Tavallinen kristitty

Onko tavallinen seurakuntalainen kiinnostunut muusta kuin arjesta ja armosta? Miksi peruskoululaisen yleissivistys on kaiken kristillisen kirjallisen ilmaisun mitta?

Ei ole kirkon yleisötilaisuutta, jossa ei kuulisi puheenvuoroa ”tavallisen” seurakuntalaisen näkökulmasta. Tavallisesti tällainen puhe kiertää elämän älylliset haasteet, oikoo hedelmällisen dissonanssin mutkat ja tiivistää kirkon tehtävän samaan kuin missä tahansa yleishyödyllisessä yhdistyksessä.

Vanha yliopistomies antoi kerran neuvon mieleenpainuvaa puheenvuoroa varten. Sääntö on se, että kuulijoita ei saa aliarvioida: mieluummin välillä vaikeatajuisestikin pohdiskellen, mutta ei koskaan vanhan kansakoulunopettajan tyylillä sormea heristäen.

Kirkon arki ja kristillinen elämä ovat etääntyneet Suomessa kauaksi toisistaan. Kirkon työn keskiössä on arki: harmaa ärsyttämätön ja näkymätön työ. Kristillinen elämä on kuitenkin historian, politiikan ja uskonnon koko ajan muuttuva vyyhti. Sen analysoiminen ei kirkolta tunnu onnistuvan.

Minä uskon, että tavallinen kristitty on järjestelmän tuotos. Riviseurakuntalainen avaa suunsa aina silloin, kun joku uhkaa horjuttaa Ruususen unta nukkuvaa yhteisöä.

Todellisuudessa tavallinen kristitty haluaisi pohtia kirkkonsa piirissä oppia, historiaa tai politiikan ja uskonnon suhteita.

    • Tuula, en tiedä mistä yllättävä hyökkäyksesi minua vastaan johtuu, mutta äärimmäisen huonoa käytöstä se on.

    • Risto Korhonen :”Tuula, en tiedä mistä yllättävä hyökkäyksesi minua vastaan johtuu, mutta äärimmäisen huonoa käytöstä se on.”

      No anteeksi. Mielestäni on huonoa käytöstä jatkuva Jumalan olemassaolon ja kirkon ja uskon kyseenalaistaminen ”muka” pätevimmillä ”tieteellisillä” perusteilla.

      Olen ehkä käsittänyt väärin, mutta käsitykseni mukaan fysiikan ”näkyvään” maailmaan kuuluvien kvanttihiukkasten aalto-hiukkas-dualismista tehtyjen tieteellisten kokeiden tulosten perusteella syntynyt Heisenbergin epätarkkuusrelaatio todisti sen, että tieteellisen kokeen suorittaja vaikuttaa aina kokeiden tuloksiin mm. käyttämänsä mittausjärjestelmän kautta eikä kokeen suorittajasta riippumatonta objektiivista tietoa ole tieteellisten kokeiden avulla mahdollista saada olipa kokeiden tekijä sitten Dawkins tai Hawking.

    • Tuula, olet valinnut väärän kohteen närkästyksellesi. Minä en ”kyseenalaista Jumalan olemassaoloa, kirkkoa ja uskoa tieteellisillä perusteilla”. Anteeksi jyrkkä ilmaisu, mutta se on jo ajatuksena absurdi. Tiede ei tutki Jumalan olemassaoloa, eikä ota siihen kantaa.

      Kotimaa24 ei rajoita oikeutta kommentointiin maailmankatsomuksen perusteella. Toivottavasti sinäkin pystyt sen hyväksymään.

  1. Risto Korhonen :”Tiede ei tutki Jumalan olemassaoloa, eikä ota siihen kantaa.”

    Ei niin. Tiede tutkii vajavaisilla keinoillaan vain luonnonlakeja, jotka Jumala on ideoinut ja ”säätänyt”. Toki hyväksyn sen, että maailmankatsomuksen saa ilmaista, jos tällä K24-saitilla sallitaan, että huonosta käytöksestä moititaan myös heitä, joilla ei edes helluntaina ole muuta mietittävää kuin kyseenalaistaa se, mihin tällä saitilla käsitykseni mukaan uskotaan.

