Teesi n:o 13 - Kreationismi on väärinkäsitys
Jumala loi maailman. Hänen rakkautensa ja hyvyytensä kannattelee kaikkea. Tämän sanominen ääneen ei ole kreationismia eli luomisuskoa. Se, miten eliöt ja fyysisen maailman asiat ovat, ei ole uskon asia.
Ajatus elämää kannattelevasta isosta ajatuksesta, Jumalasta, ei ole ristiriidassa sen kanssa, että elämä on luonteeltaan syvästi biologista ja fyysistä. Evoluutio piirtää omia koukeroitaan maapallon elämänmenoon. Luomisusko, kovan linjan kreationismi, laittaa Jumalan olemassaolon oman väärinkäsityksensä panttivangiksi: jos maailma ei toimi kirjaimellisesti Raamatussa kerrotun mukaan, se ei ole totta. Oi, mitä koppavuutta!
Se, mitä Raamatussa kerrotaan maailman synnystä ja elämän olemuksesta, on totta uskon silmin katsottuna, mutta ei samalla tavalla kuin jos mennään lääkäriin ja aletaan selittää virustaudin luonnetta. Tai miten tietokone toimii tai ihminen lentää kuuhun. Ihminen voi elää uskon varassa, mutta maailman ilmiöt eivät toimi uskon mukaan. Ateistin ja uskovaisen kännykät toimivat samalla tavalla.
*
Kotimaa julkaisee viikoittain yhden teesin reformaation merkkivuoden innostamana (5.11.2017 saakka). - Teesien kirjoittaja/kokoaja on Olli Seppälä. – Keskustelu sallittua, jopa toivottavaa.
27 kommenttia
Syvyyden lähteet saattavat olla jopa niitä meriä, joita sijaitsee maankuoren sisällä http://yle.fi/uutiset/3-7296397
Se mitä kreationismi tarkoittaa ei ole yhtään sen selvempää, kuin evolutionismi.
Luominen on meille salaisuus ja sellaisena se näyttää pysyvän. Oletettu evoluutio oppi ei ole tuonut elämän syntyyn vastausta ja yhä useammat tiedemiehet ovat alkaneet kääntää kelkkaansa sille kannalle, että elämä maapallolla on paljon monimutkaisempi juttu, kuin että jokunen elämää sisältävä organismi olisi joskus törmännyt Tellukselle ja saanut nykyisen kaltaisen lajikirjon aikaiseksi. (Ateistinen evoluutio)
Teistinen evoluutio-oppi (suunnitelmallisuus ja jatkuva luominen) taas joutuu hankaluuksiin Raamatun ja sen ilmoituksen kanssa. Raamattu sanoo selvästi, että kaikki tuli valmiiksi. On siis mahdollista sanoa, että uskoo Jumalan Luoneen kaiken Sanallaan, eikä se ole yhtään epävarmempaa, kuin jos sanoo evoluution olevan Jumalan työväline. Empiirisiä todisteita ei ole kummastakaan.
”Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa.” 1.Moos.2:1
Itseasiassa Ismo ei ole mikään ongelma tuon pitkäaikaisen kehityksen kannalta (evoluutio) se, että Jumala päätti työnsä. Vanhasta Kirkko Raamatusta näkyy epäsuorat käskymuodot -koon ja köön päätteisissä. Se on päättymätöntä tekemistä. Tavallaan teko menneisyydessä, joka jatkuu… Toki ihminen omilla toimillaan voi tuhota tuon jatkuvuuden tai muuttaa sitä. ”Ja Jumala sanoi: ”Tuottakoon maa elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, karjaeläimet ja matelijat ja metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan”. Ja tapahtui niin: Jumala teki metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja karjaeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikki maan matelijat, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.”
Mitä Ollin juttuun tulee taitaa kirjoittaa Lutherista. Hän oli uuden maan kreationisti.
Ymmärrän, että teorioita on moneen, mutta järki ei saavuta koskaan sitä mitä uskon kautta saavutetaan. Raamatusta nousee sellainen ajatus voimakkaasti esiin, että Jumala on tehnyt maailman jo valmiiksi ja se mitä näemme on jo saanut kaiken loistonsa. En usko, että maailma tästä kovin muuksi muuttuu, eikä ihminen myöskään, tästä ei ole myöskään mitään näyttöä, sillä jos nykyihminen viedään viidakkoon ilman mitään, niin nyky sivistystä ja sen tuomia avuja, niin ne häviävät yhdessä sukupolvessa ja vain tarinat menneestä jäävät elämään.
Hebrealaiskirjeen kirjoittajalla on selkeä ja vahva käsitys Jumalasta , enkä sitä osaa sen enempää selittää. Käsityksemme Jumalasta rajoittaa Luojan helposti luodun kaltaiseksi, jos emme tunne Jumalan olevan enemmän kuin kuin oma ymmärryksemme.
”Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon, niinkuin hän on sanonut: ”Ja niin minä vihassani vannoin: ’He eivät pääse minun lepooni'”, vaikka hänen tekonsa olivat valmiina maailman perustamisesta asti. Sillä hän on jossakin sanonut seitsemännestä päivästä näin: ”Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa”; ja tässä taas: ”He eivät pääse minun lepooni”. Koska siis varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen, ja ne, joille hyvä sanoma ensin julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden tähden, niin hän taas määrää päivän, ”tämän päivän”, sanomalla Daavidin kautta niin pitkän ajan jälkeen, niinkuin ennen on sanottu: ”Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne”. Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, niin hän ei puhuisi toisesta, senjälkeisestä päivästä. Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva.
Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä. Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili. Hebr.4:3-13 .
Kai Raamatusta on johdettavissa se, että me elämme laatalla, jonka yllä kaartuu taivaan kansi. Aurinko nousee ja aurinko laskee. Yöksi syttyvät tähdet ja kuu.Tämä olisi armoa uskoa se mitä näkee. Paljon olisi säästetty luonnonvaroja, jos hyväja pahatieto ei kiehtoisi. Paljon vähemmän olisi kristikunnassakin ristiriitoja, jos tieto ei olisi niin korkea ja syrjäyttänyt yksinkertaisen uskon. Yksinkertainen usko on kuitenkin se, joka ihmisen pelastaa.
Kreationismi voi olla väärinkäsitys ,mutta välttämätön sellainen jos he samalla hyväksyvät luomiskertomuksen myyttisen todellisuuden.
Kun luomiskertomusta alkaa peukaloimaan rationalisesti, niin lapsi heitetään pesuveden kanssa pellolle. Näin on kaikkien tärkeitten myyttien laita. Myyttien korvaaminen rationaalisella ”totuudella” on ensisijaisen totuuden tappo.
Ensin on myytti ja se on jätettävä rauhaan . Sitten kun lähestyy samaa objektia toisesta ,luonnontieteellisestä, näkökulmasta toisenlaisella tarkoitusperällä ja saavutetaan toisenlainen tutkimuksen tulos, niin senkin on annettava elää omaa elämäänsä , sotkematta sitä myyttiin.
Myytistä voi elää tavalla mitä, luonnontieteellisestä tutkimuksen tulokseta ei voi ,mutta ehdolla ett se saa elää omassa katgoriassaan.
Valitan, että tällainen asetelma on helpompi, niille jotka hyväkyvät kahdenlaisen totuuden rinnakkaiselämän . Mutta kreationistien on mahdotonta hyväksyä sitä heidän 6000 vuotta vanha maailmansa ulottuu 13,6 tuhatta miljoonaa vuotta ajassa taaksepäin.
Luulen että kerationisteilla on suuria vaikeuksia elää myyttien maailmassa, vaatimalla omalle tulkinnalleen luonnontieteellistä pätevyyttä. Tämä on vahinko, koska he menettävät syväulottuvaisuuden maailmankuvastaan.
Tuosta Markun kanssa samaa mieltä, myytti pitää jättää sellaisenaan olemaan, eikä väittää mitään totuudeksi sen pohjalta mitä ei voi varmasti tietää. Luominen on sellainen asia mistä emme tiedä lopulta mitään muuta varmaa, kuin sen että sellainen on tapahtunut, koska olemme olemassa. Olemme itsessämme ja luomakuntana sellaisenaan ainoat todisteet jostain mikä ei järkemme mahdu.
Miksi olemme yleensä olemassa tai miksi mitään on yleensä olemassa on varsin vaativa kysymys tieteelle, mutta uskolle varsin selvää. (Kuitenkin olemme itsessämme varma todiste Jumalasta myös tieteelle.)
On rehellistä tutkia tieteen keinoin maailmankaikkeutta, ihmistä ja maapallon elämää, mutta yhtä rehellistä on myös myöntää, ettemme tiedä asioiden todellista laitaa, vaan oletamme asioiden meneen tietyllä tavalla. Voimme tutkia maaperää ja sen kautta aikojen pituuksia, mutta niissäkin on niin suuria heittoja tutkimustavoista riippuen, että lopulta mitään kovin varmaa ei voi niistäkään päätellä.
On myös hyvin mahdollista, että meidän tietoisuutemme on suljettu tarkoituksella ns. yliluonnollisen todellisuuden olemassaolosta. Jospa Jumala ei olekkaan käsinkosketeltavissa, kuten materia yleensä tai mitattavissa meidän tuntemilla mittareilla? Jospa Jumalan on todella Luonut maailman Sanalla ja on Itse Kaikkeuden olemus?
