Talvinen maisema sai pohtimaan Venäjän talvea ja ulkopolitiikkaamme. Jotakin turhan uhmakasta oli mielestäni ministeri Haaviston puheissa Venäjällä.


Talvinen maisema sai pohtimaan Venäjän talvea ja ulkopolitiikkaamme. Jotakin turhan uhmakasta oli mielestäni ministeri Haaviston puheissa Venäjällä
.

Ihmisoikeudet Venäjällä olivat kritiikin kohteena. Ihmisoikeudet tai ihmisvelvollisuudet kuuluvat ihmisyyteen itsessään, mutta niiden toteutuminen on aina suhteessa ihmistä ympäröivään todellisuuteen. Hallintojen kyky tuottaa kansalaiIlleen oikeuksia ja vapauksia perustuu yleisiin olosuhteisiin, rauhaan ja erityisesti luottamukseen.

Entäpä poliittisen opposition asema? Opposition oikeudet ja niiden tukeminen on ennalta arvaamatonta puuhaa. Vuosisata sitten tsaarin hallinnon vaihtuminen Leninin hallinnoksi ei lopultakaan parantanut ihmisoikeuksia Venäjällä. Väkivaltakoneisto kaatui, mutta sen tilalle nousi hallinto, joka radikalisoitui väkivaltaiseksi, vain vuosikymmenien saatossa hiukan kesyyntyen.

Tilannetta voi verrata Iranin hallinnon vaihtumiseen vuosikymmeniä sitten shaahin hallinnosta Khomeinin hallinnoksi, mikä ei suinkaan parantanut ihmisoikeuksia Iranissa.

Rauhaa, oikeudenmukaisuutta, hyvää hallintoa sekä ihmisoikeuksia ei voi tuoda kriisiytyneisiin valtioihin pakolla ulkopuolelta. Esimerkiksi Venäjä on edelleen suurvalta, joka on osittain hajonneen imperiumin ydinalue. Sen kehitykseen olisi syytä yhä suhtautua yhtä varovaisesti kuin pommin purkuun suhtaudutaan.

Suhteessaan Venäjään Suomen pitää ajatella Suomen etua, eikä toimia EU:n käskyläisenä. Esimerkiksi Saksa ajattelee epäilemättä Saksan etua. Olisi tarkkaan mietittävä, millä tavoin Suomi voisi kahdenvälisissä suhteissaan Venäjään tukea olojen paranemista ja vakiintumista Venäjällä. Onko Suomen toiminta osana blokkia se viisain ratkaisu?

Kirkkoherra Pentti Tepsa

23 kommenttia

  • Vallankumouksissa tapahtuu kyllä jotakin. Eliitti säilyy, mutta henkilöt siinä vaihtuvat eikä ole läheskään varmaa onko uusi eliitti sivistyneempi entistä. Venäjä ei toimi niinkuin me kuvittelemme. Venäjä ei pelkää vihollista eikä sanktioita, koska niin suuri maa omistaa alueellaan lähes kaikkea mitä ihminen tarvitsee. Venäjä ei pelkää myöskään uhrauksia ja viimeisestä sodasta olisi syytä muistaa yksi asia. Kurskin mutka!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Siellä käytiin ankara panssaritaistelu. Satoja ehkä tuhansia panssareita tuhoutui. Salaisuus oli siinä, että Saksalta aikanaan alkoivat panssareita kuljettaneet junat lyhentyä, mutta N-liiton puolella ne kasvoivat koko ajan. Siperia tuotti kiihtyvällä vauhdilla uusia ja niitä riitti.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pentti Tepsa sanoo:

      Ok. Tuo on hyvä muistaa. EU:n olisi pitänyt hoitaa paremmin diplomatiansa Venäjän kanssa jo 15 vuotta sitten. Silloin kosiskeltiin Turkkia. Venäjä on kuitenkin valtava raaka-aineiden lähde.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Kyllä, ihmisoikeudet toteutuvat parhaiten demokratioissa, joita nyt yriteään kaataa. Haavisto onnistui kaikilla mittapuilla hyvin. Pitäisikö madella kuin koira häntä koipien välissä ? Suomi kuuluu Euroopan Unioniin, joten Suomen asenne esimekiksi ihmisoikeusrikoksiin on sama kuin Euroopan. Tätä edellinen vierailija joutui nöyryytetyksi, Haavisto ei. Siinä missä Niinistö kiemurteli, Haavisto oli suora. Se tyyli on paras.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Rauli Toivonen sanoo:

    Kiitän ajankohtaiseen aiheeseen tarttuvasta blogista.

