaliokunnan välillä ei ole sellaista selkeää suhdetta, että jokin instansseista olisi selkeästi toisten yläpuolella siten kuin esim. hovioikeus aina ohittaa käräjäoikeuden.
Kyllähän Jori on! Jos haluaa valittaa esim. oikeuskanslerista tai apulaisoikeuskanslerista ja heidän vieheellisistä lausunnoista, niin ainakin oikeuskansleri Jonkan mukaan oikea valitusosoitus on perustuslakivaliokunta! Tästä voin näyttää ”mustaa valkoisella”.
Arto, kaiva toki mustaa valkoisella.
Itselleni tulee mieleen mietintö EOA:n kertomuksesta vuodelta 2005: ”Perustuslakivaliokunta on kertomuskauteen sinänsä liittymättömänä seikkana kiinnittänyt perustuslain näkökulmasta huomiota – -”. EOA esitti oman kommenttinsa, ei sanonut että kumoaa laillisuusvalvojan kannan.
”Sen sijaan että hän ehdottaisi mahdollisia täsmennyksiä ohjeisiin, ettei kenenkään tarvitsisi vastoin omaatuntoaan harjoittaa uskontoa koulussa, hän ehdottaa uskonnon poistamista koulusta.”
Puhuupa kansliapäällikkö muunneltua totuutta;)
Kyllä minä ymmärsin niin, että ehdotettiin uskonnon poistamista koulutyöstä, ei koulusta. Mikä tässä on sellaista, joka estäisi esim. koulun jälkeen järjestettävän virsi- ja rukoustilaisuuden koulun tiloissa?
Minä en täysin ymmärrä väitettä uskonnon poistamisesta koulusta, koska koulujen tehtäviin ei nykyisinkään kuulu uskonnon harjoittaminen. Ei sellaista voi poistaa, mitä ei ole.
Totta Jusu. Vielä siellä kuitenkin pidetään esim. seurakuntien päivänavauksia. Niiden poistaminen koulupäivästä olisi ihan merkittävä parannus. Tosin Opetushallitus ja perustuslakivaliokunta nähtävästi tekevät parhaansa, ettei niihin kajottaisi;)
Risto, Jeesuksesta ja Jumalasta puhuminen koulun aamunavauksessa poistuu siinä vaiheessa kun riittävän selkeä enemmistö kokee sen nolona ja vaivaannuttavana. Itse olen sitä mieltä, että se tulee tapahtumaan itsestään ilman, että valtakunnan ylimmän laillisuusvalvojan tarvitsee sitä erikseen hoputtaa.
Itse näen, että Suomi on tässä jakautunut kahtia. Oletukseni on, että etelän suurien kaupunkien koulut ovat olleet sekulaareja jo vuosia enkä ole varma, onko tämä keskustelu enää edes täysin relevanttia. Pohjoisen raamattuvyöhykkeellä tilanne on kokolailla toinen.
Jusun huomio on oikea. Sen vuoksi minä ihmettelenkin täällä esiintyvää närkästystä ”enemmistön näkemyksen ohittamisesta”. Siinä vaiheessa, kun enemmistön näkemys on, että uskonto pitää kokonaan kieltää kouluissa ja yhteiskunnassa ja sen harjoittajat vangita (luullakseni kristityt itse uskovat tällaisen ajan olevan edessä), tulee viimeistään heidänkin puolellaan kysyntää perustuslailliselle yksilönvapausnäkökulmalle yli ”enemmistön ja heidän perinteidensä”.
” Vielä siellä kuitenkin pidetään esim. seurakuntien päivänavauksia. Niiden poistaminen koulupäivästä olisi ihan merkittävä parannus.” Risto-
Kenen kannalta tuo poisto olisi merkittävä parannus? Keneltä se on jotakin pois, jos jatketaan seurakuntien pitämiä aamunavauksia? Uskonpa, että juuri nuo aamunavaukset luovat turvaa koko päivälle.
Komppaan Salmea: ”Uskonpa, että juuri nuo aamunavaukset luovat turvaa koko päivälle.”
