Tapettu vesilasillisen tähden – Pakistanilaisen Sharoonin tarina

Katso video

Pakistanissa kristittyjen elämä on hyvin vaikeaa. Heitä vainotaan monin erilaisin tavoin ja osa heistä joutuu maksamaan uskostaan hengellään. Tässä on tarina yhdestä heistä; Sharoon tahtoi vain juoda vettä.

 

 

Lue lisää

  1. Maaliskuussa Englannissa astuu voimaan samaa sukupuolta olevien liitot mahdollistava laki. Englannin kirkon piispat ovat julkaisseet tiedotteen, jonka mukaan kirkko ei siunaa näitä liittoja. Tiedotteessaan piispat toteavat olevansa yksimielisiä siitä, että avioliitto on kirkon opin mukaan yhden miehen ja yhden naisen välinen elinikäinen liitto, ja että tämä oppi pysyy muuttumattomana.

    Lisäksi piispat sanovat, etteivät vihi papiksi ketään, joka solmii samaa sukupuolta olevan liiton, koska papeilta edellytetään pyrkimystä elää kirkon opetuksen mukaista elämää.

    Löytyykö Suomesta edes yksi piispa, joka sanoisi asian näin selvästi? Vaikeneminen on uskomatonta nyt kun Suomeen yritetään saada luonnotonta ja Raamatun vastaista lakia aikaan.

    • Minun mielestäni piispat eivät ole mitään vaienneet. He ovat jopa julkaisseet toistasataa sivua pitkän mietinnön rekisteröidyn parisuhteen vaikutuksesta kirkolle. Mielestäni siinä on piispojen mielipidettä vaikka kuinka paljon.

      Arkkipiispa Mäkinen kertoi haastattelussa ENNEN arkkipiispan vaalia, että hän kannattaa samaa sukupuolta olevien parien kirkollista vihkimistä. Olettaisin, että hänen kanssaan samaa mieltä on ainakin Helsingin hiippakunnan piispa Irja Askola. Osa piispoista varmasti vastustaa homoparien vihkimistä.

      Papiksi vihkimisen osalta kirkko on ottanut selvän kannan, että parisuhde samaa sukupuolta olevan kanssa ei ole este toimia kirkon pappina. Käsittääkseni piispat ovat tästä samaa mieltä.

      Olettaisin, että Latvalan tuohtumus kumpuaa enemmän siitä, että piispat eivät ole hänen kanssaan samanmielisiä kuin siitä, että piispat olisivat vaiti.

    • Olisiko piispoilla mahdollisuuttakaan ottaa kantaa, jonka mukaa pappisvirkaan ei vihitä parisuhteensa rekisteröityneitä? Eikö se olisi kirkon kannan ja sen myötä Suomen lain vastaista?

    • Jusu, ymmärsit väärin. Ei kirjoittaja toivonut, että piispa sanoisi oman mielipiteensä samaa sukupuolta olevien vihkimisestä. Hän toivoi, että piispa siitä sanoisi kielteisen mielipiteen.

  2. Englannin kirkon ei tarvitse huolehtia kirkollisveron maksajista, ja rahaa sillä on vaikka lampaat söis. Ehkä se selittää hieman eroa suomalaisiin kollegoihin kannanottojen tiukkuudessa. Eipä se kirkko tosin ihan köyhä ole meilläkään.

    • Ja toisekseen Englannissa laki säädettiin siten, että kirkko ei häitä saa homoille järjestää vaikka haluaisikin.

  3. Jospa kirkostamme löytyisi vielä pasuunan käyttäjiä. Pekka Simojoen laulu ”Valtakunnassa kaikki hyvin”, kuvaa oivasti tämänhetkistä tilannetta. Miksi juuri korkeimmalta taholta halutaan vesittää Raamatun arvo? Löytyisipä edes joistakin piispoistamme ja kirkolliskokouksesta selkärankaa pitää avioliitto miehen ja naisen välisenä.

  4. Pieni mutta äänekäs sakki tämänkin takana, kun IS kyselyn mukaan 75% suomalaista kannattaa perinteistä avioliittoa ja vain 25% on homoavioliiton kannalla.

    Avioliiton muuttamisen sijaan olisi paremmin vahvistettava perinteistä avioliitto ja autettava perheitä jaksamaan raskaassa arjessa sekä ehkäistä avioeroja, jotka eivät ainoastaan tee pysyviä arkeja kahteen ihmiseen, vaan myös lapsiin. Lapset on nostettava etusijalle kohdusta saakka, sillä heissä on meidän tulevaisuutemme.

