Lyhyt ja ytimekäs vastaus otsikon kysymykseen: Koska suomalainen yhteiskunta ei hoida hommiaan! Hätäisimmille lukijoille tämä taitaakin riittää tästä aiheesta. Sen sijaan niitten kanssa, joilla on enemmän kärsivällisyyttä, voisimme pikkuisen perusteellisemmin pohtia syntyjä syviä eli sitä, miksi kirkko näissä yhteiskunnallisissa asioissa kriitikoitten mielestä ”hötkyilee ja sooloilee”.
Kirkolla on kolme perustehtävää, joista sen olemus muodostuu: Julistus, palvelu (diakonia) ja yhteys. Diakonian tarkoitus ja tehtävä (Kirkkojärjestyksen neljännen luvun kolmannen pykälän mukaan) on kristilliseen rakkauteen perustuva avun antaminen erityisesti niille, joiden hätä on suurin ja joita ei muilla tavoin auteta. Apu voi olla luonteeltaan niin aineellista, henkistä kuin hengellistäkin laatua. Kannattaa huomata, että diakonia kuuluu kirkon perustehtäviin ja sijoittuu kristillisen uskon ytimeen. Diakoniassa on kyse kristityn elämäntavasta, ei mistään harrastelusta. Diakonia kuuluu jokaiselle kristitylle, mikä seikka ei sulje pois sitä tosiasiaa, että myös diakonian virka on välttämätön.
Raamatusta löytyy kolme kohtaa ylitse muiden, jotka antavat selkeän osviitan kristilliselle rakkauden palvelulle. Ensiksikin kertomuksessa laupiaasta samarialaisesta (Lk. 10:25-37) Jeesus vastaa kysymykseen, kuka on minun lähimmäiseni ja miten minun tulee lähimmäistäni rakastaa. Tärkeämpää kuin se, kuka auttaa, on se, että hädässä oleva ihminen saa avun. Tämän takia diakonia ei ole näihin asti lyönyt rumpua tekemisistään.
Markuksen evankeliumissa (10:46-52) Jeesus kysyy sokealta Bartimaiokselta: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Jeesus kyllä tiesi, mitä sokea eniten tarvitsi, mutta meiltä muilta jäävät lähimmäisen todelliset tarpeet usein kartoittamatta. Silloin yritämme vastata kuviteltuihin tarpeisiin todellisten tarpeitten sijaan. Tämän takia saarnaavien pappienkin on oltava selvillä siitä, millaisissa elämäntilanteissa heidän kuulijansa elävät. Muuten menee julistus harakoille.
Vuorisaarnan lopusta (Matt. 7:12) voimme lukea ns. Kultaisen säännön: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”. Tästä huomaamme, että Jeesus pitää toisen ihmisen asemaan asettumista lähimmäisenrakkauden perustana. Mitä minä toivoisin itselleni tehtävän, jos olisin itse samassa tilanteessa? Tämä vasta vaatiikin rehellistä pohdintaa! Kyse ei ole mistään mutu-fiilistelystä, vaan pohdinnassa on käytettävä järkeä, koska Jumala sellaisen meille on antanut. Vaihtelevien tunteitten varaan ei voi mitään rakentaa! Auttaminen on asennekysymys.
Reformaatio 500-merkkivuoden kunniaksi on hyvä muistaa Lutherin käsitys uskon ja rakkauden suhteesta: Uskossa kristitty on vapaa herra, joka hallitsee kaikkea eikä ole kenenkään alamainen, mutta rakkaudessa hän on samalla kaikkien altis palvelija ja jokaisen alamainen.
Lutherin mukaan Jumalan rakkaus ei löydä, vaan luo rakastettavansa; inhimillinen rakkaus taas syntyy siitä, mikä on rakastettavaa. Inhimilliselle rakkaudelle on ominaista, että se syntyy kohteen arvosta eli siis ihminen rakastaa, koska hän pitää rakkautensa kohdetta arvokkaana, tavoiteltavana ja nautintoa tuottavana. Tällainen rakkaus on luonteeltaan itsekästä ja omaa hyväänsä etsivää rakkautta.
Lutherin mukaan Jumalan armo poikkeaa olennaisella tavalla inhimillisestä ajattelusta. Jumalan rakkaus ei synny kohteensa arvosta eikä Jumala halua hyötyä rakkautensa kohteesta. Jumala ei rakasta ihmisiä, koska he olisivat oikeudenmukaisia, hyviä, hyveellisiä, uskonnollisia tai tekisivät hyviä tekoja, vaan Jumala rakastaa syntisiä, pahoja, tyhmiä ja heikkoja tehdäkseen heistä vanhurskaita, hyviä, viisaita ja vahvoja.