Mielestäni tiede ei ole mitenkään ristiriidassa Jumalan Sanan kanssa, kunhan tiede muistaa pitäytyä faktoissa ja kertoa milloin se olettaa ja uskoo asioihin, eikä väitä todeksi sellaista mitä se ei pysty todistamaan todeksi.
Ismo: ” kunhan tiede muistaa pitäytyä faktoissa ja kertoa milloin se olettaa ja uskoo asioihin, eikä väitä todeksi sellaista mitä se ei pysty todistamaan todeksi.”
Sama pätee tietysti myös kaikkiin uskontoihin uskomuksiin ja myytteihin.
Yksi asia minua kiinnostaisi kuitenkin erityisesti. Siihen ei taida olla myyttiä olemassa edes minkään uskonnon opeissa; jos Jumala on luonut maailmankaikkeuden, niin kuka tai mikä sitten on luonut Jumalan – tuskinpa se Jumalakaan on voinut tyhjyyteen tyhjästä putkahtaa ilman luomista ja luojaansa – Ihminen itsekö jo aikojen alussa, selitykseksi luonnonilmiöille, joita ei ole alkuihmisen älyllään pystynyt itselleen sellittämään?
Kimmon kysymys on vähän samaa, kuin kysyisi mikä on äärettömän takana. Ja siinäpä onkin iso kysymys? Lopulta me kaikki joudumme aikamoiseen ansaan, jos emme voi hyväksyä ajatusta, että kaikeudella on jokin merkitys, kuten olemisella yleensäkin. Uskomme sitten mihin hyvänsä, niin tuon kysymyksen edessä olemme kaikki uskon varassa. Ainoa, mitä voimme varmasti todeta on, että totuus kaikkeudesta ei voi olla monella tavalla. Koska olen olemassa, täytyy olla myös Luoja, sillä itsestään ei voi syntyä mitään, mikä syntynyt on.
On olemassa totuus, jossa me kaikki elämme kaiken aikaa ja se että olen syntynyt elämään esi-isäni jatkumoon, josta sydämmeni kipinä on syttynyt ja sykkii määrätyn ajan ja sen jälkeen se pysähtyy ja manalan maille. Miksi ajattelen ja olen olemassa, miksi puhun ja tuotan jälkeläisiä? Onhan kaikella tällä oltava alku? On varmaa, että jokin taho on saattanut kaiken elämän alkuun, ja pitää sitä myös yllä. Sanon sitä Luojaksi.
Jos löytyisi sanat niille ajatuksille, joita aineettoman mieleni syöverit minulle tuottavat, niin varmasti löytäisin myös sen, jota Jumalaksi kutsun, sillä niin kaukana ovat ne ajatukset tästä maailman todellisuudesta, ettei niitä voi sanoiksi pukea. Uskon kaiken olevan Luojan kaikkivaltiaissa käsissä siksi puhun.
Raamattu sanoo, että Jumala on aina ollut ja tulee aina olemaan. Iankaikkinen onkin riittävä kuvaus, kun Jumalasta puhutaan.
Muistan, kun lapsena leikin sillä ajatuksella, että päättyykö avaruus. Tulin kumpaan tulokseen vain, niin jouduin umpikujaan ja löysin ymmärrykseni rajat. Enkä ole aikuisena sen viksumpi.
Mitä alkuräjähdykseen tulee, niin siitäkään teoria ei ole edes tiedemaailmassa yksimielisyyttä. Joutuvat viisaammatkin kipuilemaan vastaavien ongelman kanssa kuin minä. Sinänsä on helppo kuvitella jokin pamaus. En löytänyt parempaa linkkiä, mutta jutusta näkyy hyvin pohdinta, jota käydään eri tieteen lajien sisällä.
En osaa viisaammaksi kreationisteja käydä. Pohtiessaan oman teoriansa kautta he löytävät paljon siinä sivussa. Aivan samoin käy tuon pamausteorian kanssa. Se lienee vielä yleisesti hyväksytty.
Kirjoittaja
Teesiblogi 2017
TEESIBLOGI. Reformaation merkkivuoden kunniaksi teesi per viikko. Myös Kotimaan takasivulla julkaistut teesit on kohdistettu kirkolle ja sen uskollisille pojille ja tyttärille. Saa kommentoida.
En usko alkuräjähdys ja evoluutio jumalaan. Kolmiyhteinen Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki on luonut koko maailmankaikkeuden. Tähän ainoaan oikeaan Jumalaan minä uskon. Luotan Raamattuun ja uskon, että Jumala on luonut maailmankaikkeuden kuten Raamatussa on kerrottu. Tiedän, että monet uskovat alkuräjähdys- ja evoluutiohömppään ja sekin on todellista uskoa.
Ilmoita asiaton kommentti