Tavallinen kristitty

Onko tavallinen seurakuntalainen kiinnostunut muusta kuin arjesta ja armosta? Miksi peruskoululaisen yleissivistys on kaiken kristillisen kirjallisen ilmaisun mitta?

Ei ole kirkon yleisötilaisuutta, jossa ei kuulisi puheenvuoroa ”tavallisen” seurakuntalaisen näkökulmasta. Tavallisesti tällainen puhe kiertää elämän älylliset haasteet, oikoo hedelmällisen dissonanssin mutkat ja tiivistää kirkon tehtävän samaan kuin missä tahansa yleishyödyllisessä yhdistyksessä.

Vanha yliopistomies antoi kerran neuvon mieleenpainuvaa puheenvuoroa varten. Sääntö on se, että kuulijoita ei saa aliarvioida: mieluummin välillä vaikeatajuisestikin pohdiskellen, mutta ei koskaan vanhan kansakoulunopettajan tyylillä sormea heristäen.

Kirkon arki ja kristillinen elämä ovat etääntyneet Suomessa kauaksi toisistaan. Kirkon työn keskiössä on arki: harmaa ärsyttämätön ja näkymätön työ. Kristillinen elämä on kuitenkin historian, politiikan ja uskonnon koko ajan muuttuva vyyhti. Sen analysoiminen ei kirkolta tunnu onnistuvan.

Minä uskon, että tavallinen kristitty on järjestelmän tuotos. Riviseurakuntalainen avaa suunsa aina silloin, kun joku uhkaa horjuttaa Ruususen unta nukkuvaa yhteisöä.

Todellisuudessa tavallinen kristitty haluaisi pohtia kirkkonsa piirissä oppia, historiaa tai politiikan ja uskonnon suhteita.

10 kommenttia

  • Annikki Salo sanoo:

    Seurakunta koostuu meistä tavallisista taapertajista. Mutta Jeesukseen uskovana en ole niinkään kiinnostunut opista, historiasta enkä varsinkaan politiikan ja uskonnon suhteesta, koska politiikka on näkemyksiä tämän ajan ihmiselämästä ja uskonto kylmää teoriaa . Uskonoppi on Raamatussa ja kun sitä luemme rukoillen, niin saamme päivittäisen manna-annoksemme ja rukoillen joka aika Hengessä, säilymme palavina. ”Älkää siis heitttäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on. Sillä ’vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee Hän, joka tuleva on, eikä viivyttele, mutta Minun vanhurskaani on elävä uskosta” (Hebr.10:35-38).

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Liisa Förbom sanoo:

      Jyrki Härkönen puhuu asiaa! Todella! Ainakin itse kaipaan ja odotan kaikkea tuota, ja voihan niistä keskustella joidenkin kanssa. Kirjoissa löytyy toki myös opillisia asioita, puute on pikemminkin ihmisistä, joiden kanssa keskustella niistä rauhassa ja kiireettä.

      Suorastaan hämmästyn joissakin kommenteissa ilmenevä opillisten kysymysten vähättely. Tässä olisi paljonkin sanottavaa, mutta olen laiska kirjoittamaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pentti Olin sanoo:

    Millä perusteella tavallinen kristitty haluaa pohtia oppia, historiaa tai politiikan ja uskonnon suhteita? Älyllinen pohdinta on varmasti yksi osa itse kunkin uskonelämää, mutta en millään jaksa uskoa, että se olisi se määräävä tekijä meidän ns. tavallisten kristittyjen elämässä.

    Jumiksesta tai muusta hengellisestä tilaisuudesta löytyy mielestäni tärkeämpiäkin ulottuvuuksia kuten hiljentyminen, yhteyden kokeminen tai voimaantuminen arjen elämään.