Lisätäänkö vielä kierroksia koneeseen? Luther toteaa, että kristittyjen kaikki tekeminen, koko elämä, on Jumalan rakkauden eteenpäin antamista toisille ihmisille. Ihminen tulee ”Kristukseksi”, itsensä lahjoittavaksi Jumalan Sanaksi, lähimmäiselleen. Hän jakaa hyvyyksiä, jotka hän itse vastaanottaa Jumalalta.
Lutherin Kristityn vapaudesta-traktaatin lopusta luemme: ”Katso, Jumalan hyvien lahjojen tulee virrata toiselta toiselle ja tulla yhteisiksi, niin että jokainen ottaa vastaan lähimmäisensä kuin tämä olisi hän itse. Kristuksesta ne virtaavat meihin, sillä hän on ottanut meidät vastaan omaan elämäänsä aivan kuin hän olisi ollut sitä, mitä me olemme. Meistä Jumalan hyvyyksien tulee virrata niihin, jotka niitä tarvitsevat; vieläpä niin täydellisesti, että minun on asetettava uskoni ja vanhurskauteni lähimmäiseni puolesta Jumalan eteen peittääkseni hänen syntejään. Minun on otettava kantaakseni ne ja meneteltävä niin kuin ne olisivat omiani aivan kuten Kristus on tehnyt meille kaikille. ..”
Lopuksi Luther tekee johtopäätöksen, että kristitty ei elä itsessään, vaan Kristuksessa ja lähimmäisessään; Kristuksessa uskon välityksellä, lähimmäisessä rakkauden välityksellä.
Virren 409:3 sanoin:
Kun kristityn on nimi mulla,
tee siksi minut todella,
suo sanan tekijäksi tulla,
myös nuhteitasi totella,
seurassa ystäviesi
sinulle elää, Herrani.
Aamen.
PS: Otsikon kysymykseen keksin lyhyemmän vastauksen ihan itse omasta päästäni, pitemmässä vastauksessa tarvitsin Kari Kopperin suosiollista apua (kirjasta Auttamisen teologia, toim. Kari Latvus ja Antti Elenius, Kirjapaja 2007).
Tästä Hesarin yleisönosastokirjoituksesta kirkkohätämajoituskeskustelu alkoi:
http://www.hs.fi/paivanlehti/04012017/art-2000005031092.html
Sooloilevien kirkkoherrojen vastaus tuli nopeasti jo saman päivän aikana:
http://www.valomerkki.fi/uutiset/hatamajoitus-ei-ole-sooloilua#sthash.SgKnJh5D.gbpl
On se jännä, että Nimimerkki Kirkon työntekijä ei tohdi kirjoittaa omalla nimellään. Olisihan tuossa voinut koota vaikka pienen samoinajattelevien työntekijöitten joukon, joka olisi skrivannut omissa nimissään. Nimimerkkikirjoittelu on mielestäni jotenkin niin last season.
Olen ymmärtänyt, että Helsingin seurakuntayhtymän toimintakulttuurinmuutosperusideoihin kuuluu juuri se, että pomot kuuntelevat eivätkä rankaise… 😉
Jari: Ihmisten – niin kuin elämänkin – kanssa on syytä toivoa parasta.
Ja varautua pahimpaan.
Ainainen epäily ja kyräily syö henkilöä…
”…pomot kuuntelevat eivätkä rankaise…”
Taitaa sopia kokoelmaan ”Kuuluisia viimeisiä sanoja” 😉
”Ihmisten – niin kuin elämänkin – kanssa on syytä toivoa parasta. Ja varautua pahimpaan.”
Olen ihan samaa mieltä. Oli vain pakko lohkaista… Sormet ovat usein nopeampia kuin ajatus, ainakin minulla.
Yksi näistä Helsingin ”sooloilevista kirkkoherroista” on Malmin kirkkis Heikki Arikka, jonka tämänpäiväisen FB-postauksen peistaan tähän hänen luvallaan. Tässä tulee tarpeellinen lisätieto
siihen, mistä käytännössä on kyse:
”Malmin seurakunnassa osallistuttiin helsingin seurakuntien hätämajoitukseen viime viikolla. Yösijan sai viikon aikana 126 koditonta. Vapaaehtoisia ilmoittautui mukaan yli 40 henkeä, lisäksi useampi ihminen tuli tekemään ruokaa ja tuomaan vaatteita majoittuneille yönkulkijoille. Vapaaehtoisiksi tuli muutama ihminen sanoen että eivät ole koskaan ennen tehneet mitään tällaista eivätkä ole kirkossa kävijöitä mutta nyt haluavat tulla mukaan. Seurakuntamme työntekijät ja monet vapaaehtoiset tekivät satoja tunteja työtä jotta onnistuimme projektissamme.
