Tasa-arvoinen avioliittolaki

 

Mitä tässä esitän, ei ole julistusta. Kyselen. Vielä hahmotan ajatuksiani. Viisaammat voinevat täsmentää.

Kahden samaa sukupuolta olevan avioliitto-oikeudesta eli tasa-arvoisesta avioliittolaista on syntynyt tuima keskustelu, joka valitettavasti on menossa tuttuun uomaan: osapuolten kannat jyrkkenevät ja aidon keskustelun sijasta huudellaan kaukaa hävyttömyyksiä toisin ajattelevista.

Suomen ev.lut. kirkon kanta, jota arkkipiispan TV-esiintyminen ja siinä esitetyn peruminen ei valitettavasti selkiyttänyt, lienee perinteisen avioliittonäkemyksen tukeminen. Siis miehen ja naisen liitto. Perustelut ovat historialliset, kulttuuriset ja teologiset, viime mainittu kai lähinnä raamattukysymys.

Näitä miettiessäni minua alkoi äkkiä kylmätä.

Tarkistin historiaa, ja totta se oli. Juuri noilla samoilla perusteilla kirkoissa on ankarasti vastustettu mm. orjuuden lopettamista, naisten äänioikeutta ja kansakouluja. Jälkikäteen arvioiden toimittiin väärin.

Jostakin syystä kirkon kannanotoissa on vuosisadasta toiseen eräänlaisena käytevoimana vanhaan tukeutuminen ja muutosten vastustaminen. Tietenkään kaikki vanha ei ole pahaa eikä kaikki uusi hyvää, mutta melkeinpä kysymyksessä kuin kysymyksessä uskonnolliset piirit eivät suinkaan ole kehityksen etulinjassa, vaan jarrua polkemassa.

Joissakin asioissa se jarrun polkeminen voi olla hyvä asia. Joissakin ei. Jälkipolvet arvostelevat, miten oikeassa tai väärässä nyt ollaan.

Minusta Raamattu ohjaa esim. kyselemään oikeudenmukaisuuden, ihmisarvon, tasavertaisuuden, sananvapauden, keskinäisen kunnioituksen, kyselyn  ja kaiken koettelemisen suuntaan , siis avoimuuteen ja rohkeuteen tulevaisuutta päin.

Silloinen arkkipiispa John Vikström sovelsi kirkolliskokouksessa naispappeuskysymykseen Paavalin tuttua lausetta siitä, ettei tässä ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista – vaan kaikki olemme yhtä Kristuksessa (Gal. 3:28). Sopisiko sama lause tasa-arvoisen avioliittolain pohdintaan?

”Etsijänä pysyn, kuuntelemaan jään. Aina suuntaa kysyn, tiedän matkan pään. Saan armoon luottaa yhä, keskeneräinen. Kiitos, Herra pyhä, iankaikkinen.” (Anna-Mari Kaskisen virsi 513:4).

60 kommenttia

  • Matti Nissinen sanoo:

    Kiitos, Marja-Sisko! Hyvä, että tuot aidosti mielipiteesi esiin. Minuakin kylmyys kylmää. Tuo vertailu orjuuteen, kansakouluihin ja naisten äänioikeuteen ei kuitenkaan taida osua kohdalleen. Myösnteisiä esimerkkejä Raamattu-uskollisuuden seurauksista olisi paljon enemmän. Meillä syntiin langenneen suvun jäsenillä tahtoo olla sellainen taipumus, että me etsimme vaikka mistä perusteita toiveidemme, haaveidemme ja halujemme tueksi. Jopa viisauden ystävät sortuvat siihen. B. Russellkin taisi joskus tuumia tähän tapaan: -Emme me ole ateisteja siksi, että Jumalaan uskominen olisi varsinainen älyllinen ongelma. Mutta jos hän on olemassa, niin hänellä on oikeus rajoittaa meidän vapauksiamme. Ja taitaa olla aika hyvin tiedossa, mitä vapauksia B.R. varsinkin tarkoitti. Taisi olla lukenut Raamattua enemmän kuin moni teologi? Minua, ihan totta, huolestuttaa se, että Raamatusta on tulossa kielletty kirja. Jos ei sen omistamista ihan kriminalisoitaisikaan, niin siitä puhuminen ja siihen vetoaminen on minimaalista myös kirkon sisäisissä keskusteluissa. Ei Jumala ole pelkkä armo- ja rakkausautomaatti vailla auktoriteettia. Hän on Herra! Totta on, että Raamattua on käytetty ja käytetään lyömäaseena, totta myös, että vaikka mitä toiveita ja tarpeita ja poliittisia päämääriä on perusteltu Raamatulla. Mutta väittäisin, että tuollaiset tulkinnat ovat eräs osoitus tästä ihmisen langenneesta luonnosta. Mutta jos vaara on tulkita tuota kirjaa äärimmäisen tiukasti ja lakipitoisesti, niin vaara on myös yltiöliberaalissa ”kaikkionluvallista”-linjassakin. Kaikki ei nimittäin ole hyödyksi. Voi, kunpa osaisi olla tuomitsematta (ja rakastaa) niitä, jotka shoppailevat ideologioiden ja filosofioiden valintamyymälöisä hakemassa tarpeilleen tyydytystä! Minun kannaltani vastausta liittoasiaan löytyy Raamatun lisäksi aivan riittävästi myös biologiasta. Yhteisomistuksen, perimisoikeuden ja muut sellaiset (myös suvaitsevuuden ja ihmisarvon) kysymykset on saatava kuntoon, mutta avioliitto pidettäköön pyhänä eli alkuperäiseen tarkoitukseensa erotettuna! Marja-Sisko, olin todella iloinen syntymäpäivätervehdyksestäsi! Kiitos!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matti Nissinen sanoo:

