Viime viikolla eri medioissa nousi kohu Opetushallituksen kouluille lähettämästä oppaasta koskien tasa-arvotyötä kouluissa. Keltainen lehdistö ja sosiaalinen media täyttyivät otsikoista, joiden mukaan ensi vuonna kouluissa ei saisi enää puhua tytöistä ja pojista, vaan siirryttäisiin täysin sukupuolineutraaleihin ilmaisuihin. Tämä osoittautui uutisankaksi. Sitä paitsi Opetushallituksen kirjanen on virikeopas – sellaisia tulee Opetushallituksen tuutista koulun kirjahyllyyn pölyttymään jatkuvalla syötöllä.
Vuoden 2017 alussa tulee jokaisessa Suomen koulussa olla tasa-arvosuunnitelma. Meidänkin koulussamme sellainen on laadittu. No määrätäänkö siinä nyt, että opettajat eivät saa puhua tytöistä ja pojista tai että sukupuolineutraali avioliitto on ainoa oikea hyväksytty avioliiton muoto? Ei todellakaan. Tuo suunnitelma pitää sisällään ohjeet seksuaaliseen häirintään ja kiusaamiseen puuttumisesta. Siis siitä, mitä kouluissa on jo tähän saakka tehty. Kenenkään ei tule kokea oloaan epämiellyttäväksi seksuaalisella alueella ja seksuaalista koskemattomuutta tulee varjella. Tämä on täysin linjassa kuudennen käskyn kanssa, eikö vain?
Tuossa oppaassa annetaan vihjeitä, miten tasa-arvoa voidaan edistää koulussa. Tähän kuuluu vaikkapa se, että ei tehdä tyttöjen ja poikien ruokajonoja erikseen, historian opetuksessa annetaan naisten historialle entistä enemmän painoarvoa ja oppilaanohjauksessa puretaan ammatteihin liittyviä stereotyyppisiä käsityksiä. Kristittynä miehenä, historianopettajana ja naisvaltaisella alalla työskentelevänä en näe tässä mitään ongelmaa – päinvastoin.
No mikä sitten tuottaa ongelmia? Yhteentörmäys tulee kun puhutaan seksuaalisesta monimuotoisuudesta, ihmisen oikeudesta määritellä oma sukupuolensa, ”heteronormatiivisuuden” purkamisesta sekä niiden edistämisestä. Tämä on otettu oppaaseen ilman problematisoimista, vaikka se perustuu tiettyyn ideologiaan ja ihmiskäsitykseen. Kristillinen ihmiskäsitys, jonka mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi miehenä ja naisena, edustaa ns. essentialistista ihmiskäsitystä. Sen mukaan ihmisen elämä pohjautuu tietyllä tavalla valmiiksi annettuun ihmisolemukseen.
Opetushallituksen opas puolestaan edustaa eksistentialistista ihmiskäsitystä. Sen mukaan yksilö itse valitsee itselleen oman itsensä ja muotoilee pelkästä olemassaolosta (eksistenssistä) itselleen tietynlaisen olemuksen (essentian). Näin ihmisolemus ei ole mitään valmiiksi annettua ja määriteltyä, vaan omien valintojen tulos. Kristillisen käsityksen mukaisesta taas Luoja on jokaisen ihmisen muovannut jo äitinsä kohdussa – siksi jokainen ihminen on Luojan muovaama ihme.
Sitoutuessaan kritiikittömästi kapea-alaiseen ihmiskäsitykseen ja queer-tutkimukseen seksuaalisuuden monimuotoisuuden osa-alueella ei Opetushallitus edusta todellista moniarvoisuutta, vaan yksiarvoisuutta. Se ei myöskään kohtele tasa-arvoisesti heitä, jotka tahtovat seksuaalisuuden alueella edelleen pitäytyä essentialistiseen ihmiskäsitykseen. Se ei myöskään ole linjassa sen perusopetuksen tavoitteita koskevan asetuksen 2§:n kanssa, jonka mukaan ”opetus edistää kulttuurien sekä aatteellisten, maailmankatsomuksellisten ja uskonnollisten, kuten kristillisten, perinteiden sekä länsimaisen humanismin perinteen tuntemista ja ymmärtämistä.” Liittyminen ja sitoutuminen kapea-alaiseen ideologiaan ei tue tasa-arvoa muiden katsomusten kanssa.
