Teemmekö opetuslapsia, vai ihan jotain muuta?

Lähetyskäskyn tavoite ei ole pelkästään kastaa ja opettaa. Tavoite on opetuslapseuttaminen. Opetuslapsi on jotakin, joka seuraa opettajansa ohjeita ja pyrkii toimimaan sen mukaan.Opetuslapset ovat myös niitä, jotka vievät sanomaa eteenpäin. He pyrkivät tuntemaan opettajansa ja tulemaan Hänen kaltaisekseen. Opetuslapsilla on siksi jano oppia lisää ja kyetä palvelemaan opettajaansa yhä paremmin. Heräsin pohtimaan sitä, miten kirkossamme näkyy tämä opetuslapsien tekemisen prosessi.

Suuri osa kirkon jäsenistä ei tiedä mitään siitä, mistä kirkon opetuksessa on kyse. He ovat käyneet tosin rippikoulun, mutta opetuslasia heistä ei ole tullut. Mitään muistikuvia ei opetuksista edes ole jäänyt. Ainoa jatkuva yhteys on kirkollisveron maksaminen.

Monilla olisi suuri tarve tutustua kirkon opetukseen ja toimintaan, mutta kirkko huomioi tätä tarvetta huonosti. Joillakin paikkakunnilla toimii ALFA-kurssi, mutta jään kyselemään sitä onko niidenkään suoranaisena tavoitteena opetuslapseuttaminen ja mitä se käytännössä oikeasti voisi tarkoittaa?

Opetuslapsen täytyy ainakin välttämättä ensin syntyä uskon kautta opetuslapseksi. Opetuslapseksi kun ei voi noin vain ruveta. Opetuslapsi tarvitsee matkalleen muutkin kuin vain tietoa uskosta. Mitä siis on opetuslapseksi tekeminen oikeasti?

  1. Tähänkö on tultu? Itämaan tietäjät pyytävät anteeksi viisauttaan, joka oli heidän lahjansa ihmiskunnalle ajanlaskumme alussa.

    Yksi heistä oli myös Omar ”teltantekijä” Khaijam, joka eli n. 1048 – 1122. Hän oli persialainen runoilija, matemaatikko ja tähtitieteilijä, jotka ratkaisi toisen asteen yhtälön sekä algebrallisesti että geometrisesti ja kehitti geometrisen ratkaisun kolmannen asteen yhtälölle.

    ”Se ken ruusua ei koskaan saa
    riemuin poimii orjantappuraa
    ja riittää tuli tarpeisiimme silloin,
    kun taivaan valo täytyy kadottaa.”
    (Khaijam)

  2. Tuo, että sellaista ihmistä, joka vie jotain tärkeää asiaa eteenpäin, sanotaan opetuslapseksi , on minusta hieman kyseenalaista. Eikö parempi nimitys olisi vaikkapa ”kouluttaja”. Toinen asia on sitten se, että ennenkuin kukaan ryhtyy kouluttajaksi, pitäisi olla joku varma tieto siitä, että se mitä opetan pitää yhtä todellisuuden kanssa. Jos nyt puhutaan Jeesuksen antamasta lähetyskäskystä niin kaikkihan me tiedämme, että Jeesus antoi käskynsä vasta kuolemansa jälkeen. Jo tämä asia saattaa monelle olla ylivoimainen kynnys ruveta kristinuskon kouluttajaksi. Eihän kukaan voi antaa ohjeita kuolemansa jälkeen.

  3. Ei ihminen kaiketi voi saada kokemusta mistään ylösnousemuksesta ellei hän ensin kuole. Toisaalta kokemus on osoittanut sen, että ei edes uskoontulossa vanha ihminen kuole. Ihminen on juuri sellainen kuin miksi hänet on luotu. Ei kai ihminen luonnolleen vai sainoisinko luojalleen mitään voi. Uskon kyllä siihen, että ihmisestä tulee kaiken aikaa parempi koska me opimme virheistämme katkeralla tavalla. Luonto opettaa.

    • Ei varmaan kokemusta, mutta ehkä näkemystä. Jos kerran uskoon tulee ja saa hyvän suhteen Vapahtajaan. Ni miksi sitä ylösnousemusta siinä ryhtyisi epäilemään? Jos kerran on saanut yhteyden Herraansa.Muutenhan suhde olisi pelkän kuvittelun varassa ja mitään uskoontuloa ei oikeasti edes tapahtunut. Sekin olisi vain kuviteltu uskoon tulo.

  4. Pekka voiko tulla opetuslapseksi jos ei kuule ja ymmärrä opettajansa ääntä?

    Mietippä mitä Jeesus Sanoo kuinka tullaan opetuslapseksi, oppimalla PITÄMÄÄN KAIKKI mitä Hän on käskenyt pitää.

    Tuliko Jeesuksen opetuslapsista heti opetuslapsia kun he seurasivat Jeesusta, ymmärsivätkö he Jeesuksen Sanoja ja pitivätkö he Jeesuksen käskyt?

    Kun Jeesus vaelsi maan päällä ei Hänen opetuslapset ymmärtäneet mitä Jeesus opetti, vasta kun he saivat Pyhän Hengen niin silloin vasta he ymmärsivät mitä Jeesus oli puhunut.

    Siis turha on ihmisille yrittää opettaa mitä Jeesus on käskenyt pitää jos heillä ei ole Pyhää Henkeä vaan heidät on ohjattava sydänten parantajan luo, Jeesuksen, Hän parantaa paatuneet sydämet.