    Täällä oli ennen Haaviston matkaa (nyt jo poistettu) kirjoitus suunnilleen samasta aiheesta. Siinä eräs keskustelija kannusti ”rukoilemaan Haaviston Pekalle oikeita sanoja vietäväksi Venäjälle maanantaina.” Aika moni politiikan asiantuntija on todennut, että kohtalaisen hyvin meni, vaikka tässä blogissa esitetään hiukan varovaisempi arvio.

    Itänaapurin johto on varsin läheisissä tekemisissä maansa uskonnollisen eliitin kanssa, jos olen oikein uutisvirtaa ymmärtänyt. Kenties rajan takana rukoitiin sen puolesta, että EU lopettaisi puuttumisen Venäjän sisäisiin asioihin, kuten heillä on tapana sanoa.

    Kuuliko Jumala ennemmin Haaviston vai Lavrovin onnistumisen puolesta esitettäviä pyyntöjä? Vai antaako Hän tämän maailman edetä varsin vapaasti kohti sitä umpikujaa, joka sitä Raamatun ennustusten mukaan tulee kohtaamaan? Ja samalla sitten vastataan Kristuksen antamaan mallirukoukseen ”Anna valtakuntasi tulla ja tahtosi toteutua maan päällä samoin kuin taivaassa.”(Mat6:10)

    Meitä kristittyjä kyllä käsketään rukoilemaan vallanpitäjien puolesta, mutta missä mielessä? Näin: ”Rukoilkaa kuninkaiden ja muiden vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme elää kaikessa rauhassa, kaikin puolin kunnolla ja arvokkaasti.”(1.Tim2:2) Poliittisten pyrkimysten onnistumisesta ei Raamattu anna ohjeistusta, koska meillä on se oma kuningas tuolla taivaassa.

    Olisiko Haaviston toteamus ihmisoikeuksien huonosta toteutumisesta ollut samalla myös pyyntö uskonnonvapauden puolesta? Erään pitkiä vankeustuomioita saaneen, Venäjällä 200000 kristityn suuruisen ryhmän Suomen ulkoministeri tuossa suorassa lähetyksessä mainitsi.

    P.S. Sitaatit poimittu uudesta käännöksestä KR2020

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Jumala kuulee aina sitä joka mielesään on oikeassa…talvisodassa Jumala oli venäläisten uskovien kannalta venäläisten uskovien puolella. No kumman puolella oli oikeasti vai oliko kummankaan? Vai sattuiko juuri huilaamaan muissa mailmankaikeuksissa kun salli II mailmasodan, misä kuoli hirvittävin kärsimyksin myös miljoonittain hurskaita uskovia, ylipäätään syttyä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Pietari oli aikanaan hiukan puolueellinen, mutta oppi seuraavan läksyn: ”Nyt vasta todella ymmärrän, ettei Jumala ole puolueellinen. Kansallisuudesta riippumatta hän hyväksyy jokaisen, joka kunnioittaa häntä ja toimii hänen tahtonsa mukaan.”(Apt10:34)

      Sama puolueeton asenne pätee edelleenkin ihmisten piirtämien rajojen eri puolilla asuviin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Yksi kysymys pitää esittää: Miten luulette totalitäärisen kasvatuksen saaneista tulevan demokraatteja muutamassa vuodessa? Ei se tee järjestelmästä demokraattista, että voidaan perustaa puolue ja saadaan muutama edustaja duumaan. Johtajan puolue on edelleen se ainoa oikea joka osaa hallita. Ne vaalitulokset olisivat sen suuntaisia ihan länsimaisittain toimitettuna.

    Olen saanut nähdä paikanpäällä miten demokratian opetteleminen on kivuliasta, kun eräälle seurakunnalle yritettiin muodostaa hallintoa. Venäjä merkitsee kahta eri maailmaa. Putinin ja Lavrovin Venäjä on yksi, jonka näemme ja reagoimme sen toimintaan. Sitten on varsinkin maaseudulla asuva kansa, joka elää ihmeessä koko ajan. Miten he selviävät, en lähde arvailemaan, mutta jotain kertoi muutama vuosikymmen sitten, kun myymäläautossa oli kolme artikkelia leipä, karkit ja vodka. Ja sanktiot kohdistuvat niihin rakastettaviin ihmisiin, jotka eivät ole syyllisiä. Eliitti osaa katsoa etunsa kaikkialla.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tästä Venäjän neuvomisesta voi tehdä ihmiskokeen ihan omassa maassa. Voi neuvoa jotain puoluejohtajaa muuttamaan systeemiään ja yllätys yllätys mikään ei muutu. Samaa voi kokeilla johonkin kirkkoon tai seurakuntaan tai piispoihin. Ennen vaaleja joku voi olla kuuntelevinaan, mutta oikea väri paljastuu vasta valinnan jälkeen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Koska meillä on pisin raja juuri Venäjän kanssa,

    koska edelliset Ukrainan pakotteet ovat tulleet hyvin kalliiksi maallemme (Esim. eka vuoden aikana yksitään Valio menetti melkein yhtä paljon kuin Suomen valtion budjetti oli teittemme perushuollolle, maamme itäisten alueitten turismi ja kauppatulojen väheneminen jne.),

    – koska Venäjä Putinin aikana on jälleen tullut hyvin vahvaksi valtioksi, (Putinin omien sanojen mukaan vuonna 2000 Suomen IT alan tuotto oli isompi kuin koko heidän kansantuotteensa – verrattuna nykyhetkeen – nyt Venäjän kansantuote on yksi maailman suurimmista, 11. sija GDP (nominal), 6. sija GDP (PPP),

    – koska Pietari olisi potentiaalinen yli viiden miljoonan asiakkaan alue maamme kaupalle, lähellä kuin tarjottimelle eteemme annettuna,

    – koska hyvät suhteet on aihetta yritää säilyttää kaikkiin naapureihin kaikkina aikoina,

    n i i n

    mielestäni meidän on aihetta pitää mielenmalttimme itäisen naapurimme kanssa ja pyrkiä hyötymään naapuruudestamme sen sijaan että asettuisimme heidän kanssaan kädenvääntöön.

    Olen toiminut Sotainvalidien veljesliiton Kanta-Hämeen piirin veljespappina ja käyttänyt paljon aikaa heidän kanssaan, jotka vielä pyöreästi satavuotiainakin, – toiset yli ja toiset ali – ovat kantaneet jäsenissään muistoja edellisistä sodista.

    Niinpä sydämestäni haluan muistuttaa, että meidän on vältettävä kaikenlaista uhittelua suhteissamme kaikkiin naapurimaihimme.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Kyseessä oli pieni etuvartiokahakka kaukana pohjoisessa, joka ei hetkauttanut päitä Euroopan pääkaupungeissa, kuten Is:n kolumnissa todetaan. Suomen lehdistö + asiantuntijat ovat ihastelleet Haaviston esiintymistä. Nyt sai Venäjä kuulla, mitä Suomi ajattelee. Hyvä Pekka. Haaviston sanoin : ”Tämä päivähän on ollut aivan erinomainen” Nato-korttiakin heilutettiin. Vapise Venäjä! Vähemmälle huomiolle on jäänyt Lavrovin suorat sanat Merkelille. Mitä tuohon yhteiseen rintaman vahvuuteen tulee se vahvuus nähtiin rokote-asiassa. Kun Eu:n ja Venäjän suhteet menevät noinkin henkilötasolle, siitä voi olla arvaamattomat seuraukset myös Suomelle.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jorma Hentilä sanoo:

    Nyky-Venäjä on alueellinen suurvalta, mutta Putin esikuntineen haluaisi sen olevan suurvalta, Yhdysvaltain partneri maailman asioiden järjestelemisessä, kuten Neuvostoliitto oli aikoinaan. Kiina on kuitenkin blokannut sen syrjään. Putinin hallinto on etsinyt keinoja toimia niin, että Venäjä olisi pakko ottaa enemmän huomioon maailman asioista päätettäessä. Yksi ja myös onnistunut keino oli puuttua Syyrian sisällissotaan. Tilanne on nyt se, ettei ilman Venäjän myötävaikutusta voi syntyä vähänkään pitävämpää ratkaisua Syyrian konfliktiin eikä laajemminkaan Lähi-itään.

    Jo poistetussa blogissa arvioitiin sisäisen kriisin vaivaaman Venäjän olevan uhkana naapureilleen. Tämän kortin Putinin hallinto käytti 2014 valtaamalla Krimin. Se nostatti väestössä nationalistista euforiaa, ja Putinin kannatus hujahti huippulukemiin. Nyt tilanne on toinen. Vuosikausia jatkunut Ukrainan sota syö voimavaroja ja on yhä epäsuositumpi väestön keskuudessa. Syyria kurittaa taloutta. Ihmisten elintaso on jatkuvasti laskenut ja köyhyys lisääntynyt. Tähän todellisuuteen ei vastauksena ole ulkopoliittinen seikkailu.

    Autoritaarisen kehityksen myötä Venäjän retoriikka on koventunut. Haaviston ja Lavrovin tapaamisen edellä kaikki erimielisyyttä aiheuttavat tekijät olivat molempien tiedossa, ja ne tulivat esille myös keskusteluissa ja ministerien pressissä. Siis suoraa puhetta puolin ja toisin, mutta rauhalliseen sävyyn. Minusta Suomi toimii viisaasti, kun se toisaalta ilmaisee pitävänsä kiinni ihmisoikeuksista ja oikeusvaltiosta, mutta toisaalta välttää kärjistyksiä ja kantaa huolta yhteyksien ylläpitämisestä Moskovaan, erimielisyyksistä huolimatta. Tämä asenne on myös EU:n etu, koska Suomi edustaa myös EU:ta Kremlin suuntaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Marko Sjöblom sanoo:

      Hyviä näkökohtia!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Harmi, että Kekkonen oli ilmeisesti viimeinen suomalainen presidentti, joka puhui sujuvaa venäjää. Kieli on erittäin tärkeä osa diplomatiaa.

      Venäjän kanssa tämä korostuu: jos osaat venäjän ja tunnet Venäjän, niin harashoo. Jos et tunne kumpaakaan – kuten Borrell – niin nolosti käy.

      Tämä ei tarkoita, että ihailisin Kekkosta tai hänen – varsinkaan – sisäpolitiikkaansa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Tuntui oikein hyvältä seurata kaiman hyvää onnistumista Larlowin kanssa. Eipä menneet rukoukset hukkaan. Meitähän on kehotettu rukoilemaan kaiken esivallan puolesta, joten miksei sitten Pekan puolesta? Ihmettelinkin minne katosi rukouskehoitus. Nythän sekin selvisi, kun se keskustelu oli poistettu kokonaan. Haavisto osasi luovia hyvin Naapurin kanssa. Juuri niin kuin pitääkin. Kertoi asiat niin kuin ne on. Silti ei ryhtynyt tuomariksi, eikä syyttämään mistään. Varmaankin Pekan arvostus kohosi huomattavasti myös muiden Eurooppalaisten johtajien silmissä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pentti Tepsa

    Olen taustaltani lappilainen teologi, pappi ja uskonnon opettaja, Vanhan testamentin eksegeetti ja Kemijärven seurakunnan kirkkoherra.