Tämä on liikaa viisaille ja ymmärtäväisille.

Olen pyrkinyt ymmärtämään ja oppimaan erästä asiaa tarpeeksi, jotta se aina pysyisi mielessäni ja voisin siitä selkeästi opettaa muita. Aina tuo asia tuntuu karkaavan käsistä. Varsinkin juuri silloin, kun uskon aivan pian sen saavuttavani. Olen siis vuosia jo ihmetellyt sitä, miksi juuri tuo asia karkaa yhä uudelleen ulottuviltani ja minun on uudelleen alettava oppimaan siitä ja kun sen löydän koen , etten ole koskaan aiemmin näin selkeästi tätä asiaa käsittänyt. Miksi tämä yksi asia on sitten noin vaikea opittava ja että pysyn siinä asiassa aina oppipoikana. Tänään löysin Roseniuksen tekstistä vastauksen. Hän kirjoittaa: ” vaikka minä voin oppia ja säilyttää mielessäni kaiken muun, en kuitenkaan koskaan voi oikein säilyttää mielessäni sitä, mitä opetan tästä Jumalan vanhurskaudesta”.

Tässä siis olemme nyt yhdessä Kristuksen salaissuden äärellä Roseniuksen ja kaikkien muidenkin Jumalan pyhine kanssa samalla viivalla. Ei meistä yksikään voi käsittää ja uskoa, tai pitää edes jatkuvasti mielessään tätä salaisuutta, joka kuitenkin on Raamatussa täysin selkeästi ja selvästi meille ilmoitettu. Uudelleen ja uudelleen tuo salaisuus katoaa mielestä ja saamme sitä hapuillen etsiä. Kunnes siinä hengellisessä sumussa käsi osuu Vapahtajan hellään käteen ja Hän tarttuu käteemme lujasti. Jolloin taas se taivaallinen ilo täyttää mielen.

Olemmekin siis kakki niitä viisaita ja ymmärtäväisiä, joilta tämä salaisuus on kätketty. Viisautemme ei riitä Jumalan vanhurskauden käsittämiseen. Se selittää sen, miksi viisautta etsivät pitävät tätä oppia hulluutena. Heille se on jatkuvan hyökkäysten aihe. Sitähän ei kyetä järjellisesti selittämään. Sitten taas uskonnolliset pitävät oppia pyhäin häväistyksenä, koska siinä Jumalan vanhurskaus on ilmoitettu ilman lakia. Laki kun on
uskonnollisille uskonelämän perusta. Ihmisen järki kun ei kykene käsittämään sitä että Jumalan vanhurskaudessa laki ja armo pysyvät yhtä aikaa voimassa. Miksi sitten tämän päivän opetuslapsillekin on tämä asia liian vaikea käsitettävä ja uskottava, eivätkä nämäkään kykene säilyttämään sitä aina mielessään. Siksi, että kyse on Kristuksen salaisuudesta , jonka voimme ottaa vastaan, mutta emme kykene tätä Jumalan salaisuutta koskaan oikein uskomaan emmekä käsittämään. Ei ole edes kyse siitä, että oppi olisi vaikea käsittää ja uskoa. Sillä se on meille mahdotonta. Siksi se pysyy edelleen Kristuksen salaisuutena.

    • Juuri näin, jotenkin näin olisin näkemässä myös eli tuntuu pahalta, että kasvun ja kypsymisen elementit riisutaan pakkopaidalla ja nimen omaan ne junttaavat, jotka ’rääkyvät’, ”non circulos meos”!

    • Osmo, on eppäiltävissä että kunnioitetaan Jumalaa huulillamme, mutta sydän on Hänestä kaukana. Ja mistä näin päättelevät? No, koska elämämme ei saa, eikä tarvitse muuttua miltään osin, ainakaan Raamatun osoittamalla tavalla ja suuntaan.
      Eikös nuo ”tosikot” ota Raamatun Jumalan Sanana, korkeimpana totuutena, jonka alle on ihmisen alistuttava armoa pyytämään, koska itse ei voi saada aikaan tarvittavaa elämän muutosta, koska synti asuu minussa.
      Ja liberaalit lähinnä säätiedotuksena, johon palveluun kirkon jäseneninä olemme oikeutetut.