  2. Tuula Hölttä: ” joilla ei edes helluntaina ole muuta mietittävää kuin kyseenalaistaa se, mihin tällä saitilla käsitykseni mukaan uskotaan.”

    Mikä siitä helluntaista uskonnottomille sen ihmeellisemmän päivän tekee kuin muutkaan päivät, paitsi että se on työssäkäyville vapaapäivä???

    Samalla oikeudella Korhonen tai minä voimme kyseenalaistaa uskonnollisen maailmankatsomuksen kuin uskonnollisen maailmankatsomuksen omaavat voivat kyseenalaistaa minun tai Korhosen maailmankatsomukset.

    Hölttä: ”se, mihin tällä saitilla käsitykseni mukaan uskotaan.”

    Kuka mihinkin uskoo tai on uskomatta tällä saitilla. Tämä on käsitykseni mukaan kaikille vapaa foorumi.

    • Minä ymmärsin Tuulan kommentin siten, että hän moittii huonosta käytöksestä eikä sitä viettääkö joku helluntaita tai ei. Moitteen kohteella on huomattava ero verrattuna sivuseikkoihin, joiden ymmärtäminen osoittaisi viisautta.

  3. Seurakunta koostuu meistä tavallisista taapertajista. Mutta Jeesukseen uskovana en ole niinkään kiinnostunut opista, historiasta enkä varsinkaan politiikan ja uskonnon suhteesta, koska politiikka on näkemyksiä tämän ajan ihmiselämästä ja uskonto kylmää teoriaa . Uskonoppi on Raamatussa ja kun sitä luemme rukoillen, niin saamme päivittäisen manna-annoksemme ja rukoillen joka aika Hengessä, säilymme palavina. ”Älkää siis heitttäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on. Sillä ’vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee Hän, joka tuleva on, eikä viivyttele, mutta Minun vanhurskaani on elävä uskosta” (Hebr.10:35-38).

    • Jyrki Härkönen puhuu asiaa! Todella! Ainakin itse kaipaan ja odotan kaikkea tuota, ja voihan niistä keskustella joidenkin kanssa. Kirjoissa löytyy toki myös opillisia asioita, puute on pikemminkin ihmisistä, joiden kanssa keskustella niistä rauhassa ja kiireettä.

      Suorastaan hämmästyn joissakin kommenteissa ilmenevä opillisten kysymysten vähättely. Tässä olisi paljonkin sanottavaa, mutta olen laiska kirjoittamaan.

  4. Millä perusteella tavallinen kristitty haluaa pohtia oppia, historiaa tai politiikan ja uskonnon suhteita? Älyllinen pohdinta on varmasti yksi osa itse kunkin uskonelämää, mutta en millään jaksa uskoa, että se olisi se määräävä tekijä meidän ns. tavallisten kristittyjen elämässä.

    Jumiksesta tai muusta hengellisestä tilaisuudesta löytyy mielestäni tärkeämpiäkin ulottuvuuksia kuten hiljentyminen, yhteyden kokeminen tai voimaantuminen arjen elämään.

    Blogistin viesti jäi minulta vähän hämäräksi. Jos kirkko ei hänen mukaansa osaa analysoida kristillistä elämää, niin blogisti voisi itse tätä analyysia vähän aloittaa.

  5. Edellisessä kommentissani on uskovan sisäisen elämän rikkaus. Niinpä ”Kristuksen voittosaatossa” tuomme myös ilmi joka paikassa Hänen tuntemisensa tuoksun sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa. Ensin mainituille elämän tuoksu elämäksi ja toisille kuoleman haju kuolemaksi (2Kor.2:14-17). Siinäpä olemmekin keskellä hengellistä taistelua, sillä kuoleman haju ärsyttää sen kohtaamia. Kuitenkin julistamme Jeesusta ihmisiä pelkäämättä siunaten, anteeksiantaen ja esirukoillen.

