Kirkolla on ongelma. Varsinkin suomalaisella evankelis-luterilaisella kirkolla. Nimittäin, meillä kaikki on niin hyvin. On seinää, rakenneuudistusta ja pykälää joka lähtöön tilastoja unohtamatta. Tämän paremmin eivät asiat ole missään maailman kirkossa. Ulkoiset puitteet ja järjestys ovat suorastaan taivaallista laatua.
Mutta samaan aikaan henki on vapaa, uskon tuli palaa ja hengellisyys pulppuaa valtoimenaan Jumalan rakkautta janoavan sielun huulilta. Hyvä niin, sillä sisältö on ykkönen. Paitsi jos se irtautuu järjestyksestä. Sanotaanhan sanassa, että ”Jumala ei ole epäjärjestyksen vaan rauhan Jumala”.
Tämä ei ole ironiaa: järjestys ennen kaikkea. Tunne on hyvä, kunhan järki pitää sen kriittisellä hetkellä aisoissa. Vapaus ja valtoimenaan kiitävä luovuus ovat hyviä renkejä, mutta huonoja isäntiä. Sisältö ei aina ole muotoa tärkeämpi. Olisi liian helppoa, että pitäisi valita jompi kumpi. Vaikeaa on löytää tasapaino vapauden ja vastuun, luovan anarkian ja rakentavan järjestyksen välillä.
*
Kotimaa julkaisee viikoittain yhden teesin reformaation merkkivuoden innostamana (5.11.2017 saakka). – Teesien kirjoittaja/kokoaja on Olli Seppälä. – Keskustelu sallittua, jopa toivottavaa.
Tasapainon sijaan kannatan vuorottelua. Kasvatustieteen historia muotoutui sitä lyhyesti opiskellessani mielessäni tarinaksi, jossa luovat sekopäät keksivät uutta ja kuivat jäjestyksen ihmiset rakensivat siitä toimivan rakennelman. Pestalozzia seurasi Herbart ja Cygnaeusta seurasi Soininen. Aika aikaa kutakin.
Jeesusta seurasi Paavali, Laestadiusta Raattamaa…
”Mutta samaan aikaan henki on vapaa, uskon tuli palaa ja hengellisyys pulppuaa valtoimenaan Jumalan rakkautta janoavan sielun huulilta. Hyvä niin, sillä sisältö on ykkönen. Paitsi jos se irtautuu järjestyksestä. Sanotaanhan sanassa, että ”Jumala ei ole epäjärjestyksen vaan rauhan Jumala”.”
Järjestys säilyy. jos käsitteet kohdistetaan sinne minne ne ainakin omasta mielestäni kuuluvat:
Vapaus ajattelussa, veljeys työelämässä, tasa-arvo oikeuden edessä.
Entä kirkon nykytilnne huomioonottaen? Vapaus ajatteluun sekoittaa varsin ongelmallisesti järjestystä kirkon avioliittoon vihkimisasiassa. Eikö olisi tasaarvoista oikeuden mukaisesti puhua sisaruudesta ja veljeydestä työelämässä? Entä oikeudellisesti tasa-arvoinen avioliittolaki – ei se luo järjestystä nykykirkkoomme?
Läpi aikojen on Jumalan Sana pysynyt ja seisoo edelleen varmana ja voimassa, johon ihminen ja kansat voivat turvata. Kristuksen oppi on muuttumaton, mutta miten sitä julistetaan eri aikoina, lienee melko merkityksetöntä? Seurakunta on asetettu maailmaan paljon vartijaksi.
Onkin tärkeämpää tuntea mitä sanotaan, kuin miten sanotaan. Yhdelle sana tulee hiljaa tuulessa, kun se toiselle on huudettava katoilta. Kuka mitenkin, mutta Jumalan järjestys pysyy. Jos kansa ei pidä kiinni Sanasta niin kaikki menettää pian merkityksensä ja kansat huuhtoutuvat ajan virtaan ja unholaan…