Mitä tässä esitän, ei ole julistusta. Kyselen. Vielä hahmotan ajatuksiani. Viisaammat voinevat täsmentää.
Kahden samaa sukupuolta olevan avioliitto-oikeudesta eli tasa-arvoisesta avioliittolaista on syntynyt tuima keskustelu, joka valitettavasti on menossa tuttuun uomaan: osapuolten kannat jyrkkenevät ja aidon keskustelun sijasta huudellaan kaukaa hävyttömyyksiä toisin ajattelevista.
Suomen ev.lut. kirkon kanta, jota arkkipiispan TV-esiintyminen ja siinä esitetyn peruminen ei valitettavasti selkiyttänyt, lienee perinteisen avioliittonäkemyksen tukeminen. Siis miehen ja naisen liitto. Perustelut ovat historialliset, kulttuuriset ja teologiset, viime mainittu kai lähinnä raamattukysymys.
Näitä miettiessäni minua alkoi äkkiä kylmätä.
Tarkistin historiaa, ja totta se oli. Juuri noilla samoilla perusteilla kirkoissa on ankarasti vastustettu mm. orjuuden lopettamista, naisten äänioikeutta ja kansakouluja. Jälkikäteen arvioiden toimittiin väärin.
Jostakin syystä kirkon kannanotoissa on vuosisadasta toiseen eräänlaisena käytevoimana vanhaan tukeutuminen ja muutosten vastustaminen. Tietenkään kaikki vanha ei ole pahaa eikä kaikki uusi hyvää, mutta melkeinpä kysymyksessä kuin kysymyksessä uskonnolliset piirit eivät suinkaan ole kehityksen etulinjassa, vaan jarrua polkemassa.
Joissakin asioissa se jarrun polkeminen voi olla hyvä asia. Joissakin ei. Jälkipolvet arvostelevat, miten oikeassa tai väärässä nyt ollaan.
Minusta Raamattu ohjaa esim. kyselemään oikeudenmukaisuuden, ihmisarvon, tasavertaisuuden, sananvapauden, keskinäisen kunnioituksen, kyselyn ja kaiken koettelemisen suuntaan , siis avoimuuteen ja rohkeuteen tulevaisuutta päin.
Silloinen arkkipiispa John Vikström sovelsi kirkolliskokouksessa naispappeuskysymykseen Paavalin tuttua lausetta siitä, ettei tässä ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista – vaan kaikki olemme yhtä Kristuksessa (Gal. 3:28). Sopisiko sama lause tasa-arvoisen avioliittolain pohdintaan?
”Etsijänä pysyn, kuuntelemaan jään. Aina suuntaa kysyn, tiedän matkan pään. Saan armoon luottaa yhä, keskeneräinen. Kiitos, Herra pyhä, iankaikkinen.” (Anna-Mari Kaskisen virsi 513:4).
@Jusu Vihervaara, en tiedä teetkö näitä sana kikkailuja tietoisesti vai miksi mutta et vastannut kysymykseeni nykytilanteesta vaan käänsit huomion instituuttioihin, ei kaiketi samana parisuhdelain sisällä ERI NIMISET liitot ole eri instituutioita jos niillä olisi samat oikeudet ja velvollisuudet??
Sari Weckroth
Rohkenen olla eri mieltä. Kyllä se käy vertailukohdaksi. Se osoittaa, että homoseksuaalit eivät ole samanarvoisia, vaikka selitys olisi miten hurskaassa käärepaperissa hyvänsä.
Kun tummaihoisille piti olla eri vessat, eri asuinalueet, eri osastot julkisessa liikenteessä, koska he olivat ”erilaiset, mutta yhdenvertaiset”, käytännön teoilla nuo sanat kiellettiin. He nimenomaan eivät olleet yhdenvertaiset. Minusta homoliittojen vastustajien ajattelu on aivan samanlainen.
Nyt kun historiallisten argumenttien käyttö, eräiden kieliopillisten seikkojen ohella, on ”kirkkohistorioitsijan” toimesta kielletty, rohkenee sanoa vain, että kirkon historia sen oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja vapauden suhteen, joita nyky-ihminen pitää itselleen jokasuhteessa itsestäänselvyytenä, on synkkä. Kirkon historia on ollut yhteiskunnallisten uudistusten perässä vastentahtoista raahautumista, fanaattista takertumista yksittäisiin, irrallisiin 2000-vuotta vanhoihin raamatunlauseisiin ja jatkuvaa vetisten kompromissien tekoa.