    • Siis pitää olla sana sotkea tuolla edellisessä kommentissani, eli ”turbare”. Ja näyttipä olevan ”noli turbare circulos meos”. Muistelin jotain non discere circulos meos, joka olisi jotain älä opeta minua minun ympyröissäni, kyllä minä tiedän. Samaahan se periaatteessa tarkoittaa.

  1. Kiitokset rekrytointiperusteita valottavasta uutisesta. Kirkolliskokouksen tiedote on siis luotettava ja riidan lietsominen ”tasa-arvon” tai ”ihmisoikeuksien” nimissä ei ole hyväksyttävää.

    Henk.koht. olen sitä mieltä, että köyhissä maissa on kunnioitettava niiden kulttuurissa omaksuttua lainsäädäntöä jo sen vuoksi, että avustustyöntekijöiden turvallisuus on vuosien varrella heikentynyt. Hyvä tieto on sekin, että lakitekstistä on mahdollista poiketa, jos työolosuhteet sitä edellyttävät ja toivottavasti se pätee myös Suomessa. On valitettavaa, jos yrityselämän ja talouden kovia lainalaisuuksia tuntemattomat saavat mahdollisuuden mustamaalata ja syyllistää ”työsyrjinnästä” jokaisen, joka näitä asioita vähänkään ymmärtää.

  2. Kiitos, että K24 haastatteli myös syytöksien kohteeksi joutunutta osapuolta.
    Siitä kertovan uutisen luettuani en voi yhtyä blogisivuilla esillä olevan blogin ”Kirkkohallituksen lähetystyöpaperi osoittaa vastuuttomuutta” esittämään näkemykseen: ”Vantaalaiset kirkon luottamushenkilöt Sari Roman-Lagerspetz ja Johanna Korhonen pitävät Kirkkohallituksen tiistaina julkisuuteen toimittamaa lähetystyöasiakirjaa tyrmistyttävänä osoituksena vastuuttomista ja jopa työsyrjintää suosivista asenteista kirkon keskushallinnossa.”

  3. Tuula Hölttä:On valitettavaa, jos yrityselämän ja talouden kovia lainalaisuuksia tuntemattomat saavat mahdollisuuden mustamaalata ja syyllistää “työsyrjinnästä” jokaisen, joka näitä asioita vähänkään ymmärtää.

    En ymmärrä Tuula Höltän tapaa nostaa yrityselämää keppihevoseksi tähän homokeskusteluun ja rakentaa sellaista asetelmaa, että homoseksuaalit olisivat jotenkin rasite yrityksille.

    Ohjelmistojätti Microsoft lahjoitti sekä yrityksenä että sen ylin johto omista rahapusseistaan satoja tuhansia dollareita kampanjaan, jolla ajettiin tasa-arvoista avioliittoa Washingtonin osavaltioon, missä Microsoftin pääkonttori sijaitsee.

    Urheiluvälinevalmistaja Nike on yksi tunnetuimmista yrityksistä Amerikassa koskien sen toimintaa homofobian niittämisestä. Samoin Internet-jätti Google neuvottelee kaikkialla maailmassa julkisen hallinnon kanssa, jotta sen seksuaalivähemmistöihin kuuluvien työntekijöiden asemaa voidaan parantaa. Moni varmaan huomasi sateenkaariliput Googlen hakukoneen pääsivulla päivänä kun California hyväksyi homoliitot.

    Applen toimitusjohtaja on homo ja konsulttiyhtiö Accenture, jolla on yli neljännesmiljoona työntekijää, valittiin Englannissa tänä vuonna kaikkein parhaaksi työnantajaksi seksuaalivähemmistöihin kuuluville työntekijöille.