No Salme, se on pois uskonnottomilta ja vääräuskoisilta, tietenkin. Miksi yhtä henkiolentoa pitäisi nostaa muita korkeammalle? Siihen taas ei riitä resursseja, että alettaisiin vaikkapa kymmenen suurimman uskonnon mukaisia turvanluomistuokioita pitää. Koulu on koulu ja kirkko on kirkko.
Sitäpaitsi: jokainen oppilas voi rukoilla vapaasti ennen kouluun tuloa, välitunneillä, ja varmaan monen oppitunnin aikanakin pieni rukoilu onnistuu. Eikö tällainen turva ole riittävää?
Niin, ja voishan koululaiset lauluakin harjoittaa kotona ja koulumatkoilla urheilua juosten.
Sonja, hyvä huomio. Laulutunnit ja urheilu voidaan siirtää koulumatkoilla suoritettaviksi oppimääriksi. Kyllä kunto kohenee kun juoksee laulaen.
Minun käsitykseni mukaan perustuslakivaliokunnan keskeisin tehtävä on arvioida eduskunnan säätämien lakien perustuslainmukaisuutta. Oikeuskansleri puolestaan valvoo, että presidentti, hallitus, viranomaiset sekä muut julkista tehtävää hoitavat noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa.
Tässä mielessä lienee selvää, että valvontatehtävä kuuluu nimenomaan oikeuskanslerille eikä eduskunnan valiokunnalle, joka on lainsäädäntöä valmisteleva elin. Oikeuskanslerin rooli kattaa koko lainsäädännön eikä pelkkää perustuslakia.
On tietysti ymmärrettävää, että kirkko ottaa aina sen kannan, että positiivisen uskonnonvapauden varjolla yhteiskunnan olisi kustannettava uskonnonharjoittamista milloin minnekin. Minusta koululaitoksen tehtävä ei ole edistää yksittäisen uskontokunnan uskonnonharjoittamista olipa sitten kyse kristityistä tai muslimeista.
Minun mielestäni seurakunnan aamunavaukset eivät kuulu kouluihin, koska yhteiskunnan kustantamat koulut ovat poliittisesti sitoutumattomia ja uskonnollisesti tunnustuksettomia.
Arvovaltaisin on kansakunnan, ihmisten, kannanotto. Se tulee lähitulevaisuudessa erottamaan valtion ja kirkon toiminnan toisistaan, jolloin tällaiset yksityiskohdat tulevat automaattisesti, realistisesti. hoidettua inhimillisellä tavalla. Maamme on tässä asiassa valitettavasti länsimaisten demokratia valtioiden joukossa jälkijunassa. Kehitys on joka tapauksessa ihmisten elämän vapautta kohti myös uskomuksissa.
Olisi kovin toivottavaa, että keskustelua käytäisiin rehellisesti. Keskitalo väittää, että uskontoa on vaadittu poistettavaksi koulusta ja julkisesta tilasta. Puumalainen sen sijaan otti kantaa uskonnonharjoittamiseen osana koulutyötä.
Otetaanpa esimerkki: KELA vetoaa positiiviseen uskonnonvapauteensa, jonka nojalla kaikissa KELAn toimipisteissä pitää järjestää työntekijöille hartaustilaisuus. Tähän ei suostuta, vaikka enemmistö työntekijöistä onkin kirkon jäseniä. Väittääkö joku, että tässä rikotaan KELAn positiivista uskonnonvapautta?
On kummallista, että uskonnonharjoittamisen tarve liittyy juuri koulutyöhön. Että juuri koululaitoksen työhön ja toimintaan liittyy uskonnonharjoittamisen tarve. Ja jos tällaista enemmistön ehdoilla tapahtuvaa uskonnonharjoittamista ei ole, tarkoittaa se muka uskonnon kieltämistä.
Minusta on naurettavaa (niin, ja lapsellista) ajatella, että keväällä perinteisesti raikaava suvivirsi olisi uskonnonharjoittamista. Tai perinteiset koulujen joulujuhlat ohjelmineen. Jotain suhteellisuudentajua siitä mikä on kulttuuria ja suomalaista perinnettä.