Mitä käymälöihin tulee, miksi niiden käyttöoikeudet pitäisi määritellä sukupuolen mukaan? Tämän mielettömyys käy ilmi, kun ajatellaan ehdotusta, että seksuaalinen suuntautuminen antaisi aihetta eri käymälöitten käyttöön. Kysymyshän on siitä, että monilla miespuolisilla henkilöillä on iljettävä tapa virtsata seisaaltaan.
Käymälöitten ovissa näkee kaikenlaisia diskriminoivia merkkejä: kirjaimia, kukon ja kanan kuvia, uroksen ja naaraan merkkejä jne. Korrekteja symboleitakin näkee: seisoaltaan ja istualtaan virtsaavien lasten kuvat.
Selvyyden vuoksi olisi parasta, että seisoaltaan virtsaavien käymälöistä poistettaisiin WC-tuolit.
Miksi yhteiskunnassa on niin vaikeata säätää tasa-arvoista avioliittolakia?
Miksi homon on niin vaikea tulla kaapista ulos? Miksi nämä homoseksuaalia asiat ovat niin vaikeita ja he joutuvat taistelemaan?
Ehkä siksi, että ihmiset pitävät näitä asioita jotenkin kauhistuttavina. Tai kuten Arkkipiispa Leon sanoin: ”Avioliitto on näin ainoastaan naisen ja miehen välinen, eikä yhteiskunnan lainsäädännön mahdollinen muuttuminen vaikuta asiaan. Suomen ortodoksinen kirkko on tässä linjassa muun ortodoksisen maailman kanssa.” ( Iltalehti)
Mielestäni vastasin kysymykseesi, mutta tarkennan mielelläni.
(1) Parisuhdelakia säädettäessä vuosituhannen vaihteessa päädyttiin sellaiseen kompromissiin, että samaa sukupuolta olevien parien parisuhteista ei käytetä nimitystä avioliitto vaan niille keksittiin oma erillinen instituutio, rekisteröity parisuhde.
(2) Homoparit kokevat tämän erillisen parisuhdeinstituution eriarvoistavana ja haluaisivat, että kaikkien ihmisten suhteita käsiteltäisiin lainsäädännössä avioliittona riippumatta puolison sukupuolesta.
(3) Meillä on tällä hetkellä kaksi hyvin samansisältöistä parisuhteita säätelevää lakia: avioliittolaki ja laki rekisteröidystä parisuhteesta. Se on tietysti määrittelykysymys, haluaako näitä kutsua kahdeksi eri instituutioksi.
(4) En näe, että lakien yhdistämisellä olisi mitään arvoa, jos parisuhteille säilytetään erilliset nimet. Eihän kyseisissä laissa ole tälläkään hetkellä käytännössä mitään eroa.
(5) Käsite ’instituutio’ ei ole tässä merkitsevä. Kaksi eri nimistä parisuhdetta on eriarvoistavaa kutsuttiimpa niitä instituutioiksi tai ei.
(6) Edelleen peräänkuulutan sitä, että tarvitsisi määritellä jokin perusteltu ja painava syy sille, miksi osasta parisuhteita on perusteltua käyttää eri nimeä. Eihän ihmisiä jaeta eri nimisiin parisuhteisiin myöskään iän, rodun, ihonvärin, uskonnon, poliittisen mielipiteen, yhteiskunnallisen aseman yms. seikkojen perusteella.
Siksi, että yhteiskunnassa on edelleen niin paljon ennakkoluuloja, jopa vihaa ja väkivaltaa. On edelleen mahdollista, että kaapista ulos tuleminen katkaisee välit vanhempii ja ajaa lapsen pois kotoaan.
Tasa-arvoisella avioliittolailla lainsäätäjä antaa sen viestin, että kaikki ihmiset ovat saman arvoisia. Se viestittää, että on yhtä oikein elää homosuhteessa kuin on elää heterosuhteessa. Se vaikuttaa ihmisten asenteisiin, vaikka ketään ei voikaan pakottaa suvaitsemaan erilaisuutta.
Kyse on siitä, että rakennetaan parempaa ja turvallisempaa maailmaa myös heille, jotka ovat erilaisia. Minusta se ei ole keneltäkään pois.
Jusu Vihervaara, entä tasa-arvo laki, onko se syrjivä kun siellä on eri nimet ihmisten sukupuolen mukaan?? Kikkailen näin sanoilla minäkin
Näin lopuksi sanon että kunniotan suomen lakia oli se mimmonen tahansa eli en ole puolesta enkä vastaan mitä lain säätäjät päättävät.
Itselle on tärkeämpi Jumalan laki ja pyrin elämään sen mukaan sydämen halusta.
Ei ole syrjivä.