Jumalan Valtakunta on vanhurskautta, iloa ja rauhaa Pyhässsä Hengessä, se on rakentumista siinä mikä edistää rauhaa ja saa täyteytensä Rakkaudessa, joka on täydellisyyden side. Olen itse kokenut monesti sanoin kokematonta iloa, niin, etteivät jalat enää kosketa maata, mutta tuon ilon on aiheuttanut aina Raamatun Sana ja sieltä nouseva Totuuden Henki. Jos juovunkin Pyhästä Hengestä, niin se ei koskaan ole ollut hurmoksellista tai epätervettä ohi Sanan. Sen uhrina nousee kiitollisuus Jumalan puoleen ja sanomaton ilo.

Pyhä Henki on puolustaja, joka varjelee ja suojelee ihmistä vääryydeltä ja harhaopeilta, mutta ei koskaan ilman Sanasta nousevaa ilmoitusta ja kuitenkin alkaa ihminen itse helposti puolustelemaan omia käsityksiään tuntematta Sanaa ja juuri sen kautta ajautuu sivupolulle. Jeesus sanoi: “Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.” (Matt.22:29) Jos ei tunne kirjoituksia, niin ei voi tuntea myöskään Jumalan voimaa. Sanoohan Paavali: ”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.” Kol.3:16

Jumalan Voima on juuri se, joka tulee Kristuksen (Sanan) kautta ihmiseen ja pitää heikon ihmisen kiinni Pelastuksessa, se vahvistuu Sanasta ja taistelee syyttäjää vastaan, joka on aina Jumalan lasten kimpussa. Pyhä Henki avaa ihmisen ymmärryksen ja silloin ihminen käsittää Jumalan viisauden. Kaikki epäpyhä spiritualiteetti, sielullinen ja henkinen voima ei ole Jumalasta vaan ihmisestä. Sitä tulee varoa, sillä maailma on tuon voiman vallassa ja puhuu sen puolesta Jumalaa vastaan.

”Sillä kirjoitettu on: “Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minun edessäni pitää jokaisen polven notkistuman ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa”. Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme. Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta. Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole epäpyhää itsessään; vaan ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää. Mutta jos veljesi tulee murheelliseksi ruokasi tähden, niin sinä et enää vaella rakkauden mukaan. Älä saata ruuallasi turmioon sitä, jonka edestä Kristus on kuollut. Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on, joutua herjattavaksi; sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Joka tässä kohden palvelee Kristusta, se on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen. Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme. Älä ruuan tähden turmele Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta sille ihmiselle, joka syö tuntoansa loukaten, se on pahaa. Hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta ja karttaa sitä, mistä veljesi loukkaantuu tai joutuu lankeemukseen tai heikoksi tulee. Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee; mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.” Room.14: 11-23