    Mielestäni yksi mätä omena ei pilaa koria ja Alma Median tapauksesta riippumatta mielestäni yrityselämä pitää hyvin huolta myös ei-heteroseksuaaleista työntekijöistään. Länsimaissa seksuaalivähemmistöjen syrjintä on lähinnä uskonnollisiin yhteisöihin liittyvä ongelma.

    En ymmärrä Tuula Höltän ajatusrakennelmaa siitä, että ”jos homoja ei saa syrjiä, bisneksesi menee pilalle”.

    • Jusu Vihervaara :”En ymmärrä Tuula Höltän ajatusrakennelmaa siitä, että “jos homoja ei saa syrjiä, bisneksesi menee pilalle“.”

      Ja nyt sinä esität suorin lainauksen ja lähdeviittein sen, missä olen olen sanonut, että ”jos homoja ei saa syrjiä, bisneksesi menee pilalle”? Koska ja missä olen ”syrjinyt homoja”? Vai onko Hesarin tilauksen lopettaminen mielestäsi ”homosyrjintää”?

      Yritysmaailman tuntevana pidän tärkeänä, että kun yrittäjistä viisveisaava korporaatioyhteiskunta lakeineen mahdollistaa sen, että tapauksia ei käsitellä kokonaisuuksina huomioiden kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja mahdollistaa sen, että kovasydämiset ja kylmät vain valtaa tavoittelevat voivat vapaasti mustamaalata toisinajattelijoita yleistyksillään ja ”epäilyksillään” kiusaajiksi tai jopa rikollisiksi, niin pidän tärkeänä, että asiat tehdään selviksi ja luottamuksen horjuttaminen esim. kirkollishallitusta ja lähetysjärjestöjä kohtaan loppuu.

    • Tuula,

      Sinä esitit blogien puolella, kommentin jonka ainakin minä ymmärsin siten, että sinun mielestäsi homolle saa antaa potkut jos se on yrityksen edun mukaista (case: Alma Media vs. Johanna Korhonen).

      Tässä keskusteluketjussa 12.12 kello 22:17 puhut ”yritysmaailman kovista lainalaisuuksista”, jonka ainakin minä ymmärsin muiden viime aikoina kirjoittamiesi kommenttien valossa tarkoittavan sitä, että seksuaalivähemmistöjen yhdenvertaisuutta puolustavat eivät ymmärrä, että yritysmaailman kovuus ajaa ihmisten syrjimättömyyden edelle.

      Voi olla, että ymmärsin väärin, mutta ymmärsin aikaisemman keskustelun siten, että sinun mielestäsi Alma Medialla olisi pitänyt antaa laillinen oikeus antaa Johanna Korhoselle potkut, koska tämä on homoseksuaali. Käsitykseni mukaan perustelusi oli se, että homot nyt eivät vaan sovi kaikkiin työtehtäviin.

      Jos olen ymmärtänyt sinut oikein, pidän tällaista ajattelutapaa sydämettömänä.

      PS. Minäkin muuten tunnen yritysmaailman.

    • Jusu Vihervaara :”Tässä keskusteluketjussa 12.12 kello 22:17 puhut “yritysmaailman kovista lainalaisuuksista”, jonka ainakin minä ymmärsin muiden viime aikoina kirjoittamiesi kommenttien valossa tarkoittavan sitä, että seksuaalivähemmistöjen yhdenvertaisuutta puolustavat eivät ymmärrä, että yritysmaailman kovuus ajaa ihmisten syrjimättömyyden edelle.”

      Kyllä yksityisen sektorin lainalaisuudet vaan ovat sitä luokkaa, että jos tilaajat ja mainostajat lopettavat Hesarin tilauksensa ja vetävät mainoseuronsa pois Hesarista, koska siellä kirjoittaa Johanna Korhonen, niin ennenpitkää sieltä rupeavat häipymään myös työpaikat.

      Tämä ei tietenkään päde veroina tai veroluonteisina maksuina myös yhteiskunnan pienituloisimmilta kustannuksensa periviin, kun tästä ”löysästä hirrestä” ei voi irtisanoutua kuten yksityisen sektorin tuotteista ja palveluista.