Vai halutaanko mennä vielä taaksepäin ennen kristillistä joulua eli pakanalliseen menoon? Ainakin mun ystävistä moni haikailee niitä pakanallisia sydeemejä ja ovat vimmoissaan evankelis-luterilaiselle kirkolle. Ja näreissään, että kristinusko on vienyt kaiken…Hohhoijaa.
Sepä siitä suvaitsevaisuudesta
Koululaitos on pakkolaitos, samalla tavoin kuin armeija ja vankilakin. Kouluun haetaan tarvittaessa poliisin voimin. Kyse ei ole toiminnasta, jonka yksilö voisi valita vapaasti, kuten harrastuksen tai työpaikan. Suomessa on yleinen oppivelvollisuus.
Toisaalta yksityiskoulujen perustaminen vaatii Suomessa valtioneuvoston luvan. Kynnys eri katsomuksillisille yhteisöille perustaa omia koulujaan on Suomessa kansainvälisesti arvioiden korkea.
Tällöin on luonnollista, että valtion tulee turvata uskonnonvapauden toteutuminen myös koulussa, niin että uskonnollisilla yhteisöillä on mahdollisuus pitää kouluissa esimerkiksi hartauksia.
Sonja, juu, siitä voi olla montaa mieltä, että onko suvivirsi uskonnonharjoittamista vai ei. Minä en jaksa vääntää siitä yksityiskohdasta ja olen Matti Kinnusen aiemman kommentin linjoilla. Asiasta muuten tuli kahden ensimmäisen säkeistön osalta taannoin päätös, että ei ole uskonnonharjoittamista. Minulle sopii, ei herätä intohimoja suuntaan eikä toiseen. Puumalaisenkin kannanotto koski uskonnonharjoittamista ja jos sama instanssi on todennut, etteivät 2 ensimmäistä säkeistöä sitä ole, niin eihän sille laulamiselle sitten siltä osin ole estettä.
Minua kiinnostaa suvivirren asemesta uskonnonharjoittamisen asema kouluissa yleisemmin. Siitä toivoisin tolkullista keskustelua. Minä lähden siitä, että koulun järjestää toimintansa kaikille oppilaille tasapuolisesti. Se periaate toimii ihan mainiosti vaikkapa matematiikan tai kuvaamataidon opetuksessa. Miksi juuri uskonnonharjoittamisen kohdalla pitäisi tehdä poikkeus tästä säännöstä?
Ilmari Karimies, koululaitos on pakkolaitos, jossa on pakko harjoittaa uskontoa. Hmm.. olen eri mieltä. Onhan meillä oppivelvollisuus muttei uskonnonharjoittamisvelvollisuutta.
Uskonnollisilla yhteisöillä ei ole oikeuksia koululaitoksessa. Yhtään sen enempää kuin KELAn konttorissakaan. Sen sijaan oppilailla on oikeuksia, joista yksi on yhdenvertainen kohtelu. Periaatteessa siis koulun tulisi järjestää oppilaidensa vakaumusten mukaisia tilaisuuksia tasapuolisesti. Emme elä yhtenäiskulttuurissa, joten tämän järjestäminen on vaikeaa. Mutta enemmän kyse on siitä, että miksi näin ylipäätään pitäisi toimia? Miksi koululaitokselle halutaan uskonnonharjoittajan rooli? Miksi juuri koulutyön osana pitäisi harjoittaa uskontoa?
Koululaitoshan toimii monessa maassa ihan mainiosti ilman tällaista roolia. Uskontoa voi tietoaineena opettaa, uskontokuntien edustajat voivat vierailla kouluissa ja koululaiset voivat käydä eri uskontokuntien tiloissa kunhan kaikki tämä tapahtuu siten, että kyse ei ole uskonnon harjoittamisesta. Mielestäni tämä on jotain aivan muuta kuin uskonnon häätämistä pois.
Minäkin olen ihmetellyt, mistä tuo Suvivirsi tähän yhtäkkiä putkahti pääasiaksi, kun kyse oli aivan muusta. Puumalaisen kannanotto on harvinaisen selkeä ja hyvin perusteltu. No, ehkä juuri siksi on helpompaa keksiä jotain muuta vastustettavaa;)
Ja Sonja, ei tässä olla uhkaamassa myöskään joulujuhlien pitämistä. Olen käynyt aika monet sellaiset viime vuosina, eikä siellä todellakaan ole uskontoa harjoitettu.