  6. Luterilainen kirkko arvostaa tapajäseniään jäsenmaksunsa maksajina, muttei kerro Heille, että tapakrisllisyys ei pelasta. Sama antamaton opetus tuli ilmi vaaliehdokasasiassa, kun haluttiin luopua vakaumuksellinen sanasta. Konfirmaatio ja papiksi vihkiminen ovat yllättävän samankaltaisia tapahtumia kysymyksineen ja lupauksineen. Miksei rippikoulussa enemmän puhuta ja opeteta, mikä on uskontunnustuksemme sisältö. Sitten olisi helpompi huomata, miksi tapakristillisyys ei pelasta.

    • Väisänen: ”Luterilainen kirkko arvostaa tapajäseniään jäsenmaksunsa maksajina, muttei kerro Heille, että tapakrisllisyys ei pelasta.”

      No mitä sillä jäsenmaksulla sitten saa??? Kaipa sillä nyt jotain pitäisi saada, jos sitä maksaa satoja euroja vuodessa. Tämmöinen papparainenkin maksaisi 800€/v, jos kirkkoon kuuluisi.

    • ”Miksei rippikoulussa enemmän puhuta ja opeteta, mikä on uskontunnustuksemme sisältö.”

      Tuollainen ei asiakaskuntaa kiinnosta ja leirien vetäjät tietävät, että jos tuollaisia kysymyksiä ruvettaisiin avaamaan juurta jaksain, niin seuraaville leireille ei olisi tunkua.

      ”Sitten olisi helpompi huomata, miksi tapakristillisyys ei pelasta.”

      Taitaa kyllä olla niin, että ylivoimaisen suurin osa nykypäivän nuorista ei usko mihinkään pelastuksen ihan siitä yksinkertaisesta syystä, etteivät usko mihinkään kadotukseen. Eihän siihen kaikki papitkaan usko!

  7. Pekka Väisänen :”Miksei rippikoulussa enemmän puhuta ja opeteta, mikä on uskontunnustuksemme sisältö.”

    Miksei yhteiskunnassa opeteta, että elämään kuuluu myös vastuu teoistaan ja lapsistaan. Tämä yhteiskunta ei ole perhekeskeinen eikä ”maan tapoihin” kuulu lapsiohjautuvuus. Henk.koht. sain todeta tämän ensimmäisen kerran 70-luvulla, kun lapset syntyivät, enkä suostunut silloin ”vapauttamaan” itseäni alle kouluikäisistä lapsistamme yhteiskunnan liukuhihnoille jättämällä heidät vaikka avaimet kaulassa yksin kotiin. Kun jäin kotiäidiksi, ensimmäinen ”reaalisosialismin” todiste oli, kun kodissamme käynyt Gallup-haastattelija luokitteli minut kotiäitinä perheen kuullen ”irtolaiseksi tai muuksi loiseksi”.

    • ”…kodissamme käynyt Gallup-haastattelija luokitteli minut kotiäitinä perheen kuullen “irtolaiseksi tai muuksi loiseksi”.”

      Huh, noin se aika kultaa muistot!

  8. Henrik Sawela :”Huh, noin se aika kultaa muistot.”

    Ei siihen mitään ”kultaamista” tarvita. Muutimme Helsinkiin puolisoni opiskelun vuoksi ja jäin kotiäidiksi, kun lastenhoitomahdollisuuksia ei ollut tai hoito oli mitä sattui. Opiskelijapiireissä kyllä ”noteerattiin” meidät ”hiekkalaatikoilla istuvat kotikanat”, joiden määrää lehtiotsikoissakin vaadittiin vähennettäväksi. Se oli ”reaalisosialismia” se.

Kirjoittaja

Jyrki Härkönen
Jyrki Härkönen
Olen ortodoksisen kirkon ylidiakoni, slavisti ja kulttuurimatkaopas.