Viikon aikana:
-sain muutaman viestin jossa minua uhkailtiin, koska majoitamme turvapaikanhakijoita. Todellisuudessa heitä ei yöpynyt yhtään.
-sain satoja kiitos- ja kannustusviestejä, joissa kiiteltiin hanketta.
-muutama ihminen liittyi kirkkoon, seurakuntaamme tämän takia, kokivat tekemämme työn tärkeäksi.
-useat Malmin alueelle toimivat yritykset, alueen ihmiset ja yhteisöt tukivat ja auttoivat meitä.
-seurakunnan työntekijät ja monet vapaaehtoiset valvoivat ja toimivat yhdessä useampia öitä välittäen lähimmäisistä.
Eilisessä HS:n mielipidesivulla arvosteltiin ja kyseenalaistettiin koko hanke hötkyilyksi ja epäonnistuneeksi. Kirjoituksesta seurannutta some -keskustelua on ollut mielenkiintoista seurata. Maahanmuuttokriittisten uhkailuihin ja älämölöön tottuneena on ollut yllättävää että voimakkain arvostelu on tullut kirkon sisältä, muilta työntekijöiltä, auttajien motiiveja kyseenalaistaen.
Minua voi arvostella ja kyseenalaistaa motiiveja mutta olen silti suunnattoman kiitollinen ja ylpeä Malmin seurakunnan työntekijöistä ja alueen ihmisistä jotka olitte tässä mukana.
Kiitos teille jotka olitte vilpittömin sydämin mukana. Älkää lannistuko kritiikistä. Puhetta mahtuu maailmaan mutta teidät auttajien tekonne ovat siunatut.”
Kun tämä toiminta alkoi, ainakin julkisuudessa sai sellaisen käsityksen, että majoitus on tarkoitettu ensisijaisesti Suomessa laittomasti oleskeleville vieraiden valtioiden kansalaisille. Ensimmäisissä tv-haastatteluissa haastateltiin nimenomaan heitä.
Kuten Juhani Ketomäki, minäkin olin saanut sellaisen käsityksen, että majoitus oli tarkoitettu Suomessa laittomasti oleville. Sinänsä jäi mietityttämään, enkä taida olla ainoa, että miten kyseiset henkilöt ovat huolenpidon ottaneet vastaan. Kuinka moni on hakeutunut tällaiseen apuun?
Olen tietty tylsä, kun mieleen tuli lausahdus ”Tule kylään sanoi hämähäkki kärpäselle”. Onko jossain tietoa, kuinka moni esim. paperiton tai karkoituspäätöksen saanut on uskaltautunut näin paljon huomiota saaneen hankkeen suojiin? Eikös ihan ministerin ilmoituksen mukaan ole tarkoitus heidät saada kiinni ja lähettää takaisin kuka minnekin?
Tällä en tarkoita mitenkään lytätä sen enempää kirkon kuin erilaisten hyväntekeväisyysjärjestöjenkään työtä tippaakaan.
Kirkon osalta vain ajattelin, että enpä ole ennen kuullut, että kirkkojen ovet olisi avattu omille asunnottomillemme. Mutta koko jutun luettuani voi olla kyse vain siitä, että kirkko tekee enemmän työtä osattomien eteen kuin mitä julkisuuteen tulee. Eipä siitä toki tulekaan metelöidä vaan turha vaatimattomuuskin saattaa aiheuttaa näköjään väärinkäsityksiä.
Tarja: Tuo viimeinen kappaleesi oli merkittävä. Diakonialla ei pruukata elämöidä. Helsingin seurakunnat ovat tehneet 70 vuoden ajan töitä asunnottomien auttamiseksi. Kyse ei siis ole mistään muoti-ilmiöstä. Nimimerkki Kirkon työntekijä antoi suurelta osin väärän todistuksen lähimmäisistään.
Hätämajoitus katkolla? YLE Uutiset:
http://yle.fi/uutiset/3-9390005
Jotenkin tuli mieleen, että kyseessä ei ole kirkontyöntekijä välttämättä. Sen siis on voinut kirjoittaa ihan kuka hyvänsä. Teksti on pyritty samaan asiantuntevaksi, mutta esimerkiksi ”syrjäytymisen asiantuntija” sana kertoo enemmän kyökkipsykologiasta kuin tietämisestä. Rokótus toki on hieno sana, mutta taidamme saada niitä jo neuvolassa.