Ilmarille muuten tiedoksi, että oppivelvollisuus meillä kyllä on, mutta ei koulupakkoa. Eli opinnot voi hoitaa vaikkapa kotona jos siihen on halu ja mahdollisuus.
Täällä ainakin järjestetään uskonnon opetusta eri kirkkokuntiin kuuluville. En ymmärrä nyt viittausta matematiikkaan? Pitäisikö opettaa kabbalaa ja mandaloita…vitsi vitsi
Sonja, viittaus matematiikkaan siksi, että kouluopetus järjestetään siten, että kaikki oppilaat voivat osallistua annettuun opetukseen ja muuhun koulun toimintaan yhtäläisesti. Uskontoon liittyvät asiat tekevät tässä poikkeuksen. Nyt haetaan oikeutusta koulussa järjestettävälle uskonnonharjoittamiselle siitä, että enemmistö oppilaista kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Tai että on jokin tietty perinne.
Minä mietin tätä asiaa siltä kantilta, että mitäpä jos tällaista esitettäisiin omalla työpaikallani. Että nyt työnantaja järjestää hartauden, huomenna seurakunnan pappi tulee puhumaan. Ensi viikolla olisi hartauden pitäisi jehovan todistajien edustaja jne. Minä sanoisin, että ei käy. Että kukin harjoittakoon uskontoaan ja jokainen uskonnollinen yhteisö julistakoon omaa sanomaansa työajan ulkopuolella.
Minusta tämä malli sopisi myös kouluihin ja monessa maassa asian on näin järjestetty. Uskontoa, siis uskontoihin liittyvän tiedon jakamista en ole kouluista häätämässä.
Työpaikoilla tehdään työtä, johon todennäköisesti on jo koulutus. Lisäkoulutusta voi sitten hankkia.
”Perusopetuksen oppilaalla ja lukion opiskelijalla on oikeus saada uskonnon opetusta ja velvollisuus osallistua siihen. Samat oikeudet ja velvollisuudet koskevat uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomia, joille annetaan elämänkatsomustiedon opetusta.
Opetuksen järjestäjän tulee järjestää oppilaiden enemmistön uskonnon mukaista opetusta sen mukaan mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan oppilaiden enemmistö kuuluu.
Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvat oppilaat osallistuvat oman uskontonsa opetukseen. Myös yhdyskuntaan kuulumattomat oppilaat voivat osallistua opetukseen perusopetuksessa huoltajan ja lukiossa opiskelijan ilmoitettua asiasta opetuksen järjestäjälle.
Vähemmistöuskontojen ja elämänkatsomustiedon opetusta järjestetään, jos vähintään kolme opetukseen oikeutettua asuu saman kunnan alueella.”
http://www.minedu.fi/OPM/Kirkollisasiat/uskonnonvapaus/?lang=fi
On se eri asia kuin matematiikan ja kuviksen opetus, jossa on vain eri taidesuuntauksia, jotka on tietty hyvä oppia. Niinkuin maailmanuskonnotkin. Minusta on hyvä, että koulussa opetetaan maltillisesti uskontoa, niin oppii kriittiseksi, toisin kuin jossain villissä suunnassa.
Onko olemassa yhteiskuntaa tms., jossa ei olisi uskontoa? Hyvä niitä on ymmärtää. Ei koulussa kuitenkaan uskontoa minun mielestäni harjoiteta. Se on eri asia kuin opetus.
Sonja, joo, samoilla linjoilla sen suhteen, että uskontoon liittyviä asioita on tarpeen opettaa koulussa. Siitä voidaan sitten keskustella, että onko paras tapa opettaa uskontoa ns. oman uskonnon opetus tai kaikille yhteinen uskontotieto. Tai että pitäisikö uskonnon opetukseen kuulua vahvemmin myös uskontokriittisyys ja uskontojen lieveilmiöt kuten hengellinen väkivalta.