(Sanansaattaja-lehden 43/2016 kolumni)
Tämä opetushallituksen oppilaiden seksiin puuttuminen on osa kehitystä, jossa koko yhteiskuntaa ollaan muuttamassa sukupuolineutraaliksi mössöksi. Suuntaus on, että ohjailu (aivopesu) aloitetaan jo esikoulussa ja jatketaan läpi kouluajan. Vanhemmilla ei ole juuri mahdollisuutta puuttua asiaan.
Kaveripiirin vaikutus nuorten kehitykseen on merkittävää niin koulussa kuin vapaa-ajalla, luultavasti voimakkaampaa kuin kouluopetuksen tai opettajien. Aikuisten tehtäväksi jää usein ikätoverien pahimpien ylilyöntien ja harhakäsitysten huomaaminen ja seurausten korjaileminen. Viihteen ja muun viestinnän teho on myös suuri. Opettajat ovat vanhempien tukena asiallisen kasvatuksen antajina. On vahingollista nähdä koulu kilpailijana tai vastustajana. Jos kopetussuunnitelmista ja ohjeista on syntynyt kysymyksiä, kannattaa ottaa yhteys omien lasten opettajiin.
Salme Kaikusalo :”Suuntaus on, että ohjailu (aivopesu) aloitetaan jo esikoulussa ja jatketaan läpi kouluajan. Vanhemmilla ei ole juuri mahdollisuutta puuttua asiaan.”
Mielestäni suuntaus on yhäkin, että ei ole käsitystä siitä, missä vaiheessa ihmisen eettinen kehitys tapahtuu ja yhteisöelämään suuntauminen alkaa.
Muinaisen lastensa kasvatuksesta vastuun ottaneen perhemyytin äitinä olen sitä mieltä, että lapset kyllä ilmaisevat vanhemmille mikä heidän kehitysvaiheensa on, jos vajavaisilla resursseilla varustetun päiväkodin rinnalla vain sattuu olemaan se ”yökoti”, jonka he voivat tuntea kodikseen ja luottaa siihen, että he ovat ”yökodin” vanhemmille tärkein asia maailmassa.
”…suuntaus on yhäkin, että ei ole käsitystä siitä, missä vaiheessa ihmisen eettinen kehitys tapahtuu ja yhteisöelämään suuntauminen alkaa.”
Tuo ajatus löytyy psykologian emeritaprofessori Lea Pulkkisen artikkelista Alkumatka 3/81 lehdestä. Saman lehden toisessa artikkelissa hän valittelee sitä, että ”Hyvin vähän on keskusteltu esim. siitä, miten käytännössä voitaisiin toteuttaa YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 26. artiklan 3. momentti: ”Vanhemmilla on ensisijainen oikeus valita heidän lapsilleen annettavan opetuksen laatu.”
Nuoruusiän identiteetti kriisin huippu tutkimusten mukaan on vasta n.18-vuotiaana eli lähinnä lukioikäisenä. Identiteetillä tarkoitetaan ihmisen kokonaiskäsitystä itsestään eli psyykkisistä, fyysisistä ja sosiaalisista ominaisuuksistaan sekä arvoistaan ja tavoitteistaan. Identiteetti on sidoksissa ympäröivään yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Henkilökohtaisella identiteetillä tarkoitetaan ominaisuuksia, jotka tekevät yksilöstä ainutlaatuisen. Henkilökohtainen minäkäsitys sisältää sekä minäkäsityksen että itsetunnon.
Jo varhaisemmassa n.10-14 vuoden iässä nuori on haasteiden edessä, kun kehon biologiset muutokset alkavat. Sukukypsyyden saavuttamisen ikä samoin kuin puberteetin kesto vaihtelevat suuresti tytöillä ja pojilla. Oman kehon muutokset ja niiden hyväksyminen on haaste ja tehtävä nuorelle.
Nuoruusikä haastaa nuoren myös hyväksymään itsensä miehenä tai naisena tässä yhteiskunnassa ei vain ihmisenä. Seksuaalisen orientaation tyrkyttäminen liian varhaisessa vaiheessa voi kostautua väärinä valintoina. Nuori ei ole vielä löytänyt itseään. Hän etsii itseään myös suhteessa vanhempiinsa, ystäviinsä ja toisiin nuoriin.
Me opettajat tiedämme, että nuoruusikä on ikäänkuin toinen mahdollissuus, vaikka nuoren varhaislapsuus olisi ollut puutteelinen. Toivoisi, että nuorilla olisi mahdollisuus rakentaa identiteettiään ja samalla tulevaisuuttaan, mahdollisimman terveellä tavalla.