Eija: Olen kallistumassa samalle kannalle kanssasi. Nimimerkin suojassa kirjoittelu on puskasta ampumista, aina jotenkin arveluttavaa. Nimimerkki yrittää olla asiantuntija, mutta asioitten ”hallinta” kertoo enemmän halusta olla besserwisser. Tai halusta haastaa riitaa. Faktatietonsa olivat niin vääriä, että tässä ollaan lähellä väärän todistuksen antamista lähimmäisistä.
Lyhytnäköistä touhua, en paremmin sano.
Mietin, että tuo on kirjoitus on keskiverto trollia pahempaa manipulointia. Ensimmäisellä lukemalla menee moni asia läpi. Kohteille tulee luonnollinen reaktio alkaa puolustaa itseään, vaikka ei ole edes tehnyt mitään väärää.
Kirkkoherrat kertovat että työntekijät ovat saaneet rokotukset mutta eivät edes väitä että vapaaehtoiset ovat niitä saaneet. Viittausta neuvolasta saatuihin rokotuksiin pidän tässä yhteydessä lähinnä huonona vitsinä.
Juhani: Mistä rokotuksista puhut? Onko heitteillejättö mielestäsi pienempi paha kuin rokotusten puuttuminen? Pitäisikö Tsona, 58 v., jättää ulos jäätymään?
https://www.hdl.fi/fi/lahjoitus?
Elämä ei aina mene niin kuin toivoisi. Silti jokainen ansaitsee apua ja välittäviä ihmisiä. Paikan, jossa on lämmin ja turvallinen olo. Helsingin Diakonissalaitos tekee työtä kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa. Onko sinulla rohkeutta ojentaa kätesi ihmiselle, joka eniten tarvitsee?
Mitä vastaat tähän, Juhani: Pitääkö sen ojennetun käden olla rokotettu?
Hannu ” Juhani: Mistä rokotuksista puhut? Onko heitteillejättö mielestäsi pienempi paha kuin rokotusten puuttuminen? Pitäisikö Tsona, 58 v., jättää ulos jäätymään?”
Sitähän minäkin tässä ihmettelin. Mutta en osannut ottaa kantaa, ettei itsellä mene jankuttamiseksi tai koska saattaa olla, etten tiedä jotain. Laitoin vain linkin, josta itse tein päätelmän, että normaalien rokotusten päälle ei todennäköisesti tarvita mitään. Oli miten, oli, niin ihan toisen tahot rokotukset hoitavat kuin kirkko. Tarkoitan tällä, että on ihan turvallista auttaa.
Luulen että Juhanilla vaikutti tuo mielipide kirjoitus,
Neuvola sanalla tarkoitin lähinnä itä, että suomalaiset on rokotettu. Työ ja terveydenhuollon ohjeet näyttävät olevan hyvin selkeät. Työnantajan vastuu on työterveyden huollon kautta ja aikuisilla on itsellään vastuu rokotuksistaan. Ei edes työantajien vastuulle näissä taida liittyä mitään erityistä.
https://www.thl.fi/fi/web/rokottaminen/eri-ryhmien-rokotukset/tyoelaman-rokotukset
Jos katsotaan että työntekijän pitää olia toki niin sitten pitää myös vapaaehtoistyöntekijän olla. Sama vaarahan hänellä on. Ei rokotuksen järjestäminen niin vaikeaa ole.
Mitähän tekisin jos olisin vieraassa maassa kielitaidottomana ja odottelisin lupaa jäädä maahan. Sitten tulisi kielteinen päätös ja minut heitettäisiin pihalle. Mitä siinä voisi tehdä? Aika epätoivoinen olo varmaan olisi.
Suomessa kellään einole tällaista tilannetta. Ihan jokaiselle tarjotaan ilmainen lentomatka kotiin.
Juhani: Aika tyly kuittaus Pekan pohdinnalle: Halki-poikki-ja-pinoon, niinhän se järki sanoo. Mutta kun tuolla tavalla ei synny minkäänlaista keskustelua. Suoraan sanottuna minua kiinnostaa paljon enemmän pohdiskelu ja keskustelu kuin besserwisserismi. Entäs jos-asennoituminen avaa aivan uudenlaisia, henkilökohtaisempiakin, näkökulmia aiheeseen kuin aiheeseen.
Se, joka aina luulee olevansa oikeassa, ei opi mitään uutta keneltäkään. Oppia voi vain, kun pysähtyy kuuntelemaan (tässä tapauksessa lukemaan), mitä muut ajattelevat.
Nimimerkki: Paremman keskustelukulttuurin toivossa elävä
Ajattelen asian näin. Meillä on lailla järjestetty turvapaikkaprosessi. Sen perusteella osa saa turvapaikan ja osa ei. Ellei kielteisen päätöksen saaneiden pidä poistua niin silloin koko systeemi on täysin turha.