Mutta Puumalaisen lausunto koski uskonnonharjoittamista. Aamuhartauksia, kirkonmenoja jne. osana jokaisen koululaisen koulupäivää. Sen suhteen olen sitä mieltä, että koululaitoksen ei pitäisi toimia uskonnollisten yhteisöjen jatkeena. Ja että koulun toiminnan pitäisi olla kaikille sopivaa.
Uskonnollisten tai uskonnottomien yhteisöjen julistamistyön soisin rajautuvan koululaitoksen työn ulkopuolelle. En tiedä, onko monessa koulussa aamuavauksia, joissa uskontojen uhrit kertovat kokemuksistaan tai uskonsa menettänyt siitä, miten ja miksi menetti uskonsa. Tai että onko siellä viidesläisiä, helluntailaisia, roomalaiskatolilaisia, mormonikirkon tai jehovan todistajien aamuhartauksia rinnan perusluterilaisen, ortodoksisen, sunni- ja shiamuslimien ja harekrisnalaisten aamuhartauden kanssa, mutta epäilen, ettei ole.
Aikoinaan meillä oli tapana ottaa ilo irti ns. aamunavauksista eli jokainen vuorollaan pyörtyili ja sitt lähettiin viemään pyörtyilijää kotiin. Siinähän vilahti pari tuntia kivasti.
Vähän hei luovuutta eikä vaan marmatusta!
Sori Sonja liika asiallisuus. En minä tosin itsellenikin tuttuihin oppilaiden huumoripläjäyksiin kantaa ottanut…
http://yle.fi/uutiset/koulutyontekijat_pelkoa_ja_painostusta_-_uskonnon_harjoittaminen_kouluissa_loukkaa_perusoikeuksia/6821763
No toi Janin linkki nyt aiheutti minussa vain syvää ärsytystä, joka johtuu siitä, että minun lastani ateistiopettaja kiusasi vuosikaudet. Voi että hirveetä, jos nyt on niin vaikeeta. Sorry, tietyllä tavalla ymmärrän, mutta mittasuhteet on musta katsottuna pielessä. En kyllä usko, että nykyisin juuri kirkossa koululaiset käyvätkään. On sen verran hankalaa.
Ja hei, verokortistakin näkee kuuluuko kirkkoon? Siitäkin voi joutua syrjinnän kohteeksi. Minä en uskalla edes cv:hen laittaa yhtä iso produktiota, jonka olen kirkon piikkiin tehnyt.
Ja sitt mulla oli kerran miesystävänä yks vihreeateistifilosofi, joka haukku mua tyhmäksi, kun mulla on tämä kristinusko. Ihmetteli vaan, ett miten mä voin osata kirjoittaa niin hyvin ja ostaa hälle lahjaks hyvä kirjan.
No, aika traumat siitäkin tuli, sitten vasta vierailevan filosofian proffan avulla vapauduin.
Mikko Puumalainen voi olla vahva ehdokas Vuoden kristillisen mediapalkinnon saajaksi; sen verran taidokkaasti hän on onnistunut yhdistämään ja tiivistämään kristikuntaa.
Arvelen, että apulaisoikeuskanslerin kannanotto alkaa poikia hänen toimintaansa koskevia valituksia. Tasavallan presidentti kuulemma ottaa ja erottaa. Siinähän sitä poliitikoille puuhaa riittääkin lähikuukausiksi, kun sorvataan asiaan kannanottoja perustuslakivaliokunnassa ja ehkä eduskuntakin ottaa asiaan kantaa.
Noinpa voi tosiaan käydä. Mutta minkäs teet, maassamme saa (onneksi) kritisoida vallankäyttäjiä. Mitään järkevää valitustahan tuon lausunnon takia ei saa aikaan. Siinä huomautettiin aiheellisesti ongelmista, joita nykyinen, kristinuskoa suosiva käytäntö aiheuttaa perustus- ja uskonnonvapauslakien kannalta.
Risto, mikä olikaan se ongelma, josta mainitsit?
Sinulle, Salme, joku sanoikin toisessa ketjussa että älä heittäydy tyhmäksi. Niin sanon nyt minäkin. Hiekkalaatikkotasoinen inttäminen ei edistä asiaasi, mutta en millään muotoa suosittele sitä lopettamaankaan.