Luomisjärjestyksen paluu politiikkaan
Kirjoitin alla olevan tekstin alunperin kommenttina K24-uutisen "Kirkkoherra Arto Antturilta yllättävä ehdotus: Valtio voisi luopua avioliiton käsitteestä" keskusteluosiossa. Olen huomannut, että "luomista" ja "luomisjärjestystä" käytetään hyvin usein ajankohtaisessa (etenkin kirkollisessa) keskustelussa puhuttaessa samaa sukupuolta olevien avioliittosta. Sitä ei käytetä ainoastaan näissä keskusteluissa. "Luomista" ja "luomisjärjestystä" käytetään tällä hetkellä myös esimerkiksi nationalismia ja Donald Trumpia koskevassa keskustelussa.
Erilaisten asioiden perustelu sillä, että ne kuuluvat luomiseen/luomisjärjestykseen on ollut aina yleistä kristillisissä yhteisöissä ja kristillisissä maissa. Usein luomisella/luomisjärjestyksellä on perusteltu ihmisryhmien välisiä eroja, alamaisuussuhteita jne. Esimerkkinä tästä ovat muun muassa naisen alamaisuus miehelle avioliitossa, seurakunnassa ja yhteiskunnassa. Tämä on nähty ikuisena avioliittojärjestyksenä, jota ei voi muuttaa. Myös mustan rodun alamaisuutta valkoiselle rodulle on perusteltu ikuisella luomisjärjestyksellä. Jumala ei luonut ainoastaan sukupuolten välistä erilaisuutta ja järjestystä vaan myös rodullisen erilaisuuden ja järjestyksen. Samoin on luomisjärjestyksellä perusteltu väitettä, jonka mukaan kansat on tarkoitettu elämaan erillään toisistaan.
Edellämainitut ajattelutavat elävät edelleen. Esimerkiksi uusimmassa Uusi Tie-lehdessä nro 5/2017 (Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen julkaisema lehti) haastatellaan Lähetyssäätiö Patmoksen tutkimusjohtajaa, dosentti Juha Ahviota. Lehden juttu on otsikoitu “Voiko kristitty iloita Trumpin voitosta?”. Ahvio sanoo pitävänsä Trumpin “Amerikka ensin”-linjaa oikeana ja selkeän kristillisenä. “Se perustuu reformaation periaatteisiin; protestantit ovat aina nähneet itsenäisen ja suvereenin kansallisvaltion osana Jumalan hyvää luomisjärjestystä”. Jutussa haastateltu Uusi Tie-lehden entinen päätoimittaja, rovasti Seppo Väisänen on eri mieltä Ahvion kanssa Trumpista. Hän on kuitenkin samaa mieltä siitä, että kansallisvaltiolla on rooli Jumalan luomisjärjestyksessä.
Erilaisten asioiden perusteleminen luomisella tai luomisjärjestyksellä on pitkään ollut hyvin tehokas poliittinen ase, etenkin siellä missä uskonnollisten auktoriteettien ja heidän näkemystensä asema on vahva. Sen avulla asioita on voitu tehokkaasti siirtää kriittisen keskustelun ja eettisen arvioinnin ulkopuolelle. Luomista ja luomisjärjestystä kun ei ole voinut kyseenalaistaa, koska sen myötä kyseenalaistaa koko kristillisen uskon ja nousee kapinaan Jumalaa vastaan.
Kiinnostavaa ajankohtaisessa keskustelussa on se, että vanhat aseet – luominen ja luomisjärjestys – on jälleen kerran aktivoitu, ja niitä käytetään perinteisissä yhteyksissä Niillä halutaan perustella miksi tietyn ihmisryhmän sulkeminen ulos tasavertaisen kohtelun alueelta olisi "luonnollista", ja myös miksi nationalistinen tai trumpilainen ulkopolitiikka olisi sekin "luonnollista".
