Teologit puhuvat biologiasta silloin kun heidän tulisi puhua teologiasta.
Teologian oppineet ovat tehneet julkilausuman koskien homoparien vihkimistä.
Heidänkin lähtökohtansa on luomiskertomus. Oppineisuudestaan huolimatta, hekin käsittelevät ihmisiä ensisijaiseste yksioikoisesti biologisina olioina. Teologeina heidän tulisi kuitenkin ymmärtää se kuinka ihmisen sielullinen olemus on ambivalentti .
Ihmisen sukupuoliideintiteetti on voimakkaasti kaksijakoinen. Valtaosassa meistä joko feminiininen tai maskuliininen elementti dominoi, mutta elementit eivät eliminoi toinen toistaan. Ihmisen suuri biseksuaalinen harmaavyöhyke miehisen ja naisellisen elementin välissä on psykologisesti koettava todistus sukupuoliidentiteetin epävarmuudesta.
Koska näin on, niin heteroissa feminiinisen elementin läsnäolo, joka vaatii tunnustusta olemassaololleen, on identiteettiä häiritsevä tekijä ja laukaisee puolustusmekanismeja tukeakseen dominoivaa identiteetti puolta. Näin kävi myös Pauluksen ja muitten raamatullisten auktoriteettienkin ja me saamme kärsiä heidän identiteettikamppailun seurauksista tehdessämme heistä auktoriteeteja..
Johtopäätös on se että myöskin homoseksuaalisessa parimuodostuksessa toinen osapuoli on enemmän feministinen ja toinen enemmän maskuliininen joten psykologisesti kyseessä on arkaainen miehen ja naisen yhtyminen yhdksi , alkuperäiseksi lihaksi. ihmiseksi.
Kun raamattu sanoo, että mies ja nainen yhtyessään tulevat yhdeksi lihaksi, niin silloin hetkeksi psykologisesti luodaan alkuperäinen ihminen uudelleen, ihminen, jossa ei ole miestä tai naista vaan alkuperäisen yhteyden kantaja.
Kun homopari vihitään niin siinäkin toteutuu ihmiseksi tuleminen luomiskertomuksen mallin mukaan.
18 kommenttia
Juurikin noin kuin Markku sanoo ja mm. heprealaisen elämänpuun symboliikka asian esittää. Elämänpuusa on kolme runkoa, maskuliininen neutri ja feminiininen. Maskuliini ja feminiini pylväät yhtyvät emanaatiopolkujen kautta keksimmäiseen neutriin armon pylvääseen, jonka yläosasa on elämän kruunu ja alaosassa valtakunta.
Tamperelaine Jukka Nieminen on lisäksi havainnut, että ” ….maailmankaikkeuden tarkka kopio on kabbalistinen Elämänpuu…Tämän puun ylimmän tason sefirat muodostavat niin sanotun luomisen tason ja kuten niitä katsoessa voi havaita, ne ovat asetettu ympyrään. Elämänpuun luomisen tason sefirat = Luomisen ympyrä.
Nyt katsomme ensimmäistä sefiraa Viisautta (hokmah) jonka lukuarvo on 73. Katos pentelettä että luomiskertomuksen ensimmäinen jae sattuu olemaan 73 x 37. Seuraavat sefirat ovat sitten Rakkaus (chesed), Kauneus (tiferet) ja Lujuus (gevurah). Lukuina 72, 1081 ja 216 eli yhteensä 1369. Miten sattuikin mukavasti että toisen jakeen jälkimmäisen lauseen lukuarvo 37 x 37 tekee myös 1369? Näin jää ympyrästä puuttumaan enää Ymmärryksen (binah) luku 67 ja miten sattuikin että kun kolmatta jaetta katsoo atbashin avulla, tulee vastauksena 67 x 37.
