"Tiiä kanssa, että Laura ei ole riuku"
Lukijani!
Puhuttelen Sinua lainaamalla elämäkertaa, jonka ilmestymisestä tulee kuluneeksi pian 40 vuotta. Lausahdus osoittaa, miten kokonaisvaltaisesti katekeetta Laura Lehtola eli niiden ihmisten joukossa, joita hän kiertävänä opettajana Inarissa kohtasi.
Laura Lehtola kertoi elämäntyöstään, kun asui veljenpoikansa Matti Lehtolan naapurina. Koska hän halusi muistella mennyttä myönteisesti, niin kirjurina toimineen sukulaismiehen piti luonnostella kaikkein dramaattisimmat tapahtumat useaan kertaan ennen kuin päähenkilö hyväksyi ne julkaistaviksi. Kirja "Viimeinen katekeetta. Opettajana Inarin erämaissa" ilmestyi lopulta vuonna 1984.
Kirjassa minua puhutteli erityisesti Laura Lehtolan vilpitön tahto auttaa kaikkia niitä ihmisiä, jotka hän kohtasi. Hän aloitti työnsä katekeettana ennen aikojaan, koska hänen isänsä Matti Lehtola tarvitsi apulaista. Lauralla olisi ollut muita suunnitelmia, mutta hän taipui isänsä päätökseen.
Heti opetustyönsä erityisluvalla alettuaan, vuonna 1920, nuori neitonen piti tärkeänä opetella inarinsaamen kielen. Hän päätteli, että voisi siten paremmin opettaa niitä lapsia, joiden perheissä hän kiersi. Syntymän ihme, monenlaiset kuolemat, ihmisten ja eläinten auttaminen hädässä sekä muut erikoiset tapahtumat värittivät sittemmin hänen elämäänsä.
Lukemisen myötä myös lukijan tunteet liikkuvat laidasta laitaan.
Kaiken taustalla Laura Lehtolalla oli syvänä pohjavireenä luottamus Jumalan johdatukseen.
Kirjan ilmestymisestä on aikaa, joten se voi monin paikoin olla jo kirjaston varastohyllyssä. Tuntuman päähenkilön vaiheisiin saa onneksi myös lukemalla kirjoituksen joka hänestä on julkaistu verkkosarjassa Naisten ääni.
Kirjan lopussa on sanasto, josta selviävät useimmat oudot alueelliset murresanat. Otsikon sana "riuku" on selitetty sanalla 'suomalaisnainen'. Vasta kirjan luettuaan ymmärtää, miten arvokkaan tunnustuksen Laura Lehtola sai sanoissa 'ei ole'.
Elämäkerran sivuilta löytyy myös mielenkiintoisia selityksiä Inarin paikannimien alkuperästä.
Minua erityisesti kiinnostava salapoliisitehtävä avautui paikannimestä Lauran Koulusaari. Verkosta löytyi sen sijainnista yksi ehdotus. Mutta kirjan luettuani päädyin ajatukseen, että saari ei voi olla tuossa Inarin Inarijärven osayleiskaavaan vuonna 2007 merkityssä paikassa. Sen täytyy olla pohjoisempana, paljon lähempänä Akuniemeä.
Luotan siihen, että Inarista lopulta löytyy riittävä paikallistuntemus koulusaaren sijainnin uskottavaan määritykseen.
Suosittelen tutustumista Laura Lehtolan elämään ja mielipiteisiin.
Sinun
Harmaa rovasti
9 kommenttia
”Otsikon sana ”riuku” on selitetty sanalla ’suomalaisnainen’. Vasta kirjan luettuaan ymmärtää, miten arvokkaan tunnustuksen Laura Lehtola sai sanoissa ’ei ole’.”
Rasismi ei siis ole uusi ilmiö missään. ”Riuku” tuskin on mikään positiivinen ilmaus, pikemminkin haukkumasana.
Jouni, kiitos kun nostit tämän kirjan esiin. Se on lukemisen arvoinen.
Matti Lehtola on kirjoittanut myös kirjan ”Sisar Ursula”, joka kertoo rajaseutusisarena ja vanhainkodin johtajana toimineesta Ursula Sistosesta.
Pohjoisen ihmisten lähihistoriaa sisältää myös Siiri Magga-Miettusen mainio ”Siirin kirja”. Siinä maailmaa tarkastellaan monilapsisessa perheessä kasvaneen tytön silmin. Siiristä tuli kansakoulunopettaja.
Siirin kotikylä oli Inarin Purnumukka.
Kirjoittaja
Jouni Parviainen
Olen palvellut pääosan työurastani sotilaiden pappina. Eläkkeelle jäätyäni katselen blogissani maailmaa lyhyinä silmäyksinä (mottona "bona, bene, breviter", noin 2000 merkkiä). Teen sen milloin asiantuntemukseni pohjalta milloin pelkällä tunteella. Käytän jäsentelyn punaisena lankana teemaa Kirjeitä Harmaan rovastin hyllystä.
Tekstisi on mielenkiintoinen kuvaus merkittävästä elämäntyöstä ihmisten auttamiseksi.
Ilmoita asiaton kommentti