    • Tuula,

      Olen eri mieltä kanssasi. Minun mielestäni suomalaiset eivät keskimäärin halua savustaa homoseksuaaleja pois työpaikoistaan. Valitettavasti tällaisiakin asenteita löytyy, mutta pidän niitä harvinaisina. Henkilökohtaisesti en ole koskaan kohdannut tilannetta, jossa joku ihminen ei kykenisi tekemään töitä kanssani tai haluaisi minulle potkut siksi, että olen homo.

    • Jusu :”Olen eri mieltä kanssasi.”

      Ole ihan rauhassa vaan. Minulle riittää kirkkohallituksen tiedotteessa oleva tieto, jonka mukaan ” Työsopimuslain esitöiden mukaan työntekijät voidaan asettaa eri asemaan, jos siihen on työhön ja sen tekijälleen asettamiin vaatimuksiin liittyvä perusteltu syy.”

      Tätä te mm. kirkkohallituksen ja lähetysjärjestöjen luottamuksen horjuttamiseen keskittyneet ette tietenkään hyväksy, mutta sepä on aivan teidän asianne.

    • Tuula,

      Olen sangen hyvin tietoinen siitä, että työsopimuslaissa mainitaan, että ihmisiä ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan ilman painavaa hyväksyttävää syytä.

      Oikeuskäytännössämme rima tuolle painavalle hyväksyttävälle syylle on asetettu hyvin korkealle. Tässä usein näkee virheellisiä päätelmiä, että mikä tahansa syy olisi laissa mainittu painava hyväksyttävä syy.

      Minulla ei ole tiedossani ainoatakaan tapausta, jossa työntekijän homoseksuaalisuus tai hänen solmimansa rekisteröity parisuhde olisi tuomioistuimessa hyväksytty painavaksi hyväksyttäväksi syyksi asettaa hänet eriarvoiseen asemaan.

      Ne tehtävät, jossa seksuaalisuus on osa tehtävää, ovat erittäin harvinaisia. Itselleni tulee mieleen lähinnä pornoteollisuus ja itseasiassa melko iso osa homoseksuaaleille suunnatun aikuisviihteen esiintyjistä on heteromiehiä.

    • Kyllä yritysmaailmassa arvostetaan osaamisen, vuorovaikutuksen ja informaation virtausta organisaation systeemin perustana, eikä sukupuolinen suuntaus kiinnosta kuin juuri joitain patavanhoillisia uskonnollisia järjestöjä. No niissä arvostettaneen pysyvyyttä, ettenkö sanoisi pysähtyneisyyttä. Yritysmaailmassa taas painotetaan avoimen ja spontaanin ympäristön merkitystä. Dynaamisessa yritysympäristössä arvostetaan myös herkkyyttä heikoille signaaleille, toisin kuin esimerkiksi kirkossa.

    • Jep Jusu, pornoteollisuudelle ja patavanhoillisille uskonnollisille yhteisöille seksuaalinen suuntaus ja sukupuoli on merkittäviä kriteerejä rekryssä. Näin ääret kohtaavat…

    • PS. Siis piti sanoman, ettei seksuaalinen suuntaus kiinnosta yrityksiä vaan ihan muut asiat ovat yrityksen/organisaation menestyksen kannalta merkityksellisiä.

      No, onhan se tosin itsestäänselvyys suurimmalle osalle ihmisistä.

  4. Haastattelussa kerrotaan:
    ”Kirkon tiedotuskeskuksen tiedotteen mukaan yksikään järjestöistä ei kysy rekrytoitavien seksuaalista suuntautumista. Minkään järjestön työntekijälle ei ole annettu kieltoa siitä, että hän ei voisi toimia naispapin kanssa. Kaikki järjestöt ilmoittivat toimivansa yhteistyössä seurakuntien kanssa seurakuntien ehdoilla.”
    Kysymykseen ”Ovatko kaikki seitsemän kirkon virallista lähetysjärjestöä nyt sitoutuneet kirkon linjauksiin ja ihmisoikeuksiin?”
    Vastaus on seuraava:
    ”- Näissä keskusteluissa lähdetään siitä, että lähetysjärjestöjen johto kertoo meille asiat totuudellisesti. Ei tämä ole mikään tuomioistuin vaan avoimessa hengessä käytävä keskustelu. Jos he sanovat, että he ovat näihin sitoutuneet, en voi lähtökohtaisesti epäillä sitä”, Risto Jukko vastaa.

