Teemmekö opetuslapsia, vai ihan jotain muuta?

Lähetyskäskyn tavoite ei ole pelkästään kastaa ja opettaa. Tavoite on opetuslapseuttaminen. Opetuslapsi on jotakin, joka seuraa opettajansa ohjeita ja pyrkii toimimaan sen mukaan.Opetuslapset ovat myös niitä, jotka vievät sanomaa eteenpäin. He pyrkivät tuntemaan opettajansa ja tulemaan Hänen kaltaisekseen. Opetuslapsilla on siksi jano oppia lisää ja kyetä palvelemaan opettajaansa yhä paremmin. Heräsin pohtimaan sitä, miten kirkossamme näkyy tämä opetuslapsien tekemisen prosessi.

Suuri osa kirkon jäsenistä ei tiedä mitään siitä, mistä kirkon opetuksessa on kyse. He ovat käyneet tosin rippikoulun, mutta opetuslasia heistä ei ole tullut. Mitään muistikuvia ei opetuksista edes ole jäänyt. Ainoa jatkuva yhteys on kirkollisveron maksaminen.

Monilla olisi suuri tarve tutustua kirkon opetukseen ja toimintaan, mutta kirkko huomioi tätä tarvetta huonosti. Joillakin paikkakunnilla toimii ALFA-kurssi, mutta jään kyselemään sitä onko niidenkään suoranaisena tavoitteena opetuslapseuttaminen ja mitä se käytännössä oikeasti voisi tarkoittaa?

Opetuslapsen täytyy ainakin välttämättä ensin syntyä uskon kautta opetuslapseksi. Opetuslapseksi kun ei voi noin vain ruveta. Opetuslapsi tarvitsee matkalleen muutkin kuin vain tietoa uskosta. Mitä siis on opetuslapseksi tekeminen oikeasti?

17 kommenttia

  • Pekka Pesonen sanoo:

    Käsititkö Ari, että 1 Kor 13 kertoo ihmisen kyvystä rakastaa ?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.