Kehotan kaikkia lukemaan myös TT, dosentti Juha Ahvion blogikirjoituksen “Kristityn tulee olla kansallismielisesti isänmaallinen”. Se tarjoaa aika hyvän ikkunan niihin erilaisiin asioihin joita luomisella ja Jumalan asettamilla luomisjärjestyksillä on perusteltu, ja perustellaan edelleen. Ahvion näkemys on toki maltillisempi kuin ne tulkinnat, joita käytettiin vaikkapa Etelä-Afrikan apartheidin tai USA:n rotuerottelun perusteina.
37 kommenttia
Aika jännä kommentti sinulla Jari Haukka. Nimenomaan äärikonservatiivit kristityt jakavat Trumpin arvomaailman ja äänestivät hänet presidentiksi.
Sitten kun miehiä ei tarvita mihinkään, ni miehet alkavat sotimaan. Siellä vielä kaivataan suuria sankareita ja tosi miehiä. Miesten tarvitsee päästä kokemaan ylivertaisuutta jotenkin. Naisten otettua kaikki muut miehiset hommat haltuunsa, sotiminen jää ainoaksi mahdollisuudeksi. Tosin naiset pätevät sielläkin. Monesti miehiä paremmin. Se ei haittaa kun suuret tunteet saavat vallan. Viholliskuvat voimistuvat jatkuvasti. Täälläkin meidät jaetaan omiin ja typeriin vihollisiin. Omaan porukkaan liitetään kaikki hyvät ominaisuudet ja vihollisiin kaikki kelvoton ja paha. Luonnostaan toimimme juuri näin.
Sari R-L: ”Erilaisten asioiden perustelu sillä, että ne kuuluvat luomiseen/luomisjärjestykseen on ollut aina yleistä kristillisissä yhteisöissä ja kristillisissä maissa. Usein luomisella/luomisjärjestyksellä on perusteltu ihmisryhmien välisiä eroja, alamaisuussuhteita jne. Esimerkkinä tästä ovat muun muassa naisen alamaisuus miehelle avioliitossa, seurakunnassa ja yhteiskunnassa. Tämä on nähty ikuisena avioliittojärjestyksenä, jota ei voi muuttaa. Myös mustan rodun alamaisuutta valkoiselle rodulle on perusteltu ikuisella luomisjärjestyksellä. Jumala ei luonut ainoastaan sukupuolten välistä erilaisuutta ja järjestystä vaan myös rodullisen erilaisuuden ja järjestyksen. Samoin on luomisjärjestyksellä perusteltu väitettä, jonka mukaan kansat on tarkoitettu elämaan erillään toisistaan.”
Tarkoittaako tämä siis sitä, että kun historian aikana on tehty “luomisjärjestyksestä” vääriä johtopäätöksiä, näiden väärien johtopäätösten tekemistä tulisi edelleen jatkaa esim. tekemällä avioliitto-käsite sukupuolineutraaliksi?
Eettisillä periaatteilla, arvoilla ja näkemyksillä ei tietenkään voi olla samaa auktoriteettia, kuin luomiseen viittaamalla. Sehän viittaa taas suoraan Jumalan muuttumattomaan tahtoon. Joten ”pulinat pois” periaate toimii niin oikeassa, kuin väärässäkin.
Juuri tämän tähden uskontoa on niin helppo käyttää väärin. Naista on ollut helppo alistaa monin tavoin uskonnon varjolla. Raamattu antaa siihen monia hyviä paikkoja. Silti Raamatun kokonaisuuden huomioon ottaen siihen ei olisi mitään aihetta, eikä lupaa. Vapahtaja sanoi eräille: ”teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli senteille”. Sama sanat taitaa sopia tähänkin aikaan aika monelle. Ehkäpä oman sydämen tarkkailu olisi paras kriteeri tässäkin. Onko se kivettynyt kovaksi, vaiko sykkiikö se Jumalan rakkautta.