Väärien malien tyrkyttäjiä kyllä riittää. Annetaan nuorille kasvu rauha. Vääriä malleja ja ihmiskäsityksiä ei edes Opetushallitus saa tyrkyttää tasa-arvo innossaan.
Näin juuri.
Niinpä ei siis kannata tyrkyttää väärin määritetylle ihmiselle väärää identiteettiä ja esim. kulissiavioliittoja
Normatiivinen heteroseksuaalisuus on yksi sellainen väärä malli jota ei pitäisi tyrkyttää lapsille, eivätkä myöskään stereotyyppiset tai essentialistiset näkemykset miehistä ja naisista
Mikä sitten tekee eksistentialistisesta, postmodernista ihmiskäsityksestä hyvän ja oikean? Tuo on pelkkä subjektiivinen kannanotto, jonka Sari esittää. Kehityspsykologisesti ja kasvatusfilosofisesti asiasta voidaan olla täysin päinvastaista mieltä.
Identiteettiongelmat, ahdistus ja masennus ovat lisääntyneet kokemukseni mukaan viimeisen kymmenen vuoden aikana. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä merkitys aikamme ihmiskäsityksellä on tässä asiassa. Mielestäni iso tekijä on se, että kasvavat lapset ja nuoret jätetään liikaa oman onnensa nojaan omaa identiteettiään rakentamaan. Kasvatuksellinen heitteillejättö siis.
Sanotaanko Opetushallituksen tasa-arvo-oppaassa että he sitoutuvat eksistentialistiseen ja postmodernistiseen ihmiskäsitykseen? Vai onko kyseessä oma tulkintasi?
Lapsilla ja nuorilla on varmastikin kaikenlaista pahoinvointia, ja niin on ollut ennenkin. MInusta on kuitenkin kaukaa haettua laittaa nykypäivän lasten pahoinvointia tasa-arvokasvatuksen piikkiin.
Totta kai se on tulkintaa, mutta onhan tuo ihan oppikirjan määritelmän mukainen eksistentialistinen postmoderni ihmiskäsitys, jota opas edustaa.
Mitä ”tasa-arvokasvatukseen” tulee, niin olihan tuo Pirkkalan historiakasvatuksen kokeilukin aikanaan aikansa lapsi, jonka ideologia havaittiin kestämättömäksi…
Kyllähän nykyaja ahdistus pohjaa Jaatilalähinnä yhteiskunnan läpikaupallistumiseen ja kulttuurin kaikenlaisen kaupalliseen madaltumiseen via ihmisten syrjäytymiseen ja maailman saastumisen ja mailmasodan pelkoon.
”Normatiivinen heteroseksuaalisuus on yksi sellainen väärä malli jota ei pitäisi tyrkyttää lapsille, eivätkä myöskään stereotyyppiset tai essentialistiset näkemykset miehistä ja naisista” Sari
Lapsille ei tulisi tyrkyttää, siis tyrkyttää, mitään vaan heidän tulee antaa kasvaa omana itsenään. Se, että suurin osa ihmisistä on heteroseksuaaleja on normi, samoin kuin se, että sukupuolia on kaksi, mies ja nainen.
Sukupuolineutraalin ideologian nousu ja aikuisten oletettu oikeus saada yhteiskunnallinen tunnustus omille seksuaalisille mieltymyksilleen tasa-arvon nimissä ei voi ohittaa lapsen ja nuoren oikeutta kasvaa omaksi itsekseen ja löytää oma luonnollinen identiteettinsä.
Lasten ja nuorten oikeuksien moraalinen velvoittavuus voidaan tietenkin hämärtää luomalla mielikuvia tällaisen puolustuksen ennakkoluuloisuudesta ja syrjivyydestä.
Näitä mielikuvilla ratsastajia kyllä riittää. Jaoin tämän kirjoituksen eräälle nettifoorumille, niin heti alettiin puhua suvaitsemattomuudesta ja syrjinnästä. Vaikka koko kirjoitus ei edes puhu tästä aiheesta, vaan erilaisista ihmiskäsityksistä.
”Näitä mielikuvilla ratsastajia kyllä riittää.”
