Olen erästä taustoitusta varten penkonut Olavinlinnan asioita. Sieltä nousee muutama mukava tarina, joista tunnetuimpia ovat musta pässi ja muuriin muurattu neito.
Yhteistä on, että tarinat ovat letkeästi eteneviä ja tunteisiin vetoavia, niissä on romantiikkaa tai sodan kalsketta, ehkä vähän uskontoakin tai ainakin viittaus yliluonnollisen mahdollisuuteen.
Yhteistä on myös vaikeus ellei mahdottomuus ajoittaa tapahtumia tarkasti tai verifioida historiallisesti. Luontevammin ne selittää viihdetarinoiksi, joita kunnon linnalla pitää ollakin siinä missä kummituksia ja salakäytäviä.
Olavinlinnassa oli jonkinlaisena symbolieläimenä musta pässi aina 1700-lvulle. Viimeinen mätkähti vahingossa muurilta ja hukkui.
Ensimmäisen pässin kerrotaan pelastaneen linnan, kun vainolainen sinne hiipi. Pässi olisi vieraat huomannut ja mäkättänyt muurin harjalla päätään viskoen ja sorkkiaan kopistaen.
Musta, sarvipää, sorkat, pahat äänet – selvä piru. Niin olisi vainolainen ajatellut ja juossut kauhuissaan tiehensä.
Muurattu neito taas tunnetaan laulustakin ”Balladi Olavinlinnasta”. Joku katala kavaltaja avasi portin viholliselle ja linna pelastui töin tuskin. Alettiin etsiä syyllistä ja lopulta päädyttiin neitoseen, joka ei kieltänyt. Rangaistukseksi hänet muurattiin elävänä linnan seinämään.
Neito olisi ollut viaton, mutta pitänyt suunsa kiinni, koska hän tiesi rakastettunsa oikeaksi syylliseksi. Muurissa riutuvan neidon kyynelet olisivat kastelleet pihlajansiementä, ja niin komea puu alkoi seinästä kasvaa.
Pihlaja sinänsä on totta. Se romahti alas vasta 1950-luvulla. Musta pässi on päässyt patsaaksi Tallisaareen. Jekkuperinteeseen kuuluu maalata sen sanonko mitkä punaisiksi. Yhtä järkevää kuin olkipukin ilkivaltainen poltto Falunissa.
Olavinlinna on tehokkaana näyttämönä vuosia sitten ilmestyneelle Eeva Tenhusen dekkarille Mustat kalat. Nämä tutut tarinaelementit ovat siinäkin mukana. Kaivoin kirjan hyllystä esille, luin ja nautin.
” Satoja historian vuosia ”.
Savonlinna sijaitsee äärimmäisessä itä-osassa Suomea.
Satoja vuosia maata ja kansaa palvellut P.Olavinlinna seisoo kuin vanhus , uneksien muinaisista muistoistaan .
” Se on taistelunsa taistellut.”
Kaikkien todistuskappaleiden mukaan linnan perustajan , ritari Eerik Akselinpoika Tott , nimitti linnan Pyhän Olavin linnaksi , suojeluspyhimyksensä , Norjan kuninkaan Olavi pyhän mukaan.
Kuninkaan salin vastapäätä , seinään oli muurattu , musta graniittinen taulu , jossa oli seuraava kirjoitus ( myös Ruotsiksi ).
” ANNO DOMINI 1475 ”, minä Eerik Akselinpoika Lägnön ritari , rakennutin tämän linnan ; Jumalan kunniaksi kristukselle ja pyhälle kristinuskolle vahvistukseksi ja silloiselle puolisolleni Elina Kustavintytär Lagmanssönnille . ( Rouva ).
Valtion arkistossa Tukholmassa , sen mukaan P.Olavina linna , aluksi rakennettiin puuvarustuksin . Mutta ne purettiin ja ulkomailta hankittujen taitavien muurareiden ja työmiesten avulla rakennettiin uusilinnoitus.
Vaakunakilpien selitys , P. Olavinlinnan vaakunoihin kuului kilpi ja kypärä . Koristelut ovat koetettu sovittaa eri ajansuuntien mukaisesti , jolloin hearltiset värit oli sooperinpunainen ja sininen , musta ja vihreä sekä kulta ja hopea.
Linnan muinaisuus voitaisiin elävöittää uudestaan , sen rakennusajat ja puolustajat . Linnan tornissa oli kolme kappelia . P. Olavin, P.Eerikin ja neitsyt Marian kappelit. Näin voitaisiin selvittää miten se liittyy yleiseen kulttuurihistoriaan.
Taitaa olla uusi kirja tulossa?
Yst, Johannes Ijäs
Mullekin tuli mieleen, että uusi kirja taitaa olla suunnitteilla. Tsemppiä!
Voipi olla, että ensin Annette Savolainen selvittää yhtä Tornion maihinnousuun 70 v sitten kytkeytyvää juttua. Sen jälkeen esi-isäni Ambrosius Henrikinpoika Redsven ratsastaa jälleen?