    ”Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.”- Heprealaiskirje 13:4

    • Höpsyn pöpsyn. Ilta≈Sanomat ja Iltalehti tekevät viihdettä. Mutta minullapa on vakavasti otettava vastagalluppi: perheeni keskuudessa tekemäni kyselytutkimuksen mukaan 100% Suomen kansasta kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia!

    • Ääniä IS:n ”äänestyksessä annettiin iltaan mennessä peräti 22268 kpl. Lasten kannalta lakiehdotus on järkyttävä. Toteutuessaan tämä ”tasa-arvoinen” avioliittolakiesitys tarkoittaisi mielestäni heidän kohdallaan rikosta ihmisyyttä vastaan. Nyt oikein tekemällä tehdään järjestelmää, joka voisi riistää heiltä joko isän tai äidin.

    • Harri, voisitko kertoa esimerkin siitä, miten avioliittolain muutoksen takia joltain lapselta riistettäisiin isä tai äiti?

    • Harri Latvala,

      Siinä vaiheessa kun parisuhteen nimen muuttaminen riistää joltakulta äidin tai isän, myös minä alan vastustaa moista lakia.

      Ihmetyttää, miten aikuiset ihmiset sortuvat näin lapselliseen argumentaatioon.

    • Harri lienee tarkoittanut, että lakimuutos riistäisi lapsilta lähtökohtaisen oikeuden isään ja äitiin. Ei tietenkään niin, että joltain tietyltä lapselta vietäisiin pois joko isä tai äiti. Älkää nyt tahallanne ymmärtäkö väärin.

      Lapsityöntekijänä en voi pitää yhdentekevänä sitä onko lapsella isä ja äiti vai ei. Siis onko oikeasti LÄSNÄOLEVA isä ja äiti. Kyse ei ole vain miehen tai naisen mallista. Koska sen mallin lapsi kyllä hakee vaikka mistä, telkkarista tai sarjakuvista.

      Neuvoloissa on isättömien lasten kohdalla tullut tutuksi ilmiö ”miehen nälkä.” Samaa näen työssäni eka- ja tokaluokkalaisten lasten kanssa. ip-työssä on vähänlaisesti miestyönteijöitä, mutta kun sellainen on! Silloin tajuaa millainen aarre on se, kun on sekä mies- että naishahmo työntekijöinä. Sekä poikien että tyttöjen kannalta.
      Kuinka isyys ja äitiys, läsnäoleva huolehtiva mies- ja naishuoltaja voisi olla yhdentekevää perheessä, lapsen kasvamisen aikana, elämän ensimmäisinä vuosina?

      Mitä tuohon IS:n gallupiin tulee, niin todenmukaisempi se lienee kuin gallupit, jotka tehdään rajaamalla vastaajiksi tiettyjä ryhmiä tai toteuttamalla se esim. puhelinkyselyllä.

    • Sari,

      Mikä on ”lähtökohtainen oikeus” isään ja äitiin ja millä tavalla parisuhteesta käytettävä nimi vaikuttaa siihen? Minun mielestäni lapset syntyvät täsmälleen samalla menetelmällä riippumatta siitä, kutsutaanko samaa sukupuolta olevien parisuhdetta rekisteröidyksi parisuhteeksi vai avioliitoksi.

      Haluan edelleen huomauttaa, että tässä ei puhuta siitä, onko naisen kiellettyä synnyttää lapsi, jos hän ei elä avioliitossa miehen kanssa. Lesboja ja yksinhuoltajia ei pakoteta aborttiin tai heidän lapsiaan ei oteta huostaan tälläkään hetkellä. Tässä puhutaa siitä, mikä on samaa sukupuolta olevan parin parisuhteen nimi.

    • Kirkon ja kristillisten järjestöjen tulee tehdä entistä enemmän ennaltaehkäisevää työtä avioerojen vähentämiseksi. Raamatun hyvien ohjeiden ja lupausten opettamista tulee tapahtua kristillisessä opetuksessa ja julistuksessa jatkumona, ei vain hääparia vihittäessä. Samoin kirkon perheneuvontaan tulee satsata entistä enemmän, ja siinä tulee mielestäni myös ottaa nykyistä enemmän esille kristillistä opetusta avioliitosta ja yleensä ”hengellisiä hoitovälineitä” pelkän psykologis-terapeuttisen työskentelyn lisäksi.