    Jeesuksen käskyt eivät ole tietoa vaan rakkaudessa vaikuttavia tekoja lähimmäisille, ihan kaikille jopa vihollisillekkin.

    • Hiukan olet ristiriidassa itsesi kanssa kun esität että, turha on mitään opettaa, jollei kuulijalla ole Pyhää Henkeä. Silloinhan PH. ei kykenisi puhuttelemaan ketään, joka ei vielä ole uskossa. Et kai sinä Ari ole ainoa poikkeus, joka on ymmärtänyt ilman Pyhän Hengen opastusta. Onhan PH puhutellut sinua jo silloin, kun vielä elit oman tahtosi mukaan. Eli pimeydessä. Niin kuin itse asian muotoilit. Silloinhan sinäkään et olisi voinut ymmärtää PH:n puhuttelua, jos väitteesi pitäisi paikkansa.

    • Pekka tuossa selkeästi kirjoitin ettei opettaa voi ja tulee ohjata parantajan luo, Jeesuksen.

      Ihminen voi tulla uskoon vain Jumalan kutsuessa eli silloin on mahdollista kääntyä ja tulla Jeesuksen parantamaksi.

  5. ”Heidän joukossaan oli kuitenkin muutamia kyprolaisia ja kyreneläisiä miehiä, jotka, tultuaan Antiokiaan, puhuivat kreikkalaisillekin ja julistivat evankeliumia Herrasta Jeesuksesta.
    Ja Herran käsi oli heidän kanssansa, ja suuri oli se joukko, joka uskoi ja kääntyi Herran puoleen.
    Ja sanoma heistä tuli Jerusalemin seurakunnan korviin, ja he lähettivät Barnabaan Antiokiaan.
    Ja kun hän saapui sinne ja näki Jumalan armon, niin hän iloitsi ja kehoitti kaikkia vakaalla sydämellä pysymään Herrassa.
    Sillä hän oli hyvä mies ja täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa. Ja Herralle lisääntyi paljon kansaa.
    Niin hän lähti Tarsoon etsimään Saulusta, ja kun hän oli hänet löytänyt, toi hän hänet Antiokiaan.
    Ja he vaikuttivat yhdessä kokonaisen vuoden seurakunnassa, ja niitä oli paljon, jotka saivat heiltä opetusta; ja Antiokiassa ruvettiin opetuslapsia ensiksi nimittämään kristityiksi. Apost.11:20-26

    Kun ihminen uskoo Jeesuksen Herraksi ja pystyy kertomaan Evankeluimin toiselle ihmiselle, niin ihminen on silloin opetuslapsi (apostle engl.) eli Kristitty.

    On myös huomattavaa, että lapsella on perheessä erityisasema ja näinhän on myös Kristityllä Jumalan luomassa maailmassa erityinen paikka. Kaikki ihmiset ovat Jumala luomia, mutta kaikki eivät ole Jumalan ”lapsia”. Tämä tulee Raamatussa selkeästi esiin. Jumala on valinnut kansansa ja lapsensa.

    Jumalan lapseksi synnytään, kuten myös lihalliseksi lapseksi synnytään. Synnyttäjä on tässä merketyksellinen. Kuten ei luonnollinen lapsikaan voi määrätä omaa syntymäänsä, samoin ei Jumalan lapsikaan itse saa aikaan syntymäänsä. Kristityksi siis synnytään ja tuota tarkoittaa opetuslapseksi tuleminen. Se on siis ennenkaikkea asemallinen asia. Lapset oppivat isältä ja äidiltään. Näin se menee myös Jumalan valtakunnassa. Jumala vaikuttaa kaiken kaikessa.

    • Miten ihmeessä kykenet Ari ohjaamaan jonkun Vapahtajan luo , jollet Hänelle opeta mitään. Ohjaaminen on juuri sitä opettamista, mitä mielestäsi ei tarvitse tehdä.

  6. Mistä Ari olet oppinut tuon: ” Hän parantaa paatuneet sydämet” ? Ainakaan minun Raamatussani ei sellaisesta puhuta mitään. Sen sijaan siellä lukee, että sydän on paha ja pahanilkinen. Missään ei lue , että paatunut sydän paranisi. Sydämestä lähtee kaikki paha. Niin se on uskovilla yhtä selvästi, kuin niilläkin jotka eivät usko.
    Uskovilla on vain se etu, että he saavat uskoa syntinsä anteeksi. Tuntevathan he armollisen Jumalan , jonka puoleen syntinen ja paha ihminen saa aina turvallisesti kääntyä. Muut eivät saa syntejään anteeksi, koska pelkäävät rangaistusta, eivätkä siksi käänny. Eivätkä voi siksi saada anteeksi. Meille on annettu syntien anteeksisaaminen, mutta ei sydäntä joka ei voi langeta syntiin.

    Tuo tärkeä ero olisi kaikkien uskovien hyvä pitää jatkuvasti mielessä. Uskovan pahin vihollinen ei hyökkää ulkoapäin, vaan omasta sydämestä käsin.

    • Jeesus Sanoo fariseuksille ja kirjanoppineille:

      Matt. 13:15
      Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’

      Jos siis juutalaisilla on paatunut sydän niin onko sitten pakanoilla sen parempi?

    • Pekka opetanko jotain, tuon esille sen valheen mikä maailmassa vallitsee eli näytän Raamatun Sanasta kuinka teille opetetaan valhetta.

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.