Älä muuta puhu, monen monet levittävät juuri nyt aivan valheellisesti mielikuvaa että snp avioliitto muka jotenkin romuttaisi heteronormatiivista liittoa. Kun se ei tee sitä mitenkään, päinvastoin vahvistaa kun sairaita mukaheteroja kulissiavioliittoja jää nyt paljon solmimatta.
”Älä muuta puhu, monen monet levittävät juuri nyt aivan valheellisesti mielikuvaa että snp avioliitto muka jotenkin romuttaisi heteronormatiivista liittoa.” Seppo
Onko näin joku väittänyt? Minä en ole huomannut, että väitettäisiin spn-avioliiton romuttavan heteronormatiivista avioliittoa. On väitetty, että spn-avioliitto ei ole sama kuin heteronormatiivinen avioliitto ja siksi se ei täytä avioliiton määritelmää. Se ei ole avioliitto siinä merkityksessä mitä avioliitolla tarkoitetaan. Koko avioliittoinstanssi määritellään nyt uudelleen uusin perustein.
Minun korvissani heteronormatiivisuus tarkoittaa muutakin kuin miehen ja naisen avioliittoa. Se on myös sen määrittelemistä, mitkä ovat miehen ja vaimon asemat liiton sisällä. Se on jopa miehelle sopivan ja naiselle sallitun käyttäytymisen sanelemista. Sukupuolille tyypillisen ajattelun, puheen ja toiminnan kuvaileminen voi toki olla hauskaa ja hyödyllistä, mutta sitä ei mielestäni saa asettaa malliksi, johon tulisi pyrkiä. Kaikki perheet eivät voi olla kuin Suomisen perhe. On sallittava Pekka Puupään ja Justiinan olla sellaisia kuin ovat.
Ai että et ole huomannut, vaikka mm.Puolimtka ja Ahvio toitottavat sitä jatkuvasti välillä
riveillä ja vielä enemmän rivien välissä.
Seppo mainitsi nimet Ahvio ja Puolimatka.
Suomessa on menossa merkillinen ilmiö, jossa ko. henkilöt leimataan epäpäteviksi ja siksi heidän tutkimuksiaan ei muka tarvitse ottaa vakavasti. No, jäljet johtavat ”sylttytehtaalle” ja siksi näitä epäpäteviksi leimaajien kirjoituksia ei tarvitse ottaa vakavasti. On ikävää kun lobbauksen avulla yritetään saada pätevät professorit näyttämään huuhaa-tyypeiltä vain siksi, että he ajattelevat asiosita itsenäisesti eivätkä mene sokeasti joukon mukana.
Oli hupaisaa kun Pasi Turunen oli Tv-ohjelmassa haastateltavana ja hän luki jonkun professorin (ei maininnut ensin nimeä) arvion , jonka mukaan pakolaisperheet tulisi yhdistää, koska lasten paras kasvupaikka on tutkimusten mukaan isän ja äidin hoidossa. Heti joku huusi ”Onko kyseessä Puolimatka?” Kyseessä ei ollut Puolimatakn näkemys.
Kun Puolimatka on esittänyt, että lapsen paras kasvupaikka on isän ja äidin hoidossa, niin sitä pidetään epäpätevänä tutkimustuloksena, mutta kun joku muu professori kertoo saman asian koskien maahanmuuttajia, niin kyseessä onkin täysin hyväksyttävä tutkimustulos.
Kumpikin professori perustele väitteen tutkimustuloksilla, mutta vain toisen professorin väite hyväksytään siksi, että hän soveltaa sitä maahanmuuttajiin. Outoa.
Minäen Salme ottanut kanta ko henkilöiden pätevyyteen vaan siihen että hekin antavat ymmärtyää myös heteroavioliittojen kärsivän uudesta snp-avioliittolaista. Tämä kävi
esim. Puolimatkan osalta täyisn selväksi lakivaliokunnan asinatuntijakuulemisessa.
Ahvio on saman ilmaissut monesti radio Patmoksen ohjelmissa.
Seppo, en tarkoittanut, että sinä olet leimannut ko. professorit epäpäteviksi vaan että Suomessa on menossa sellainen merkillinen ilmiö.
Tässä hyvä teksti siitä, miten homoliitot ”eivät ole heteroilta pois”:
http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/sananvapauden-hinta-on-nousussa/
”hekin antavat ymmärtyää myös heteroavioliittojen kärsivän uudesta snp-avioliittolaista.”
Olet ymmärtänyt väärin jos luulet väitetyn, että heteroavioliitoT kärsivät uudesta spn-avioliittolaista.