    • Kyselijät tietävät varmaan varsin hyvin, että lakiehdotukseen sisältyisi oikeus adoptioon. Adoptio-oikeus homo- ja lesbopareille oli tässä lakiehdotuksessa todella järkyttävä ehdotus. Jokaisella lapsella pitää olla oikeus isään ja äitiin, jos se vaan on mahdollista. Lapsia tulee suojella ja pyrkiä suomaan heille normaali ja turvallinen perhemalli. YK:n lapsen oikeuksien sopimus (LOS) on lapsia koskeva ihmisoikeussopimus. Sopimus asettaa lapsen edun yhteiskunnassa ensisijalle. Se on oikeudellisesti yhtä velvoittava kuin mikä tahansa laki. Sopimukseen ovat sitoutuneet lähes kaikki maailman valtiot.
      Miksi tasa-arvoa ei haeta erityisesti lapsille. Nyt lapset jäävät todella epätasa-arvoiseen asemaan. Joillekin lapsille ei suoda mahdollisuutta saada molempia vanhempia; isää ja äitiä. Miksi aikuisten ”oikeus” menee lasten oikeuden edelle vastoin YK:n lapsen oikeuksien sopimusta?

    • Harri Latvala,

      Ensinnäkin on hyvin homofobista ja ennakkoluuloista lähteä siitä olettamasta, että samaa sukupuolta olevat vanhemmat olisivat jotenkin lastenoikeuksien vastaista. Mikään tutkimus ei osoita, että tällaisessa perheessä elämisestä olisi lapselle jotain haittaa.

      Toisekseen väittäisin, että jos adoptiokorttia käyttävät henkilöt ymmärtäisivät mistä on kyse, he pitäisivät adoption sallimista nimenomaan lapsen oikeuksien mukaisena. Voisin avata asiaa seuraavalla esimerkillä:

      Jos sisareni ja hänen miehensä kuolisivat onnettomuudessa, heiltä jäisi kaksi lasta orvoksi ilman vanhempia. Kummatkin lapset ovat minulle ja miehelleni hyvin läheisiä. Me emme kuitenkaan voisi adoptoida noita lapsia edes siinä tilanteessa, että olisimme heidät ainoat elossa olevat sukulaiset. Nykyinen laki katsoo, että olisi parempi sijoittaa nämä lapset lastenkotiin tai täysin vieraaseen perheeseen vaikka siten, että lapset erotetaan toisistaan.

      Osoittaa ymmärryksen puutetta kuvitella, että tällä adoption muutoksella olisi jotain muita seurauksia ja että yhtäkkiä jostain pöllähtäisi suuri määrä adoptoitavia lapsia. Adoptioita tehdään Suomessa vuosittain vain muutamia kymmeniä ja esimerkiksi Ruotsissa homopari on adoptoinut tasan yhden lapsen vaikka vastaava laki on ollut voimassa yli 10 vuotta.

      Minusta tämä adoptiolla kohkaaminen ei ole realistinen syy vastustaa avioliittolain muutosta. Se palvelisi lapsen etua joissain tilanteissa ja muuten se olisi täysin kuriositeetti. En suosittele tekemään siitä elämää suurempaa asiaa.

  5. Pitäsikö Mauno mattila kirkon ehdottomasti kieltäytyä vihkimästä uudelleen niitä eronneita, jotka Raamatun mukaan ovat eronneet haureuden vuoksi?

    • Haureuden vuoksi eronneet pitäisi mielestäni vihkiä siviiliavioliitoon maistraatissa Näin siitä huolimatta, että viimeisenä virkatoimenani vihin eronneen pariskunnan kirkolliseen avioliittoon. En tiedä, miksi ovat eronneet, eikä se minulle kuulukaan, mutta vihin, koska se on virkavelvollisuuteni.

    • Minulla on kaikki syytä olettaa, että suomalaiset evankelis-luterilaisen kirkon jäsenet ovat saaneet juuri sellaiset piispat kuin ovat halunneet piispanvaaleilla valita. Homovastaisuus ei tee kenestäkään selkärankaista. Rohkeampaa on asettua syrjittyjen puolelle.

  6. Jusu Vihervaaralle kysymys: oletko saanut K24 ylläpidolta koskaan tämänlaista viestiä: ”Kommentoit liikaa, rauhoitu! ” ?

