Teesi n:o 9 – Käännyttäminen on turhaa

Käännyttäminen on turhaa

Evankelioinnista voi olla usein hyötyä, mutta käännyttämisestä ei koskaan. Tämän kun muistaa, pärjää elämässä ja menestyy. Kun lakkaa käännyttämästä – tai mieluiten ei aloita koskaan – voi oppia itsekin jotain uutta. Käännyttäjä kun on liikkeellä vanhoilla eväillä, joiden luulee riittävän tai kelpaavan muille. Eivät riitä. Eivät kelpaa.

Käännyttäminen on henkistä väkivaltaa. Siinä ei ole vuoropuhelua ja se tähtää vastapuolen varustuksen repimiseen ja hänen siihenastisen elämänsä vähättelyyn. Vain käännyttäjän tarjoama ratkaisu kelpaa ja sekin usein vain pilkuntarkasti nieltynä.

Miten sitten kertoa uskosta, armosta, rakkaudesta, sanomasta ja opista sellaiselle, joka ei niistä vielä tiedä mitään? Ei se helppoa ole, eikä sen puoleen pidäkään olla. Lisäksi on sellaisia, jotka tietävät uskon asioista sattumanvaraisesti, ja niitä, jotka tietävät oikein hyvin, mutta eivät silti syty. Eivät ainakaan sellaiselle tulkinnalle, jota heille ainoana tarjotaan.

*

Kotimaa julkaisee viikoittain yhden teesin reformaation merkkivuoden innostamana (5.11.2017 saakka). – Teesien kirjoittaja/kokoaja on Olli Seppälä. – Keskustelu sallittua, jopa toivottavaa.

    • Pekka: ”Samapa se tuleeko joku uskoon käännyttämisen, vai evankelioinnin kautta.”

      Kukaan ihminen ei tule uskoon, eikä ole koskaan alkanut uskoa Jumalaan käännyttämisen kautta.

      Senhän (uskon) pitäisi olla kaikkien täälläkin keskutelevien alan harrastajien mukaan lahja, jonka Jumala ihmisyksilölle antaa, jos on antaakseen. Minullle ei tosin ole koskaan moista lahjaa tarjottu, enkä ole tuosta nyt niin kovin pahoillanikaan osannut olla. Mutta paha siihen on toisten ihmisten mennä väliin sorkkimaan ja tekemään käännytys- ja manipulointiyrityksiä, jos Jumala katsoo yksinoikeudekseen ihmistä uskovaisekseen kutsua.

      Ennen vanhaan Suomessakin pakkokäännytettiin kristinuskoon jos rohkeni ilmaista epäuskonsa. Niinpä kaikki kiltisti ilmoittivat uskovansa, etteivät joutuisi kirkkokurin kouriin.

      Luuletko, että he oikeasti uskoivat?

  1. Evankeliointi on olla Jeesuksen todistaja, ”kun Pyhä Henki tulee yllenne” (pukeutua Voimalla). Kaikki muu on käännytystä, siis ei mitään tekemistä Jeesuksen jättämän tehtävän kanssa, jonka Hän antoi omilleen, eli niille, joilla on Pyhän Hengen sinetti sisimmässään.

    Ihminen, joka on kokenut uskoon tulon, syntynyt uudesti, evankelioi ensin “jerusalemeissa” ja sitten aina maan ääriin asti. Muut käännyttää, kuka fiksummin kuka tökerömmin.

    Tämä Apt. 1:8 mainittu ”kelpuutus”, eli Pyhän Hengen kaste, vaikuttaa ymmärryksen, innon ja voiman uskovassa.

  2. Jumalan Armon Evankeliumi riisuu pois kaikki vaatimukset, sillä kuollut ei herää muuten eloon, vaan jää lain alle ja pysyvästi.
    Jumala antaa sateensa kaikille. Jumalan Sana tekee kyllä sen työn, minkä tähden se on Lähetettykin, ihminen ei siihen voi mitään lisätä. ei ihminen voi käännyttää ketään, ei uskoa voi ottaa, jokainen joka huutaa avukseen Herraa, täytyy uskoa, että Jumala on.
    Jos joku kääntää ihmisen pimeydestä Valoon, joka valistaa jokaisen ihmisen niin sen tekee yksin Jumala Henkensä kautta, joka on Kristus, Jumalan Sana. Sen esillä pitäminen ei ole käännyttämistä. Ilosanoman kertominen ei ole käännyttämistä.
    Evankeliumia voi julistaa vain Vapaudesta käsin, ilman vaatimuksia. Tulkaa, kaikki on valmista!