Sen sijaan avioliiton käsitys instituutiona muuttuu, myös käsitys siitä mikä sen tarkoitus on, ja kun se muuttuu, muuttuu koko yhteiskuntarakenne.
Salmen kanssa samaa mieltä. Olen myös havainnut, että esim. kun Puolimatka ja Ahvio esittävät mielipiteensä, heidät jostain kumman syystä mielellään leimataan epäpäteviksi tai sivuutetaan hankalina jne, koska puolustavat heteroseksuaalista avioliittoa ja puhuvat myös lasten oikeuksista isään ja äitiin.
En minäkään tätä ilmiötä ymmärrä. Tälläkin foorumilla yksi sun toinen hurskastelee suvaitsevaisuudella milloin missäkin asiassa. Alkaa sana ”suvaitsevaisuus” kärsiä inflaatiota ja meikäläistä hissukseen kyllästyttää, kun se näyttää olevan lopultakin varsin valikoivaa ”suvaitsevaisuutta.
”…avioliittoa ja puhuvat myös lasten oikeuksista isään ja äitiin”
Laki ei edelytä lastenhankkimista… Ja kumma että tämä halu puhua lasten oikeuksista on herännyt vasta nyt, en ole havainnut että olis puututtu esim. lastenkotilasten isä- ja äidittömyyteen tai haluttu erityisesti tukea niiden lasten asemaa, joiden isä ei ole edes tiedossa,kun aina eivät edes äidit tiedä että kuka.
Avioliitolait eivät siis edellytä lasten hankintaa, joten ko lapsillaratsastaminen on irrelevantia lain kannalta. Ko henkilöiden kannattaisikin säästä enegiansa taisteluun esim. lapsia paljon paljon paljon enemmän vahingoitavaa alkoholi-ongelmaa vastaan. Lapsilla kun tulisi olla oikeus myös raittisiin vanhempiin, mutta ei kiinnosta- se ei ole media eikä kannatajaseksikästä.
Todella kumma, että tämä halu puhua lasten oikeuksista on herännyt vasta nyt. Aivan samaa mieltä.
Ja edelleen samaa mieltä, miksi ei keskustella lastenkotilasten asemasta. Ynnä olen edelleen samaa mieltä, että todellakaan ei kiinnitetä lainkaan huomiota esim. lapsia hankkivien ihmisten alkoholi- tai huumeongelmaan. Lapsia saa vapaasti hankkia kuka tahansa.
Lasten oikeudet eivät todellakaan ole mediaseksikästä ennen kuin julki tulee räikeät hyväksikäyttötapaukset ja vastaavat järkyttävät ongelmat.
On näköjään karannut keskustelu aika kauas alkuperäisen blogin aiheesta, vaan lasten oikeudet ovat hissukseen paljastuneet aika heikoiksi tässä ns. ”hyvinvointiyhteiskunnassamme”.
Seppo: ”en ole havainnut että olis puututtu esim. lastenkotilasten isä- ja äidittömyyteen tai haluttu erityisesti tukea niiden lasten asemaa, joiden isä ei ole edes tiedossa,kun aina eivät edes äidit tiedä että kuka.”
– Olen usein halunnut pyytää tarkennusta ilmaisuun ”parantaa/tukea lasten ASEMAA tai ”yhteiskunnallista asemaa”. Mitä se tarkoittaa.
Totta kai lastenkotilapsille pyritään saamaan oma perhe. Ja ihanne yhteiskunnassa on ollut, että adoptiolapsi saisi uuden isän ja äidin.
Miten pitäisi tukea isättömien lasten asemaa, joilla on äiti? Onhan olemassa palveluja, jossa lapselle on miespuolinen tukihenkilö.
Seppo: ”Avioliitolait eivät siis edellytä lasten hankintaa, joten ko lapsillaratsastaminen on irrelevantia lain kannalta.”
-Sanon nyt Seppo sinulle suuren kohteliaisuuden: et ole oikeasti noin yksinkertainen. :)(Ole hyvä vain.)
Ei tietenkään avioliittolaki edellytä lasten hankintaa. Mutta kyse on niiden lasten oikeudesta, jotka miehen ja naisen välisestä kanssakäymisestä syntyvät.
Avioliittolaki on pyrkinyt sitomaan miehen ja naisen yhteen, huolehtimaan yhteisistä lapsistaan, ja edesauttanut sitä että he pysyvät yhdessä.