J.Turtiainen kirjoitti:
”Oikeastaan odottelin lähinnä vastaustasi selvään kysymykseen: Mikä kohta tässä Jumalan luomisjärjestyksessä on vaikea ymmärtää, kun puhutaan avioliitosta miehen ja naisen välisenä Jumalan asetuksena?”
Ei näitä kohtia ole mitenkään vaikea ymmärtää. Mutta tämä blogi ei liittynytkään tekstin ymmärtämiseen tai lukutaitoon vaan etiikkaan ja ihmisten kohtelemiseen. Mielestäni on ongelmallista jos ajattelemme että eettiset kysymykset voidaan ratkaista helposti ja vaivattomasti vain jos opimme vain lukemaan Vanhaa Testamenttia.
Mielestäni tämä tällainen, vakaviin eettisiin kysymyksiin kohdistuva kreationistinen (eli luomisopillinen, luomiseen tai luomisjärjestyksiin viittaava) asenne on vielä vakavampi asia kuin se, että vastustetaan kreationistisesti evoluutiota tai luonnontieteellistä tutkimusta.
Tässäkin keskustelussa perustellaan taas ”perinteistä” avioliittokäsitystä Vanhan Testamentin luomiskertomuksella. Itse olen lukenut luomiskertomuksen useammankin kerran löytämättä sieltä minkäänlaista mainintaa siitä, että Aatami ja Eeva olisivat menneet keskenään naimisiin. Mikä ei sinänsä ehkä ole kovin yllättävää, vihkipapin löytäminen kun olisi saattanut osoittautua aika vaikeaksi…
Ehkä juuri siksi luomiskertomukseen perustuva avioliittokäsitys ei ole avautunut edes kirkolle itselleen ihan niin selkeästi ja helposti kuin Jouni Turtiainen sanoo sen avautuvan jopa rippikoululaiselle. Vai miten on muuten selitettävissä, että kirkolta meni reippaasti toistatuhatta vuotta ennen kuin se ylipäänsä alkoi puuttua millään tavalla ihmisten naimisiinmenoon?
Ei luomiskertomus eikä Paavali ottanut huomioon homoseksuaalisuuden olemassaoloa luonnollisena ilmiönä jolle siihen taipuvaisilla ei ole vaihtoehtoa. Tätä eivät homorakkauden vastustajat tahdo hyväksyä saatika ymmärtää. Ainoa neuvo joka heiltä tulee on se että homojen tulisi elää selibaatissa ja ei varmastikaan parisuhteissa ylimalkaan.
Homoseksuaalisuus on ollut heteroille provokaatio ja herättää huolestumista kun omat biseksuaaliset tedenssit heräilevät. Psyykeen automaattinen reaktio kaikeen mikä aiheuttaa henkistä kipua ja ahdistusta on sen torjuminen parhaansa mukaan.
Paavali , joka eli lähellä homoystävällistä kulttuuria oli varmastikkin joutunut ilmiön kanssa kosketuksiin . Normaali heterona hän halusi pitää välimatkaan ja välttyä saastutukselta. Hänen vastarintansa oli luonnollinen reaktio jota hän ei koskaan kyseenalaistanut.
Vastustus ja torjunta tekivät hänelle mahdottomaksi ymmärtää homoseksuaalisen rakkauden luonnetta. Hänellä ei ollut aavistustakaan sen rakkauden vaativuudesta ja intenssiteetistä. Mitenkä hän olisikaan voinut nähdä homorakkauden hyviä puolia inholtaan?
On tapahtunut suuri sosiaalinen kehityshistoriallinen loikkaus siinä , että suuri yleisö on alkanut ymmärtämään ja hyväksymään homorakkautta ja sen vaatimuksia .
Paavali osasi runoilla rakkaudesta, mutta ei itse ymmärtänyt setä, että se koskee kaikkia eikä vain heteroita. Mutta ymmärtääksemme evankelumin pohjimmaista sanomaa kaikelle yhteiselämälle ,niin meidän on ymmärrettävä evankeliumin henki ,eikä vain sen kirjainta josta ilman henkä tulee laki.