    Minua kiusaa, että homoavioliiton puolustajat käyttävät usein tämäntapaista argumenttia: -Elämmehän jo 2000-luvulla. (Tarkoitetaanko tällä sitä, että elämme lopun ajassa, jolloin luopumus tapahtuu?)Toinen mielestäni kestämätön väite on, ettei avioliitto ole perheen perustamista varten. Tämä ilmeisesti perustuu siihen, että perhe-instituutio katsotaan aikansa eläneeksi. Aika urbaani väite, joka sammahtaa, kun maalta muutavia ei enää ole.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuomo Hirvi sanoo:

    Et sitten Jusu Vihervaara millään löydä sitä tärkeintä näistä kommenteista taikka sitten siirrät sivuun sen mikä on kovin vaikea käsiteltäväksi. Ihan tällaisena pohjalaisena kannattaa mennä vaikka puukkoa päin, jos ihan oikeasti tietää mistä puhuu. Hyvää Pääsiäistä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Heinonen sanoo:

    Kiitos Jusulle nykytilanteen lainssäädännöllisestä avaamisesta, se oli aika selkeä ja perusteellinen. Näkemyseroksi jää siis se kuinka erilaisia homo- ja heterosuhteet ovat ja onko tuo ero ns. painava ero.

    Sen sijaan rotuerottelu ei ole osuva vertaus vaan minusta tahallista asian vääristelyä.

    Hyvää ja tasa-arvoista pääsiäistä itse kullekin sukupuolesta ja suuntautumisesta huolimatta. ”Paastoan” loppupääsiäisen nettikeskusteluista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Vihriälä sanoo:

    Ihmisten jakaminen eri leireihin seksuaalisen suuntautumisen perusteella on lähtökohtaisesti syrjintää, mikäli tälle erottelulle ei ole pätevää ja painavaa perustelua.

    Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Ei siinä kysellä seksuaalisia suuntautumisia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jusu Vihervaara sanoo:

    suomenkielessä on sanoilla sekin merkitys että niillä erotetaan erilaisia asioita toisistaan, tässä tapauksessa erilaiset parit, ei tulisi epäselvyyttä puhuttaessa, tämä on mielestäni yksi näkökohta vai onko?

    kyllä. Tämä on yksi näkökohta asiaan. Tässä on kaksi näkemystä vastakkain:

    (1) Halutaan tehdä ero samaa sukupuolta olevien ja eri sukupuolta olevien parisuhteiden välille ja tätä eroa korostetaan sillä, että parisuhteille keksitään eri nimet.

    (2) Halutaan tehdä yksi parisuhdeinstituutio kaikille pareille ja puolison sukupuolta ei koeta tekijäksi, joka edellyttäisi erillisen parisuhdeinstituution luomisen.

    Jätän Jumalan valtakunnan rauhaan, mutta maallisessa lainsäädännössä nämä asiat tulisi ratkaista siten, että punnitaan kumpaakin vaihtoehtoa niitä puoltavien argumenttien valossa ja katsotaan, mitkä argumentit ovat vahvimpia.

    Tyypillisesti lainsäädäntö lähtee siitä ajatuksesta, että vähemistöryhmiä varten ei tarkoituksellisesti tehdä omaa erillistä lainsäädäntöä. Jos ihmisiä halutaan erotella lainsäädännössä toisistaan, tälle erottelulle tarvitsee olla asialliset ja painavat perustelut.