    Miksi sitten esim. jotkut luottamushenkilöt toistuvasti epäilevät lähetysjärjestöjen sitoutumista kirkon yhteisiin linjauksiin ja syyttävät kirkkohallitusta vastuuttomuudesta sekä työsyrjintää suosivista asenteista kun siellä uskotaan järjestöjen sanaan sitoutua?

    • Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovinen totesi Kotimaan haastattelussa vuonna 2011, että homoseksuaalisuus ei sovi heidän arvoihinsa ja että he eivät palkkaa rekisteröidyssä parisuhteessa eläviä edes kotimaan tehtäviin.

      Olen ilahtunut, jos kansanlähetys on tuon jälkeen muuttanut näkemystään homoista. Jos kuitenkin pohtii millainen kyky kristillisillä yhdistyksillä on uudistua en hämmästy, jos joillakin seurakunnilla on epäilevää suhtautumista.

      Varmaan seurakuntia mietityttää se, onko Kansanlähetys vilpittömästi muuttanut mieltään vai peitteleekö se vain sanomisiaan paremmin tukirahojen toivossa.

    • ”Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovinen totesi Kotimaan haastattelussa vuonna 2011…”
      Ny elämme kohta vuotta 2014, joten on aika päivittää kalenterit.

    • Jos pääset ensimmäistä lausetta pidemmälle, totesin olevani ilahtunut jos kansanlähetys on sittemmin muuttanut kantaansa. Koska Jumalan sana on joillekin ikuista, en pidä mitenkään itsestäänselvänä, että Kansanlähetys suhtautuu homoihin nyt eri tavalla kuin muutama vuosi sitten.

    • Luin kyllä kommenttisi kokonaisuudessaan.

      Kirjoitit: ”Varmaan seurakuntia mietityttää se, onko Kansanlähetys vilpittömästi muuttanut mieltään vai peitteleekö se vain sanomisiaan paremmin tukirahojen toivossa.”
      Minusta vaikuttaa, että muut kuin Vantaan ja Helsingin seurakunnat eivät tuollaista mieti. Ja näissäkin seurakunnissa ehkä vain yksittäiset luottamushenkilöt, jotka tätä jupakkaa yllä pitävät vuodesta toiseen.

    • Demokratia perustuu enemmistöpäätöksiin. Vaikka yksittäisten ”syntipukkien” jahtaaminen olisikin koukuttavaa, mielestäni jonkun yksittäisen luottamushenkilön syyllistäminen on väärin. Ei kukaan näitä asioita yksin päätä.

      Ei minun ole lainkaan vaikea ymmärtää sitä, että naisten ja seksuaalivähemmistöjen syrjintä voi hyvinkin olla ylivoimaisen enemmistön pääkaupunkiseudulla asuvista arvomaailman vastaista ja he kokevat etteivät voi tällaista toimintaa tukea.

    • ”Vaikka yksittäisten “syntipukkien” jahtaaminen olisikin koukuttavaa, mielestäni jonkun yksittäisen luottamushenkilön syyllistäminen on väärin. Ei kukaan näitä asioita yksin päätä.” Jusu

      Kukaan ei päätä asioista yksinään. En ole huomannut viitteitä kenenkään jahtaamisesta muilta osin kuin, että viittä kirkon lähetysjärjestöä on jahdattu vuosikausia päämääränä niiden pois sulkeminen kirkon virallisten lähetysjärjestöjen joukosta. Minusta se on väärin.

      Tosin mediassa on esiintynyt pari nimeä hyvin usein kun näistä asioista on uutisoitu. Onko se jahtaamista vai tosiasioiden kertomista, kuka sen tietää.

    • Olenko minä ja muu yhteiskuntakin erehtyneet, kun juuri nämä viisi järjestöä ovat vuosikymmenet jo jahdanneet pappisnaisia pois ja ahdistaneet seksuaalivähemmistöt ulos hengellisestä osallisuudesta omana itsenään. Töistä puhumattakaan.

    • Salme Kaikusalo :”Miksi sitten esim. jotkut luottamushenkilöt toistuvasti epäilevät lähetysjärjestöjen sitoutumista kirkon yhteisiin linjauksiin ja syyttävät kirkkohallitusta vastuuttomuudesta sekä työsyrjintää suosivista asenteista kun siellä uskotaan järjestöjen sanaan sitoutua?”

      Sanoisin, että vastapuoli käyttää tyypillistä poliittista konflikti-retoriikkaa, jossa negatiivinen indoktrinaatio kohdistetaan vailla mitään yksilöityjä konkreettisia näyttöjä tai todisteita sinne, mikä halutaan demonisoida, koska sen katsotaan olevan omien valtapyrkimysten tiellä.

      Rauhanomaisista neuvotteluista konfliktin ratkaisemiseksi ei olla kiinnostuneita, vaan ”mätämunat” halutaan pois tieltä. Johtava periaate tässä indoktrinaatiossa näyttäisi olevan sen esiintuominen , että ”Kirkkohallituksen laatima lähetystyöpaperi osoittaa vastuuttomuutta” ja ”alitti kaikki odotukset. Teksti sisältää juridisia ja eettisiä virhepäätelmiä. Sekavilla perusteilla se oikeuttaa lähetysjärjestöjen harjoittaman naisten ja seksuaalivähemmistöjen syrjinnän, vaikka syrjintä on kirkossa ehdottomasti kiellettyä ja Suomen lain mukaan rikos”.

  5. Salme Kaikusalo:”Miksi sitten esim. jotkut luottamushenkilöt toistuvasti epäilevät lähetysjärjestöjen sitoutumista kirkon yhteisiin linjauksiin ja syyttävät kirkkohallitusta vastuuttomuudesta sekä työsyrjintää suosivista asenteista kun siellä uskotaan järjestöjen sanaan sitoutua?”

    Luottamushenkilöt toimivat seurakuntien/yhtymien/seurakuntalaisten edustajina ja pyrkivät tietenkin toimimaan siinä mahdollisimman hyvin. Heidän tulee olla perillä kaikista niistä asioista, jotka vaikuttavat heidän tekemiinsä päätöksiin.

    Jumalalle kiitos kaikista loistavista luottamusmiehistä ja -naisista!

  6. Minusta on äänestäjien äärimmäistä halveksimista, suorastaan kapinalietsontaa jos aletaan kätistä luottamushenkilöiden tekemistä päätöksistä. Äänestäjäthän ovat laillisilla vaaleilla antaneet äänet ja ääntä antaessaan ovat takuu varmasti tienneet millä kannalla on henkilö jolle äänensä antaa.

    Ei kaikille riitä nallekarkkeja, joten asettakoon sitten vastapuoli sellaisia ehdokkaita, jotta voivat sitten kumota mielestään älyttömät päätökset.

  7. Kiitos Tuula Hölttä näkemyksestäsi, joka osoittaa tarkkanäköisyyttä käsillä olevan asian suhteen.

    Albert Heikkilälle, täällä ei kätistä luottamushenkiöiden oikeudesta tehdä päätöksiä vaan päätösten perusteluista, joita päätöksien tekijät eivät ole pystyneet osoittamaan tapahtuneeksi arkielämässä lähetyskentillä.
    Sanot: ”Ei kaikille riitä nallekarkkeja, joten asettakoon sitten vastapuoli sellaisia ehdokkaita, jotta voivat sitten kumota mielestään älyttömät päätökset.” Tarkoitatko, että nykyiset valitut luottamushenkilöt on valittu tehtäväänsä vain siksi, että he vievät läpi ”älyttömiä päätöksiä”?