Tämä on siis luomisen ympyrä, mutta mikä on sen halkaisija? Sehän on tietysti tämän puun runko, maailmankaikkeuden perusta alias kosmisen ihmisen selkäranka. Käytännössä se tarkoittaa ylintä ja alinta sefiraa Kruunua ja Valtakuntaa – joita toisinaan kutsutaan myös taivaaksi ja maaksi – ja niiden lukuarvoja 620 ja 496. Yhteensä siis 1116. Onko tämäkin luku siis luomiskertomuksessa piilossa? No jaa, itse asiassa kahdessa ensimmäisessä sanassa ”alussa loi” (913+203) jotka mukavasti tekevät 1116. “
Markku Hirn
Kirjoituksesi suurin ongelma on että sotket persoonallisuuteen liityvien eminiinisen tai maskuliinisen piirteiden käsitteen seksuaalisuuden käsitteeseen. Seikka, että miehessä on myös femiinejä piirteitä taikka naisessa maskuliinisia piirteitä, ei tee hänestä millään muodoin bi-seksuaalia.
Markku Hirn :”Näitten keskustelujen kiihkeys osoittaa miten suurista sisäisistä konflikteista on kyse.”
Näitten keskustelujen kiihkeys osoittaa mielestäni myös sen, kuinka vähän tiedostetaan ihmisen “näkymättömään todellisuuteen” hänen elinkaarensa mukaisesta yksilöllisestä henkisestä/hengellisestä kasvamisesta ja kehityksestä.
Konfliktit mitä näin on saatu aikaan, ovat todella suuria, mutta se kai on ollutkin valtaprinsiipin tavoite.
Avioliitto on ollut “luterilaisuudessa” alusta asti melko horjuva käsite.
“Luterilaisuuden” suhteesta avioliittoon kertoo, että Melanchton suositteli Englannin kuningas Henriḱ VIII avioeron sijasta moniavioisuutta, kun tämä halusi päästä eroon ensimmäisestä vaimoistaan Aragonian Katariinasta.
Luther taas hyväksyi tukijansa Hessenin maakreivi Filipin kaksinnaimisen eli moniavioisuuden. Filip myös siitti lapsia molemmille vaimoilleen vuoron perään.
Näin nämä “luterilaisuuden” perustajahahmot siis pohjustivat ev.lut. yhteisön nykyisen avioliitto sotkun. Historiassa onkin vankat juuret “luterilaisen avioliiton” seuraavaan askeleeseen.
Jari Haukka. Läntisessä teologiassa tehdään ero teologien yksityisten mielipiteiden ja kirkon opin välillä. Olennaista on, että kirkko ei ole koskaan avioliitto- opetuksessaan jatkanut Lutherin ja Melanchthonin mainittujen möhläysten linjoilla. Toisin on esimerkiksi Lutherin ja Bugenhagenin kastetta koskevien neuvojen kanssa kun he käsittelivät kysymystä, miten vastata sellaisille vanhemmille, joiden lapsi on ehtinyt kuolla ennen kastetta. Lutherin ja Bugenhagenin neuvojen pohjalta luotiin luterilainen teologia siitä, miten dogmatiikan pohjalta on annettavissa sielunhoidollinen ja samalla teologisesti kestävä ratkaisu tärkeään kysymykseen. Ratkaisun voi lukea esimerkiksi Walch-Müllerin Faith of unborn Children -teoksesta tai D. P. Scaerin dogmatiikasta Baptism. (Ja sitä paitsi: polygamia on sittenkin aika lailla eri kategoriassa kuin spn-avioliitto. Edelliselle löytyy periaatteessa jonkinlaista raamatullista pohjaa, jälkimmäiselle ei).
Tätä Juri tarkoitin. Edelleen paras määritelmä teologiasta on oikeustieteen emeritusprofessori Erkki Aurejärveltä: Teologia on sitä että otetaan Raamatusta joku lause ja sitten selitetään että siinä ei tarkoiteta mitä siinä lukee.
Jos teologi ottaa vaikka esityksensä aiheeksi: Älkää kostako pahaa pahalla, hän saattaa sanoa seuraavaksi että tässä ei suinkaan tarkoiteta että pahaa ei saa kostaa pahalla.
Kirjoittaja
Markku Hirn
Olen nykyisin eläkkeellä oleva 60-luvun diakoni joka muutti aikoinaan Ruotsiin. Siellä minusta tuli kaikkea mahdollista ja lopulta psykoterapeutti.
Kiitos Markku taas kerran viisaasta blogistasi. Totta puhelet.
Ilmoita asiaton kommentti