Avioliitosta ei edelleenkään ole yhtä helppo lähteä kuin satunnaisesta seurustelusuhteesta. Tämä on juuri se olemus, se tietynlainen ”kyttäs”- ja oikeuksien ja vapauksien rajoittamis-elementti siinä.
Seppo: ” Ko henkilöiden kannattaisikin säästä enegiansa taisteluun esim. lapsia paljon paljon paljon enemmän vahingoitavaa alkoholi-ongelmaa vastaan. Lapsilla kun tulisi olla oikeus myös raittisiin vanhempiin, mutta ei kiinnosta- se ei ole media eikä kannatajaseksikästä.”
-Tämä taas menee aiheen vierestä, ja sisältää lisäksi oletuksen kyseessä olevista ihmisistä henkilöinä, mikä ei ole asiallista.
”Ja edelleen samaa mieltä, miksi ei keskustella lastenkotilasten asemasta. Ynnä olen edelleen samaa mieltä, että todellakaan ei kiinnitetä lainkaan huomiota esim. lapsia hankkivien ihmisten alkoholi- tai huumeongelmaan. Lapsia saa vapaasti hankkia kuka tahansa.”
-Mitä tarkoitat tällä? Olisiko mielestäsi juuri avioliittolain yhteydessä kiinnitettävä huomiota perheiden tai lapsia hankkivien aikuisten alkoholi- ja huumeongelmiin. Ja onko mielestäsi epäkohta, että lapsia saa vapaasti hankkia kuka tahansa? Olisiko sitä mielestäsi syytä rajoittaa tai tehdä luvanvaraiseksi?
Itse asiassa se voisi olla aiheellista. Itse lopettaisin ainakin välittömästi hedelmöitys”hoidot” terveiltä sinkkunaisilta ja naispareilta. Ennen lastenhankintaa pitäisi ehkä läpäistä jokin kurssi.
Mutta ei ole epäilystäkään etteikö tästäkin lapsia haluavien aikuisten ”ihmisoikeusrikkomuksesta” nousisi meteli.
Tarja Aarnio :”Lasten oikeudet eivät todellakaan ole mediaseksikästä ennen kuin julki tulee räikeät hyväksikäyttötapaukset ja vastaavat järkyttävät ongelmat.”
Vakaumukseni vuoksi jo 70-luvulla ”irtolaiseksi tai muuksi loiseksi” leimatuksi tulleena olen asiasta samaa mieltä.
Ennen kuin ”somemman maailman” salaliittoteoreetikot alkavat syyllistää julkisilla palstoilla ”vapaamuurareita tai muita illuminaatteja” Breivikin massamurhan tavoin osallisuudesta viimeisimpään julkisuudessa olleeseen insestiin, jossa insestin tekijälle Oulussa langetettiin kahdeksan vuoden vankeustuomio, sanottakoon, että insestintekijä on sdp:n jäsen, joka vuosikaudet on toiminut mm. käräjäoikeuden lautamiehenä, jotka tunnetusti valitaan poliittisin perustein.
Luin Kimmo Jaatilan antaman linkin kirjoituksen. On totta, että perinteisen avioliiton kannalla olevia yritetään ”pelotella” muuttamaan näkemyksiään. Keinot ovat näköjään moninaiset.
Hälyttävää on sekin, että esim. Uusi Suomi-lehti lopetti julkaisemasta Tapio Puolimatkan blogeja sivuillaan. (En tiedä onko boikotti purettu). Lehdellä on tietysti siihen oikeus, mutta sananvapauden kaventumisesta se kuitenkin kertoo. Kaikkien mielipiteet eivät enää saa tulla julkaistuiksi, kun halutaan laulaa samassa kuorossa sekä kirkko- että puoluepliittisen liberaalijoukon näkemysten mukaan.
”On totta, että perinteisen avioliiton kannalla olevia yritetään “pelotella” muuttamaan näkemyksiään. Keinot ovat näköjään moninaiset.”
No yrittäväthän monet milloin avoimesti miloin klätketysti helvetillä ”pelotellen” käännyttää koko ihmiskunnan kannalleen.
Seppo,
tuo helvetillä pelottelu on jokseenkin sinun omakohtainen kokemuksesi ja siten sitä ei voi kiistää. Minä en ole sellaista kokenut kirkon piirissä milloinkaan. Varsinkaan nykyaikana koko helvetti-sana taitaa olla pannassa.