  7. Tässäkin blogissa esillä ollut piispojen työryhmän tutkimus
    http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/F359F1ED9F897DD0C225770E0034026E/$FILE/PARISUHDE.pdf
    tuottaa nykyisiä kirkon ogelmia. Teos tekee mielen surulliseksi, aiheuttaa pettymystä ja hätää, herättää paljon ihmettelyjä ja kysymyksiä, jotka ovat jääneet vastausta vaille. Tutkimuksessa jää epäselväksi miksi Raamatun avioliittokäsitys pitäisi korvata uudella, silloin kun valtio muuttaa avioliittokäsitystä. Siksi tähän kirkon oppia muuttavaan pohjapaperiin ei voi olla puuttumatta. Teosta arvostetaan ja sitä käytetään päätöksenteon pohjana kirkossa, mutta siinä on vakavia puutteita ja virheitä:
    Mielestäni teos ei ole tieteellinen tutkimustyö.

    Tutkimus sisältää niin paljon niin alkeellisia tutkimuksen tekoon liittyviä virheitä, että koko teos on kirjoitettava uudelleen: Tutkimus on asenteellinen, hajanainen ja toistaa itseään, tukeutuu liiaksi toisten näkemyksiin eikä omiin tutkimustuloksiin. Tutkimus luettelee informaatiota eikä analysoi sitä riittävästi. Oma asiantuntemus ei näy riittävästi. Tutkimus antaa ratkaisun vaihtoehtoja aivan liian pienestä tiedon määrästä. Tutkijat ovat kiinnostuneita omista näkemyksistään, mutta vastakkaisten näkemysten perusteita ei käsitellä riittävästi eikä niistä opita. Siksi ei synny kunnollista aineiston pohdintaa, minkä johtaa synteesin puuttumiseen. Tutkimuksessa näkyy relativistinen totuuskäsitys. Ihmisen olemus, identiteetti Jumalan kuvana on ymmärretty väärin ja tuottaa uuden Jumalakuvan. Tutkimus ei näe yhteyksiä historiaan. Tekijät eivät kanna vastuuta. Tieteellinen tulkinta- käsite luotettavan tiedon tuottajana on ymmärretty väärin. Tutkijat eivät tee virhearviota eivätkä arvioi oman tutkimuksensa luotettavuutta ja tarkkuutta. Olennaisista kohdista puuttuvat lähdeviitteet.
    Näkisin, että piispojen tutkimuksen ongelmat kulminoituvat Raamattu-kysymykseen. (Vanha blogiteesini:Teesi 15.) Raamattukäsitys puolestaan tuottaa muut tutkimuksen ongelmat: Tutkimuksen s.39: ”…Kun luetaan Raamatun viittauksia homoseksuaaliseen käyttäytymiseen, joudutaan ottamaan kantaa myös siihen, …minkälainen asema Raamatulle annetaan teologisessa ja eettisessä keskustelussa… ” Kun tämän tutkimuksen kirjoittajat pohtivat ja selkeästi ilmoittavat ja jopa kirjoittavat tässä teoksessa julkisesti miettivänsä millaisen aseman antavat Raamatulle… (!), kysyn onko toteutumassa Suomen luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen piispanlausuma: ”…jätämme Raamatun kirjoitusten aikahistoriaan ja kulttuuriin sidotut käärinpaperit omaan arvoonsa…”
    Hän tarkoitti ikivanhoja Raamatun tekstejä. Kovin ylhäiseksi kirjoittajat kokevat itsensä koskapa miettivät tässä parisuhdeasiassa kysymystä, jota pidän koko teoksen pääkysymyksenä: Millaisen aseman he antavat Raamatulle? Tuon kysymyksen esittäminen on mielestäni = piispuudsta irtautumisen ilmoitus, koska se on piispuuden tehtävistä irtautuminen: KL§ 96.
    Olisi mielestäni ihan kohtuullista, että he itse kirkon äänen käyttäjinä vastaisivat itse esittämäänsä kysymykseen.
    1) Minkä suuruisen arvon he antavat Raamatulle ?
    2) Kuka antaa Raamatulle arvon ?
    3) Ajattelevatko kirjoittajat kuuluvansa tähän arvonantajien joukkoon ?

Kirjoittaja

Open Doors
Open Doorshttp://opendoors.fi
Open Doors on vuonna 1955 perustettu kansainvälinen avustusjärjestö, joka toimii vainottujen kristittyjen auttamiseksi yli 60 kohdemaassa. Open Doors Finland ry toimii osana maailmanlaajuista Open Doors –järjestöä. Toiminta Suomessa käynnistyi keväällä 2015. Tutustu historiaamme: http://opendoors.fi/historiaa