    Blogistin viesti jäi minulta vähän hämäräksi. Jos kirkko ei hänen mukaansa osaa analysoida kristillistä elämää, niin blogisti voisi itse tätä analyysia vähän aloittaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Annikki Salo sanoo:

    Edellisessä kommentissani on uskovan sisäisen elämän rikkaus. Niinpä ”Kristuksen voittosaatossa” tuomme myös ilmi joka paikassa Hänen tuntemisensa tuoksun sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa. Ensin mainituille elämän tuoksu elämäksi ja toisille kuoleman haju kuolemaksi (2Kor.2:14-17). Siinäpä olemmekin keskellä hengellistä taistelua, sillä kuoleman haju ärsyttää sen kohtaamia. Kuitenkin julistamme Jeesusta ihmisiä pelkäämättä siunaten, anteeksiantaen ja esirukoillen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Väisänen sanoo:

    Luterilainen kirkko arvostaa tapajäseniään jäsenmaksunsa maksajina, muttei kerro Heille, että tapakrisllisyys ei pelasta. Sama antamaton opetus tuli ilmi vaaliehdokasasiassa, kun haluttiin luopua vakaumuksellinen sanasta. Konfirmaatio ja papiksi vihkiminen ovat yllättävän samankaltaisia tapahtumia kysymyksineen ja lupauksineen. Miksei rippikoulussa enemmän puhuta ja opeteta, mikä on uskontunnustuksemme sisältö. Sitten olisi helpompi huomata, miksi tapakristillisyys ei pelasta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Väisänen: ”Luterilainen kirkko arvostaa tapajäseniään jäsenmaksunsa maksajina, muttei kerro Heille, että tapakrisllisyys ei pelasta.”

      No mitä sillä jäsenmaksulla sitten saa??? Kaipa sillä nyt jotain pitäisi saada, jos sitä maksaa satoja euroja vuodessa. Tämmöinen papparainenkin maksaisi 800€/v, jos kirkkoon kuuluisi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Henrik Sawela sanoo:

      ”Miksei rippikoulussa enemmän puhuta ja opeteta, mikä on uskontunnustuksemme sisältö.”

      Tuollainen ei asiakaskuntaa kiinnosta ja leirien vetäjät tietävät, että jos tuollaisia kysymyksiä ruvettaisiin avaamaan juurta jaksain, niin seuraaville leireille ei olisi tunkua.

      ”Sitten olisi helpompi huomata, miksi tapakristillisyys ei pelasta.”

      Taitaa kyllä olla niin, että ylivoimaisen suurin osa nykypäivän nuorista ei usko mihinkään pelastuksen ihan siitä yksinkertaisesta syystä, etteivät usko mihinkään kadotukseen. Eihän siihen kaikki papitkaan usko!

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Pekka Väisänen :”Miksei rippikoulussa enemmän puhuta ja opeteta, mikä on uskontunnustuksemme sisältö.”

    Miksei yhteiskunnassa opeteta, että elämään kuuluu myös vastuu teoistaan ja lapsistaan. Tämä yhteiskunta ei ole perhekeskeinen eikä ”maan tapoihin” kuulu lapsiohjautuvuus. Henk.koht. sain todeta tämän ensimmäisen kerran 70-luvulla, kun lapset syntyivät, enkä suostunut silloin ”vapauttamaan” itseäni alle kouluikäisistä lapsistamme yhteiskunnan liukuhihnoille jättämällä heidät vaikka avaimet kaulassa yksin kotiin. Kun jäin kotiäidiksi, ensimmäinen ”reaalisosialismin” todiste oli, kun kodissamme käynyt Gallup-haastattelija luokitteli minut kotiäitinä perheen kuullen ”irtolaiseksi tai muuksi loiseksi”.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Henrik Sawela sanoo:

      ”…kodissamme käynyt Gallup-haastattelija luokitteli minut kotiäitinä perheen kuullen “irtolaiseksi tai muuksi loiseksi”.”

      Huh, noin se aika kultaa muistot!

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Henrik Sawela :”Huh, noin se aika kultaa muistot.”

    Ei siihen mitään ”kultaamista” tarvita. Muutimme Helsinkiin puolisoni opiskelun vuoksi ja jäin kotiäidiksi, kun lastenhoitomahdollisuuksia ei ollut tai hoito oli mitä sattui. Opiskelijapiireissä kyllä ”noteerattiin” meidät ”hiekkalaatikoilla istuvat kotikanat”, joiden määrää lehtiotsikoissakin vaadittiin vähennettäväksi. Se oli ”reaalisosialismia” se.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Jyrki Härkönen

    Olen ortodoksisen kirkon ylidiakoni, slavisti ja kulttuurimatkaopas.

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit