Taivaspaikka vaatii sähköautoa

Ilmastomuutoksen hillitseminen vaatii toimia. Myös yksilöltä. Ja aivan erityisesti autoilijalta. Sähköautoa on tarjottu ratkaisuksi, mitä se onkin, ainakin mitä hiilidioksidipäästöihin tulee.

Aikanaan kysyttiin, millä autolla Jeesus ajaisi. Vastaus oli, että ei ainakaan amerikanmallisella kaupunkimaasturilla. Nykyisin vastaus kysymykseen voisi olla, että Jeesus ajaisi sähköautiolla, mutta ei millään kalliilla sähköpanssarilla vaan pienellä ja ja edullisella. Tosin Jeesuksella olisi hankaluuksia löytää sellainen, sillä niitä ei vielä ole juurikaan tarjolla.

Tie taivaaseen on kivetty sähköautojen akuilla.

*

Vaihdoin auton. Halusin samalla taivaspaikan, joten ajatus kääntyi sähköauton puoleen. Mutta koska asun kaupungin keskustassa, minulla ei ole muita kuin julkisia latauspaikkoja kotini lähistöllä. En pääsisi nauttimaan kotilataajan edullisista kilometreistä. Lisäksi uuden sähköauton hankintahinta on eläkeläiselle kiusallisen kova. Täyssähköauto oli siis poissuljettu. Jäljelle jäivät kevythybridi (MHEV), täyshybridi (HEV) ja lataushybridi (PHEV).

Päädyin viimeksi mainittiin eli Plug-in Hybrid Electric Vehicleen (kolme vuotta vanhaan). Tuskin sen avulla taivaaseen pääsee, mutta sähkön voimalla voi edetä taivastietä noin 40-50 kilometriä. Sitten jatketaan synnillä eli bensalla.

P.S. Tämän vuoden loppuun mennessä kaikkiin seurakunnan kiinteistöjen pysäköintipaikoille tulisi lain mukaan asentaa sähköauton latauspiste.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli

12 KOMMENTIT

  1. Vähän kyllä Olli vierastan sähköauton kytkemistä taivaspaikkaan ja bensalla ajamisen leimaamista synniksi. Kuulostaa ihan klassiselta kysymykseltä onko tanssi syntiä. Siis sähköön siirtyminen on ihan järkevää ja viisasta, mutta ei sillä syntikysymyksen kanssa pitäisi olla mitään tekemistä – vaikka kuinka yritän ymmärtää juttusi ironian.

    Hiilineutraali kirkko 2030 -ohjelma vuodelta 2019 muuten määritteli, että kaikkien tiekirkkojen parkkipaikoille olisi pitänyt vuoteen 2021 mennessä asentaa sähköautojen latauspaikat. Olisi Kotimaan tutkivan journalismin paikka selvittää, missä sen suhteen mennään.

    • Käsittääkseni asia on toimituksen tiedossa. Lainaus Traficomin sivulta: ”Rakennukseen, joka ei ole asuinkäytössä, ja joiden yhteydessä on yli 20 pysäköintipaikkaa rakennuksen sisällä tai samalla kiinteistöllä, pitää asentaa sähköauton latauspiste viimeistään 31.12.2024.”

    • Toki vitsit vitseinä, mutta toisinaan puheissa sähköautoista on tullut liki hyvyyden mittari.

  2. Sähköauto on päästötön. Ongelma on litinium-akut, joita on sähköauton lisäksi esimerkiksi kännyköissä. Niistä 95 % tuotetaan hiilidioksidipäästöin Kiinassa. Olen lukenut esimerkiksi sellaisia laskelmia, Tekniikan Maailmoista ynnä muista vastaavista, että keskimääräisellä kilometrikulutuksella sähköauton tuottamiseen edellytetty hiilidioksidipäästö merkitsee 9 vuoden käyttöä. Yleensä henkilöt, joilla on varaa sähköautoihin, vaihtavat autoa noin 4 vuoden välein. Näin tähän tavoitteeseen ei päästä.

    Suomessa on joitakin miljoonia henkilöautoja. Niiden keski-ikä on 12 vuotta ja hinta noin 5000 euroa. On vaikea tehtävä muuttaa tämä autoilijakanta uusien, moninkertaisesti maksavien autojen kuluttajiksi, varsinkin, kun päästöjen osalta näiden vempeleiden tuotanto edellyttää mittavat hiilidioksidipäästöt verrattuna niiden päästöttömään ikään.

    Kyseessä lienee melko tavallinen ”vihreän siirtymän” ongelma. Tahdottaessa hyvää, tuotetaan entistä suurempia ongelmia luonnolle. Päästöttömyydet siellä vaan hiilidioksidit täällä.

    • Kallis hankintahinta on sähköautoilun iso ongelma. Kuten myös autojen koon ja painon kasvamine. Ja tietysti latausverkko on vielä puutteellinen – vain kotilataajalla on halpaa.

  3. Luultavasti sähköauto ovat onneksi väliaikainen ilmiö. Kyse on taitavasta kiinalaisesta lobbauksesta (Kiina on kova tuottamaan turhaa kamaa), joka on uponnut tietämättömiin, mutta hyvää tarkoittaviin päättäjiin. Sähköautot ovat painavia akkujen vuoksi, lataus kestää kauan ja ajomatka on etenkin talvella on kovin lyhyt. Ne sopivat lähinnä omantunnon tyynnyttämiseen ja moraaliposeeraukseen. Tavan palkansaajilla ei niihin ole edes varaa.

    Muutaman vuoden päästä ajamme luultavasti päästöttömillä polttomoottori- ja polttokennoautoilla, joissa polttoaineena toimii synteettinen bensiini tai vety. Polttoaineet tuotetaan enimmäkseen aurinkoenergialla. Silloin ihmetellään mitä tehdään turhilla, kovalla touhulla rakennetuilla latausasemilla.

    PS. Ei kannata hätäillä latausasemien rakentamisessa. Vasta kun uhkasakko meinaa mennä maksuun, niin kannattaa ryhtyä toimiin. Ehkä rahoja ei tarvitsekaan tuhlata järjettömyyksiin, kun tarpeeksi vitkuttelee.

  4. Minulla ei ole minkäänlaista autoa. Minusta se on ihan hyvä valinta sekä ympäristön että itseni kannalta. Pienet matkat kuljen joko kävellen tai pyörällä, pitemmät matkat julkisilla. Ja jos ei julkinen liikenne ihan joka kolkkaan yllä, minne haluan, niin taksi vie. Kuulkaa, yhden auton hinnalla ylläpitokustannuksineen saa ajaa aika pitkiäkin taksimatkoja aivan huoletta. Laskekaapa vaikka itse. Samalla tuen yrittäjiä ja elinkeinoelämää. Eikös se ole nykyhallituksen ohjelman mukaista😏?

Olli Seppälä
Olli Seppälä
Kirjoittaja on eläkkeelle siirtynyt Kotimaan julkaisupäällikkö.