    Homoparit kokevat loukkaavana loukkaavana ja eriarvoistavana sen, että heidän parisuhteensa halutaan erotella muista parisuhteista ja keksiä niille jokin toinen nimi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Vihriälä sanoo:

    Samoin Raamattu-kortin käyttäminen orjuuden puolustamiseksi on täysin relevantti muistutus siinä, jos taas vain heilutellaan Raamattu-korttia.

    Raamattukortti? Silläkö päästään siitä, että kysyttäisiin, mitä Raamattu tästä asiasta opettaa? Sanotaan Raamattuun vetoamista ”Raamattukortin käyttämiseksi”?

    Uusi Testamentti antaa kyllä ohjeita niin orjien kuin isäntienkin käyttäytymiseen. Ne ohjeet ovat edelleenkin ihan paikallaan, silloin kun niitä tarvitaan. Onneksi harvemmin enää nykyään. Mutta voisitko Juhani kertoa, käskeekö Uusi Testamentti ottamaan tai pitämään orjia?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Jusu Vihervaara:

    Homoparit kokevat loukkaavana loukkaavana ja eriarvoistavana sen, että heidän parisuhteensa halutaan erotella muista parisuhteista ja keksiä niille jokin toinen nimi.

    Siis eikö lähtökohta nyt ole juuri päinvastoin että homoparit haluavat SAMAN nimen parisuhteelleen kuin heterot??

    Se mikä lopputulos on onkin eriasia eli nyt näillä parisuhteilla on eri nimet eikä olla keksimässä niille eri nimiä, näin yksinkertaisesti ajattelen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jusu Vihervaara sanoo:

    Konservatiien senaattori Rob Portman vastusti pitkään tasa-arvoista avioliittolakia. Kun hänen oma 21-vuotias poikansa kertoi olevansa homo, senaattori antoi seuraavan lausunnon:

    Olen tullut siihen johtopäätökseen, että henkilökohtaisesti ajattelen, että meidän tulee antaa kaikille ihmisille oikeus solmia avioliitto ja nauttia siitä vakaudesta ja ilosta, joista olen itse saanut nauttia viimeiset 26 vuotta. Tätä haluan kaikille lapsilleni ja tätä haluan myös pojalleni, joka on homo.

    Tyypillisesti ihmiset ajattelevat tästä asiasta eri tavalla siinä tilanteessa kun se koskettaa jotakuta rakasta ja läheistä ihmistä. Silloin asiaa ajattelee paljon inhimillisemmin eikä kyse ole enää jonkun toisen tuntemattoman muukalaisen tasavertaisten oikeuksien vastustamisesta.

    Tuskin kukaan rakastava isä sanoisi omalle pojalleen: ”katsopa kokovartalopeiliin, näetkö pippelin”.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jusu Vihervaara sanoo:

    @Ari Pasanen

    Useimmissa länsimaissa samaa sukupuolta olevien parien asema on kehittynyt seuraavalla tavalla:

    (1) poistetaan rikoslaista sakko- tai vankilatuomio samaa sukupuolta olevien välisistä suhteista (2) kehitetään avioliitosta irrallinen kevennetty parisuhdeinstituutio, joka ei sisällä kaikkia avioliittoon kuuluvia oikeuksia ja velvollisuuksia (3) muutetaan avioliittolaki koskemaan myös samaa sukupuolta olevia pareja ja lakkautetaan rinnakkaiset instituutiot tarpeettomina

    Aikaa tämän syklin läpikäymiseen menee suuruusluokkaa 50 vuotta, koska lähtötilanteessa homous nähdään tuomittavana ja lopulta päädytään tilanteeseen, jossa parit nähdään saman arvoisena.

    Kun seuraa yhteiskunnallista keskustelua Suomessa, huomaa että meillä on parhaillaan menossa se sukupolvenvaihdos, joka mahdollistaa siirtymän tasolle 3. Oma ennustukseni tasa-arvoisen avioliittolain toteutumiselle on meneillään olevan vuosikymmenen loppu.

    Olemme noin 10 vuotta muita pohjoismaita jäljessä. Vastaavasti olemme lähes 50 vuotta Venäjää ja entisiä neuvostotasavaltoja edellä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Marja-Sisko Aalto

    Pappi, rovasti, kirjailija, entinen kirkkoherra Imatralla ja sitten tuomiokapitulin notaari Kuopiossa, nyt eläkemuorina. Ihmisen ja uskon puolesta. Sattuneesta syystä sydämellä monet asiat, vaikkapa eri tavoin siipeensä saaneet ihmiset. Vapauteen Kristus vapautti meidät!