    ”Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan” Joh.1:9

  3. Usko on aina Jumalan lahja, Pyhän Hengen toiminnan tulos. Usko Kristukseen voi syntyä monella tavalla. Lienee melko yleistä, että tiedostavaksi uskovaksi on tultu kuullun tai luetun Jumalan sanan johdosta. Kristityt on kutsuttu todistamaan Herrastaan sekä sanoin että teoin. On selvää, ettei ketään voi pakottaa sydämen uskoon, nykyaikana tuskin on tilaa kristityille ”retiiseille”, jotka siis hyötyä tavoitellen tunnustavat muuta kuin sisimmässään ajattelevat. Eihän tämmöinen uskon teeskentely tietenkään ketään pelastakaan. Raamatun mukaan usko tulee kuulemisesta. Siksi on oikeutettua ilmaista sanallisestikin kutsu Kristuksen seuraamiseen. Tätähän evankelioiminen eli käännyttäminen positiivisessa mielessä on. Teesin tulkinta käännyttämisen käsitteestä on kristinuskon viitekehyksessä outo, sillä ns. miekkalähetystä ei kristikunnassa ole enää vuosisatoihin harrastettu lainkaan.

  4. Kysymys blogistille: Käännyttikö Jeesus vai julistiko evankeliumia?

    Kun edellä olevaa kysymystä lähestyy blogistin esille tuoman ”määritelmänsä” mukaan niin en tiedä kuinka asia oli, eihän Jeesus hyväksynyt ihmisten vanhan elämän asioita kun kutsui heitä seuraamaan itseään?

    Siis blogisti määrittelee käännyttämisen seuraavasti:

    ””Käännyttäminen on henkistä väkivaltaa. Siinä ei ole vuoropuhelua ja se tähtää vastapuolen varustuksen repimiseen ja hänen siihenastisen elämänsä vähättelyyn. Vain käännyttäjän tarjoama ratkaisu kelpaa ja sekin usein vain pilkuntarkasti nieltynä.”

    Jeesus taasen selkeästi Sanoo kuka on kelvollinen seuraamaan Häntä:

    Luuk. 14:33
    Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni.

  5. ” Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.” Room.5:8

    Et Ari varmaan itse huomaa, mutta käännät Jumalan Armon aina ehdonvallan asiaksi ja asetat Evankeliumille aina jonkin ehdon, eli vaatimuksen. Näin toimien on sama, kuin sainoisit sairaalle; ”miksi et paranna itseäsi.”

    Evankeliumi taas on itsessään Lääke syntiin, niin ettei siinä kysytä mitään, sillä joka sen kuulee, Parantuu, eli se kääntää ja tekee ihmisen Eläväksi ja terveeksi. Näin Jumala toimii Evankeliumin ja Raamatun Sanan mukaan.

    ”Pakanoiden -Galilean kansa, joka pimeydessä istui, näki suuren valkeuden, ja jotka istuivat kuoleman maassa ja varjossa, niille koitti valkeus”. Matt.4:16

    ”Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne,
    joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin; mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa-armosta te olette pelastetut-
    ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa.
    Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja- ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
    Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. Ef.2:1-10

    • Pasanen: ”Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni.”

      Jos näin on, niin yksikään ihminen ei voisi olla Jeesuksen ”opetuslapsi”. Et sinäkään Ari Pasanen. Olen varma, ettet sinäkään ole valmis ainakaan helposti luopumaan palkastasi, työstäsi, kaikesta mahdollisesta maallisesta omaisuudesta ja hyvästä, tai ystävistäsi ja läheisistäsi mitä sinulla sitten onkin.

      Eipä taida, esimerkiksi paavi luopua kaikesta kullasta ja kiiltävästään, eivätkä edes oman kirkkomme piispatkaan ainakaan kovin helpolla luovu yltäkylläisistä maallisista eduistaan, muhkeista palkoistaan, prameista piispaloistaan jne. jne. jne….

2017 Teesiblogi
2017 Teesiblogi
TEESIBLOGI. Reformaation merkkivuoden kunniaksi teesi per viikko. Myös Kotimaan takasivulla julkaistut teesit on kohdistettu kirkolle ja sen uskollisille pojille ja tyttärille. Saa kommentoida.