    • Kaikusalo & Co te annatte kuvaa;

      – että vastapuolen päätökset ovat älyttömiä.

      – että vain teillä on fiksut ja perustellut näkemykset muilla ei ole perusteluita, jos heidän perustelu ei miellytä teitä.

      – Ihan kuin teillä olisi avain autuuden lähteelle, että teidän edustama on ainoa oikea näkemys ja muut näkemykset ovat jotain jota ei saa kannattaa.

      Lisäksi pakosta tulee tunne: Jos ei mennä teidän pillin mukaan tahtimarssia ts teidän oma lellikki suosikki järjestö saa tukea niiin pitää purnata viimeisen päälle.

      Eikö riitä jos pari kertaa kirjoittaa näkemyksen ja sitten odottaa seuraavan vaalikauden, järjestäytyy ja kerää joukkonsa kasaan ja kumoaa ne päätökset jotka eivät miellytä.

      Kirjoitat: ”täällä ei kätistä luottamushenkiöiden oikeudesta tehdä päätöksiä vaan päätösten perusteluista, joita päätöksien tekijät eivät ole pystyneet osoittamaan tapahtuneeksi arkielämässä lähetyskentillä.”

      Vastaan: Olen tarpeeksi lukenut ja seurannut tätä vääntöä ja minusta on ihan käsittämätöntä esim miten SLEY toimii kotikentällä.

      Kannattaa ihan lukasta mm nettipäiväkirjasta heidän esim SLEY:n edustajat ajattelevat esim naisen asemasta kirkollisessa työssä. Huomaatte että on SLEY:ssä todella ylimielinen asenne naiseen ja naisen suhteessa kirkolliseen työhön. Entä tapaus Tuula Sääksi jne jne, jos sama asenne jatkuu kotimaassa niin: Kuka antaa takuun, ettei se sama toiminta jatku sitten kentällä.

  8. Luottamusmiehet- ja naiset ovat seurakuntalaisten valitsemia edustajia. Jos heidän päätökset tai niiden perustelut ovat jonkun seurakuntalaisen mielestä älyttömiä, niin hän voi keskustella edustajan kanssa.

    Seurakuntalainen voi myös seuraavissa seurakuntavaaleissa jättää äänestämättä tätä ehdokasta sikäli mikäli ehdokkaana vielä on sama luottamushenkilönä toiminut.

    Tämä on ihan seurakunnan demokratiaa. Turha kitistä. Tai pitää sitten ryhtyä ajamaan omaa mallia/agendaansa, jos nykyinen järjestelmä tuntuu liian demokraattiselta.

    • Sonja, kuten jo edellä kävi ilmi, niin nyt ei ole kyse siitä, ovatko luottamushenkilöt oikein valittuja tai onko heillä oikeus tehdä päätöksiä. Kukaan ei ole asettanut näitä asioita kyseenlaiseksi. Joten on turhaa kitistä siitä ja johdattaa keskustelua pois pääasiasta eli päätösten perusteluista.

      Nämä päätökset ja harhaan johtavat perustelut (esim. powerpoit esitykset Vantaalla) luovat varjoa ja vaikuttavat usean lähetysjärjestön ja niiden työntekijöiden maineeseen ikävällä tavalla, ikäänkuin lähetystyöntekijät hyväksyisivät väkivallan.
      Demokratiaan kuuluu myös rehellisyys ja yhdessä ratkaisujen löytäminen, kuten kirkkohallitus on toimissaan nyt tehnyt ja ottanut huomioon kokonaisuuden, ei vain Vantaa tai Helsingin luottamushenkilöiden näkemyksiä/pyrkimyksiä.

    • Kysymyshän on järjestöjen arvoista/näkemyksistä ja joidenkin mielestä opista. Kyllä sellaiset maat, joissa on nyt po. tapauksia tarvitsevat seksuaaliterveyskasvatusta, jossa opetetaan, ettei homoseksuaalisuus ole syntiä/väärin, minkä vuoksi he yrittävät erilaisin rikollisin ja vahingoillisin taikakonstein muuttaa/eheyttää tms. tätä seksuaalista suuntausta. Siinä on pointti.

