Teesi n:o 15 - Kristityllä ei ole isänmaata
Kunnon kristitty on sisimmässään maaton ja huoleton. Hän ei tunnusta valtakuntien eikä varsinkaan nurkkakuntien rajoja. Kuten vanhat oppineet teologit kuvasivat, kirkko on taivaaseen matkalla olevien yhteisö. Kirkko ja kristitty ovat aina in via, tien päällä. Näin siis teoriassa ja sielussa.
Sielunsa syvyydessä kristityllä on hieman irrallinen olo, sillä hän on aina ikään kuin väärässä paikassa. Kristityn identiteetti ei rakennu maantieteellisesti, valtiollisesti tai maakunnallisesti. Kirjeessä heprealaisille sanotaan: ”...sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme.”
Matkalla olemisen fiilis on sielujen toiviotien soundi.
Mutta toki oikeassa elämässä isänmaallisuuskin on kristityn hyve, mutta liika on liikaa siinäkin lajissa. Maataan voi rakastaa ja rakentaa ilman, että alkaa kuvitella olevansa jotenkin verenperintönä parempi kuin muut. Ristin tai Raamatun käyttäminen kansallisen muurin rakentamiseen on järkyttävä synti. Sille enkelitkin taivaassa yökkäävät.
*
Kotimaa julkaisee viikoittain yhden teesin reformaation merkkivuoden innostamana (5.11.2017 saakka). - Teesien kirjoittaja/kokoaja on Olli Seppälä. – Keskustelu sallittua, jopa toivottavaa.
12 kommenttia
Jep, Kristityllä ei ole varsinaista paikkaa maanpäällä. Synnyin maa ja kaupunki ovat tietenkin rakkaita, mutta ei ne ole kuin paikkoja maapallolla.
Isänmaan kunnioittaminen on laajempi kysymys ja sillä on vähän samanlainen merkitys kuin kodin kunnioittamisella. Onhan Jumala antanut kansakunnille rajat, jotka tosin siirtyvät aina vuosisatojen kuluessa ja sotien melskeessä.
Onhan nuo Suomen rajatkin jollain tasolla arvokkaita.
Hyvä huomio Martti ja Rauli. Onhan meillä tosiaan kielelliset rajat, jotka sitovat meidät äidinkielen mukaan. Joskus on olen miettinyt tuota kielen merkitystä juuri Raamatun ja Baabelin sekoituksen merkityksestä käsin. Jumala siis ei halunnut, että meistä kaikesta tulisi yksi kansa, vaan hajoitti kansat kielten mukaan.
Joku on jossain ajatellut että kaikki kielet ovat alkuisin yhdestä peruskielestä (evoluutio ajattelu), mutta jospa kielet ovatkin pohjimmiltaan Jumalasta lähtöisin?
Onhan tietenkin kaikessa kielissä samat merkitykset olemassa, ääntämykset ja kirjoitus asu on avain erillainen. Kaikessa kielissä on varmasti ääni ja merkit ajatukselle. Esim. Kehotus syömisestä löytyy varmasti kaikkien äitien ilmaisuista.
”Tulkaa syömään ja juomaan” on varmasti maailman käytetyin kehoitus kaikkialla, missä vain perheet kokoontuvat. Ihmiset ymmärtävät sen samalla tavalla, mutta kieli vain on erilaista… Eli kansat on rajattu ennekaikkea kaiken mukaan. Asumisen rajat ovat sitten jo hämärtyneet nykyisen maailman menon mukaan ja kaikki länsimaat puhuvat kohta jonkin verran englantia koulutuksen myötä.
Yhteinen kieli onkin suurin yksittäinen yhdistävä tekijä eri kansallisuuksien välissä.
Lingafonisesti muuten Japani, Hebrea ja Suomi kuulostavat hyvin samalta.
Tuo oli Martti mainio linkki (16:08)
Kuunteleppa tämä https://youtu.be/HZ6qi9ue-lE
On tahoja, jotka pitävät Japania, yhtenä Israelin kadonneista heimoista. Tiedä sitten, miten on, mutta mielenkiintoinen juttu kuitenkin.
Kerran kuuntelin muun touhun ohessa TV7:n lähetystä yön hiljaisina tunteina ja ääni oli hiljaisella, kaksi naista jutteli ja kuuntelin hetken aikaa mitä puhuivat, enkä saanut sanoista ihan selvää. Laitoin äänen kovemmalla, että kuulisin mitä sanovat ja hämmästykseni oli melkoinen, kun eivät puhuneetkaan Suomea, vaan Hebreaa.
Kirjoittaja
Teesiblogi 2017
TEESIBLOGI. Reformaation merkkivuoden kunniaksi teesi per viikko. Myös Kotimaan takasivulla julkaistut teesit on kohdistettu kirkolle ja sen uskollisille pojille ja tyttärille. Saa kommentoida.
Mielenkiintoista teesiskelyä, josta moni lukija on pitkälti samaa mieltä. Liityn minäkin tuohon allekirjoittajien joukkoon, mutta hivenen lisää yksityiskohtia keskusteluun heittäen. (Tässä vanhojen tanssien tunnelmasta juuri toipuneena.)
Monet ”kansallisten muurien rakentajat” ovat virheellisesti syyttäneet kristittyjä epäisänmaallisiksi. Jo alkuseurakunnan aikoina lyötiin leimoja Kristus-kuninkaan seuraajiin: ”Kaikki he rikkovat keisarin säädöksiä ja pitävät kuninkaana toista miestä, erästä Jeesusta”.(Apt17:7)
Heprealaiskirjeessä kerrotaan, ettei Jeesuksen seuraajalle ole ihan sitä suurinta merkitystä nykyajan hallintokaupungeilla, siis näillä washingtoneilla, moskovilla ja lontoilla. Jo muinainen Jumalan palvelija ”Abraham odotti sitä kaupunkia, joka on rakennettu vankalle perustalle ja jonka Jumala itse on suunnitellut ja tehnyt”(Hepr11:10).
KR-92näyttää viittaavan tuossa kohden Ilmestyksen 21. lukuun. Olisikohan siis Aabrahamin ja meidän kristittyjen yhdessä odottama valtakaupunki se, joka ilmaantuu seuraavin sanakääntein: ”Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla- asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten.”(Ilm21:2)
Ja tuon kaupungin kannattajana tohtii olla, koska sen laskeutumisen seuraamuksista sanotaan: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.”(Ilm21:3,4)
Raamattu kertoo, että tuota ”Jumalan asuinsijaa ihmisten keskellä” enkelit ylpeinä esittelevät Johannekselle. Enää kun ei missään ole niitä kansallisia muureja, joille yökkäillä.
Ilmoita asiaton kommentti