    • Sonja Ottavainen :”Jos heidän päätökset tai niiden perustelut ovat jonkun seurakuntalaisen mielestä älyttömiä, niin hän voi keskustella edustajan kanssa.”

      No henk.koht. vapaaehtoistyössä toimineena olen kyllä keskustellut, ja kun kysyin miksi kirkkovaltuustolle ja -neuvostolle esitetään erilaiset talousarviot hyväksyttäväksi, sain tietää olevani ”myrkkysieni”. Joten niin kai se sitten on…

    • Pointti on siinä, että mikään lähetysjärjestö ei ole puoltanut/suositellut/hyväksynyt esille tuotuja keinoja ”erilaisin rikollisin ja vahingoillisin taikakonstein muuttaa/eheyttää tms. tätä seksuaalista suuntausta.”

      Kaikilla lähetysjärjestöillä on kristilliset arvot . Muutoinhan kirkkohallitus ei hyväksyisi niitä kirkon virallisiksi lähetysjärjestöiksi.

      Katson toteen näytetyksi, että ainakin tällä erää yritykset kammeta viisi lähetysjärjestöä ulos kirkon virallisten lähetysjärjestöjen joukosta, ovat epäonnistuneet, koska kukaan ei ole pystynyt osoittamaan niiden sopimattomuutta lähetystyöhön tai pystynyt osoittamaan esittämiensä perustelujen todenperäisyyttä eli että syrjintää olisi harjoitettu sen enempää rekrytointi- kuin työntekotilanteissakaan.

      Kirkko sen enempää kuin kirkkohallituskaan ei ole tiettävästi ottanut kantaa siihen, mikä on tässä yhteydessä syntiä ja mikä ei.

    • Mitä sitten sanovat ne järjestöt noille tietämättömille, joiden mielestä homoseksuaalisuus on syntiä/väärin ja jotka (tietämättömät) siksi noita epäkristillisiä ja rikollisia performansseja järjestävät?

    • Eihän kukaan ole väittänyt, että l-järjestöt puoltaisivat/hyväksyisivät/suosittelisivat po. rikollisia tekoja, mutta opettavatko he (järjestöt), että homoseksuaalisuus ei ole syntiä/väärin/sairaus ja siksi ei kyseisistä ”eheytyksistä” ole edes apua, koska homoseksuaalisuus on pysyvä.ominaisuus.

      Vai mitä he opettavat?

    • Salme, mahtipontisuutesi ei lisää vähääkään sanomasi painoa (”Katson toteen näytetyksi…”).

      Mainittujen lähetysjärjestöjen lukuisat ja toistuvat kannanotot kertovat kielteisestä suhtautumisesta niin naispappeuteen kuin seksuaalivähemmistöihinkin. Kun vaaditte uskomaan järjestöjen allekirjoittamaa sitoumusta, niin mikä mahtaa olla peruste sille, ettei em. kannanottoihin pitäisi luottaa?

      Johanna Korhonen tai kukaan muukaan ei ole powerpointeillaan väittänyt lähetysjärjestöjen tukevan vaikkapa joukkoraiskauksia. Tämä on Salmen ikioma tulkinta. Vähäisen ymmärrykseni pohjalta näen pointin olevan siinä, että homoseksuaalisuuden synnillistävät lähetystyöntekijät eivät toiminnallaan ole maksimaalisesti edesauttamassa vähemmistöön kuuluvien aseman paranemista.

      Tietenkään he eivät hyväksy tai aktiivisesti edesauta julmuuksia seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Homoseksuaalisuuden synnillistäminen kuitenkin ylläpitää ja vahvistaa kielteistä suhtautumista.

      Ei ole niin kovin kauaa kun Suomessa homoseksuaalisuus oli sairaus ja rikos – ja olisi edelleen jos kaikki kirstityt olisivat seisoneet ja edelleen seisoisivat synnillistämisen takana.

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.